Näin 22-vuotiaaksi mieheksi ilman seurustelusuhteita selvinneenä voin voin todeta seuraavia asioita, joita olen havainnut. Nykyisin vallalle levinnyt seurustelukulttuuri on rappiollinen sikäli, että yhä harvemmat ihmiset kykenevät perustamaan kestävän parisuhteen. Ihmiset joutuvat epätoivoisesti etsimään kumppania ja kuluttamaan siihen suhteettoman paljon aikaa, rahaa ja energiaa. Kuitenkaan näin muodostuneet parisuhteet eivät ole tyydyttäviä. Ympäröivä kaupallinen kulttuuri (elokuvat, mainokset, televisiosarjat, juorulehdet..) ovat määrätietoisesti syytäneet ihmisille ajattelutapaa, että jossain on olemassa se suuri oikea rakkaus, jota tulee jatkuvasti etsiä, eikä tule tyytyä nykyiseen partneriin. Ihmiset eivät nykyään enää jaksa sitoutua ja nähdä vaivaa suhteen luomiseksi kumppaniin. Ollan äärimmäisen itsekkäitä, ja vaaditaan kumppanilta kaikenlaisia aikamme hyveitä. Seuranhakuilmoitukset pursuavat jos jonkilaista speksiä unelmamiehestä/naisesta ruumiinoisien mitoilla varustettuna.
1900-luvun alkupuolella saavutettu vapaus valita elämänkumppani vapaasti, on muodostunut taakaksi. Ihmisiltä on kadonnut todellisuuden taju partnerimarkkinoiden laajetessa esim. Internetiin. Seuranhakijan on myytävä itseään jatkuvasti ja joka paikassa. Täytyy esittää jotain aivan kummallista ja attraktoida toinen ihminen keinolla millä hyvänsä.
Itse miehenä, olen havainnut, että seuran haku on vaikeampaa, kuin jos olisin nainen. Kulttuurissamme on säilynyt yhä perinne, että mies tekee aloitteen (niin baarissa kuin netissäkin). Tämä johtaa siihen, että kun naiset asettavat itsensä "tarjolle", käyvät komeimmat urokset pokaamassa heidät ensimmäisenä, hoitelevat yhden yön, ja lähtevät metsästämään uutta lihaa. Tämän seurauksena naiset valittavat sitä, että he eivät löydä sitä oikeaa, ja on osa itseni kaltaisia miehiä, joille naiset vain nyrpistävät nokkaansa, koska ovat niin pinnallisia, etteivät kiinnostu vähemmän atleettisesta miehestä, vaikka tämä olisikin se akateemisesti koulutettu, keskustelutaitoinen, naista kunnioittava ja uskollinen.
Toivon, että kirjoitukseni herättää keskustelua.
1900-luvun alkupuolella saavutettu vapaus valita elämänkumppani vapaasti, on muodostunut taakaksi. Ihmisiltä on kadonnut todellisuuden taju partnerimarkkinoiden laajetessa esim. Internetiin. Seuranhakijan on myytävä itseään jatkuvasti ja joka paikassa. Täytyy esittää jotain aivan kummallista ja attraktoida toinen ihminen keinolla millä hyvänsä.
Itse miehenä, olen havainnut, että seuran haku on vaikeampaa, kuin jos olisin nainen. Kulttuurissamme on säilynyt yhä perinne, että mies tekee aloitteen (niin baarissa kuin netissäkin). Tämä johtaa siihen, että kun naiset asettavat itsensä "tarjolle", käyvät komeimmat urokset pokaamassa heidät ensimmäisenä, hoitelevat yhden yön, ja lähtevät metsästämään uutta lihaa. Tämän seurauksena naiset valittavat sitä, että he eivät löydä sitä oikeaa, ja on osa itseni kaltaisia miehiä, joille naiset vain nyrpistävät nokkaansa, koska ovat niin pinnallisia, etteivät kiinnostu vähemmän atleettisesta miehestä, vaikka tämä olisikin se akateemisesti koulutettu, keskustelutaitoinen, naista kunnioittava ja uskollinen.
Toivon, että kirjoitukseni herättää keskustelua.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Samanlaisia asioita mäkin olen huomannut. Siis koko ajan enemmissä määrin. Tuo on kuitenkin vähän turhaa yleistämistä sillä tunnen monia ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa ja ovat olleet saman kumppanin kanssa jo monia vuosia ja hyvältä näyttää edelleenkin. Onnellisia nuoria pariskuntia on siis paljon.
Ilmeisesti sä oot muodostanu tuon käsityksen netti-ilmoitusten ja baarien perusteella. Noissa paikoissa varsinkin näkyvämmin seuraa etsivät juuri nuo, jotka vaativat ihan mahdottomia. He eivät ole kuitenkaan enemistö vaan se näkyvin osa. Turha se on tavallisen tallaajan lähteä baariin metsästämään, koska siellä tosiaan jaloille astuvat ne isommat ja komeemmat urokset, jotka tosiaan korjaavat yöksi nämä nirppanokkasinkut.
