Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilu puoli vuotta ja kesän aikana hänen väkivaltaisuus paljastui. Hänelle maistuu viina hyvin ja kaikki lähti liikkeelle henkisestä väkivallasta, huorittelusta, muille flirttailusta, alentamisesta jne. Hän usein humalassa yritti itsemurhaa, jouduin soittamaan jopa poliisit kerran kun omat voimat eivät riittäneet. Ja itsemurhan syynä olin aina minä. "En voi elää kun en osaa kohdella sinua hyvin" hän perusteli aina. Siksi jouduin aina mielistelemään häntä, välttelemään riitoja jne. Hän haki apua ja tuo vaihe on mennyt ainakin toistaiseksi ohi mutta nytten on tullut fyysinen väkivaltaisuus henkisen lisäksi. Jos meille tulee riitaa hän tekee kaikkensa jotta saa minulle pahan olon, on sanonut että nauttii siitä riidan aikana. Hän alkaa huorittelemaan, ja käyttämään kaikkea kertomaani itseäni vastaan (olimme ennen seurustelua monta vuotta hyviä kavereita joten tietää minusta paljon). Hän asuu minun luonani, muttei ole kirjoilla ja maksan hänen kaiken elatuksen, jopa tupakat! Kun hän aloittaa haukkumisen käsken häntä antamaan avaimeni takaisin ja lähtemään takaisin äitinsä luo mutta hän ei suostu. En halua kuunnella "huora,huora mitäs teet, et sä mua täältä ulos saa" jne puheita joten yritän töniä häntä ovelle päin. Siitäkös än hermostuu ja käy kiinni, sylkee, tönii, pitää kiinni, kerran jopa yritti tappaa tukehduttamalla tyynyllä. Ja ollessani raskaana, potkaisi minua niin kovaa vatsaan että lapsemme menehtyi. Ja se ei ollut vahinko "en halua tollasen huoran lasta".
Ja tosiaan, olen hänen ensirakkaus. Silloin kun hän ei ole tuollainen hirviö viihdyn hänen seurassa todella hyvin. Olen miettinyt että miksi silti rakastan häntä enkä lähde. Joudun elättämään hänet, tekemään kotityöt, joudun säätelemään menoni hänen pään mukaan jne.. Olen todella väsynyt ja kun viimeksi yritin erota, hän makasi maan tiellä ja jouduin itse ongelmiin pelastaessani häntä. En ymmärrä, miksi en lähde ja puolustelen hänen käytöstään sillä että vika on minussa.. Tarvitsen todellakin apua, en ole enää oma itseni..
Ja tosiaan, olen hänen ensirakkaus. Silloin kun hän ei ole tuollainen hirviö viihdyn hänen seurassa todella hyvin. Olen miettinyt että miksi silti rakastan häntä enkä lähde. Joudun elättämään hänet, tekemään kotityöt, joudun säätelemään menoni hänen pään mukaan jne.. Olen todella väsynyt ja kun viimeksi yritin erota, hän makasi maan tiellä ja jouduin itse ongelmiin pelastaessani häntä. En ymmärrä, miksi en lähde ja puolustelen hänen käytöstään sillä että vika on minussa.. Tarvitsen todellakin apua, en ole enää oma itseni..
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarvitset apua. Hae siis sitä, mene juttelemaan terapeutille. Voit soittaa vaikkapa tk:hon ja kysyä, mitä teet. Osaavat varmasti neuvoa.
Järkyttävää fyysistä ja henkistä väkivaltaa olet joutunut kokemaan, kaikista noista lyömisistään miekkonen kuuluisi jo linnaan. Ei oleellista lisättävää edellisen kommenttiin; olet kaiken tämän seurauksena todellakin joutunut sellaiseen tilanteeseen missä et pysty tilannettavasti järkevästi arvioimaan.
Lisään kuitenkin tämän: en usko että tyyppi oikeasti tappaisi itsensä, mutta kyllähän hänen on turvallista leikkiä aiheella, kun tietää että sinä tulet kuitenkin hänet pelastamaan.
