Moi,
Nykyisellä tyttöystävälläni on ollut takana pitkä ja vaikea suhde.
Hän pitää vielä yhteyttä entiseen poikaystäväänsä, jolla on myöskin tätä nykyä uusi tyttöystävä. He tapaavat, käyvät joskus kahvilla tai syömässä.
Itselläni on joskus vaikeuksia ymmärtää sitä tarvetta tavata vieläkin, vaikka kummallakin on uusi suhde!
Kunnon selitystä on vaikeaa saada toisesta irti.
Olen kuitenkin varma, ettei heillä ole mitään kaveruutta kummempaa...
Miten te (miehet ja naiset) suhtautuisitte moiseen ? Olisiko ok teidän mielestä, vai nousisiko mekkalaa ?
Nykyisellä tyttöystävälläni on ollut takana pitkä ja vaikea suhde.
Hän pitää vielä yhteyttä entiseen poikaystäväänsä, jolla on myöskin tätä nykyä uusi tyttöystävä. He tapaavat, käyvät joskus kahvilla tai syömässä.
Itselläni on joskus vaikeuksia ymmärtää sitä tarvetta tavata vieläkin, vaikka kummallakin on uusi suhde!
Kunnon selitystä on vaikeaa saada toisesta irti.
Olen kuitenkin varma, ettei heillä ole mitään kaveruutta kummempaa...
Miten te (miehet ja naiset) suhtautuisitte moiseen ? Olisiko ok teidän mielestä, vai nousisiko mekkalaa ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et voikaan ymmärtää tuollaista tarvetta ellet ole kokenut itse samaa jotenkin samalla tavalla.
Pitkä suhde tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat silloin myös toistensa ystäviä, sillä eihän siitä muuten kovin pitkää yhdessäoloa ikinä syntyisi.
Ihmisetkin on myös erilaisia ja siten parisuhteetkin. Se mikä sulle itsellesi on ehkä täysin mahdotonta, voi jollekulle toiselle olla siedettävää tai jopa välttämätöntäkin.
Sanot olevasi varma ettei sun asemasi ole uhattuna sen naisen elämässä. Usko siis siihen ja myös käyttäydy sen mukaan. Tuskin sillä ystävyydellä halutaan loukata ketään, se on vain apuna tässä hetkessä.
Ehkä sekin ystävyys siis loppuu ihan luonnollisesti sitten kun he ovat käsitelleet omat juttunsa eivätkä enää tarvi toistensa tukea kuten vielä nyt.
Hei, kun suhteenne on alussa, ymmärrän, että sinun on vaikea hyväksyä tuo yhteydenpito. Silloin kun tunteet ovat vielä voimakkaita ja kuumia, tuota asiaa on (oli kyseessä sitten mies tai nainen) todella vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Toisaalta sitä ei ehkä tarvitsekaan hyväksyä. Usein näillä, suhteen alkuvaiheessa tehdyillä väärillä käyttäytymistavoilla, jotka tekijän mukaan vaikuttavat ihan viattomiltakin, aiheutetaan suhteeseen ikuisesti jääviä arpia. Se mikä auttaisi ehkä nyt paljon, on, että tyttöystäväsi voisi jollainlailla voimistaa luottamustasi, että antaa selkeästi ymmärtää, että kyse on esim. entisen suhteen loppuunpuhumisesta tms. Eli on päivänselvää, että tyttöystäväsi toimissa ei ole mitään vilpillistä. Hän ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä, miten tämä toimintamalli vaikuttaa sinuun, se on kuitenkin aina loukkaus sinua kohtaan. Itse olen ollut joskus hiukan samassa tilanteessa, siis niin, että mieheni piti jonkinlaista samankaltaista yhteyttä aikaisempaan exäänsä ja voin sanoa, että ikinä en päässyt tuon suhteemme alkuaikoihin ajoittuneesta epäluottamuslauseesta yli. Lopulta se sitten kutisti suhteemme täysin kokoon. Eli tällainen käyttäytymismalli ei ota huomioon toisen tunteita, eli tyttöystäväsi ei rehellisesti sanottuna kykene asettautumaan nyt sinun rooliisi. Vaikka asia onkin harmiton ja sitä voidaan objektiivisesti ajateltuna pitää ihan hyväksyttävänä ja fiksuna asianakin, että tyttöystäväsi hiukan jälkipui entistä suhdettaan, niin silti tapa, millä hän tomii, on itsekäs ja kertoo kokemuksen puutteesta.
Mielestäni voisit oikeastaan sanoa tyttöystävällesi, että tuo asia kuitenkin jollaintasolla "syö suhdetta", puhuisitte asiasta.
Kiitos nopeasta vastauksesta.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että asiasta pitää puhua kunnolla.
Jos itse olisin samassa tilanteessa, ottaisin toista edes jotenkin huomioon tuossa asiassa (en tiedä sitten onko helpommin sanottu kun tehty).
Ongelmana on, että tuohon on todella helppo puolustautua ("Eksä luota muhun ?? Luuletko että mä teen jotakin sun selän takana".. yms ).
Jotenkin pitäisi saada toinen ymmärtämään, ettei kyse ole luottamuksen puutteesta, mutta sitä on vaikea selittää ?
Sama juttu minulla oli, eli mieheni kanssa, kun mainitsin asiasta, hän vetosi samalla tavalla heti siihen, että "enkö luota" tai muuten koki niin, että olen jotenkin liian tarkka asiasta. Ei, nyt ymmärrän, että tosiaan mieheni olisi täytynyt ottaa minut myös huomioon asian osapuolena ja varmistaa avoimesti ja aikuisella tavalla, että puhumme asiaa nyt vaan läpi ja homma menee sitä myöten omalla painollaan ohi.
Mieheni jotenkin lapsellisesti vaan ajatteli, että yritän itsekkäästi häiritä heidän puintiaan tms.
Eli tosiaan joku kerta kun puhut tyttöystäväsi kanssa, sano hänelle ihan avoimesti, että hei asia ei tosiaan liity siihen, että olisin edes mustasukkainen tai kärsisin luottamuksen puutteesta, vaan asia on puhtaasti ihmistenväliseen kunnioitukseen, myös ehkä aikuisuuteen liittyvä juttu. Eli asiat täytyisi olla sillä tavalla klaareja, ettei päästetä syntymään noinkin varhaisessa vaiheessa, kuin teidän suhteenne on, niin ikuisia ongelmia. Siis näillä pienillä, ehkä huomaamattomillakin virheillä, on tapana kuitenkin jäädä jollainlailla selvittämättömiksi ja omassa tapauksessani olen aina ajatellut, että jotenkin vaan se mieheni ajattelemattomuus silloin alussa vei minulta sitten jossain vaiheessa lopullisesti "fiilikset" koko suhteesta ja sitten olinkin jo valmis toiseen suhteeseen. Siinä on jotain sellaista, että suhteen alkuhetket ovat tosi herkkää aikaa. Kaikki edesottamukset kostautuvat myöhemmin suhteeseen.
Mun mies on myös hyvä ystävä entisen kumppaninsa kanssa. Olihan se aluksi outoa ja vaivasi mieltä. Mutta mää oon tutustunu tähän naiseen aika hyvin itekin, on käyty kahvilla ym. niin nykyään tuon asian kanssa ei oo mitään ongelmaa :) Veihän se oman aikansa olla ok tuon asian kanssa, mut kyllä nykyään vois sanoa että me ollaan kavereita.