Kannattaa vaan elää omaa elämää ja yrittää löytää kumppani sen kautta. Jos vaikka tykkää veneilystä niin voi olla helpokin löytää kumppani jonkun veneilyharrastuksen parista. Tai mikä vaan muukin esimerkki hyvä.
Ja netti edelleen hyvä vaihtoehto niille jotka eivät baarista seuraa löydä. On siellä paljon ihan tavallisia ei mahdottomia kriteereitä olevia ilmoituksia. Tai jos chatissa jaksaa roikkua niin kannattaa kokeilla.
Ja pieni vinkki, sinuna muuttaisin tuota asennettasi vähän paremmaksi niin mahiksetkin taas paranevat samalla monta pykälää :). Ei kannata yrittää murehtia tai mietiskellä sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa, kuten siihen, että miesten pitää olla aktiivisempia kuin naisten. Energiaa kannattaa käyttää mielummin sellaisten asioiden miettimiseen joihin oikeesti voit ite vaikuttaa kuten vaikka oma ulkonäkö, käytös ym. naisten seurassa.
> "Ja pieni vinkki, sinuna muuttaisin tuota asennettasi vähän paremmaksi niin mahiksetkin taas paranevat samalla monta pykälää :). Ei kannata yrittää murehtia tai mietiskellä sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa, kuten siihen, että miesten pitää olla aktiivisempia kuin naisten. Energiaa kannattaa käyttää mielummin sellaisten asioiden miettimiseen joihin oikeesti voit ite vaikuttaa kuten vaikka oma ulkonäkö, käytös ym. naisten seurassa."
Olet ymmärtänyt totaalisen väärin viestini sisällön. Asia, jonka toin esille, on _kollektiivinen_ ongelma, eikä siihen ole yksilötason ratkaisua. Vastauksesi on yhtäläinen sen kanssa, kuin sanoisit lottoajalle: "Lottoa enemmän ja kokeile harava-järjestelmää, niin kyllä se onnistaa". Mahdollisuudet eivät parane. Niin pitkään aikaan kun yhteiskunnan tasolla ei tehdä radikaaleja ratkaisuja kulttuurin ohjaamiseksi, ei tilanne kehity, kuin huonompaan suuntaan.
Internet ei luo sen parempia mahdollisuuksia. Esim. Itse olen jo vuoden ajan vastannut ilmoituksiin ja laittanut omia, mutta vastauksia on tullut vain muutama. Näissäkin e-kirjeenvaihto on tyssännyt muutamaan viestiin; Nainen on vain jättänyt vastaamatta. Tismalleen sama ilmiö pätee netissä kuin baarissakin. Pelkästään fyysisten vaatimusten nojalla joudun sivuuttamaan 90 % ilmoituksista.
Yhteiskunta ei ohjaa kulttuurin kehitystä, se lähtee _aina_ yksilöstä, yksilöistä. Tämä tarkoittaa myös sitä että sinä voit halutessasi irtisanoutua nykyajan pariutumiskulttuurin normeista. Sitä ei voi tehdä puolestasi mikään megajärjestelmä, ei yhteiskunta, ei hallitus, kirkko eikä mikään muukaan.
Mikään mahti ei myöskään pakota sinua mukautumaan sellaisiin tapoihin toimia mitkä eivät sinua miellytä. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee se minkä pystyt - toimi toisin.
> "Yhteiskunta ei ohjaa kulttuurin kehitystä, se lähtee _aina_ yksilöstä, yksilöistä. Tämä tarkoittaa myös sitä että sinä voit halutessasi irtisanoutua nykyajan pariutumiskulttuurin normeista. Sitä ei voi tehdä puolestasi mikään megajärjestelmä, ei yhteiskunta, ei hallitus, kirkko eikä mikään muukaan."
Et ilmeisesti lukenut tekstiäni huolella. Nykyistä kulttuuria säätelevät _markkinavoimat_ niiden hallussa olevien medioiden kautta. Ennen vanhaa kulttuuria säätelivät enemmän kirkko ja valtio, mutta eivät enää nykyään. Länsimaissa on tietoisesti haluttu luoda illuusio siitä, että nykyinen vallitseva kulttuuri olisi yksittäisten yksilöiden luoma, ja jotenkin "luonnollinen", paras ja ainut mahdollinen (tämä pätee myös muihin yhteiskuntiin).
Nykyisin hallitsee rahavallan hegemonia. Markkinaliberalismin paradigmat ovat siirtyneet myös ihmisten välisiin suhteisiin. Tämä tarkoittaa, ettei yhdelläkään ihmisellä ole itseisarvoa, vaan itseään on markkinoitava ja myytävä joka hetki. Ihmisen seksuaalisuudesta on tehty kauppatavaraa, koska se myy. Sen avulla saadaan tuotteet yhä tehokkaammin kaupaksi. Mainosmies on nykyajan Göbbels.
> "Mikään mahti ei myöskään pakota sinua mukautumaan sellaisiin tapoihin toimia mitkä eivät sinua miellytä. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee se minkä pystyt - toimi toisin."
