Kysymys naisille

Mikä on vaikeasti lähestyttävä ja miten pitkään piilossa kuoressaan?
Tapauksesta kii.

Kyllähän helpompi on tutustua mieheen, joka on "mallia helposti lähestyttävä", koska itse olen nainen, joka on ilmeisen vaikeasti lähestyttävä. Sitten jos molemmat on vaikeasti lähestyttäviä, eihän siitä mitään tule, jos molemmat vaikka luulee, että toinen ei kiinnosta. Mä itse tosin toivoisin, että mies jaksaisi nimenomaan odottaa sitä että pikku hiljaa avautuisin, mutta ymmärrän jos joku ei jaksa.

Ite kiinnostun yleensä just hitaasti lämpenevistä. Se on aina kans jotenkin imartelevaa jos sellasen kaverin huomio herää. Mut muutaman kerran kohdalle osunu tapauksia, jotka ei meinaa millään lähteä mukaan mihinkään juttuun, ei vastaa edes hymyyn ku hyvin hyvin satunnaisesti. Kyllä semmosta välinpitämättömyyttä jaksaa jonkun aikaa katella mutta liian kauan ykspuoleinen kiinnostuksen osoitus alkaa vaan ahdistaa, ärsyttää ja kyllästyttää. (Siis näissä tapauksissa miehet on kuitenkin olleet kiinnostuneita, jotenkin vaan jääneet jotakin vatvomaan liian pitkäksi aikaa..) Ko. tapauksessa ei voi kun antaa olla, jos tyyppi ei ees halua yrittää kunnolla tutustua.
Olen siis sitä mieltä että loppupeleissä sen toisen osapuolen on oltava se mukaan vetävä tapaus, kun oon vähän syrjään vetäytyvä ite.
Just riippuen mikä on vaikeasti tai helposti lähestyttävä.. Jokasessa ihmissuhteessa on kaks osapuolta, ja molempien on nähtävä saman verran vaivaa oli sit kyse toisen lähestymisestä tai jostakin suuremmasta. Liika vetäytyminen vaikuttaa helposti siltä, ettei miestä kiinnosta. Kuiteskin pieni hymy ja selkeä katsekontakti sillon tällön tekee hiljasemmasta ja pidättyneemmästäkin kaverista "helposti lähestyttävän".

Tykkään miehistä, jotka näyttävät, että ovat kiinnostuneita minusta ja että tahtovat minulta huomiotaan - mutta eivät silti hyppää suinpäin mihinkään! On mukavaa, jos mies ei ole luonteeltaan niin vaikeastiluettava, että jään koko ajan arvailemaan että "mitäs tuo nyt tahtoo.. Teinkö nyt jotain väärin... Tykkääkö se edes minusta?!"
Mutta en myöskään tahdo, että mies on heti ensimmäisenä iltana valmis hyppäämään sänkyyn, valmis 2 viikon tapailun jälkeen vakavaan seurustelusuhteeseen ja vuoden päästä valmis naimisiinmenoon! Kohtuus kaikessa.

Sellainen normaali eteneminen ja molemminpuolinen huomioiminen ja aloitustentekeminen on paras tapa!

Aika paljon pystyy aavistamaan ja tuntemaan intuitiivisestikin, (esim. miksi toinen ei puhu jostakin asiasta mutta avautuu toisesta ihan helposti), ei aina tarvita sanoja kaiken selvittämiseen.
Puhuminen paljastaa ihmisestä itse asiassa hurjankin paljon, jos osaa vaan kuunnella ja tarkkailla vähän...

"Vaikeasti lähestyttävä" voi olla joko estoinen tai arka ja ujo tai tietoisenkin tyly tai "salaperäinen" ihminen ja sellainen vetoaa harvoin ihmisiin jotka ovat hyvin ulospäinsuutautuvia ja odottavat vastapuoleltakin seurallisuutta.
"Helposti lähestyttävä" voi olla avoin tai vain hermostunut tai seurallinen luoteeltaan ja sellainen harvoin vetoaa ihmisiin jotka eivät halua liian nopeaa tai toverillista ensikokemusta.

Paree olla sellainen kuin on. Helpostilähestyttävyys on sellaista tietynlaista avointa elämänasennetta, mikä on tietty plussaa. Jos on ujompi, niin ei tarvitse väenvängällä olla suupaltti ja kertoa koko historiaansa. Ja jos on suulaampi, niin parempi antaa niiden verbaalisten sammakoiden tulla ulos mahdollisimman pian, niin eipä jää vastapuolelle mitään arvuuteltavaa.

Tietyllä tavalla on fiksumpaa avautua enemmän vähitellen, olipa suhde tarkoitettu minkätyyppiseksi tahansa. Itse pidän miehestä, joka näyttää kiinnostuksensa naista kohtaan, jollain tavalla edes.

sellaisista vaikeasti lähestyttävistä..niissä on haastetta.
Ja jotenki salaperäsempiä tapauksia sellaiset.
Pysyy tietty jännitys mukana kun ei tiedä heti miehen koko elämän kertaa.. ;)

tohon voi oikein vastata jos ei tiedä millainen on ihminen siellä sisällä.
Ehkä enempi ärsyttää jos toinen on vaikeasti lähestyttävä koska luulee ettei sitä kiinnosta.

oma itsensä. Ei tyrkky tai hölösuu muttei myöskään tuppisuu.