en tiedän onks tää ihanaa vai kamalaa, no ihanaa tietenkin mut sekaisin oon.
Oli pari kolme vuotta sitten säätöä tyypin kanssa johon ihastuin aivan ensisilmäyksellä. En ollut kokenut sitä koskaan aiemmin. JOpa vähän säikähdin silloin tuntemuksiani ja olin aavistuksen varovainen. Oli osittain molemminpuoleista mut erinäisistä syistä johtuen ei päädytty yhteen, ja sit ähän alkoi seurustelemaan. Tuntu pahalta mut halusin mennä eteenpäin, edelleen oli ihan lämpimät tunteet häntä kohtaan, ei katkeruutta tms.
Tapasin sit uuden ihmisen ja olin tyytyväinen kun hän herätti jotain tunteita minussa, koska pelkäsin et jään tunnetasolla roikkumaan tähän suureen ihastukseeni. En tiedä oliks se tämän uuden kanssa suurta rakkautta mut sain asioita joita kaipasin ja meillä oli tosi kivaa yhdessä, ja ajattelin et näin helppoako tämä onkin. Yhdessä olo ja kaikki muu tuntui niin helpolta ja luontevalta ja pian muutimmekin jo samankaton alle.
Jossain välissä kuulin että tää edellinen ihastukseni on eronnut, kertoi itse siitä mulle, mut ei mun maailma siitä mennyt ympäri vaan olin tunnetasolla täysin sitoutunut nykyiseen kumppaniini. Meillä kuitenkin alkanut jo jonkin aikaa sitten suhde väljähtymään. Välitän hänestä tosi paljon, enkä haluaisi häntä loukata ja pyrin aina huomioimaan hänet, en kuitenkaan koe saavani itse samaa. NÄIstä on puhuttu moneen kertaan mutta ei asiat muutu. Puuttuu läheisyys ym jota olen alkanut kaipaamaan tosi paljon ja oon huomannut et oon alkanut ihastumaan ympärillä oleviin ihmisiin helposti, läheisyyden kaipuissani, mut en tietenkään ole asioissa edennyt mihinkään. Kaipaan vaan jotain, mikä meidän suhteesta puuttuu.
Nyt tää entinen se suuri ihastukseni on otellut yhteyksiä kaveripohjalta, ollaan tavattu ja tekstailtu, päädytty kaulailemaan.. ollaan puhuttu siitä miksei meistä silloin aikanaan tullut mitään ja hän katuu sitä (johtu hänestä) ja mulla on nyt kaikki vanhat tunteet herännyt pintaan potenssiin viisi! Vanha suola tai mikä lie janottaa ku aavikolla ois, mietin häntä päivät yöt. Haluisin vaan nähdä häntä, mut näin en tietenkään voi toimia. En tiedä tulisiko meistä nytkään paria mut tää tunne on vaan niin voimakas, oon elänyt kylmiössä vuoden ja nyt ylä ja alapää aivan sekaisin. Tajuan että oon varmaan jotenkin otollisessa mielentilassa tällaiselle enkä tajua mitä pitäis tehtä. Päässä jyskyttää et yks elämä ja sekin lyhyt, en antais itelle anteeks jos sivuuttaisin tän ihmisen, mut sit mulla ei kuitenkaan oo tarpeeks "munaa" alkaa ainakaan vielä ratkasemaan tätä tilannetta avoimin ovin, mut en voi olla olemmat yhteyksissä tähän ihmiseen ja pohdin koko ajan milloin ja missä voin nähdä hänet.
Oli pari kolme vuotta sitten säätöä tyypin kanssa johon ihastuin aivan ensisilmäyksellä. En ollut kokenut sitä koskaan aiemmin. JOpa vähän säikähdin silloin tuntemuksiani ja olin aavistuksen varovainen. Oli osittain molemminpuoleista mut erinäisistä syistä johtuen ei päädytty yhteen, ja sit ähän alkoi seurustelemaan. Tuntu pahalta mut halusin mennä eteenpäin, edelleen oli ihan lämpimät tunteet häntä kohtaan, ei katkeruutta tms.
