Kerronpa oman tarinani..
Alotin tammikuun alussa 3-vuorotyön, joka loppu hetki sitten.(luojan kiitos)työtä kesti noin 9viikkoo, siitä ajasta 8viikkoa miehelläni oli suhde toiseen naiseen"koska mä en ollu koskaan kotona kun hän tarvitsi".Kaikille kehu samalla kuinka ihana ja hyvä suhde meillä on, myös sille naiselle.Ei kuulemma mitään vikaa..(eipä varmaan)!!Kun olin yöt töissä tää toinen nainen oli meillä ja touhusivat sitten meitin kämpässä mitä millonkin, samoin kun olin iltavuorossa, muksut vaan pual kasi nukkuu muija meille ja lähti ennen kun mä tulin.Meillä on 4 ja 2vuotiaat lapset, luojan kiitos he eivät nähneet tätä naista.Kyllähän koko 8vko epäilin jotain, mutta ajattelin "ettei mulle voi käydä niin,ei mun mies tee niin".Pistin oman masennukseni piikkiin kaikki, eipä olisi kannattanut.Jäivät sitten kiinni kun katoin miehelleni tulleen viestin aamulla samalla kun siirsin herätystä puhelimesta!(aikasemmin en koskaan ole kattonu viestejä).Hommasin töissä ollessani muksuille hoitopaikan, että hän pääsi harratuksensa pariin, eikä sitten ollutkaan siellä vaan tän muijan kanssa ties missä..3,5vkoa koko ajan selvis lisää asioita..joka päivä jotain uutta.kertaakaan en ääntäni korottanut tai haukkunu..nyt en tiedä mitä ajatella tai mitä tehdä..mutta en todellakaan usko sen selityksiä meijän loistavasta suhteesta ja ties vaikka mistä muusta.Nyt mies haluis kaiken entisen takasin ja pitää perheensä, ja lupaa ettei koskaan enään...niin varmaan.
Alotin tammikuun alussa 3-vuorotyön, joka loppu hetki sitten.(luojan kiitos)työtä kesti noin 9viikkoo, siitä ajasta 8viikkoa miehelläni oli suhde toiseen naiseen"koska mä en ollu koskaan kotona kun hän tarvitsi".Kaikille kehu samalla kuinka ihana ja hyvä suhde meillä on, myös sille naiselle.Ei kuulemma mitään vikaa..(eipä varmaan)!!Kun olin yöt töissä tää toinen nainen oli meillä ja touhusivat sitten meitin kämpässä mitä millonkin, samoin kun olin iltavuorossa, muksut vaan pual kasi nukkuu muija meille ja lähti ennen kun mä tulin.Meillä on 4 ja 2vuotiaat lapset, luojan kiitos he eivät nähneet tätä naista.Kyllähän koko 8vko epäilin jotain, mutta ajattelin "ettei mulle voi käydä niin,ei mun mies tee niin".Pistin oman masennukseni piikkiin kaikki, eipä olisi kannattanut.Jäivät sitten kiinni kun katoin miehelleni tulleen viestin aamulla samalla kun siirsin herätystä puhelimesta!(aikasemmin en koskaan ole kattonu viestejä).Hommasin töissä ollessani muksuille hoitopaikan, että hän pääsi harratuksensa pariin, eikä sitten ollutkaan siellä vaan tän muijan kanssa ties missä..3,5vkoa koko ajan selvis lisää asioita..joka päivä jotain uutta.kertaakaan en ääntäni korottanut tai haukkunu..nyt en tiedä mitä ajatella tai mitä tehdä..mutta en todellakaan usko sen selityksiä meijän loistavasta suhteesta ja ties vaikka mistä muusta.Nyt mies haluis kaiken entisen takasin ja pitää perheensä, ja lupaa ettei koskaan enään...niin varmaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinulla, mutta lasten tähden kannattaisi kuitenkin vielä yrittää, vaikka miehen käytös onkin ollut todella sikamaista.
Se lupaa,muttei sitä lupausta pidä.Se voi hetken tehdäkin niin,mutta se ottaa uudestan yhteyttä siihen toiseen naiseen..Anna olla koko paskan.Helppoa se ei tietysti ole.
olenkin ajatellut yrittää, mutta enpä tiedä tuleeko siitä mitään, koska tiedän, että ottaa yhteyttä siihen naiseen jossain vaiheessa..ei heti, mutta jonkin ajan kuluttua kuitenkin.Ja sekin että en pysty luottaan koko ihmisen sanomisiin ja tekemisiin pätkääkään enään.
tulee olemaan, mutta koska lapset ovat vielä noin nuoria, kannattaa heidän takiaan yrittää elää normaalia perhe-elämää. Aikahan sen vasta näyttää miten se onnistuu. Jotenkin toivoisi, että tälläisen sikaluonteen omaavien luonne selviäisi, ennen lapsien hankkimista, jolloin eroaminen olisi vain kahden juttu, eikä viattomat lapset joutuisi kärsimään.
Tietysti mikäli tilanne jatkossa muodostuu, niin huonoksi, että lapset kärsivät siitä.
Kannattanee silloin miettiä asiaa uudestaan.
Se on miehelläsi näytön paikka ja toivottavasti hän tajuaa sen.
No, onko edes tarvetta harkita? Itsesi tuntien et tule luottamaan mieheesi enää pätkääkään. Miten parisuhde voi toimia jollei ole luottamusta? Ei mitenkään! Ja jos jatkat, tiedossa on vinoilua, epäilyjä, salailua, epävarmuutta, kyräilemistä, vahtimista, jne...jne...KANNATTAAKO?
Ja vaikka lapsenne ovatkin vielä suht' pieniä niin voin vakuuttaa, että vanhempien vinoutuneet välit heijastuvat lapsiin. Ja kun lapsilla ei ole vielä kaikille tunteilleen ja tunnetiloilleen edes sanoja niin mitenkäs sitä pahaa oloaan muuten julki toisi kuin oirehtimalla eri tavoin. Eli oirehditte siinä sitten kaikki. Tosi "hehkeä" tulevaisuus!
Eli lähetä se keskenkasvuinen häntäheikki höyläämään sitä sutturaansa ja jatka omaa elämääsi lastesi kanssa.
Ei pidä suostua kynnysmatoksi jollei pidä kengän jäljistä selässään.