Tilanne on tämä: Minulla on 2,5 vuotias poika, minkä kasvatuksen oma äitini pyrkii piilaamaan kaikin mahdollisin keinoin. Esimerkkinä se, että vierotin lapseltani tutin pois, antoi äitini hänelle kahden viikon jälkeen tutin takaisin sillä verukkeella että poika on pieni.
Äitini myös änki mukaan lapseni kitarisa leikkaukseen ja hän oli siellä se joka olevinaan hoiti lastani ja keskusteli myös hänen hoidostaan lääkärin kanssa..olin räjähtää
Äitini myös arvostelee hoitamistani ja kasvatusmetodejani lapseni kuullen, vaikka olen asiasta sanonut useamman kerran ja sanonut että se on minun lapseni ja minä kasvatan hänet miten haluan koska en ole saanut mitään sellaisia käytännössä toimivia neuvoja. Hänen mielestään esimerkiksi lapsi pitäisi maanitella ja lahjoa tekemään asioita, no minä olen yksinhuoltaja eikä minulla ole aikaa siihen että maanittelen 2vuotiasta puoli päivää tekemään jotain asiaa, vaan sanon sen muutaman kerran ja hänen joko tottelee tai menee arestiin.
Ja jos esimerkiksi kiellän lastani, niin menee äitini antamaan hänen luvan ja oikeen yllyttämään, myöskin tilanteessa jossa lapsi itkee sen jälkeen kun olen häntä torunut menee mummi sitten lohduttamaan vesittäen sen viestin minkä ehkä olen saanut vietyä lapseni aiojen perukoille..
Ikävintä tässä on se, että elämäntilanteeni on se että äitini on ainut joka poikaa voi ottaa edes kerran puolessa vuodessa yökylään, eli toisinsanoen ainut lapsenvahti, ja näin ollen minun on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä vaikka olen monta kertaa uhannut että jos ei meno muutu niin ei tapaa meistä kumpaakaan, mutta ei auta, ei mitään tehoa.
Ainiin,ja sen harvan kerran kun hän ottaa lasta oikeasti hoitoon eli n.2-8 kertaa vuodessa, luulee hän että hänellä on oikeus sanella tekemiseni sinä aikana kun lapsi on hänellä hoidossa, ja kun menen lapsen hakemaan pois niin saan kaikenlaisia halveeraavia kommentteja kasvatustyöstäni. huvittavinta on se että äitini ei ole kasvattanut omia lapsiaankaan vaan olemme molemmat lastenkotilapsia hänen narkkaamisensa takia. Tosin nyt ollut jo vuosia kuivilla, enhän muuten lasta hänelle edes antaisi. Kaipaisin todella vinkkejä ja neuvoja miten minun pitäisi toimia, koska en haluaisi lapselle rakasta mummia poistaa lapsen elämästäm mutta en myöskään antaa sekottaa lapseni päätä ja sabotoida sitä lapsen kasvatustyötä mitä minä teen.
Äitini myös änki mukaan lapseni kitarisa leikkaukseen ja hän oli siellä se joka olevinaan hoiti lastani ja keskusteli myös hänen hoidostaan lääkärin kanssa..olin räjähtää
Äitini myös arvostelee hoitamistani ja kasvatusmetodejani lapseni kuullen, vaikka olen asiasta sanonut useamman kerran ja sanonut että se on minun lapseni ja minä kasvatan hänet miten haluan koska en ole saanut mitään sellaisia käytännössä toimivia neuvoja. Hänen mielestään esimerkiksi lapsi pitäisi maanitella ja lahjoa tekemään asioita, no minä olen yksinhuoltaja eikä minulla ole aikaa siihen että maanittelen 2vuotiasta puoli päivää tekemään jotain asiaa, vaan sanon sen muutaman kerran ja hänen joko tottelee tai menee arestiin.
Ja jos esimerkiksi kiellän lastani, niin menee äitini antamaan hänen luvan ja oikeen yllyttämään, myöskin tilanteessa jossa lapsi itkee sen jälkeen kun olen häntä torunut menee mummi sitten lohduttamaan vesittäen sen viestin minkä ehkä olen saanut vietyä lapseni aiojen perukoille..
Ikävintä tässä on se, että elämäntilanteeni on se että äitini on ainut joka poikaa voi ottaa edes kerran puolessa vuodessa yökylään, eli toisinsanoen ainut lapsenvahti, ja näin ollen minun on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä vaikka olen monta kertaa uhannut että jos ei meno muutu niin ei tapaa meistä kumpaakaan, mutta ei auta, ei mitään tehoa.
