Eli olen mennyt pettämään rakkaimman ihmisen luottamuksen ja hän sanoo ettei pysty luottamaan minuun enää. Tapahtuneesta on vasta viikko. Kertokaa kokemuksianne, oletteko pystyneet ajan kanssa luottamaan petturiin tai oletteko saaneet ansaittua luottamuksen takaisin. Tahdon tietää olenko menettänyt sen toisen todellakin koko loppuelämäkseni. Kuvittelen että jos se toinen on se oikea niin sitä pystyy taistelelmaan suhteen kuntoon. Mä en ikinä ole katunut mitään muuta näin paljon. En ikinä menisi toiste pettämään hänen luottamustaan.
Pystyykö luottamuksen saamaan takaisin?
Petturi
11421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuitenki jo kerran pystyit pettämään? Miksi et pystyisi siihen jatkossakin?
se ei ole niin mustavalkoista. me ei seurusteltu, mutta olin sanonu että mun ei tarvii panna muita. mutta en ikinä tulis enää pettämään hänen luottamusta. siitä olen varma.
voihan sitä kitua suhteessa kymmeniä vuosia, mutta luottaa ei voi toiseen enää ikinä.
Paras on, että lähdet nussuttamaan muita naisia. Ja sanon tämän nyt petetyn naisen näkökulmasta. IKINÄ ei luottamus enää palaa ennalleen. Kärvistele tyhmä!
onhan ihmiset erilaisia. jotkut pystyy toiset ei. itse pystyin ensimmäisen kerran antamaan anteeksi. eihän se koskaan unohtunut, vaikka kovasti yritinkin, mutta anteeksi annoin. toinen kerta onkin hankalampi. ehdittiin naimisiin ja lapsikin tulossa.. tästä emme taida selvitä.
Minä annoin pettämisen anteeksi, mutta en pystynyt sitä unohtamaan ja seurauksena oli ero.
Tällä palstalla on luultavasti enemmän vastaamassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät pystyneet enää luottamaan tai suhteesta puuttui alunperinkin se jokin, mikä pitää parin yhdessä. Itse olen juuri tullut petetyksi (yhden illan juttu) ja näen mieheni kasvoista rehellisen katumuksen .Puhuttuamme asiasta pitkään ja avoimesti, tiedän hänen ymmärtäneen syyn tapahtuneelle ja että hän tekee jatkossa töitä suhteemme eteen ja tiedostaa tilanteet joissa kiusaus voisi käydä ylivoimaiseksi. Haluaa olla kanssani ja uskollinen, eikä kiellä sitä että teki pettäessään VÄÄRIN, ei edes yritä keksiä syitä ja selitellä. Tai syytä minua, että minussa olisi jokin syy, joka ajoi hänet pettämään. Nöyrästi vain myöntää tehneensä todella hirveän teon minua kohtaan. Luotan kyllä häneen, vaikka varmasti tulee olemaan vielä vaikeaa unohtaa asia. Jos en luottaisi ja katkeroituisin, ei suhde enää olisi mahdollinen. Nämä ovat mielestäni juuri niitä vastamäkiä pitkässä suhteessa. Tässä katsotaan se, onko meillä oikeasti tahtoa hoitaa suhdetta. Eroaminen ja toisen syyttely olisi helppo ratkaisu. Se, että kykenee rakastamaan pettämisen jälkeen, on jo vaikeampaa.
Anteeksi antaminen on ihan eri asia kuin unohtaminen, suurin osa ihmisistä ei todennäköisesti pysty unohtamaan petettyä luottamusta.
Jo se tieto että kumppani pystyy pettämään vaikka selvinpäin tai kännissä oikeastaan riittää ,on Ihan sama onko petetty vain kerran niin se pieni ääni takaraivossa ei pysty unohtamaan asiaa vaikka kuinka haluaisi.
Olen itse onnellisessa asemassa siinä että minua ei ole petetty ( ainakaan tietääkseni ) mutta itse en pystyisi antamaan anteeksi pettämistä koska en voisi loukata kumppaniani sillä tavalla,, ikävää kyllä jos hän sanoo että ei pysty luottamaan sinuun niin et voi tehdä asialle enää mitään.
