Olin parisuhteessa (naimisissa) miehen kanssa, joka oli täysin tunteeton pettäjä. Kaikki kelpasi, veljen tyttöystävätä kaverin vaimoon jne. Kotona sai seksiä, hellyyttä, läheisyttä jne. vaikka kuinka paljon. Mutta se ei riittänyt hänelle. Pari kertaa kostin häntä ja petin, mutta siitä jäi vain paha maku suuhun ja lopetin sen. Suhde oli pitkä ja vaikea se oli monellakin lailla. Lopulta erosimme.
Tapasin sitten miehen hyvin nopeasti eron jälkeen. Hänkin oli juuri eronnut. Meillä oli ihanaa jne. n. 1 1/2 vuotta. Kunnes alkoi arki. Huomasin kauhukseni, että uusi mieheni ei tarjoa hellyyttä, läheisyyttä, koskettelua jne. Vain silloin kun hän halusi seksiä, hän alkoi koskettelemaan. Seksi olikin meillä hyvää. Hän halusi kokeilla kaikkea ja olin valmis. Mutta rakastelua se ei useinkaan ollut. Se oli kovempaa. Ja tilanteen jälkeen hän ponkaisi aina sängystä samantien ja meni suihkuun.
Tilanne alkoi syödä minua. Yritin kömpiä kainaloon, yritin koskea, hyväillä jne. Hän kyllä antoi hetken niin tehdä, mutta työnsi pois kainalostaan, kun oli kuuma tms. Ei vastannut kosketuksiin jne. paitsi kun tahtoi seksiä. Mutta minäpä en enää halunnutkaan. En halunnut enää koskeakaan häneen, kun se oli niin yksipuolista. Enkä halunnut enää seksiäkään.
Näin on jatkunut yli vuoden. Vain muutaman kerran kännissä olemme seksiä harrastaneet. Yli puoleen vuoteen ei mitään.
Kesällä ajauduin yhden illan suhteeseen, josta kuitenkin tuli läheinen henkilö. Olemme tämän miehen kanssa yhteyksissä (emme päivittäin). Asumme kaukana toisistamme, mutta näemme joskus ja vietämme aikaa yhdessä. Hän on moralisoinut minua kovin ja olen kantanutkin huonoa omaatuntoa. Mutta kun hän on kuunnellut tilannettani ja elämääni, hän on alkanut ymmärtämään.
Tiedän, että minun pitäisi erota. Mutta säälin avokkiani liikaa, koska hän on taloudellisesti minusta osittain riippuvainen. En voi!!! Tilanne mutkistuu, tiedän. Tunteeni saattavat syventyä jne.
Avokkini on kiva ja mukava ja pidän hänestä, mutta hänestä on tullut ns. kämppis. Elämme omia elämiämme.
En KOSKAAN olisi uskonut, että voisin pettää näin, mutta minä tarvitsen toisen ihmisen läheisyyttä, kosketusta jne. Edes seksi ei ole niin kova juttu, kuin nukkua yö aivan täysin toisen kainalossa!!!
Ja nyt saa alkaa sitten moralisoimaan jne.
Tapasin sitten miehen hyvin nopeasti eron jälkeen. Hänkin oli juuri eronnut. Meillä oli ihanaa jne. n. 1 1/2 vuotta. Kunnes alkoi arki. Huomasin kauhukseni, että uusi mieheni ei tarjoa hellyyttä, läheisyyttä, koskettelua jne. Vain silloin kun hän halusi seksiä, hän alkoi koskettelemaan. Seksi olikin meillä hyvää. Hän halusi kokeilla kaikkea ja olin valmis. Mutta rakastelua se ei useinkaan ollut. Se oli kovempaa. Ja tilanteen jälkeen hän ponkaisi aina sängystä samantien ja meni suihkuun.
Tilanne alkoi syödä minua. Yritin kömpiä kainaloon, yritin koskea, hyväillä jne. Hän kyllä antoi hetken niin tehdä, mutta työnsi pois kainalostaan, kun oli kuuma tms. Ei vastannut kosketuksiin jne. paitsi kun tahtoi seksiä. Mutta minäpä en enää halunnutkaan. En halunnut enää koskeakaan häneen, kun se oli niin yksipuolista. Enkä halunnut enää seksiäkään.
Näin on jatkunut yli vuoden. Vain muutaman kerran kännissä olemme seksiä harrastaneet. Yli puoleen vuoteen ei mitään.
