Ajattelitko koskaan lapsena,

edes mielikuvitellut saatikka, että olisin vahtanut koulua.

En halunnut asua muualla tai vaihtaa koulua. Muistan ajatelleeni että mitä tekisin jos vanhemmat kuolisi tai jos jouduttaisiin muuttamaan.

Multa kysyttiin kyllä joskus viranomaistaholta, jos olisin halunnut miettiä jotain muuta asumispaikkaa ku kotia, jos sellainen pakkotilanne ois tullut eteen, mutta en tod.halunnut. Kodin lähellä oli kaikki kaverit ja tuttu koulu ja koska pidin toisesta vanhemmastani kuitenkin älyttömän paljon, niin en ois halunnut mistään hinnasta kotoa pois.

Sen sijaan mä käytin tota kiristyskeinona usein, et teen ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, jos vielä jotain tapahtuu. Harmikseni olin jo aika vanha kun tuon keinon tajusin. Tuo pitäis olla jo alle kouluvuotiaiden lasten tiedossa, et tollanen uhkailu tosiaan toimii melko hyvin, koska monille vanhemmille jotka lastaan kohtelevat huonosti, varmaan pahimpia asioita ois kuitenkin sen lapsen menettäminen ja siitä seuraava häpeä.

ajattelin. Kun olin 16v niin kävin vanhempieni kans sossussa ja ne kysy haluanko sellaseen sossun asuntoon jonne ei sais tulla kavereita klo 22 jälkeen, asunnosta ei sais löytyä yhtään alkoholia tai tyhjiä pulloja ja ne tulis yhtäkkiä piipahtaa ja tekee huumetestin. Mulle kelpas sekin sillon mut en saanut sitä asuntoo. Koulua en ole halunnut vaihtaa koskaan.

Mä pääsin tämän ihanan tasa-arvon turvaamana siihen helvetilliseen tilanteeseen, että kun äiti ja isä erosi, niin asuin vuoroviikoin molempien luona. Vihasin sitä! Olisin halunnut asua vain äidin luona, mutta en uskaltanut sanoa niin, kun pelkäsin että isä suuttuu. Se oli kamalaa aikaa, toisen viikon itkin itseni iltaisin uneen ja toisen viikon pelkäsin, että kohta joudun taas pois kotoa viikoksi.

....