Ei ole muuta keinoa kuin selvitä. Yksinkertaista, mutta ei helppoa. Kun minulle lyötiin puukko selkääni, olin totta kai ensin shokissa ja sitten masentunut. Mutta, kun myöntää tosiasiat itselleen ja jos oma syntisäkki on tyhjä, olette jo voittajia. Ja muistakaa, sellainen ihminen, joka ei pysty muuhun, kuin petollisuuteen, valehtelemiseen ja jättämiseen, ei ole arvoisenne. Myöntäkää itsellenne, että olette loppujen lopuksi onnekkaita, että pääsitte selkärangattomasta ja henkisesti kitukasvuisesta rotasta eroon. Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä, eikä moisen paskan perään haikailla. Parempi niin. Jos itse ei ole tehnyt vääryyttä, ei tarvitse myöskään menettää yöuniaan. Tämän minä oivalsin.
Pitäkää huoli itsestänne, syökää terveellisesti ja liikkukaa paljon. Henkinen hyvinvointi lähtee myös siitä, että voitte fyysisesti hyvin. Ja oikein kovan fyysisen rääkin jälkeen on todella hyvä olo! Itse nyt 15 kg laihempana olen hyvin tyytyväinen ulkonäkööni ja voin kertoa, että saan vastakkaiselta sukupuolelta paljon huomiota. Se tuntuu hyvälle moisen nöyryytyksen jälkeen. Älkää säälikö itseänne, vaan säälikää jättäjää, hän on se joka menetti, te pääsitte eroon. Ammattiauttajat ovat myös hyviä antamaan perspektiiviä tapahtuneeseen, sekä oma lähipiiri ja ystävät. Empatiat ovat aina meidän puolellamme.
Aina on parempi itse joutua vääryyden kohteeksi, kuin itse alentua tekemään sitä. Kaikille oikein hyvää syksyä ja voimia! Ette ole yksin, ja maailmassa riittää vääryyttä muillekin. Sitä enemmän paskakasa haisee, mitä enemmän sitä tonkii. Eteenpäin vain ystävät, nokka pystyssä ja ylpeänä. Kyllä se siitä.
Pitäkää huoli itsestänne, syökää terveellisesti ja liikkukaa paljon. Henkinen hyvinvointi lähtee myös siitä, että voitte fyysisesti hyvin. Ja oikein kovan fyysisen rääkin jälkeen on todella hyvä olo! Itse nyt 15 kg laihempana olen hyvin tyytyväinen ulkonäkööni ja voin kertoa, että saan vastakkaiselta sukupuolelta paljon huomiota. Se tuntuu hyvälle moisen nöyryytyksen jälkeen. Älkää säälikö itseänne, vaan säälikää jättäjää, hän on se joka menetti, te pääsitte eroon. Ammattiauttajat ovat myös hyviä antamaan perspektiiviä tapahtuneeseen, sekä oma lähipiiri ja ystävät. Empatiat ovat aina meidän puolellamme.
Aina on parempi itse joutua vääryyden kohteeksi, kuin itse alentua tekemään sitä. Kaikille oikein hyvää syksyä ja voimia! Ette ole yksin, ja maailmassa riittää vääryyttä muillekin. Sitä enemmän paskakasa haisee, mitä enemmän sitä tonkii. Eteenpäin vain ystävät, nokka pystyssä ja ylpeänä. Kyllä se siitä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sepä se nenä pystyyn.Hirmusen vaikeita on nämä ihmisen tunteet.Mulla on vasta kaikki alkamassa.Avokki haluaa jättää meidät (2 murkkuikästä lasta,2 koiraa , 2 kissaa..kotimme..yhteisen työmme)en pysty ajattelemaan ,oksennan ,itken ja tuntuu,että sisuskaluni revitään riekaleiksi.Mutta hän haluaa elää kuulemma.Meillä on ollut katasrofaalinen taival yhdessä......!15v.Ei avioongelmia mutta ulkoisia kyllä.Hometaloo.rakentamista.muuttoja .kuolemia.Nyt taloudellisia ongelmia .Firma konkurssissa tai partaalla.Niin.. hän nyt päätti ottaa vapautensa.Jättää mut kaiken keskelle yksin...mutta selvittävä on!!vaikken tiedä tällä hetkellä ,mistä ja miten aloittaisin .
Anna hänen mennä. Näytä että olet vahva. Miehesi käytös on epäkypsää ja kunniatonta... Et tarvitse häntä. Mieti, mitä hän on sinulle tekemässä. Sanot vain että soromnoo, nahkurin orsilla tavataan.
vasta viikko, kun avokki löysi ravintolasta uuden naisen ja oli samantien pari päivää pois ilmoittamatta mitään, torstaina lähti taas eikä tule ennen maanantaita.