Kesällä ajauduin yhden illan suhteeseen, josta kuitenkin tuli läheinen henkilö. Olemme tämän miehen kanssa yhteyksissä (emme päivittäin). Asumme kaukana toisistamme, mutta näemme joskus ja vietämme aikaa yhdessä. Hän on moralisoinut minua kovin ja olen kantanutkin huonoa omaatuntoa. Mutta kun hän on kuunnellut tilannettani ja elämääni, hän on alkanut ymmärtämään.
Tiedän, että minun pitäisi erota. Mutta säälin avokkiani liikaa, koska hän on taloudellisesti minusta osittain riippuvainen. En voi!!! Tilanne mutkistuu, tiedän. Tunteeni saattavat syventyä jne.
Avokkini on kiva ja mukava ja pidän hänestä, mutta hänestä on tullut ns. kämppis. Elämme omia elämiämme.
En KOSKAAN olisi uskonut, että voisin pettää näin, mutta minä tarvitsen toisen ihmisen läheisyyttä, kosketusta jne. Edes seksi ei ole niin kova juttu, kuin nukkua yö aivan täysin toisen kainalossa!!!
Ja nyt saa alkaa sitten moralisoimaan jne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli mulla rakastajana jonkin aikaa. Hän oli tunnekylmä ja seksi oli hänelle mekaanista, tunneilmaisultaan köyhää. Samoin kuin avokkisi, tämä mie hypähti heti seksin jälkeen erilleen, ei antanut läheisyyttä, hellyyttä. Kosketus oli ainoastaan päämääränä seksisuoritus. Sanoi,ettei kotona ole seksiä..uskon sen, en minäkään jaksanut pitkään innostua, oli kerta kaikkiaan niin hyväksikäytetty olo. Miltä vaimosta tuntunut, kun vuosia ollut tuon kopeloinnin kohteena, kyllä siinä varmaan seksihalut ovat sammuneet. Kaikki eivät ole ihania rakastajia, he ovat tunneilmastoltaan köyhiä, eivätkä pysty muuhun.
Kokonaisuuden ymmärrän,mutta en taloudellisen riippuvaisuuden syy-yhteyttä. Oma ratkaisuni saattaisi olla, että sanoisin kärsiväni rakaaudettomuudesta enkä voi jatkaa. Tunnevammainen kylmä ihminen tarvitsee selkoviestin ,jos edes yrittää saada muutosta. Todennäköisesti hänellä menee pari tuntia erosta toipumiseen. Miksi tuhlata omat mahdollisuutensa ja elämänsä?
Olet tainnut tehdä kaikki klassiset virheet mitä parisuhteessa voi tehdä. Ryntäsit heti pitkän ja vaikean suhteen jälkeen uuteen suhteeseen ja ensihuuman pikku hiljaa kadottua totesitkin unelmiesi prinssisi olevankin sammakko, jolloin hetken kärvisteltyäsi hankit rinnalle sivusuhteen uuden prinssiehdokkaan kanssa. Yritittekö edes käydä läpi suhteenne ongelmakohtia pariterapiassa tai edes keskenänne vai lankesitko heti helpoimpaan mahdolliseen ratkaisuun vanhojen kokemusten opettamana?
Sitten nykyisestä miehestäsi. Vaikka hän ei osoittakaan sinulle kaipaamaasi hellyyttä ja rakastelu ei ole haluamasi kaltaista, niin ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi sinua. Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksia hellyydestä ja varsinkin lapsuudessa opitut käytösmallit istuvat tiukassa. Itse olen aina elänyt perheessä, jossa rakkautta on osoitettu hellillä kosketuksilla, halauksilla ja poskisuukoilla. Siksi minulle on luonnollista osoittaa rakkauttani samalla tavalla ja kaipaan sitä myös toiselta osapuolelta. Vaimollani on kuitenkin ollut paljon vaikeampi lapsuus toisen vanhemman alkoholismin, pettämisen, jne paskan vuoksi. Kaiken lisäksi heidän perheessä kärvisteltiin aivan liian kauan yhdessä sen sijaan, että olisi yritetty korjata ongelmat tai suosiolla erottu ja hän ehti elää koko lapsuutensa kylmän vihamielisen avioliiton keskellä. Siksi hän ei oikein koskaan ole oppinut osoittamaan rakkauttaan hellyytenä, vaan hän yhdisti halailun, hellyyden ja suukottelun aina siihen, että toinen haluaa seksiä.