Oletko tosiaan niin naivistinen, että luulet kenenkään yksilönä pystyvän muuttamaan kulttuuria, jota pitää yllä edellä mainitsemani järjestelmä? Toisiin ihmisiin ei vaikuta tippaakaan, jos minä käyttäydyn toisin. He eivät edes pysähdy miettimään, miksi teen niin. Siitä pitävät markkinavoimien propagandakoneistot huolen. Jos nykymaailmassa ns. kääntää toisen posken, turpaan tulee varmasti.
>Oletko tosiaan niin naivistinen, että luulet kenenkään yksilönä pystyvän muuttamaan kulttuuria, jota pitää yllä edellä mainitsemani järjestelmä?
Miksi kulttuuria pitäisi muuttaa? Omaa suhtautumistaan kulttuuriin sen asemesta voi muuttaa niin, että sopeutuu siihen eikä koe kulttuurin epäkohtia itselleen ongelmiksi.
>Toisiin ihmisiin ei vaikuta tippaakaan, jos minä käyttäydyn toisin.
Haittaako se? Ei kannata hakea liikaa hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Olet kyllä hyvin tuonut esille nyky-yhteiskunnan epäkohtia: seksin kaupallinen käyttö, median välittämät "normit", raha hallitsee jne.
Minä sanoisin, että niillä on suuri vaikutus sellaisiin ihmisiin, jotka antavat niille mahdollisuuden vaikuttaa omiin ajatuksiinsa.
Oma valinta on sitten se, onko tällainen "mindless media drone".
> "Miksi kulttuuria pitäisi muuttaa? Omaa suhtautumistaan kulttuuriin sen asemesta voi muuttaa niin, että sopeutuu siihen eikä koe kulttuurin epäkohtia itselleen ongelmiksi."
Ai esim. kun Nigeriassa on tapana tehdä kunniamurha raiskatulle naiselle, niin naisen ei pitäisi sopeutua tuohon kulttuuriin, ja antaa kivittää itsensä. Tätähän normeihin alistuminen juuri on.
> "Minä sanoisin, että niillä on suuri vaikutus sellaisiin ihmisiin, jotka antavat niille mahdollisuuden vaikuttaa omiin ajatuksiinsa.
Oma valinta on sitten se, onko tällainen "mindless media drone"."
Et kai kuvittele, että ihminen, joka ei ole syvällisesti perehtynyt asiaan, kykenee valitsemaan sen mikä propaganda häneen vaikuttaa. Jos näin olisi, propagandaa ei tehtäisi.
>"Ai esim. kun Nigeriassa on tapana tehdä kunniamurha raiskatulle naiselle, niin naisen ei pitäisi sopeutua tuohon kulttuuriin, ja antaa kivittää itsensä. Tätähän normeihin alistuminen juuri on."
En tajunnut pointtiasi. Olkiukko? Enkä tuosta Nigerian tavasta ole koskaan kuullutkaan. Ja onko tuossa tapauksessa väliä mitä nainen tekee, jos hänet joko kunniamurhataan tai kivitetään?
Normeihin alistumisesta. Haaveiletkohan kenties sellaisesta yhteiskunnasta, jossa kaikki olisi aina kohdallaan juuri jokaisen yhteiskunnan ihmisen omasta näkövinkkelistä? Epäilenpä mahdollisuuksia siihen, vaikka lähelle voidaan päästä. Mielestäni joissain asioissa kannattaa tehdä kompromisseja eikä taistella tuulimyllyjä vastaan.
"Alistua normeihin", kuulostaa halventavalta. Intissä sanottiin, että "toimintaa tilanteen mukaan", ja kaikki toimi.
>"Et kai kuvittele, että ihminen, joka ei ole syvällisesti perehtynyt asiaan, kykenee valitsemaan sen mikä propaganda häneen vaikuttaa. Jos näin olisi, propagandaa ei tehtäisi."
En toki sellaista kuvittele, asiahan on päinvastoin. Propagandan tehtävänä on käsittääkseni vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin - mutta minkälaisen ihmisen mielipiteisiin voi vaikuttaa? No sellaisen ihmisen, joka ei kyseenalaista juuri mitään eikä ole tietoinen erilaisista asioista (kapea-alainen maailmankuva?). Miksi jotkut sitten ovat ohjailtavissa helpommin kuin muut, on ihan toinen kysymys.
Niinpä. Yksilö voi valita tapansa suhtautua erilaisiin asioihin ja koittaa elää parhaan kykynsä mukaan kulloinkin vallitsevassa ympäristössä. Kutsutaan kai sopeutumiseksi. Eri asia on sitten mihin kaikkeen ihmisen tulee sopeutua.
Yksilötasolla jokainen suomalainen voi vaikuttaa aikalailla elämäänsä. Etenkin niissä seurustelusuhteissa. Tosin ei todellakaan kiinnostaisi olla yhdenkään kahden muun ihmisen muodostaman parin suhteessa osapuolena. Jokainen pari rakentakoon oman näköisensä suhteen. Hölmöä ja kuluttavaahan se on jos yritetään noudattaa ihanteita, jotka eivät välttämättä ole edes parin omien intressien mukaisia. Siksi, että "oletetaan asioiden olevan" niin kuin vaikkapa tv:ssä.
