Jos kyselen mieheltäni hänen menneisyydestään jotain asioita, ei hän niihin paljon kommentoi. Itse olen kertonut melkein kaiken menneisyydestäni mitä minulle on tapahtunut. Eikö se olisi silloin reilua miehenkin kertoa edes jotain historiastaan?
Tähän aiheeseen liittyen kysyin mieheltäni, että koska hän on eronnut edellisestä suhteestaan ja hän vastasi, että ei muista kunnolla, taisi olla kolme vuotta sitten kun heidän yhteinen lapsensa syntyi. Kun kysyin tuota asiaa uudestaan, että niin koskas te erosittekaan kyseisen henkilön kanssa niin vastaus tuli, että tämän vuoden helmikuussa. Ihmettelen miksi hän väitti ekana toista? Mies oli suunnitellut jopa häitä entisensä kanssa tämän vuoden tammikuussa. Tuntuu vaan jotenkin pahalta ja ahdistavalta kun mies haluisi mennä kanssani kihloihin vaikka on " vähän " aikaa sitten suunnitellut eksänsä kanssa häitä.
Ja toinen asia mikä häiritsee on se, että mies ei voi kertoa entiselleen tästä nykyisestä suhteestaan. Onko jommallakummalla vielä tunteita niin paljon mukana, että ei voi kertoa? Eihän ne tunteet ikinä voi edes hävitä kun kerran mieheni on yötä eksänsä luona samalla kun käy tapaamassa tytärtään. Ei mua haittaa ollenkaan, että miehellä on lapsi ja hän käy lastaan katsomassa, mutta ärsyttää hieman kun sinne eksälle pitää oikein jäädä yökskin ja sitten minua epäillä vaikka mistä, vaikka ihan kiltisti kotona aikani vietän.Välillä tuntuu, että olisin vain jonkinmoinen laastari miehelle. Ja se tuntuu todella pahalta. En oikein tiedä mitä miettiä tai ajatella tai yhtään mitään, ajatukset ihan sekaisin.
Tähän aiheeseen liittyen kysyin mieheltäni, että koska hän on eronnut edellisestä suhteestaan ja hän vastasi, että ei muista kunnolla, taisi olla kolme vuotta sitten kun heidän yhteinen lapsensa syntyi. Kun kysyin tuota asiaa uudestaan, että niin koskas te erosittekaan kyseisen henkilön kanssa niin vastaus tuli, että tämän vuoden helmikuussa. Ihmettelen miksi hän väitti ekana toista? Mies oli suunnitellut jopa häitä entisensä kanssa tämän vuoden tammikuussa. Tuntuu vaan jotenkin pahalta ja ahdistavalta kun mies haluisi mennä kanssani kihloihin vaikka on " vähän " aikaa sitten suunnitellut eksänsä kanssa häitä.
Ja toinen asia mikä häiritsee on se, että mies ei voi kertoa entiselleen tästä nykyisestä suhteestaan. Onko jommallakummalla vielä tunteita niin paljon mukana, että ei voi kertoa? Eihän ne tunteet ikinä voi edes hävitä kun kerran mieheni on yötä eksänsä luona samalla kun käy tapaamassa tytärtään. Ei mua haittaa ollenkaan, että miehellä on lapsi ja hän käy lastaan katsomassa, mutta ärsyttää hieman kun sinne eksälle pitää oikein jäädä yökskin ja sitten minua epäillä vaikka mistä, vaikka ihan kiltisti kotona aikani vietän.Välillä tuntuu, että olisin vain jonkinmoinen laastari miehelle. Ja se tuntuu todella pahalta. En oikein tiedä mitä miettiä tai ajatella tai yhtään mitään, ajatukset ihan sekaisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hetkinen, yöksi exän luo.. Miks?
Mä en kattelis hetkeäkään tommosta hommaa, vaan odottaisin, että minusta kiinnostuu joku toinen ihminen, jonka ei tarvitse käydä entisen luona yötä..
Olen sanonut miehelle, että mua häiritsee kun hän on eksänsä luona yötä. Miehen vastaus on siihen, että ei se ymmärrä miks mua se häiritsis koska hänhän käy vaan lapsensa takia siellä. Ei se silti mun mielestä ole normaalia, että tarvii yöks jäädä koska välimatkaahan on vaan se 15km. Ja mies viettää sielä useita jopa useita öitä, ihan vain lapsensa takia.
Ja mieli ku on mitä on niin siinähän alkaa sitten spekuloimaan vaikka mitä itekseen.
Sinua viedään kuin litran mittaa!
Aukaiseppa silmäsi.
"Ja mieli ku on mitä on niin siinähän alkaa sitten spekuloimaan vaikka mitä itekseen. "
No älä?
Mielestäni ei ole normaalia olla yötä tai öitä eksän luona vain lapsen takia.
Mies ei ole päässyt irti entisestä ja käyttää lasta tekosyynä.
Olet ikään kuin varalla. Mies ei tiedä tai ei osaa ratkaista mitä tehdä.
Keskustele vielä miehen kanssa mikä teidän suhde oikein on.
Hän ei voi vaatia selvitystä mitä olet tehnyt, kun ette ole yhdessä.
Olen kysynyt asioita suoraan, mutta alkaa heti syytökset mua kohtaan. Oon ihan ahdistunut tän asian takia.. Ja masennus vielä tässä päällä, niin ei oikein hyvä yhdistelmä. Tuntuu ihankuin pää hajoais.
Miksi sinä et pidä itsestäsi huolta?!
"Masennuskin vielä tässä päällä" ja "minua epäillä vaikka mistä, vaikka ihan kiltisti kotona aikani vietän".....
Jos et kykene välittämään edes itsestäsi, miten ihmeessä kykenisit elämään ja sietämään toistakin noin epatasapainossa olevaa ihmistä??
Kyllä siinä "pää hajoaakin" jos antaa paskan vaan kasautua eikä tee mitään edes itsensä pelastamiseksi.
Ehkä asia ei ole niin miten sen koet tai näät. Puhu kumppanisi kanssa asiasta ja yritä selvittää. Jos oikeasti toista rakastaa niin pääsee yli vaikka mistä! Tsemppiä! :)