Mä viihdyn sinkkuna. On varaa hyvään autoon ja saa rauhassa harrastaa kaikkea kun ei ole perhettä. Mökkeilyä, moottoripyöräilyä, kanoottiretkeilyä, matkailua ja kaikkea voi harrastaa.. Eikä mua yksinäisyys häiritse. Hyväksyin jo nuorena, että mun ulkonäössä, olemuksessa, puheessa.. tai missä lie on jotain epämääräisen vastenmielistä naisille joka tekee tutustumisen lähes mahdottomaksi. Hyvä perheen isä varmasti olisin, mutta ensivaikutelma ratkaisee. Hyväksyin noin 24v (10v sitten) sen tosiasian, että tulen olemaan aina sinkku ja olen rakentanut elämäni siitä lähtöhohdasta. Tosiasiat kannatta aina tunnustaa. Epämiellyttävätkin.
Miksi ette sopeudu sinkkuuteen?
....
21538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Osa haluaisi kovasti olla niitä perheenisiä eivätkä koskaan pääse siitä yli.
Jos nainen kaipaa omaa lasta niin siitä itketään mediassa mutta jos mies itkee ettei tule olemaan koskaan isä niin sanotaan että "älä itke sopeudu kohtaloosi".
Kuten itsekin muuten mainitset niin sinusta voisi tulla hyvä perheen isä ja monia vituttaa se että maailmassa ihmiset ovat niin kapeakatseisia etteivät esimerkiksi sinussa näe tuon ensivaikutelman läpi. Usein se johtuu naisilla esimerkiksi siitä että heidän ei tarvitse koska he löytävät seuraa muutenkin.
Itseäni sinkkuna huolettaa että olen tottunut siihen jo liikaa. En taida enää osata helvetti olla ihmisen kanssa sillee niinku pitäisi.
Hei,
Minä ainakin olen yksinäinen ollut muutamia vuosia, kun ei ole kiinnostanut uusi liitto tai seurustelu. Lapset ovat jo aikuisia, joten ei heistäkään mitään huolta, paitsi huolta. ;))
Kiva lukea sun viesti. Mäkin jo 4 vuotta yksin ja lapsi maailmalla. Nyt on oikein hyvä olla yksin, mutta ne viikonloput ja pitkät lomat!! Silloin kaipaa kumppania, jonka kanssa voisi edes jutella. Se kyllä kieltämättä häiritsee, että jotain vikaa pitää ihmisessä olla jos on yksin. Tai siis niin yleensä ajatellaan.
Kaipaisin paljon enemmän yli 50v sinkkujen tapahtumia ja matkoja, koska muuten on aika yksin.
Ehkä vain hormoonit hyrrää juuri silloin, kun kaipaa jotain mistä ei vielä tiedä mitään. ;D
Jotenkin ihan hullua, että vaikka TIEDÄN, etten ole sellainen mistä miehet tykkää, niin se pikkuruinen toivon kipinä ei suostu kuolemaan... Kyllä minä sen tunnustan, etten tule koskaan saamaan ketään, mutta kun olisin halunnut erilaisen elämän. Ja joka päivä sitä erilaista elämää, jonka muut saivat tungetaan naamalle tuolla ulkona ja mediassa ja kaikkialla. Uskon, että olen onnellisempi, kun pystyn täysin unohtamaan koko jutun, mutta miten... Sitä en tiedä...
Jäin harmittelemaan kun luin tuon sinun viestisi.
Mikäs siinä on takana ettei miehet muka sinusta kiinnostu?
oikeastaan tiedä... (kuulostipa itserakkaalta... :/) Eivät vain kiinnostu, eivät ole koskaan kiinnostuneet. Toisaalta tätä palstaa lukiessa herää kyllä ajatus, että onko tuo mitenkään suuri menetys, mutta olisi ollut kiva saada edes valinnanmahdollisuus.
Tapaatko miehiä missään ja minkä ikäinen olet?
Oletko omasta mielestäsi kaunis tai onko sinulla esimerkiksi ylipainoa?
Usein naiset eivät ole vain riittävän esillä että miehet tajuaisivat yrittää.
kolmekymppinen ja kai heitä nyt ainakin töissä ja harrastuksissa tapaa. Baareissa saan olla ihan rauhassa, kukaan ei tule häiritsemään. :)
En ole kaunis, eikä ole ylipainoa. Ehkä mä olen näkymätön... :) Pitäisi varmaan laittaa kello kaulaan, niin kuin sillä ujolla tytöllä muumeissa... Mä olen omasta mielestäni ihan tavallinen, mutta olen varmaankin sitten vaan niin ruma miesten mielestä. Eipä sille mitään mahda. :)
En ole itse kolmeakymmentä.