Lapsia neljä, velkainen talo, oksettaa, vatsa on ihan sekaisin ja olen viikossa laihtunut pari kiloa.
Ei hyvä, nukkumaan en pysty ja pahinta on ettei toinen halua edes puhua, vaan heittää parikymmentä vuotta menemään tuosta vain.
Eihän tämä elämä aina helppoa ole ollut, mutta en ikinä uskonut, että näin voisi käydä.
kyllä sä selviät...susta tulee vahvanainen ja kyllä se rakkaus tulee sunkin elämään!Löydät miehen joka rakastaa sua ja sinun lapsia.
On totta, että osa suhteen jättäjistä on petollisia, ilkeitä ja henkisesti keskenkasvuisia yksilöitä. Näkisin itse asiassa myös toisen puolen (ollut sekä jättäjänä että joutunut jätetyksi) nimittäin sen, että toisinaan on paljon viisaampi päätös lopettaa jotakin, minkä molemmat pohjimmiltaan haluavat lopettaa, vaan eivät ole saaneet sanotuksi toisilleen aiemmin. Kunnioitan ihmisiä, jotka osaavat kuunnella itseään ja lähteä ennen kuin tulevat itse jätetyiksi pettämisensä tai muun vastaavan käytöksen vuoksi. Jos ei enää välitä toisesta sillä tavalla, kuin mies naisesta tai nainen miehestä, on parempi antaa periksi, jos kaikki muut keinot kuin riitely/mykkäkoulun on kokeiltu. Tunnen henkilökohtaisesti monia, jotka riutuvat vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen suhteissa, joissa kaikki ihmisten välillä on kuollut. Silloin lähtijä ja tilanteen rehellinen myöntäjä ei minusta ole "selkärangaton rotta", kuten aloittaja kuvailit.
Mielestäni erosta on toipunut vasta siinä vaiheessa, kun kykenee näkemään tämän aspektin, toisen yhtä lailla virheitä tekevänä ihmisenä, ei katkeruudella ja vihalla, vaan muistaen, että "tapahtuihan meille hyviäkin asioita yhdessä", mutta elämä jatkuu.
Kaunista syksyä aloittajalle, hyvä että olet omalla tavallasi selvinnyt:)
***Silloin lähtijä ja tilanteen rehellinen myöntäjä ei minusta ole "selkärangaton rotta", kuten aloittaja kuvailit.***
Minä tarkoitan tilannetta, missä sinut jätetty, vaihdettu toiseen ja toinen on elänyt kaksoiselämää. Minulle tehtiin niin. Se mikä minun kohdallani asiasta tekee halveksittavaa, että mahdollisuuksia olisi ollut minullakin, mutta avopuolisoni vannotti minulla, että kestämme kyllä kaiken, jos en petä häntä. Hän oli kuitenkin itse ensimmäisenä niin valmis tekemään. Se tekee vihaiseksi, jos ei mitata samoilla mitoilla. En olisi ikinä tehnyt samaa hänelle, koska tiedän, kuinka kunniatonta ja kivuliasta se on toiselle. Sitä sanotaan empatiaksi ja kunnioittamiseksi meillä päin.
Kai se on joillekin tyrmistys huomata ettei ole maailman paras ja ainoa jollekin toiselle. Juuri tuon takia en toisen ihmisen kanssa ala pysyvää suhdetta. Ihminen ei ole yksiavioinen ja tunnistan sen itsessäni, rakastun helposti. Ehkäpä jonkin tynnyrissä kasvaneen mielestä olen selkärangaton rotta, jonkin toisen maailmaa nähneen mielestä inhimillinen ihminen.
Minua ei loukkaa se, että minut on jätetty, vaan se, että minut petettiin. Ymmärrätkö eron? Ei pidä sekoittaa inhimillisyyttä ja inhimillistä heikkoutta keskenään. Jos nämä käsitteet menevät sekaisin, et ole muuta kuin fatalismiin sortuva ainainen epäonnistuja.
En ole missään väittänytkään, että olisin päässyt asian yli. Jos olisin, en olisi täällä kirjoittamassa. Koskee jokaista täällä kirjoittavaa ihmistä. Mutta, minä voin kuitenkin suhteellisen hyvin, enkä sääli itseäni. Miksi pitäisi?
että hänkin olisi halunnut lopettaa?
Viittaan siis tuohon "että toisinaan on paljon viisaampi päätös lopettaa jotakin, minkä molemmat pohjimmiltaan haluavat lopettaa, vaan eivät ole saaneet sanotuksi toisilleen aiemmin. "
Jos alkaa tulemaan tuollaisia ajatuksia, että suhde ei toimi tai että haluaisi lopettaa, niin siitä olisi kohtuullista kertoa toiselle! silloin voisi miettiä ratkaisuja.. mennäkö terapiaan, muuttaako vähäksi aikaa erilleen tms. tai muita muutoksia mitkä voisi saada vielä suhteen hyväksi.