Minullakin alkuhuuman katoamisen jälkeen heräsi epäillys vaimoni tunteista minua kohtaan, kun en tuntunut saavani riittävästi hellyyttä tai läheisyyttä, jonka liitän kuuluvaksi rakkauteen. Sen sijaan, että olisin rynnännyt hakemaan lohtua vieraasta sylistä, kerroin vaimolle omista tuntemuksistani ja sain hänet puhumaan omista tunteistaan ja siitä miksi hänestä ei tuntunut luonnolliselta osoittaa rakkauttaan läheisyytenä. Varsinkin ensimmäisen lapsen synnyttyä vaimoni kärsi siitä, ettei hän yksinkertaisesti osannut luonnollisesti osoittaa rakkauttaan edes lastaan kohtaan, mutta pikku hiljaa lapsen kasvaessa ja oppiessa osoittamaan hellyyttä vanhempiaan kohtaan, myös vaimoni oppi samalla osoittamaan hellyyttä aluksi lastaan ja vähän myöhemmin myös minua kohtaan. Helppoa se ei ole ollut ja joskus on ollut todella vaikeitakin aikoja, mutta silti kaikki tämä on ollut paljon tyydyttävämpää, kuin hakea hellyyttä jonkun vieraan sylistä ja siksi rikkoa rakastava liitto.
Oletko myös kysynyt mieheltäsi onko hän valmis vaihtamaan rakastavan vaimon taloudellista hyötyä tuovaan kämppikseen, joka hakee niin rakkauden, kuin seksinkin vieraasta sängystä? Itse en ainakaan vaihtaisi. Mieluummin asun vaikka rotanloukossa rakastavan puolison kanssa, kuin eläisin loppuelämäni palatsissa välinpitätämättömän petturin kanssa. Vaikka miehesi ei kykenekkään osoittamaan sinulle haluamaasi hellyyttä, niin ei välttämättä suinkaan tarkoita sitä etteikö hän rakastaisi sinua ja kärsisi nykyisestä tilanteesta, joka on täysin epäreilu häntä kohtaan. Pettäminen on henkistä väkivaltaa julmimmillaan ja pahimmillaan se voi tuhota petetyn itsetunnon ja aiheuttaa niin kamalaa henkistä tuhoa, että se raunioittaa ihmisen loppuelämäkseen. Varsinkin jos miehesi onkin rakkaudettoman psykopaatin sijaan rankan lapsuuden uhri, niin tekosi voi jättää hänen karmeat arvet.
Kaikkein reiluinta olisi että kävisitte suhteenne avoimesti ja rehellisesti läpi, vaikka parisuhdeterapeutilla ja sen jälkeen päätätte yhdessä miten jatkaa. Jos miehesi rakastaa sinua ja haluaa vielä petoksesi jälkeenkin olla yhdessä sinun kanssasi, niin ehkä voitte yhdessä opetella osoittamaan tunteenne toisianne kohtaan. Jos taas miehesi ei tunne sinua kohtaan mitään, niin sitten kannattaa miettiä onko järkevää rimpuilla tunteettomassa suhteessa? Varsinkin jos teille vielä siunaantuisi lapsia, niin se olisi kamalaa heitä kohtaan. Parempi olisi miettiä muita ratkaisuja siihen taloudelliseen tukemiseen ja erota, kuin jäädä tuohon löyhään hirteen roikkumaan.
Tästä miehen kirjoituksesta!
Olet monessa kohtaa TÄYSIN oikeassa. Tein kaikki klassiset virheet jne.
Tiedän, että avokillani on ollut aika tunteeton lapsuus jne. Mutta jumalauta minä yli kaksi vuotta yritin hukuttaa häntä hellyyteen!!! Koska minulle se on tärkeää.
Hellyyttä ja rakkautta avokkini kyllä pystyy näyttämään 6-vuotiaalle pojalleen. On pystynyt näyttämään koko ajan. Kieltämättä viime aikoina olen ollut jopa mustasukkainen asiasta.
Tässä suhteessa on paljon sellaista, jota ei oikein pysty pelastamaan edes parisuhdeterapiat, koska kyseessä on melkein eri elämänkatsomus.
Vaikka petän avokkiani, ei se tarkoita, että tämän toisen henkilön matkaan silti lähtisin.
En tiedä mitä teen. Tiedän, että teen väärin ja johonkin suuntaan asiat on ratkaistava.
Luulen myös, että avokkini rakastaa minua. Ainakin välittää. Kyllä minullakin on omatunto.
Ja kyllä se omatunto hakkaa välillä moukarin tavoin.
Lupaan Sinulle mieskirjoittaja, joka vaikutat todella fiksulta ihmiseltä, että ratkaisen asian hyvin pian.
En minä halua loukata, enkä satuttaa ketään.
Onnellista elämää Sinulle (ja toivottavasti myös minulle)
Varmasti petturimiehelläsi oli ihan samanlaiset tuntemukset sinusta.
Teidän olisi pitänyt pysyä yhdessä.
Toivottavasti en koskaan joudu tekemisiin kaltaisesi jakorasian kanssa. Hyi helvetti.