Kyllä tosiaan. Jos oikeasti haluaa, ja jos kumpikin tekee sen eteen hirmuisesti töitä. Sillä tarkoitan, että se vaatii päätöksen petetyltä, että nyt minä luotan ja päätöksen pettäjältä että en enää ikinä petä!
Minä olen tehnyt tämän päätöksen reilu vuosi sitten, kun mieheni petti minua. Enkä ole katunut. Helppoa se ei ole.. Se vaatii pettäjältä sopivasti katumusta ja empatiaa, mutta kaikkein eniten se vaatii oman arvonsa tiedostamista ja jossain vaiheessa hivenen huumoriakin. Eli, että pettäjä tietää, että toinen on luvannut yrittää antaa anteeksi, ja se anteeksianto ei tule hetkessä, mutta se ei myöskään milloinkaan tarkoita, että pettäjä luopuu omasta vapaudestaan yksilönä.
Ainoa mistä pitää luopua on vihamielisyydestä. Vihamielisen ilmapiirin ylläpitäminen ei anna mitään parisuhteessa, jos tarkoitus on parantua ja pelastaa suhde. Parantuminen ei ole pelkästään petetyn asia, vaan myös pettäjän on saatava parantua, ja tuntea että hänelle on annettu anteeksi. Näistä kuulkaas... näistä ne hyvät tunteet syntyvät.
Petetyltä se taas vaatii päättäväisyyttä. Nyt minä annan anteeksi! Ja sen eteen pitää aina tehdä töitä. Pitää antaa toisen mennä, ja luottaa siihen, että toinen tietää ettei parane enää tehdä moista. Siitä ei saa syntyä sellaista vahtimista. Sellainen ei auta. Parisuhteessa pitää olla vapaa yksilönä, voida käydä kavereiden kanssa harrastamassa kuten ennen, täytyy voida pitää puhelimensa ja ostokuittinsa omana tietonaan. Jokaisella on yksityisyytensä, siihen ei saa kajota. Helpointa on kai vaan jos hyväksyy, ettei kukaan ole täydellinen, ja on kiitollinen siitä että toinen haluaa olla juuri sinun kanssasi.
Mitään yksiselitteistä joka paikan neuvoa ei varmasti ole, jokaisen on tehtävä se mikä sydämessä tuntuu oikealta. Minä tiesin että haluan mieheni kanssa elää, pettämisestä huolimatta, ja päätin antaa hänelle anteeksi. Monta kertaa olen meinannut oikeuttaa itselleni sellaisia asioita joihin minulla ei ole oikeus, mutta onneksi mieheni on pysähtynyt kuuntelemaan, lohduttamaan ja on saanut silmäni auki, että "ei petetyksi tuleminen anna mitään erityisoikeuksia rikkoa toisen yksityisyyttä".
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, kaikki me se tiedetään, mutta liha on heikko. Jos eroaminen ei tunnu oikealta, kannattaa antaa anteeksi.
-Kaikkea voi kokeilla. Ainakin kerran.-
Vaikeaa on myös pitää se mustasukkaisuus loitolla. Mutta se menee hus pois, käskemällä sekin. Kokeilkaa joskus tehdä sellainen päätös. SIlloin kun eniten mietityttäää "onkohan tässä nyt jotain"... Juuri silloin päätätte että "Ei, ole. Tässä ei ole mitään kummallista, ja minä en aio olla nyt mustis!" Voi kuulostaa tyhmältä mutta toimii...
-Kaikkea voi kokeilla, ainakin kerran.-
Se on vaikea enää luottaa kun on tullut petetyksi mutta toivon että kovalla tahdolla saat luottamuksen takaisin. Aikoja sitten minun mieheni petti minua ja minä en ole sitä unohtanut vieläkään vaikka hän on ollut kuolleena jo kauan. Se taas on vaikuttanut niin etten koskaan tule enää luottamaan kehenkään ihmiseen ja arvaa onko se helppoa. Kun sitä luulee että voi luottaa toisenn ja sitten onkin asia ihan toisin niin siinä menettää itseluottamuksensa. Mutta me ihmiset olemme erinlaisia, minulla on ystävä joka on ottanut takaisin miehensä ja rakastaa häntä ja he sanovat olevansa onnellisia niin että kai niinkin voi olla. Minä toivon sinulle parasta.