Eikä noin, että pidetään kaikki tuollaiset ajatukset itsellä ja sitten aletaan pettämään kun sopiva osuu kohdalle! Ja kun ollaan sitten rakastuttu toiseen, niin sitten lähdetään, noin vain.
Minulle tapahtui noin, että mies ei mitään puhunut tuntemuksistaan (ja meillä oli jopa yhteisiä suunnitelmia vielä), sitten vissiin rakastui toiseen, petti aikansa ja sitten lähti.
Minusta olisi ollut kohtuullista että hän olisi puhunut tuntemuksistaan ennen tuollaista toimintaa!
Jos on joskus toista rakastanut, niin mielestäni tulisi käyttää kaikki keinot. kuten terapiat, ja yrittää elvyttää suhdetta.
Tässä on nyt sellainen olo, että mies ei tainnut koskaan rakastaakaan. Ja ei ole mikään mukava tunne todellakaan.
En minä olisi halunnut lopettaa ja meillä oli yhteisiä suunnitelmiakin. En osannut edes odottaa sitä. Kaikki tuli täysin puun takaa.
***Eikä noin, että pidetään kaikki tuollaiset ajatukset itsellä ja sitten aletaan pettämään kun sopiva osuu kohdalle! Ja kun ollaan sitten rakastuttu toiseen, niin sitten lähdetään, noin vain.***
No, meille kävi sitten aivan samalla tavalla. Helvetin törkeää ja nöyryyttävää. Tuollainen ei kerro mistään muusta, kuin jättäjän epäkypsyydestä. Luulenpa, että tuollainen ihminen ei kykene rakastamaankaan muuta, kuin itseään ja juoksee rakkauden huuman perässä, koska se tuntuu niin kovin mukavalle. Itselle.
Hei,en pelottele mutta voi mennä 2-vuottakin ennen kuin olet OK.Itsellä auttoi uskonasiat selviytymään
ja nyt olen elämäni kunnossa.Älä käperry vaan itseesi, tapaa uusia ihmisiä ja muutenkin liiku niin koet
uutta ja unohdat näin paremmin menneet.
Bruce Fisherin : Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy.
Hyvä kirja, antaa ajattelmisen aihetta ja auttaa erossa.
Luin sen läpi 3 kertaa ..
Voimia!
Joillekin toimii luterilainen alistuminen, mutta ei minulle. Eikö se, jos jokin, ole itseensä käpertymistä jos pitää piehtaroida kärsimyksessä? Miksi minun pitäisi olla katteettomassa kärsimyksessä, jota en ole ansainnut, tai itse aiheuttanut?
Käännetään asia näin: Lapsesi tulee kotiin itku silmässä hiekkalaatikolta, missä hänen paras kaverinsa on sotkenut leikit, haukkunut ja vielä motannut nyrkillä naamaan. Kysymys: Neuvotko lastasi alistumaan ja kestämään kärsimyksen, vai pitäisikö valistaa lasta, että ehkäpä "paras" kaverisi onkin ilmeisen mölli, joka ei ole ansainnut lapsesi ystävyyttä? Alleviivaan nyt sitä, että lapsesi ei ole syyllistynyt loukkaamiseen tai provosointiin.
ja huonosti suomennettu, paljon kirjoitusvirheitä tms. Itse olen sen myös muutaman kerran eron jälkeen lukenut ja nyt puolentoista vuoden jälkeen vasta ymmärrän kuinka turha kirja oli, ei siinä mitään vastauksia ole. Kaikki se paska on vaan elettävä ja koettava mitä elämä tuo mukanaan, kyllä elämä sitten jossain vaiheessa tasaantuu ja ehkä vielä joskus aurinkokin paistaa taas, sitä odotellessa.
Minusta se, että jättää toisen tai vaikka pettääkin ei suoranaisesti tee ihmisestä mitään halveksittavaa rottaa. Pettäminen on asia jonka kuka vain voi joutua joskus tekemään. Jos tapaat elämäsi naisen ja olet suhteessa niin ei pettäminen ole mielestäni tässä tilanteessa väärin jos laittaa edellisen suhteen sitten poikki. Myös pienen hairahduksenkin voi hyväksyä jos todella rakastaa kumppaniaan ja haluaa jatkaa suhdetta.
Tämä on kuitenkin aina niin tilannekohtaista. Itse en viitsi heti tuomita ihmisiä heidän tekemisistään. Elämästä nauttiminen on elämisen tarkoitus ja joskus sen toteuttaminen vaatii sitä että pitää pettää toista. Toisen ihmisen satuttamista en pidä mitenkään ihailtavana, mutta joskus se on välttämätöntä.
