Niinpä niin, taas meni yksi suhde menojaan. Tai oikeastaan useampia on mennyt samalla kaavalla. Olen siis 25-v mies ja kolme naista on hävinnyt täsmälleen samalla kaavalla. Suhteen alkumetreillä kyseiset naiset ovat olleet nähdäkseni kiinnostuneita, viestitellään, soitellaan ja nähdään kohtuu tiheään. Siis monia viestejä ja puheluita päivässä, tavattu kerran tai kaksi viikossa. Tapaamiset "harvemmin" koska kaikki naiset asuneet eri paikkakunnalla kuin minä. Niin, parin kolmen kuukauden jälkeen alkoivat naiset jotenkin olemaan vetäytyneitä, kiireisiä ja tapaamiset harveni niin kuin puhelut ja viestit myös. Ei myöskään vastattu lähettämiini viesteihin tai vastattu puheluihin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes minä otan asian puheeksi, ja kysyn että mikä on nyt homman nimi. Siinävaiheessa kaikki on tavallaan pakotettuina kertoneet että eivät tällä hetkellä halua minusta muuta kuin kaveria... Ja kertoivat että ovat yrittäneet vihjailla ettei halua kuin kaveruutta... Siis miksi naiset tekee tämän?? Miksi annetaan miehen tavallaan "tuhlata" aikaa naisen tavoitteluun? Miksi sitä ei voi sanoa miehelle suoraan vaan ollaan niin teinejä tyyliin miksei se ymmärrä jättää mua rauhaan?? Kaikki sentään ollaan aikuisia ja mielestäni tälläiset asiat on kyettävä puhumaan selviksi ilman että pahoitetaan kenenkään mieltä enempää kuin on tarpeen. Olisiko kenelläkään vastausta miksi tälläistä tapahtuu....
Miksi naiset tekee sen näin??
jätettyX3
4896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta kai ihan uutta tuttavuutta katsellaan, ja kun ei oikein tunneta, ollaan oikein kiinnostuneita ja halutaan tietää lisää. Viikkojen kuluessa kaukosuhde alkaa väljähtyä, kun mitään ei tapahdu eikä se kiinnostuksen kohdekaan ollut sellainen kuin oli kuviteltu. Vieraalle voisi sanoa suoraan, ettei kiinnosta, mutta puolittaisen tuttavuuden kanssa onkin jo vaikeampaa. Helpointa on yrittää kadota ja väistellä totuuksia puhumalla juuri tuosta kaveruudesta (soopaa).
Minä olen seuraillut vierestä naispuolista kaveriani, jolle kaukosuhdemiehet tekevät juuri samaa kuin naiset sinulle. Puhelinseura kiinnostaa, satunnaiset tapaamiset (seksillä tai sen toivossa) kiinnostavat vielä enemmän, mutta muuten ollaan "kavereita". Yleensä mies kyllästyy vähän ennen pitkää, ja kun yhä soitellaan perään, tympääntyy koko ihmiseen. Pahimmillaan on sovittu kunnon treffit, eikä miehestä näy koskaan enää jälkeäkään. Eivät nämä temput sukupuolesta ole kiinni.
Mutta miksi kiusata sitä toista ihmistä valehtelemalla kiireistään ja muista vastaavista? Miksi se on niin vaikeaa sanoa jotain ihan rehellisesti päin taulua? Luulisi että molemmille jäisi parempi maku suuhun koko jutusta jos molemmat ymmärtäisi olla rehellisiä niin itselleen kuin toisilleenkin. Minä olen itse sellainen ihminen joka arvostaa toista ihmistä ja toisen ihmisen tunteita. Jos pari kolme kuukauttakin ollaan enemmän tai vähemmän tekemisissä, on mielestäni jopa osittainen "velvollisuus" lopettaa kunnialla. Sanoa suoraan ja rehellisesti mikä on tilanne, selvittää toiselle että ei enää kiinnosta. Silloin jää molemmille osapuolille parempi maku suuhun, sillä se harmittaa vielä enemmän jos toinen vaan yrittää kadota jostain syystä....
Olen pahoillani puolestasi, mutta ihan samaa tekee miehetkin. =( Itse kokenut. Ärsyttävää!!!
Kuulun itse näihin harvinaisen suoriin ihmisiin, jotka sanovat kyllä, jos ei kiinnosta. Pyrin tekemään sen tahdikkaasti ja rehellisesti siten, että toiselle jäisi mahdollisimman hyvä mieli. Siten, että kannatti katsoa kaikki kortit, mutta nyt ei tunnu sellaista kipinää, jota etsin tms. Vaan eipä sekään aina tunnu kelpaavan... Loukkaannutaan (ymmärrän kyllä), mutta että haistatetaan vitut ja huudetaan itsekkääksi huoraksi, tai mikä nyt on muodissa "narsistiksi". Olen silti vahvasti sitä mieltä, että elämme täällä vain kerran, eikä siitä ajasta liikene tuhlattavaksi "no katsotaan nyt" -tyylisiin suhteisiin. Sellaisiakin on ollut ja metsäänhän ne on menneet. Tosiasiahan on, että meitä on moneksi, ja sama tyyli ei vain sovi kaikille. Jättäjälle helpointa on jättää toinen osapuoli roikkumaan, kunnes itse tajuaa lähteä. Töykeää, mutta helppoa, jos omia tunteita ei ole mukana.