Ainiin,ja sen harvan kerran kun hän ottaa lasta oikeasti hoitoon eli n.2-8 kertaa vuodessa, luulee hän että hänellä on oikeus sanella tekemiseni sinä aikana kun lapsi on hänellä hoidossa, ja kun menen lapsen hakemaan pois niin saan kaikenlaisia halveeraavia kommentteja kasvatustyöstäni. huvittavinta on se että äitini ei ole kasvattanut omia lapsiaankaan vaan olemme molemmat lastenkotilapsia hänen narkkaamisensa takia. Tosin nyt ollut jo vuosia kuivilla, enhän muuten lasta hänelle edes antaisi. Kaipaisin todella vinkkejä ja neuvoja miten minun pitäisi toimia, koska en haluaisi lapselle rakasta mummia poistaa lapsen elämästäm mutta en myöskään antaa sekottaa lapseni päätä ja sabotoida sitä lapsen kasvatustyötä mitä minä teen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
äitisi on aika ahdistava kieltämättä. ota selvää kuntasi tukiperheista ja kysele mahdollisuuksia saisiko teilekkin sellasen. Olet ilmeisen yksin lapsen kanssa joten uskoiin että se onnistuu. http://www.lastenhataapurahasto.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukiperhetoiminta tässä vähän taustoja tukiperheistä. Soita vaikka neuvolaan ja kysele että miten tämä homma sujuu sielläpäin.
Tseppiä äitisi kanssa! eipä hän itse taida tajuta miten paljon mielipahaa hän käytöksellään teille molemmille aiheuttaa, sinulle ja lapsellesi.
No onneksi annoit itse vastauksen äitisi käytökseen. Aikuiseksi kasvamattomia on ihan pilvin pimein muissakin kuin aineitten käyttäjissä (oli entinen tai nykyinen). Ihan hirveän surullista se on, että aikuisella ei ole 'eväitä' olla aikuinen ja hoitaa asioita - varsinkin niin tärkeää kuin lasten / lapsen kasvatus - muutoin kuin sottaamalla ja tekemällä toisen kasvatus- / opastustyö tyhjäksi.
Kyllä sinun täytyy löytää muunlainen tukiverkosto itsellesi ja lapsellesi pärjätäksesi ja päästäksesi eteenpäin. Siten jaksat paremmin pitää myös äitisi mukana kuviossa. Neuvolasta on helpointa aloittaa kun lapsesi on vielä neuvolaikäinen, sieltä osaavat neuvoa jatkoja. Oman kunnan sosiaalilautakunnan alaiset yksiköt ovat myös paikkoja, joista kyselemällä saa tietoa paikoista, joista apua voisi löytyä.
Pääpointti asian hoidossa on se, että osaat, pystyt asiasi kertomaan vieraalle rehellisesti, avoimesti ja kaunistelematta. Ja olemaan ymmärtäväinen äitiäsi kohtaan ettei joku luule, että olet asialla sitä varten, että sinulla on antipatioita häntä kohtaan.
Äitisi projisoi sinun kasvatustyöhösi omaa huonoa omaatuntoaan. Hän heijastaa sinuun negatiivista kritiikkiä, koska ei halua ja voi kritisoida itseään omasta lastenkasvatuksestaan / kasvattamatta jättämisestään. Tilanne on vaikea, mutta lievemmässä muodossa sama varmasti jokaisen äidin suhteessa omiin vanhempiinsa isovanhempina. Käytännössä olen huomannut parhaaksi metodiksi: niele osa, sano häiristevimmistä asioista takaisin asiallisesti ja etsi muita tukiverkkoja. Kun et ole riippuvainen äidistäsi lapsenvahtina niin koet ehkä kanssakäymisen helpommaksi (tai äitisi ei uskalla päästää kaikkia sammakoita suustaan). Lohdutuksen sana; kun olin lapsi, isovanhempani käyttäytyivät näin äitiäni kohtaan. Vaikka rakastin heitä yli kaiken, niin huomasin jo hyvin hyvin pienenä mistä on kyse ja pidin heidän käytöstään epäreiluna. Lapset eivät ole tyhmiä. Sympatiani ja lojaliteettini olivat aina äitini puolella, vaikka vietin paljon aikaa isovanhempieni kanssa ja he olivat minulle tärkeitä. Kivahan tällainen ristiriitatilanne lapselle ei ole (rakas isoäiti naljailee äidille), mutta se opettaa että ihmiset eivät ole täydellisiä. Sinä vastaat kuitenkin lapsesi kasvatuksesta ja koska kuulostat että pidät suoraselkäisesti periaatteesi, ei äitisi pääse paljoa hallaa aiheuttamaan. Lapsi on kuitenkin sinun kanssasi suurimman osan ajasta. Tsemppiä, olet vahva ja rohkea äiti!
