Olin sinkkuna kymmenen vuotta ikävuosista 20-30 ja sinä aikana elin villejä nuoruusvuosiani. Esimerkiksi netissä minulla oli kahdellakin palvelimella treffi-ilmoitus. Näiden kautta tapasin kivoja miehiä harrasteisiin. Parin kanssa seurustelin. Yökerhoissa kävin käytännössä joka viikko, sillä sinkkuna ei vkl iltoja kotonakaan malta olla.
Nyt kuitenkin 3-kymppisenä en pysty luottamaan komeaan ja maailman ihanimpaan mieheen jonka lopulta sain, sillä epäilen, että olen vain muutamien vuosien huuma. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Minulle olisi juuri nyt hyvä aika lopettaa juhlimiset jne, mutta miten rauhoitan miehen olemaan juhlimatta ja menemättä.
Hän on varakas, hyvässä työssä ja komea. Hänellä useampi naiskaveri ja ollaan puhuttu perheestäkin, mutta nyt kun olen saanut mitä etsin niin en yht'äkkiä koekaan olevani turvallisella alueella.
Esimerkiksi baarissa miehelleni tullaan juttelemaan jos hän menee vaikka tilaamaan juomaa. Nyt tilanne on kunnossa, mutta entä 10-vuoden kuluttua.
Toisaalta en haluaisi luopuakaan unelmamieheni käsitteestä ja tavoittelusta, sillä tuntuisi, että olisin vuosia syyllistynyt itsepetokseen. Enkä mä siis missään nimessä voi suhdetta lopettaakaan tän takia, että ite epäilen rakkauden kestoa. En vain haluaisi omalle kohdalle sitä kohtaloa, että unelmamiestä saikin vain 10 vuotta jonka jälkeen vaihtoi nuorempaan. Esim miehen mielipide ihmisten avioehdosta on herättänyt tällaisia ajatuksia.
Nyt kuitenkin 3-kymppisenä en pysty luottamaan komeaan ja maailman ihanimpaan mieheen jonka lopulta sain, sillä epäilen, että olen vain muutamien vuosien huuma. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Minulle olisi juuri nyt hyvä aika lopettaa juhlimiset jne, mutta miten rauhoitan miehen olemaan juhlimatta ja menemättä.
Hän on varakas, hyvässä työssä ja komea. Hänellä useampi naiskaveri ja ollaan puhuttu perheestäkin, mutta nyt kun olen saanut mitä etsin niin en yht'äkkiä koekaan olevani turvallisella alueella.
Esimerkiksi baarissa miehelleni tullaan juttelemaan jos hän menee vaikka tilaamaan juomaa. Nyt tilanne on kunnossa, mutta entä 10-vuoden kuluttua.
Toisaalta en haluaisi luopuakaan unelmamieheni käsitteestä ja tavoittelusta, sillä tuntuisi, että olisin vuosia syyllistynyt itsepetokseen. Enkä mä siis missään nimessä voi suhdetta lopettaakaan tän takia, että ite epäilen rakkauden kestoa. En vain haluaisi omalle kohdalle sitä kohtaloa, että unelmamiestä saikin vain 10 vuotta jonka jälkeen vaihtoi nuorempaan. Esim miehen mielipide ihmisten avioehdosta on herättänyt tällaisia ajatuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oisko ehkä parisuhdepalaverin paikka? Ihan istuisitte alas ja kertoisit että:
- Sinulla on vahvoja tunteita miestä kohtaan.
- Pelkäät, ettei hän ole valmis sitoutumaan ja uskollisuuteen.
- Haluaisit jo asettua aloillen hänen kanssaan, koska hänen luonteensa on sinulle sopiva. (rahan ja ulkonäön takia ei miestä kannata ottaa.
- Pelkäät, että satuta itseäsi tässä suhteessa, jos toiveet eivät totedukaan.
- Kerrot toiveesi ja keskustelett siitä, mitkä ovat miehen toiveet.