Jokaisella yhteisöllä on omat "sääntönsä" jotta yhteiskunta voisi toimia. Kun joku kyseenalaistaa normit ja etenkin sen mikä on jollekin "pyhää" liikutaan aina kulttuurin rajamaastossa.
Ei siinäkän ole mitään järkeä, ettei kuuntele muita vaihtoehtoisia tapoja ajatella asioita. Ja mieti "miksi" joku ajattelee niin. Laajentaa osaltaan maailmankatsomusta ja mieltää asioida erilaisista näkökulmista. On eri asia tietenkin sitten miettiä mitä missäkin on mikä on arvokasta tai kiinnostavaa. Esimerkiksi tällaisella palstalla mitä valitsee kommentoida mihinkin - ja edelleen miksi jne.
Itselläni on aika selkeä maailmankuva ja käsitys monista asioissa yksilötasolla. Ei kuitenkaan tarkoita, että olisin ehdoton muiden suhteen. "Laajemmissa" kokonaisuuksissa miellään sitä kehittyy. On sekin suppeakatseisuutta, jos ei pysty käsittelemään ristiriitaa - tai ainakin miettiä vaihtoehtoisia maailmankatsomuksia, vaikka ei ihan samaa mieltä olisikaan kaikesta. Kuin löytää oma tapansa toimia vallitsevissa olosuhteissa. Elää samalla sopusoinnussa itsensä, että muiden kanssa. Tarjoten parhaan kykynsä mukaan myös muille vapauden tehdä niin. Kunkin omien intressiensä mukaisesti. Sopusointuisesti. Silti ehkä kuitenkin juuri tietyyjä asioita samalla kyseenalaistaen.
Lähtökohtaisesti, jos ei ihmistä kiinnostaisi muiden ajatukset tai näkemykset tietyistä kysymyksistä niin mitäpä sitä tällaisillakaan palstoilla kukaan tekisi, tai lukisi asioita - kehittyviä ihmisiä kaikki. Vuorovaikutusta.
Mihin suuntaan haluaa itseään kehittää, no se onkin sitten jo jokaisen kai itse miellettävä. Hyvine tai negatiivisine piirteineen, yleisesti vallitseva individualistinen kulttuurimme edellyttää sen. Oleellista onkin miettiä ainakin ajoittain miksi toimii kuin toimi ja mistä se ehkä johtuu. Samoin muiden suhteen. Jos sen mieltää, kuin myös sen miksi on olemassa tiettyjä toimintatapoja on kaiketi yksiselitteisempää valita toimintansa uusissa ja erilaisissa tilanteissa. Joku elää sydämen mukaan, toinen järjellä tai ehkä molempia sekoittaen.
Ja propaganda, kai me kaikki olemme jonkin näköisille vaikutteille alttiita - se on selviö. Siksi nyky-yhteiskunnassa, missä tietoa on paljon-täytyy jokaisen vain osata arvioida minkälaiselle tiedolle tai vaikutteille haluaa itsensä altistaa, miksi ja mikä tieto on minkäkin arvoista - ja suhteutettuna mihinkin.
Tätä keskustelua kun on lukenut niin huomaa kyllä, että kaikki ovat asialle uhranneet aatoksen jos toisenkin.
Omat havaintoni esim. baarikäytöksestä ovat samantyylisiä. Tästä huolimatta yritän pitää lipun korkealla ja pilikettä silimäkulmassa.
Tästä kulttuurin säätelemisestä sen verran, että onko pakko heti muuttaa kokonaisen kulttuurin kehitystä---Mitä jos lähtisitkin muuttamaan omaa elämääsi. Avoimesti ja ehkä vähän rennommin eteenpäin. Kannattaa katsoa mitä maailmalla on tarjota eikä aina ensimmäiseksi pohtia asioita kaikista mahdollisista näkökulmista (kokeiltu on) :D Valitettavasti raha ja ulkonäkökysymykset ovat nykyään turhankin korkeassa asemassa mutta se ei toki estä yksittäisiä ihmisiä tekemästä omanlaisia ratkaisuja.
Hyvähän se tietysti on, että kaiken tämän pinnallisuuden keskellä on vielä ajattelviakin immeisiä. Itse olen huomannut, että ihmisiin voi tutustua aivan rennosti sen kummempia ajattelematta ja suunnittelematta. Ajan kanssa varmasti joukosta seuloutuu myös sellainen joka herättää olemuksellaan sinun mielenkiintosi ja on kiinnostunut myös sinusta. Kärsivällisyys on myös katoava luonnonvara (itsekin ole hätikkö) Roomaakaan ei rakennettu päivässä.
Mutta tässä kevään reipas resepti.
Avoimuus, reippaus, pikkasen pilikettä silimäkulmassa ja ehdottomasti hymyä. "Hymyyn vastataan hymyllä" - toimii lähes 100%:sti
Ai niin ja olen myös mies, iältäni 24. Myöskin sinkku ja varsin vähän suhteessa elänyt
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Minä olen varsin ikisinkkumies! Näin 34 tulee aivan varsin pian mittariin, ja olen hyvän aikaa sitten tullut sinuiksi sen kanssa, että poikamiehenä mennään, mahdollisesti loppuun saakka.