"En ole kaunis, eikä ole ylipainoa. Ehkä mä olen näkymätön... :) Pitäisi varmaan laittaa kello kaulaan, niin kuin sillä ujolla tytöllä muumeissa... Mä olen omasta mielestäni ihan tavallinen, mutta olen varmaankin sitten vaan niin ruma miesten mielestä. Eipä sille mitään mahda. :)"
Minusta sinä kuulostat hyvältä. Kuule...on sitä miehelläkin joskus samanlainen olo.
Ja jos minä voin kiinnostua niin voi moni muukin.
Sinun täytyy vain tehdä itsesi enemmän tykö, kunhan et sekaannu varattuihin ja pelimiehiin.
Oletko kokeillut nettideittejä?
ainakin hiukan tylsä, sikäli että olen todella varovainen aluksi ihmisten seurassa. Ja mulla on taipumusta olla omissa ajatuksissani, en sitten tiedä miltä se ulospäin näyttää/tuntuu... Kyllä mä luulen, että jos tähän ikään mennessä ei ole kukaan ollut kiinnostunut edes pikku hiukkasta, niin aika lailla toivotonta alkaa olla. :)
En ole kokeillut nettitreffejä, ne on musta jotenkin karmivia.
Eli olet hieman ujo sekä hiljainen etkä oikein tiedä mitä sanoa mutta sinulla ajatukset kulkee kuitenkin eestaas? :D
Eihän tuo nyt pahalta kuulosta.
"Kyllä mä luulen, että jos tähän ikään mennessä ei ole kukaan ollut kiinnostunut edes pikku hiukkasta, niin aika lailla toivotonta alkaa olla. :)"
No tuota, ainakin olen tuntenut muutamankin naisen joilla on ollut sama tilanne kunnes ovat löytäneet jonkun miehen itselleen. Ei se ihan toivotonta ole siis.
"En ole kokeillut nettitreffejä, ne on musta jotenkin karmivia. "
Ymmärrän mutta siinä olisi yksi mahdollisuus ja antaisi keinon tutustua varovaisesti.
Voisin olla jopa itsekin kiinnostunut mutta asut todennäköisesti jossakin kaukana.
ihan, mutta melko toivotonta kuitenkin. Mä asun nyt tällä hetkellä Suomen ulkopuolella ja täällä on jokseenkin helpompi tutustua ihmisiin, kun ihmiset on sosiaalisempia, mutta ei ne paikallisetkaan miehet kiinnostu.
Musta nettitreffeillä on se ongelma, että toisaalta ei ole mitään järkeä jutustella säästä, mutta en minä halua mitään kauhean henkilökohtaistakaan alkaa tilittämään ihmiselle, jota en edes tunne. Ja aika paljon siellä on ilmeisesti varattuja hakemassa seksiseuraa...
Sama jos yrittäisi elää siten että syö ruokaa ainoastaan kerran viikossa tai harvemmin. Tietysti jos vakipanokavereita on riittävästi niin sinkkunakin olisi hyvä olla.
Kun muutin pois kotoa, nautin omasta rauhasta ja sinkkuudesta täysin määrin.
Sitten tutustuin ihanaan nuoreen naiseen. Vaikka juttu loppui nopeasti, jäi minulle kaipaus omasta kullasta, kenties lapsista jne. Yhtäkkiä oloni on onneton ollessani yksin. En nauti enää lomamatkoista, harrastuksista yms. samalla tavalla, kun ei ole ketään jolle voisi kertoa kaiken.
Naiset eivät kiinnostu minusta pelkkää kaveritasoa enempää. Pikkuhiljaa täytyy tottua siihen, etten yksinkertaisesti kelpaa kenellekään mieheksi. Miten pystyisin taas nauttimaan yksinelosta, joka näillä näkymin tulee jatkumaan vielä pitkään?
Olen tullut siihen tulokseen, että parempi vaan pysyä naisista erossa. Käy pian samaten kuin eräälle tyypille joka hirtti itsensä yhden naisen takia. Alkuunhan ne naiset ajoikin mut itsetuhoiseen masennukseen, kun ravasin treffeillä ihastumassa ja rukkasta läpsyi tasaiseen tahtiin. Siitä toipuminen on ollut ihan saatanallinen monen vuoden prosessi. Tai no, ei taida alkuperäiseen minääni olla palaamista. Nykyään ärsyynnyn jos kuka tahansa nainen haluaa olla mun kanssa ns. "live-elämässä" läheistä kaveria, oli tällä sitten taka-ajatuksia tai ei. Mieluummin pidän ne vaan virtuaalikavereina mesessä, joita ei tarvitsisi koskaan nähdä.