Ja itse en ole pettänyt yhtäkään naista. Jos olen löytänyt uuden niin olen laittanut edellisen suhteen poikki.
Et taida olla kovinkaan kypsä ihminen? Ensinnäkin: Jos huijaat uhkapelissä, olet rotta. Jos huijaat kaupanteossa, olet rotta. Jos olet petät parhaan kaverisi luottamuksen, olet rotta. (Ja näissäkin yhteinen nimittäjä on huijarin OMA etu). Joten, millä logiikalla se, että pettää ihmissuhteessa onkin yhtäkkiä "ei ihan niin" tuomittavaa? En ymmärrä logiikkaasi. Tuollainen ajatusmaailma on kuin yhden ihmisen Neuvostoliitto; pyrkii hyvään, mutta päätyy katastrofiin ja hyvän irvikuvaan!
Sinä et mielestäsi ole pettänyt yhtään naista elämässäsi? Kirjoitukseesi vedoten olet. Olet käyttänyt heidän hyväuskoisuuttaan hyväksesi, ja olet mielestäsi "jalo", kun et ole harrastanut seksiä yms. ennen kuin olet jättänyt edellisen? Sorry, ei se mene niin. Synti on jo tapahtunut silloin, kun teet ajatuksissasi jo jotain. Katsos, murhan suunnitteleminenkin on rikos, ei se, että konkreettisesti ampuu toisen aivot makuuhuoneen seinälle. Kummastakin saa tuomion. Jos nyt näin karkea esimerkki tähän hyväksytään.
Nyt ei puhuta viattomasta seurustelusta, vaan kahden ihmisen välisestä LIITOSTA. Toisen pettäminen ja jättäminen vuosia kestäneestä liitosta on niin elämää mullistava teko, että siihen ei pidä suhtautua kevyesti. KO: teot ovat johtaneet moniin, moniin murhenäytelmiin, enkä yhtään ihmettele.
Jos sinun ajatusmaailmasi on tuo, ole mielummin yksin jo nyt, sillä noin sinä jäät yksin, tuolla mentaliteetilla. Ilmeisesti kukaan ei ole vielä koskaan NÖYRYYTTÄNYT ja LOUKANNUT sinua tarpeeksi. Valitettavasti.
ymmärrän tuon, että jos tosiaan rakastuu, niin asiat voi johtaa siihen että pettää kerran (vaikka kyllä asiat voisi toisinkin hoitaa.
mutta sitä en ymmärrä että petetään kuukausia, ja sitten vasta laitetaan entinen suhde poikki. Voisi sen ilmoittaa jo yhden kerran jälkeen. Jos ei osaa tehdä lopullista päätöstä, niin sanoisi edes että nyt olisi paussin paikka... tuommoinen kuukausien vehkeily toisen selän takana on helvetillistä. Kokemusta nimittäin on siitä.
En minäkään mielellään ketään moralisoi, mutta sanonpahan vain miltä tuommoinen tuntuu.
Parisuhde on kahden osapuolen vapaaehtoinen sitoumus. Osapuolet eivät ole toistensa omaisuutta. Kuka tahansa voi erota halutessaan omasta parisuhteestaan. Parisuhteen päättäminen ei ole rikos eikä varsinkaan henkirikos. Parisuhde ei itsessään ole uhkapeli, kaupanteko eikä kaverisuhde. Voit puhua kypsyydestä vasta sitten kun ymmärrät nämä asiat.
Erota voi aina, kyllä. Parisuhde ja sen lopettaminen on yhteinen päätös, kyllä. Mutta, pettäminen, valehteleminen ja jättäminen? Missä kohdin nämä muuttuvat eroksi? Ei missään. Näillä ei saa muuta kuin tuhoa aikaiseksi.
***Voit puhua kypsyydestä vasta sitten kun ymmärrät nämä asiat.***
Vai niin. Tämä selvä.
lukea teksstiäsi mutta avasin vain hyvän kysymyksen vuoksi.
Siten että et ajatele sitä(käään) siten henkilökohtaisesti että se on sinun arvoasi alentava asia. Suhteessa on kaksi erilaista ihmistä jotka haluaa erilaisia asioita ja tunteita ei voi aina määrätä... Nyt kuule poika järki käteen. älä veda tulevaisuuttas pöntöstä tulemalla katkeraksi. Ajrruttele myöskin uusien naisten kanssa koska sä olet vielä pyörremyrskyn silmässä, ja odotat liikoja tai liian vähän. Parantele haavojas!!
Asiaa, olet voiton puolella!