Juuri kuvailemasi maailmankuvan takia minäkin sain koko parhaan nuoruuden olla ilman nuorta naisseuraa. Se oli kova paikka nuorelle miehelle! Vaan ei ole kohtalo ikäiselleni naisellekaan ollut suosiollinen. Olen sitä mieltä, että ikäpolveni naiset (70-luvun alussa syntyneet) olivat parikymppisinä itsevarmoja naisia, joilla oli hyvä itsetunto. (ainakin näyttivät siltä) He olivat koppavia, nirppanokkaisia, arrogantteja ja kylmiä naisia, joilla oli äärimmäisen tarkat ja suuret vaatimukset miesten suhteen. Nyt nämä naiset ovat melko suurin joukoin sinkkuja edelleenkin. Niinkuin olen minäkin sinkku. Tai ovat epätyydyttävässä suhteessa. Mahtaako olla niin, että nuo naiset ajattelevat niin, että olisiko voinut aikoinaan sittenkin käyttäytyä toisin, olisiko voinut olla vähän toisenlainen asenne?
Ainakin minä olen tuumannut niin, että minulla ei olisi ollut syytä olla ihan niin epävarma ja arka. Ei olisi tarvinnut paljon tehdä itsensä hyväksi, ja olisi ollut huomattavasti paremmat mahdollisuudet päästä naisten suosioon. Tai ainakaan ei olisi tarvinnut ajatella niin, että kaikki naiset haluavat minun painua menemään.
Seurustelukulttuurissa on mätää ja paljon! Ei tarvitsisi olla niin paljon seksiä koko ajan. Ei tarvitsisi olla niin helvetin haku päällä koko ajan. Pitäisi ymmärtää ihmisten, että sitä unelmien prinssiä/prinsessaa, joka tulee valonsäteiden keskeltä, ei ole. Sitä ei ole!
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pitävää parisuhdetta ei onnistuta luomaan. Paljon helpompi on antaa periksi ensimmäisen riidan jälkeen ja vaihtaa toiseen. Tietysti poikkeus vahvistaa aina säännön.
Toiseksi oon päätyny siihen että ihmiset pelkäävät olla yksin.Kukaan ei uskalla olla yksin ja siksi etsivät jotain kumppania edes vähäksi ajaksi. Vaikka kyseessä ei olisikaan se suuri tunnepalo, niin kuitenkin seurustellaan ja helmpommin erotaan. Jos ei uskalla olla yksin, niin kuinka muka luoda tasapainoinen ihmissuhde ilman että riippuvuussuhdetta? aika mahdotonta.
Ite oon selvinny 21 vuotta ilman seurustelusuhdetta eikä se oo ollu ongelma. En tajua miksi se on kaikille niin vaikea uskoa, että ei ole koskaan seurustellut. Miksi kaikki pitää kokea 15-vuotiaana?Ite haluun ainakin ekaksi tutustua itteeni ja opettelen hengaamaan itseni kanssa ennen kuin haluan ketään siihen rinnalle. Taso mulla on kova, mutta ei ehkä perinteisessä mielessä...
> "Ite oon selvinny 21 vuotta ilman seurustelusuhdetta eikä se oo ollu ongelma. En tajua miksi se on kaikille niin vaikea uskoa, että ei ole koskaan seurustellut."
Et ole seurustellut, mutta ympärilläsi pyörii miehiä, jotka haluavat sinua? Harrastat yhden illan suhteita? Älä yritä verrata tilannetta omaani. Minun ympärilläni ei naisia vilise. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus saada kumppani heti kun haluat. Toisekseen, kun kaikki kaverit serustelevat, tulee lievästi sanoen orpo olo jo vapaa-ajan vietonkin suhteen. Saa yksin lähteä baariin, ryyppäämään.
piti olla _kollektiivinen_ongelma...
En oo missään vaiheessa yrittäny verrata tilannettani suhun. Ja kuka muka väitti, että harrastan yhden illan suhteita?(oon neitsyt) Eikä niitä miehiäkään kovin paljon tuossa ympärillä pyöri...Miksi minulla on mahdollisuus saada kumppani heti kun haluaisin? koska olen nainen?
Typerää.
Toi on just mun pointti, että ehkä saisinkin "jonkun", mutta haluanko seurustella ihmisen kanssa, joka ei mua pahemmin kiinnosta? en halua. Kaikki ihmiset saisivat "jonkun".
En todellakaan usko, että _kaikki_ sun kaverit seurustelevat. Ehkä kaikki ystävät, mutta kaverit...nää, ei mee läpi. Jos näin on, niin kannattaa varmaan hankkia lisää kavereita, kuin rypeä itsesäälissä.
Esim. kirjottelet:
"Nykyisin vallalle levinnyt seurustelukulttuuri on rappiollinen sikäli, että yhä harvemmat ihmiset kykenevät perustamaan kestävän parisuhteen."
Silti sanot, että sun kaikki kaverit seurustelee.
Mut tsemppiä silti sulle ja kaikille rakkautta etsiville. Mun mielestä kova työ ja odotus palkitsee tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin.
"piti olla _kollektiivinen_ongelma..."
