Miehen logiikka versus naisen sama
Töölönlahden pakkopullaa. Mä tönin vaunuja sauvakävelijöiden seassa ja statustelin, ohjailin ja fundeerasin. Oopperan edessä joku yöllinen boltsi oli vetänyt byytat hiekalle uinaillessaan semifuulassa huuruisella penkillä. Joutsenet parveilivat väreissä.
Varpuset nokkivat kilvan oksennusta. Mä jäin tuijottamaan menoa, enkä älynnyt oitis, kun viereeni ilmestyi kauttaaltaan mustiin pukeutunut pitkä nainen muovisaappaissaan, tupeeratussa tukassaan ja pienirintaisissa värinöissään.
Seksielämäni on surkeaa. Jos vertaan tilannetta parin vuoden takaiseen, niin on todettava, että ollaan saavuttu maailmaan, joka tylsyydeltään on ylittämätön. Sain, kun hän sanoi, urahti:
Oksettavaa.
Katselimme varpusia - hetken toisiamme. Minä näin kasvoni hänessä - hän itsensä minussa.
Ohitse juoksi joku kuuluisuus. Ja juorusimme hänestä sekä itsestämme hetken. Olimme samassa yhteisessä mytätyssä sängyssä, samassa ajassa ja paikassa, hetken irronneen riistetyssä elämässä yhtä ja lämmintä lihaa.
Vaunut heiluivat, kasi jarrutti lujaa kiskoilla. Olen varma törmäyksestä, tuhosta ja kaikesta sen sellaisesta. Siltä maistuu epätoivo: pölyävältä raudalta valkoisilla poskilla, punaamattomilla huulilla puristuu sanaksi, joka on kuin kiro, ohut jää, jota ei ole.
Ooppera mainostaa kolmea sanaa; sanoja, joita kannan kuin vaatteitta ylläni, luiden päällä liiallista lumoa.
Töölönlahden pakkopullaa. Mä tönin vaunuja sauvakävelijöiden seassa ja statustelin, ohjailin ja fundeerasin. Oopperan edessä joku yöllinen boltsi oli vetänyt byytat hiekalle uinaillessaan semifuulassa huuruisella penkillä. Joutsenet parveilivat väreissä.
Varpuset nokkivat kilvan oksennusta. Mä jäin tuijottamaan menoa, enkä älynnyt oitis, kun viereeni ilmestyi kauttaaltaan mustiin pukeutunut pitkä nainen muovisaappaissaan, tupeeratussa tukassaan ja pienirintaisissa värinöissään.
Seksielämäni on surkeaa. Jos vertaan tilannetta parin vuoden takaiseen, niin on todettava, että ollaan saavuttu maailmaan, joka tylsyydeltään on ylittämätön. Sain, kun hän sanoi, urahti:
Oksettavaa.
Katselimme varpusia - hetken toisiamme. Minä näin kasvoni hänessä - hän itsensä minussa.
Ohitse juoksi joku kuuluisuus. Ja juorusimme hänestä sekä itsestämme hetken. Olimme samassa yhteisessä mytätyssä sängyssä, samassa ajassa ja paikassa, hetken irronneen riistetyssä elämässä yhtä ja lämmintä lihaa.
Vaunut heiluivat, kasi jarrutti lujaa kiskoilla. Olen varma törmäyksestä, tuhosta ja kaikesta sen sellaisesta. Siltä maistuu epätoivo: pölyävältä raudalta valkoisilla poskilla, punaamattomilla huulilla puristuu sanaksi, joka on kuin kiro, ohut jää, jota ei ole.
Ooppera mainostaa kolmea sanaa; sanoja, joita kannan kuin vaatteitta ylläni, luiden päällä liiallista lumoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hemmetti. Hienosti kirjailtu, kaikki tuli eteen kuin elokuvassa. Tuoretta. Lisää...
Kuuntele sillä aikaa totatätä:
http://www.youtube.com/watch?v=wquCCFvbNhI&feature=channel