Aivan varmasti naapuristossasi on luotettavia nuoria jotka pientä maksua vastaan tulisivat ilomielin kotiisi vaikka viikonlopulla yoksi olemaan lapsesi kanssa. Pieni taskuraha lapsenvahdille on paikallaan, lisäksi voit aina kertoa että hänen saamansa kokemus tulee painamaan toitä hakiessa.
Hyvä paikka etsiä heitä on esim. seurakuntasi sivuilta tai kirkon (niitäkin on useampaa laatua) nettisivuilta.
Alussa voisitte harjoitella muutaman tunnin koeaikaa ja jos jokainen on tyytyväinen, sitten aikajaksoa voi pidentää.
Nuoret ovat fiksuja ja ymmärtävät kun kerrot mitä lapsesi saa ja ei saa tehdä sillä aikaa kun itse olet poissa. Heillä ei ole minkävn valtakunnan mielenkiitoa arvostella kasvatusfilosofiaasi. Jos sinä kerrot että lapselleni ei saa antaa karkkeja vaan omena - he hyväksyvät sen ja toimivat sen mukaan. Tai että lapsesi ei saa katsoa TVtä vaan että hän lukee pienokaisellesi ( sinun valitsemaia kirjoja joista lapsi saa valita mieluisensa) , hän tekee sen.
Oma äitisi ei ole sopivaa seuraa lapsellesi. Kuitenkin jos haluat yhteyden säilyvän, kutsu äitisi kotiisi lapsesi luo , mutta vain silloin kun olet itse paikalla ja mieluiten vielä joitakin ystäviäsi.
Varmista ettei äitisi ole koskaan yksin lapsesi kanssa.
Totta, tuo vaati pikkuisen vaivannäkoä mutta aivan varmasti on sen arvoista.
Myös MLL:n kautta saa luotettavia lastenvahteja kotiin, yöksi tai muutamaksi tunniksi, ihan miten vaan:)
mene katsomaan www.mll.fi
Siis jos asut lapsen kanssa omassa asunnossa niin kuinka on mahdollista, että äitisi pääsee sekaantumaan joka asiaan? Ja mitä ihmettä hän lääkärikäynneillekään mukaan änkeää?
Minusta saat syyttää itseäsi, jos et osaa ottaa etäisyyttä äitiisi. Taidat olla loppujen lopuksi itse hänestä riippuvainen.
Usko pois tuo asia ei ole noin. Jos sinulla on paha päivä, älä pura sitä minuun. Olen ihan asiallisesti kysynyt neuvoa tähän tilanteeseen, koska ensinnäkin minut on otettu huostaan suoraan synnytyssalista, minä en tiedä mikä on normaali mummi-lapsenlapsi suhde tai normaali äiti-tytär suhde ja siksi kysynkin täältä neuvoa miten toimia. Miten voisin olla riippuvainen ihmisestä joka ei ole ollut edes elämässäni sen ensimmäisten 14 vuoden aikana? Ei sellaisesta ihmisestä voi olla riippuvainen, jolta ei saa minkään näköistä tukea tai apua missään asiassa. Kysymys on siitä että hän on pojalleni rakas mummi enkä halua sitä asetelmaa rikkoa vaan vetää siihen rajan. Jos tuntisit tämän henkilön henkilökohtaisesti, niin ymmärtäisit mistä on kysymys. Kyseessä on ihminen joka ei ihan oikeasti kuuntele, ja siltä osin myönnän riippuvuuden että joskus on asioita mitkä pitää hoitaa eikä niitä voi hoitaa lapsen kanssa, silloin lapsi pitää saada hoitoon ja hän on ainut joka lasta ottaa edes sen harvan kerran kuin ottaa. Syy siihen minkä takia en voi lasta jättää muille on että lapsi on erittäin paha astmaatikko ja hänellä on todella monta lääkitystä saman aikaisesti joiden kanssa pitää olla todella tarkka että ne menee oikein, ja äitini on ainoa joka ne lääkkeet osaa antaa oikein ja joka tietää miten toimitaan kun kohtaus tulee. Enkä kyllä jätä tosta vaan kelle sattuu, mun pitää tuntea ihminen tosi hyvin koska en ota sitä riskiä että jotain paskaa tapahtuis, mä en pystyisi elämään itseni kanssa jos jotain kävis.
oman kertomasi mukaanhan hän ei ole sinulle toiminut äitinä. Vai onko kertomassasi jotain ristiriitaa?
Mietipä nyt. Miksi et halua käyttää Mannerheimin lastenliiton väkeä? MLL:n vahdit ovat luotettavia, tulevat kotiin silloin kun todella tarvitset, muutamaksi tunniksi tai yöksikin.
http://www.mll.fi