Se, että sanon "kaverini lähes kaikki seurustelevat", ei tarkoita sitä, että heidän suhteensa olisi vakaa ja tasapainoinen. Ne, jotka tämän kriteerin täyttävät, ovat tavanneet puolisonsa jo nuorena, pienellä paikkakunnalla, jonne tämä nykyinen kulttuuri ei vielä ollut levinnyt (elän nyt vuotta 2004 pääkaupunkiseudulla. Ero viimevuosituhannen maaseutuun on huima. Lukioaikana vietin kaikki illat kotona lukien läksyjä).
"En todellakaan usko, että _kaikki_ sun kaverit seurustelevat. Ehkä kaikki ystävät, mutta kaverit...nää, ei mee läpi. Jos näin on, niin kannattaa varmaan hankkia lisää kavereita, kuin rypeä itsesäälissä."
No ne pari, jotka eivät seurustele, ovat kolmannen asteen panomiehiä, jotka vain yrittävät hätistellä perään itkeviä naisia kannoiltaan.
"Miksi minulla on mahdollisuus saada kumppani heti kun haluaisin? koska olen nainen?"
Kokeillaan vaikka. Laittakaamme tismalleen samanlainen ilmoitus esim. deitti.net:iin (ainoana erona sukupuoli). Saat taatusti monta kertaa enemmän vastauksia kuin minä. Siitä se lähtee. Tietysti, jos olet hyvin nirppanokka, voi olla hankaluuksia.
Ei kaikki naiset etsi mitään atleettia tai komeaa, vaan mukavaa ihmistä, joka on samalla aaltopituudella ja tulee toimeen niin naisen kuin muidenkin ihmisten kanssa. Itse pidän enemmän älyköistä ihmisistä, jotka osaavat keskustella, kunhan eivät ole liian totisia.En ole koskaan ollut kiinnostunut komeista atleeteista. Usein he ovat mielestäni narsisteja, ainakin bodarit. Huumorintajua pitää myös olla, eikä saa olla liian tosikko ja tylsä, vaikka olisikin akateemisesti koulutettu.
Millainen olet naisten seurassa? Oletko jo valmiiksi asennoitunut saamaan kenkää ja nainenkin sen vaistoaa käytöksestäsi vai mitä? Jos on huonolla itsetunnolla varustettu, se ikävä kyllä näkyy ulospäin käytöksessä ja sitä naiset karttavat ikävä kyllä. Sanoisin, että sanavalmis, viisas mies vie mennen tullen voiton jostain miesmallityypistä. Eiköhän ne ole teinien heiniä.
Se parin löytäminen on vaikeata aika monille, myös naisille. Täällä palstoilla valtaosa on varmaankin naisia, jotka haikailevat rakkauden perään.
Jos oikein kauas historiaan mennään,oli niitä yksinäsiä ikämiehiä ja ikäneitja ennenkin eikä vain nykyään. Rahvas yleensä otti kenet sai, mutta paremmissa piireissä naittaminen perustui asemaan ja varallisuuteen. Aika onnettomia parisuhteita, jos kaikki perustui vain pakkoon, eikä juurikaan rakkauteen. Kyllä mielestäni ihmisellä on oikeus valita puoliso sen mukaan, kuka eniten miellyttää, eikä vanhempien vaatimuksesta.
mut sä et yhtään tajua mun pointtia...
Kaikki ihmiset saisivat "jonkun" ja monet ottavat sen, sillä eivät halua olla yksin. Tämä "joku" ei ole heidän suuri rakkautensa, mutta ihan mukava ja kai sitä oppii rakastamaan. Juuri tota en halua! Kutsu vaikka naiiviksi, mutta mielummin odotan että tapaan henkilön, jonka kanssa oikeasti pystyisin näkemään yhteisen tulevaisuuden.
En halua kumppania vaan siksi että saisin. Meidän olisi aika hankala laittaa tismalleen samanlainen ilmoitus, koska emme ole samanlaisia. Ja jos laittaisimme, niin vetäisimme puoleemme aivan vääriä ihmisiä. Toisaalta jos olet rastapäinen, Mötley Crüta ja metallia kuunteleva kasvissyöjä, niin ehkäpä sitten...
Tuo kaikki saisivat jonkun pätee ainoastaan naisiin. Kaikki miehet eivät todellakaan löydä seuraa, vaikka rima olisi kuinka alhaalla.
Itseäni en laske edes kaikkein epätoivoisimmaksi tapaukseksi, mutta vaikka minulla ei ole oikeastaan mitään kriteerejä treffeille lähtemiseen, ei tilaisuuksia juuri ole ollut. En minäkään toki kenen tahansa kanssa seurustelisi, mutta eipä ole ollut edes tarvetta noita kriteerejä käyttää.
Olen pahoillani mutta näitten "keskustelujen" takaa paistaa vain valitus siitä ettei löydetä sitä seurustelukumppania, vaikka aluksi luulin että täällä oltaisiin kritisoitu seurustelua.
Olen itse 26-v mies enkä ole "seurustellut" kenenkään kanssa. Jos siis ymmärrän sanan seurustella edes samalla tavalle kuin te.
En kyllä tiedä miksi en ole seurustellut.