Yleisesti ottaen en tunne mitään erityistä naisia kohtaan. Jos sattuisinkin ihastumaan johonkin naiseen, niin siitä tulee sellanen helvetillinen päänsisäinen taisto kun varmaankin se alakerran aivo haluaisi tehdä naiseen tuttavuutta ja olla niiiin ihastunut mutta yläkerran aivo käskee kääntämään sen vihaksi, pitämään naisen loitolla ja unohtamaan sen. Sitten sitä asiaa kelailee arjet ja pyhät, tollanen on henkisesti aika helvetin rasittavaa kun haluaisi muttei uskalla.
Rankkaa :(
Mutta sitten jos on vakaassa parisuhteessa, ei tuollaista tarvitse enää kokea, ellei sitten puoliso lähde...
Kuinka monet ikävät rukkaset Prismassa lastenrattaita työntelevät tavallinen suomalainen mies on saanut ennen kuin homma sitten toimi ja eteni perheen perustamiseen asti?
Ei se mun mielestä ole kauhean normaalia ajatella elämäänsä täysin ilman rakkautta ja seksuaalisuutta, jo vähän päälle parikymppisestä lähtien. Aika epätoivoselta maailma kyllä tuntuu ton ajatusmallin kanssa, mieluiten piehtaroin itsesäälissä ja keksin syitä yksinäisyyteeni.
elämän voi elää ihan loistavasti ilman pumpattavia naisi. Pitää vain olla oikea asenne, Jeesus ja omatunto.
Kun menee sinne seurakuntaan niin siellä on niitä ihania rumia vanhoja mummoja jotka sitten antaa elämänviisautta näille ATM miehille ja vanhoja pappoja jotka jakaa elämänviisautta ATN naisille.
Voihan mies kuitenkin elää naiskontaktien kanssa mutta jos alkaa vituttaa "aikapommin" tavoin niin
mieluummin sitten on vaikka raiskaaja kuin turhautunut ATM joka räjäyttää itsensä lopulta.
Pienempi tuho on aina parempi kuin suurempi tuho. Kannattaisi näiden ATM miesten tehdä myös näitä tuholaskelmia. Aivan kuten YTM miesten kannattaisi miettiä josko olisikin parempi panostaa syvällisempään suhteeseen.
Maailma ihannoi juurikin noita ihmisiä jotka tuovat itsensä esiin oikealla tavalla eli ovat näennäisen itsevarmoja ja häikäilemättömiä seksistisiä rasisistisia itsekkäitä psykopaatteja. Oikeasti aidon kiltit inhimillisen epävarmat ja hiljaiset herkät ihmiset ovat hylkiöitä joita pilkataan. Vaatii poikkeuksellisen vahvaa luonnetta olla hyvällä omatunnolla se mikä on. Se on kuitenkin mahdollista. Maailma on tyhmä, mutta itsensä ei tarvitse olla.
Olen ajatellut ihan samaa, mitä siinä sinkkudessa on niin vaikeaa? Itse olen sitä ollut lähes koko elämäni (nyt 30-v nainen), joitain hiukan lyhyempiä ajanjaksojan lukuunottamatta.
On kivoja kavereita, harrastuksia, ok työ. Eli mitäs tässä on ollessa? Toki olisi kivaa jos sen jonkun löytäisi, mutta ei se ole minulle elämän tai kuoleman asia ... hyvin voisin jatkaa näinkin. Minusta tuntuu että monet kokevat parisuhteen koko elämän parantavana asiana, ja latovat siihen liikaakin odotuksia. Itsehän sitä on elämänsä elettävä, eikä kenenkään muun kautta.
ja onpa monet kerrat tullut huomattua kuinka parisuhde ajautuukin valtaviin ongelmiin.
Olisikos niidenkin ihmisten kannattanut ensin opetella ottamaan vastuu itsestään tai hankkia sitä asennetta jo ennen jolla se parisuhde pidetään pystyssä.
Kyllähän ihminen seuraa tarttee mutta ei ihmisiä voi pakottaa menee yhteen.
Se tapahtuu jos tapahtuu.