En pysty luottamaan puolisooni vaikka kuinkta tahtoisin. Olen yrittänyt valaa itseeni positiivista ajattelua ja uskoa ja luottaa mutta aina minussa herää epäily toisesta. Epäilen puolisoni etsivän itselleen seuraa ja pitävän minua vain varalla. Hän ei ole koskaan pettänyt minua ja kertoo rakastavansa ja haluavansa elää elämänsä minun kanssani. Epäilen hänellä olevan suhde työkaveriinsa tai nettituttuunsa tai ihan mihin tahansa.
Mistä te muut löydätte tuon luottamuksen? Kun kuitenkaan ei koskaan voi olla varma pettääkö toinen vai ei, mistä saatte itsenne uskomaan kaiken olevan hyvin ja puolisonne rakastavan juuri teitä? Miksi se ei minulta onnistu=O
Mistä te muut löydätte tuon luottamuksen? Kun kuitenkaan ei koskaan voi olla varma pettääkö toinen vai ei, mistä saatte itsenne uskomaan kaiken olevan hyvin ja puolisonne rakastavan juuri teitä? Miksi se ei minulta onnistu=O
Vastaukset 11
Vanhimmat
siis jos löytyy.
Tutkipa kaaliasi hiukka tarkemman koopin kanssa.
Saatat hyvässä lykyssä saada sen "puolisosikin" rysapöksyn päältä kiinni...
Lycka till.
Ihan sama mitä se puoliso sulle puhuu, sönköttää tai miten sua vakuuttelee jne.
Jos sä olet epävarma ja epäilet häntä aina vaan, niin eipä sua kukaan muu siinä "sairaudessa" voi jelpata.
Epävarma olen siitä pettääkö vai ei mutta mistä muusta epävarma?
ITSESTÄSI tietenkin!
Kelpaanko vain enkö ja riitönkö vai enkö ja etsiiköhän se muita ja miksi ja mitä mä teen väärin ja voiskohan se tarttee jotain toista samalla ku on munkaa ja oonkohan tarpeeks sitä ja tätä ja Britneyn näkönen ja ja ja....
Kuulostaako tutulta?
omaa tuollaisia pelkoja ja ajatuksia mut mä kysyinkin et miten te pystytte noi pelot unohtaa?
Olet liian älykäs uskomaan toista ihmistä täydellisesti.
Yleensä ne jotka ovat uskoneet nyyhkyttävät eniten kun ero tulee.
Ei se ole tyhmää, vaan reilua on luottaa. Jos toinen pettää, se on hänen ongelmansa. Hän siitä joutuu vastaamaan, et sinä. Ilman luottamusta ihmissuhteet ei oikein toimi. Epäluottamus lisää epäluottamusta jne. oravanpyörä on valmis.
Eri juttu sitten, jos toinen on kärähtänyt. Sitten ei ole enää mitään syytä luottaa.
Ensin: Ei kaikilla todellakaan ole tuollaisia pelkoja - edes sun iässäsi.
1. Luottamalla itseen. Että mä oon ihan mukava ja nätti ja viisas ja rakastamisen arvoinen ihminen eikä mua jymäytetä etenkö itteki sitä hiffais. Ja jos joku jymäyttää, niin so what. Se on myös sen ihmisen menetys, ei vain minun.
2. Kasvamalla kokemusten kautta aikuisemmaksi. Että virheitäkin saa tehdä eikä kaikkia ihmisen tekemisiä tartte voidakaan kytätä 24/7 , että se on ihan hassua toisessa roikkumista ja siihen menee vaan turhaa energiaa.
Oikeudessakin vaaditaan ekaks todisteita ja hutkitaan vasta sitten.
Naiivia ajattelua. Miten se pettäminen on puolison ongelma tai miten hän siitä joutuu vastaamaan?
Sehän se pettämisen idea onkin että sillä haetaan jotain mitä normaalisti ei voi saada, ja jos joutuisi kovastikkin vastaamaan niin tuskin lähtis pettämään. Tosin onhan tämä yks en tiedä onko Jenkkilässä keksitty Rysän päällä ohjelma, siinnä olis kunnon tapa saada pettäjä vastaamaan teoistaan, hirveä pettäjän-maine.
No kukin tyylillänsä
Naiivia tai ei. Pettäminen on vakavaa. Pettäjä joutuu vastaamaan teostaan avioliiton asettajalle itselleen. Eli turha sinun on hänen "kivittämisestään" murehtia. Jumala on oikeudenmukainen.
Jos niin uskoo, silloin ei voi muuta kuin luottaa. Avioelämästä pettämisen pelossa ei tule mitään.
Niin?