Ehkä sitä sopivaa tyttöä ei vain ole "kävellyt vastaan". Ihania tyttöjä olen tavannut, mutta sisälläni ei vaan mikään ole sanonnut että hän on "se" tyttö.
En ole ruma. Itse asiassa pidän itsestäni hyvinkin paljon. Luonteeni kuitenkin on hiukan passiivinen, joten yhden yön "suhteita" minulla ei usein ole. Mutta en myöskään valita selibaatissa elämistä. Asun muuten myös Hesassa.
Kulttuurista en sano muuta kuin: Normaalius on vain enemmistön hulluutta.
Maailma on mieletön, absurdi, ilman tarkoitusta.
Ihmisen perusolemus näyttää olevan että järjettömästä kaaoksesta yritetään luoda järjestelmällistä mielettömyyttä.
Eli mikä on seurustelun tarkoitus. Yksinäisyyden pelko, läheisriippuvuus, halu takaisin äidin kohtuun. Myönnän, että toisinaan aamulla herätessä, minäkin haluaisin että joku olisi vieressäni... Mutta tarviiko sen olla joka aamu sama henkilö. En tiedä. Se on teidän itse selvitettävä yksilöllisesti.
Hups saarnasinpa pitkään. Täytyy varmaan lähteä kotiin töistä yksinään omaan yksiöön.
edelleen sitä mieltä että kaikki löytäisivät jonkun. Naiset eivät kovinkaan helposti(varsinkaan ujoimmat) tuo esilleen kiinnostustaan ja miehet ovat niin tyhmiä että eivät osaa lukea selviä merkkejä.Silmät ja korvat auki!
Jos ajatellaan baaria, niin se on täynnä mukavia naisia, mutta miehet yleensä vain eksyvät haikailemaan niiden vamppien perään.
Toisaalta, että mitä tarkoittaa saada "joku"? Helpostihan sen yhden illan ilon löytää, mutta ihan yhtä vaikea on kaikkien löytää se henkilö, jonka kanssa jakaa arki.
No nyt me puhutaan samasta asiasta. Ulkonäöllä ja älyllä ei ole niin väliä, kuka tahansa tarpeeksi rohkea ja sosiaalinen löytää seuraa. Ongelma onkin juuri siinä, että vähän matalammalla tasolla olevat miehet eivät uskalla tai viitsi illasta toiseen yrittää löytää baarista seuraa ja kestää pettymyksiä.
Pointtini oli se, että jos mies ei ole poikkeuksellisen hyvän näköinen, kukaan ei taatusti tule iskemään. Siksi vähemmän sosiaaliset saavat olla yksin. Ja sama pätee yhden illan suhteisiin, samalla tavalla ne vaativat mieheltä aloitteen.
Kyllä minunkin kanssa joku voisi jaksaa seurustella, mutta en vaan osaa mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille.
No ainahan nämä keskustelut lähtee harhapoluille, mutta ei kai se niin vakavaa ole. Itse en mihinkään yhteen ja ainoaan tosirakkauteen usko, ja kai minua sitten ajaa suhdetta etsimään yksinäisyyden pelko ja sosiaaliset paineet.
Edelleen kyllä uskon, että kohtuullinen seurustelusuhde voittaa yksinolon ja lyhyet suhteet. Mutta ei sillä seurustelulla niin suurta itseisarvoa ole, jos oma sinkkuelämäni olisi sellaista kuin televisiossa ja lehdissä, ehkä en sitä niin valittaisi. Kai ihmisellä on aina tarve etsiä jonkinlaista hyväkyntää, ja sitä tarvetta varmaan yhden yön suhteetkin tyydyttävät. Mutta mistäpä minä tietäisin, ei ole kokemusta...
On se pitkälti juuri noin. Ihmiset ovat levottomia, mikään ei riitä.
Tuntuu että juuri parisuhteessa (että se on nuiva termi!) tulisi olla hyvä olo, mahdollisuus rauhoittua, nauttia olostaan ja toisesta ihmisestä.
Mutta paskan marjat. Kaiken maailman Me Naiset ja Cosmopolitanit toitottavat jatkuvasti sitä, kuinka "juuri sinusta tulee unelmien prinsessa" ja "kuinka nappaat unelmamiehen".
Jos eletään jatkuvasti tuli perseessä etsimässä jotain täydellistä (mitä helvettiä se sitten ikinä tarkoittakaan) ei nähdä metsää puilta.
Eletään jatkuvasti kasvavassa stressissä ja suorituspaineessa, ja ainakin minulla nousee heti karvat pystyyn, jos tapaamani nainen on suoritekeskeinen eikä ole tyytyväinen itseensä.
Sama toisinpäin ; jos olen itse enemmän vaan Äijä, ja vähemmän "metroseksuaali" (mikä loistava uusi termi) jään väistämättä varjoon. Voin olla jollekin naiselle se Parempi Vaihtoehto, mutta jos vieressäni on samalla valintaviivalla itseään mainostava trendigigolo, jään auttamatta vähemmälle huomiolle.