Tapasin sit uuden ihmisen ja olin tyytyväinen kun hän herätti jotain tunteita minussa, koska pelkäsin et jään tunnetasolla roikkumaan tähän suureen ihastukseeni. En tiedä oliks se tämän uuden kanssa suurta rakkautta mut sain asioita joita kaipasin ja meillä oli tosi kivaa yhdessä, ja ajattelin et näin helppoako tämä onkin. Yhdessä olo ja kaikki muu tuntui niin helpolta ja luontevalta ja pian muutimmekin jo samankaton alle.
Jossain välissä kuulin että tää edellinen ihastukseni on eronnut, kertoi itse siitä mulle, mut ei mun maailma siitä mennyt ympäri vaan olin tunnetasolla täysin sitoutunut nykyiseen kumppaniini. Meillä kuitenkin alkanut jo jonkin aikaa sitten suhde väljähtymään. Välitän hänestä tosi paljon, enkä haluaisi häntä loukata ja pyrin aina huomioimaan hänet, en kuitenkaan koe saavani itse samaa. NÄIstä on puhuttu moneen kertaan mutta ei asiat muutu. Puuttuu läheisyys ym jota olen alkanut kaipaamaan tosi paljon ja oon huomannut et oon alkanut ihastumaan ympärillä oleviin ihmisiin helposti, läheisyyden kaipuissani, mut en tietenkään ole asioissa edennyt mihinkään. Kaipaan vaan jotain, mikä meidän suhteesta puuttuu.
Nyt tää entinen se suuri ihastukseni on otellut yhteyksiä kaveripohjalta, ollaan tavattu ja tekstailtu, päädytty kaulailemaan.. ollaan puhuttu siitä miksei meistä silloin aikanaan tullut mitään ja hän katuu sitä (johtu hänestä) ja mulla on nyt kaikki vanhat tunteet herännyt pintaan potenssiin viisi! Vanha suola tai mikä lie janottaa ku aavikolla ois, mietin häntä päivät yöt. Haluisin vaan nähdä häntä, mut näin en tietenkään voi toimia. En tiedä tulisiko meistä nytkään paria mut tää tunne on vaan niin voimakas, oon elänyt kylmiössä vuoden ja nyt ylä ja alapää aivan sekaisin. Tajuan että oon varmaan jotenkin otollisessa mielentilassa tällaiselle enkä tajua mitä pitäis tehtä. Päässä jyskyttää et yks elämä ja sekin lyhyt, en antais itelle anteeks jos sivuuttaisin tän ihmisen, mut sit mulla ei kuitenkaan oo tarpeeks "munaa" alkaa ainakaan vielä ratkasemaan tätä tilannetta avoimin ovin, mut en voi olla olemmat yhteyksissä tähän ihmiseen ja pohdin koko ajan milloin ja missä voin nähdä hänet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei tuohon voi muuta sanoa..
Kappalejako olisi ihan hyvä juttu tässä viestissäsi.
Mielestäni jos tunnet noin vahvasti entistäsi kohtaan, etkä ole koskaan tuntenut samoin nykyisen miehesi kanssa niin olet väärän miehen kanssa. Meni syteen tai saveen niin minä jättäisin hänet ja kokeilisin uudestaan sen entisen kanssa. Hyvin mahdollista ettei teidän suhde tule tälläkään kertaan toimimaan, mutta todennäköisesti löydät kokonaan uuden miehen jota kohtaan tunteesi ovat samat kuin tätä entistäsi kohtaan. Turha kiusata itseäsi ja nykyistä kumppaniasi yhtään enempään.
Ennen eroa kannattaa kuitenkin varmistua siitä, että aika ei ole kullannut muistoja liikaa, jotta näkisit asiat selvästi.