Onko soittaminen

Kyllä. Itse ainakin olen otettu, jos esim. netistä tuttu mies haluaa ottaa minuun yhteyttä soittamalla. Soittamisesta tulee tunne, että toinen on oikeasti kiinostunut :)

paljon parempi kuin tekstailu..silloin kuulee toisen äänen ..ja muutenkin luontevampaa sekä aidompaa juttelua toisen kanssa..
Suosittelen ;)

se voi olla ahdistavaa jos ei tunne hyvin-

En tiedä iskemisestä, mutta voihan sillä tavoin aloittaa tutustumisen. Sehän on ihan luonnollista soittaa ja tunnustella kepillä jäätä, missä mennään kemioiden yms suhteen.
Jos on epävarmuutta, niin kannattaa ekaksi soittaa, ja sitten vasta alkaa tekstailemaan. Ainakin jos ei kauhean hyvin tunneta. Ja ainahan puhelun päätteeksi voi kysäistä naiselta, että onko ok, jos soitan uudelleen. Jos nainen antaa ymmärtää ettei kauheasti kiinnosta, niin silloin ei kannata alkaa tekstailemaankaan.

ei muuten.

En voi olla kuin kateellinen nykypolven 20-30 -vuotiaille opiskelijoille ja pienipalkkaisille, joilla on kaikilla puhelimet, joilla voi soittaa kiinnostuksen kohteelle. Omana nuoruusvuosina 1980-luvun alussa vähemmistöllä meistä oli varaa lankapuhelimeen, joten tutustuminen oli usein käynnistettävä niin, että mentiin yllättäen soittamaan toisen ovikelloa, jos osoite oli tiedossa. Silloin saattoi käydä niin, että kun vihdoinkin sai rohkaistua siihen itsensä, toinen ei ollutkaan paikalla ja taas oli kerättävä voimia uuteen yritykseen.

Kynnystä nosti sekin, että käynnille piti keksiä jokin syy, kun taas soittamiseen riittää melkeinpä vain kuulumisten kysely. Toisaalta noiden ovikellokäyntien hyvänä puolena oli, että toisen kasvoista pystyy lukemaan sellaista, mikä ei paljastu puhelimessa. Puhelimessa huvittuneelta tai kireältä kuulostava ääni ei nimittäin välttämättä tarkoita, että toinen suhtautuisi soittajaan juuri niin.

Toki puhelimiakin oli, ja siksi tuli kokeiltua puhelinkopista joskus noita soittoiskujakin tavoitteena tapaaminen. Yleensä uskalluksesta yrittää jäi hyvä mieli, vaikka toiselle tapaaminen ei olisi sopinutkaan.