Ei vaan jaksa paahtaa. Olen tuumannut että niitä oikeita on kyllä, muutamia kymmeniä varmasti tulee elämän aikana vastaan, joiden kanssa voi oikeasti natsata. Mutta ei jaksa yrittää peuhata täysillä kaikkien kanssa, tällä tarkoitan lähinnä ihmisiä, jotka ovat kyllä hyviä tyyppejä, mutta jotka eivät vaikuta sellaisilta joiden kanssa haluaisi mitään vakavampaa. Miksi siis puhua heille pehmeitä, jos tietää jo itse että tämä ei onnaa.
Se on aika kiva piirre miehessä, ettei puhu turhaan pehmeitä tai ylipäätään asioita joita ei tarkoita, tosin onhan se kiva jos joku sanoo sitten sellaisia kivoja asioita joita tarkoittaa. Ja trendigigolot.. tosin mikä pukee ketäkin. Pääasia on, ihan muut jutut. Vielä äklömpää on miehet, jotka eivät muuta kuin pinnallisia asioita ajattele ja niin, että se vielä näkyy.
Ei kai naiset niitä naistenlehtiä niin tosissaan lueskele. Cosmopolitanin jokainen numero on sitä paitsi sisällöltään ihan samanlainen, joten luet yhden niin se riittää. Suomalaisissa naistenlehdissä on kyllä ihan symppiksiäkin juttuja erilaisten ihmisten ihan oikeista elämäntilanteista. Käsitelty erilaisia naisen ja miksei miesten tai lastenkin elämää koskevia asioita sellaisessa aika lämminhenkisessä tunnelmassa. Hauska niitä on joskus lueskella. Ei niissä kyllä mistään prinsessoista puhuta.
lähdetään nyt liikkeelle siitä, että estetiikka on eri asia kuin pinnallisuus.. eikä sitä tyylitajua tarvitse tietenkään tarpeettomana myydä.. ;)
Nykyisin on olemassa ns deittailukulttuuri,joka estää pitkien suhteiden jatkumisen.Ei voi seurustella,kun se estäisi treffailun.Tiedän tyyppejä,jotka on aika kysyttyjä,miehiä ja naisia,jotka deittailee jatkuvasti ja baarissakin on vientiä.Tästä huolimatta he eivät varsinaisesti seurustele koskaan,ja jos seurustelee,niin hyvin lyhkäsiä aikoja.
Ja kuten sanoit,niin media on valtaisassa merkityksessä,kun mietitään "ihmisten alitajuista" ohjailua ja kulttuurin suuntaviivojen määrittäjiä ja ohjailijoita.
Eikös televisio ole nykyisin yleisin "lastenhoitaja".Pikku lapsetkin jo laihduttaa ja käy shoppailemassa vaateita.Minä heidän ikäisinä konttasin hiekkalaatikolla neppiautojen perässä isovelin vanhat housut jalassa.Nyt nää ipanat hengailee ostoskeskuksissa ja tietokoneiden ääressä,lefassa ja television mainostulvassa.
Ihmiset joutuvat epätoivoisesti etsimään kumppania ja kuluttamaan siihen suhteettoman paljon aikaa, rahaa ja energiaa.
======================================
Pidetään huolta ettei persaukiset saa.
Ennen pariuduttiin tai pakkonaitettiin, koska se oli välttämättömyys selviytymiselle. Nyt meillä on tällainen hieno asia kuin valinnanvapaus ja te vain valitatte!
Yhteiskunta ja kulttuuri ovat kehittynyt niin pitkälle, että jokainen selviää yksinkin. Mutta vain onnekkaat ("jokerit"), sopeutujat (hyväksyvät ympäröivän elämän todellisuuden ja mukautuvat parhaansa mukaan tai tyytyvät vähempään mitä mieli tekisi) ja oikeasti kulttuurin ihannoivat ihmiset jatkavat sukuaan.
Siihen en ota kantaa, onko tämä hyvä asia ja luoko markkinatalous ja media järjettömiä ihanteita.
> "Ennen pariuduttiin tai pakkonaitettiin, koska se oli välttämättömyys selviytymiselle. Nyt meillä on tällainen hieno asia kuin valinnanvapaus ja te vain valitatte!"
Valinnanvapautta ei ole, jos ei ole vaihtoehtoja, ja niitä ei ole.
> "Yhteiskunta ja kulttuuri ovat kehittynyt niin pitkälle, että jokainen selviää yksinkin. Mutta vain onnekkaat ("jokerit"), sopeutujat (hyväksyvät ympäröivän elämän todellisuuden ja mukautuvat parhaansa mukaan tai tyytyvät vähempään mitä mieli tekisi) ja oikeasti kulttuurin ihannoivat ihmiset jatkavat sukuaan."
Tällä "evoluution tiellä" länsimaiset ihmiset ovat kuolleet pian sukupuuttoon. Nykyinen kulttuuri edustaa rappiota.
"Rappiolla on hyvä olla"
Eikö se ole sitten hyvä, jos länsimainen kulttuuri kuolee sukupuuttoon. Sanoithan sinä että se kulttuuri on rappeutunut. Antaa sen sitten kuolla mahdottomuuteensa ja tulevat sukupolvet näkevät sitten mitä siitä on syntynyt...