Kait se siitä suttaantuu. Keskustelu ja kuuntelu on kaiken aa ja oo. Ei ne asiat muuten selviä.
todennäköistä on, että pelkosi toteutuu. Kyllä mies, jolla on varaa, melko herkästi vaihtaa naisensa "parempaan" kun tämä alkaa rupsahtaa. Jos kauniit naiset helposti hakeutuvat miehesi seuraan, tilaisuus voi tehdä "varkaan" viimeistään silloin, kun juonteita alkaa ilmestyä sinun kasvoisihisi.
Epistähän se on, mutta totta.
YH:na lastenrattaita. Sitten joudut ottamaan INSINÖRTIN maksamaan laskujasi. Pelekköö alamäkeä edessä.
Onko sulla ollut sellaista vakavaa parisuhdetta aikaisemmin? Sellaista missä sitouduttu ja haluttu sitoutua kunnolla? Jos sulla on nyt ekaa kertaa sellannen edessä ja haluaisit sellaista, niin aika normaaleja tunteita. Mustasukkaisuutta ja epävarmuutta. Joten no hätä, kunhan noi oppii nyt jotenkin käsittelemään. Eli ei ole mitenkään omituista, sinulle se nyt vaan sattuu pitkän sinkkuiluajan jälkeen tulemaan vasta nyt.
Mistäänhän ei voi olla varma, sitä voi ainoastaan haluta ja onnistuakin elämään onnellisen puoleisesti hautaan saakka. Mutta siinä voi se käsitys ja ymmärrys "täydellisestä unelmien miehestä" muuttua eikä se olekaan noin mustavalkoinen. Tosiaan keskustellahan noista asioista pitäs. Sitten tiedät paremmin. Vaikka keskustelunkaan kautta sulle ei tule tietoa ikuisesta rakkaudesta. Mutta halusta olla ja elää yhdessä kyllä.
Ja jos se mies nyt suhun kyllästyy, pettää tai ei halua mitään vakavaa, niin sellasestakin selviytyy ja ehkä oppii itsestään jotain uutta. Ehkä oppii sellaista epävarmuutta ja mustasukkaisuutta käsittelemään paremmin, tietämään mitä arvostaa miehessä paremmin jne jne.
Mutta ens alkuun unohda se kymmenen vuotta. Katsele nyt jonkun aikaa ja elätte yhdessä elämäänne, että itsekin ylipäätänsä tietäisit haluatko itsekään 10 vuoden päästä olla enää tuon ihmisen kanssa. Sunkin meilipide voi muuttua nimittäin. Vaikka nyt vahvasti asiasta tuntisitkin. Ylipäätänsä jo sun käsitys unelmamiehestä on sellainen, että 10 vuoden jälkeen hän voi olla jotain ihan muuta: keskituloinen/köyhä/velkaantunut, työtön ja kaljamahainen. Puhumattakaan vaikka 30 vuoden jälkeen. Pitkäjänteisemmässä hommassa kannattaa se unelmamies-käsite ehkä arvioida uudelleen.
Olet jotenkin sisäistänyt, että komeat ja "vauhdikkaat" miehet ovat epäluotettavia. Ehkä uskot näin koska oma käyttäytymmisesi on ollut "villiä" viimeiset 10-vuotta. On tottakai pelottavaa alkaa seurustelemaan tosissaan ja laittaa itsensä alttiiksi mahdolliselle hylkäämiselle.
Olet nyt 10-vuotta "säästellyt" itseäsi ihmissuhteiden kiemuroilta. Sehän näissä parisuhteissa juuri onkin vaikeaa, kun laitat itsesi peliin niin tulet haavoittuvaksi. Toisaalta et saavuta mitään, jos säästelet itseäsi MAHDOLLISELTA tuskalta.
Et voi rauhoittaa miehesi juhlimista suoraan mitenkään. Voitte vain jutella asiasta ja hänen on itse tehtävä päätös julimisesta tai juhlimisesta luopumisesta. Jos te molemmat olette suhteessa "täysillä" mukana, niin kumppanin pyynnöllä/mielipiteellä on paljon painoarvoa. (huom. ei käskemisellä..tai painostamisella)
Miehinen näkökulmani on, että etenette hitaasti ja tutustutte kunnolla, jos kerran sinua epäilyttää suhteen kestäminen. Kun välillenne kasvaa luottamus niin laitat itsesi täysillä peliin, ja katsot mihin se riittää.