Olin sinkkuna kymmenen vuotta ikävuosista 20-30 ja sinä aikana elin villejä nuoruusvuosiani. Esimerkiksi netissä minulla oli kahdellakin palvelimella treffi-ilmoitus. Näiden kautta tapasin kivoja miehiä harrasteisiin. Parin kanssa seurustelin. Yökerhoissa kävin käytännössä joka viikko, sillä sinkkuna ei vkl iltoja kotonakaan malta olla.
Nyt kuitenkin 3-kymppisenä en pysty luottamaan komeaan ja maailman ihanimpaan mieheen jonka lopulta sain, sillä epäilen, että olen vain muutamien vuosien huuma. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Minulle olisi juuri nyt hyvä aika lopettaa juhlimiset jne, mutta miten rauhoitan miehen olemaan juhlimatta ja menemättä.
Hän on varakas, hyvässä työssä ja komea. Hänellä useampi naiskaveri ja ollaan puhuttu perheestäkin, mutta nyt kun olen saanut mitä etsin niin en yht'äkkiä koekaan olevani turvallisella alueella.
Esimerkiksi baarissa miehelleni tullaan juttelemaan jos hän menee vaikka tilaamaan juomaa. Nyt tilanne on kunnossa, mutta entä 10-vuoden kuluttua.
Toisaalta en haluaisi luopuakaan unelmamieheni käsitteestä ja tavoittelusta, sillä tuntuisi, että olisin vuosia syyllistynyt itsepetokseen. Enkä mä siis missään nimessä voi suhdetta lopettaakaan tän takia, että ite epäilen rakkauden kestoa. En vain haluaisi omalle kohdalle sitä kohtaloa, että unelmamiestä saikin vain 10 vuotta jonka jälkeen vaihtoi nuorempaan. Esim miehen mielipide ihmisten avioehdosta on herättänyt tällaisia ajatuksia.
Nyt kuitenkin 3-kymppisenä en pysty luottamaan komeaan ja maailman ihanimpaan mieheen jonka lopulta sain, sillä epäilen, että olen vain muutamien vuosien huuma. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Minulle olisi juuri nyt hyvä aika lopettaa juhlimiset jne, mutta miten rauhoitan miehen olemaan juhlimatta ja menemättä.
Hän on varakas, hyvässä työssä ja komea. Hänellä useampi naiskaveri ja ollaan puhuttu perheestäkin, mutta nyt kun olen saanut mitä etsin niin en yht'äkkiä koekaan olevani turvallisella alueella.
Esimerkiksi baarissa miehelleni tullaan juttelemaan jos hän menee vaikka tilaamaan juomaa. Nyt tilanne on kunnossa, mutta entä 10-vuoden kuluttua.
Toisaalta en haluaisi luopuakaan unelmamieheni käsitteestä ja tavoittelusta, sillä tuntuisi, että olisin vuosia syyllistynyt itsepetokseen. Enkä mä siis missään nimessä voi suhdetta lopettaakaan tän takia, että ite epäilen rakkauden kestoa. En vain haluaisi omalle kohdalle sitä kohtaloa, että unelmamiestä saikin vain 10 vuotta jonka jälkeen vaihtoi nuorempaan. Esim miehen mielipide ihmisten avioehdosta on herättänyt tällaisia ajatuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muutama epämääräinen suhde ja sitten tuleva yksinhuoltaja.
sanottu oli tuo
tulevaisuudessa KALJUUN DIPLOMI-INSINÖÖRIIN. Tämä tohvelo sitten maksaa laskusi, joihin sulla YH:na ei ole varaa.
..jonka joutuu nainen maksamaan kun jahtaa sitä kaikkien muidenkin naisten jahtaamaa miestä :)
Meitä vähemmän jahdattuja miehiä tämä enemmänkin huvittaa.