Soita seuraavan kerran poliisit kun haluat miehen pois asunnostasi ja hanki lähestymiskielto niin loppuu miehen asuminen sinun luonasi.
sitä jota yrittää satuttaa. Haukkuminen on selvin merkki. Ei rakastamaa ihmistä voi haukkua!
ole mitään vikaa. Hertta sarjoista hienoin, sinä pässeistä hiehoin. Muista imeä........
...mutta mikään vika itsessä ei kyllä oikeuta keskenmenoon johtavaa hakkaamista, eikä toisen syyllistämistä kaikesta liioin.
Kirjoituksesta päätellen olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessä. En voi muuta kuin neuvoa sinua jättämään tuollainen puoliso. Ymmärrän kyllä, että hän voi olla "väliajoilla" se maailman ihanin puoliso ja teillä menee hyvin. Väkivaltaisesta suhteesta on vaikea lähteä mutta se kannattaa, tuollaiset henkisen ja fyysisen väkivallan käyttäjät vain pahenevat vanhetessaan. Kun vuosia menee huomaat ettei sinulla ole muuta elämää kuin hän ja hänen mielialansa.Niinkuin itse jo kirjoitit ettet ole enään oma itsesi ja varmasti menetät vuosien saatossa loputkin omasta luonteestasi ja yrität muuttua sellaiseksi kuin puolisosi haluaa mutta hän ei tule silti muuttumaan vaikka tekisit mitä. Voimia sinulle vaikeassa tilanteessa!
Kyllä sun täytyy päästä irti tuosta miehestä. Ensimmäinen asia mitä teet on se, että alat puhumaan totta hänestä muille etkä salaile hänen tekemisiään. Tästä eteenpäin et kaunistele asioita tai valehtele miehesi puolesta. Vaikka rakastaisit jne niin et enää tee. Mies on aikuinen ja hänen pitää seisoa omilla jaloillaan ja vastata tekemisistään niin kuin muidenkin ihmisten.
Alla linkkejä, joiden avulla voit lähteä etsimään itsellesi tukea ja apua tilanteeseesi. Näissä tarjotaan myös apua miehellesi, esim turvakotien "miestyön" alla on erilaisia ryhmiä lyöville miehelle, jotka haluavat katkaista kierteen. Eli voi helpottaa sinun hakeutumista hoitokontaktiin esim turvakotien avoryhmiin (sinullahan on asunto, josta sun ei tarvitse lähteä) kun on myös mahdollista sitä kautta saada apua miehellesikin. Mielestäni tärkeä pointti, kun koet olevasi hänestä vastuussa. Mutta muista, että et pysty pakottamaan miestäsi hakemaan apua. Sun on tärkeä ymmärtää ja uskoa että olet jo nyt tehnyt enemmän kuin tarvitsee hänen puolesta. Mikä tahansa miehesi valinta tästä eteenpäin on, se on hänen. Se ei ole sinun vastuulla. Sinun vastuullasi on hakea apua itsellesi ja huolehtia omasta hyvinvoinnistasi.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/
http://www.turvakoti.net/fi/mista apua/mista apua naiselle/
http://www.kotirauhaa.fi/index.php?id=221
http://www.haaste.om.fi/15461.htm
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=94e1cc64-c699-4d3c-9838-73a826dede5d
http://www.tukinainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=61&Itemid=77
Linkeissä on esim numeroita, minne voit soittaa saadaksesi esimerkiksi vain keskusteluapua. Eli voit olla anonyymi ja saat neuvoja ja rohkaisua ihmisiltä, jotka tietävät mistä puhut. Voi auttaa siihen, että saat selvitettyä ajatuksiasi koko sopan suhteen. Myös netin kautta voi saada tukea. Mutta myös ihan apuja ja suorat ohjeet siihen kun olet valmis hakemaan apua ja tukea itsellesi (ja miehellesi?). Oletko ollut yhteydessä miehen äitiin koskaan? Jos olet ja tulette toimeen niin mielestäni kannattaa yhdistää voimavaranne. Kerrot että aiot heittää pojan ulos väkivallan vuoksi ja että poika tarvitsee apua. Minusta tuntuu, että tuollainen poika on väkivaltainen myös äitiään kohtaan, joten äidinkin olisi hyvä tajuta, että apua saa jos sitä hakee... Voimia sinulle!
Tiedät itsekin, mitä pitäisi tehdä. Et tarvitse neuvoja siinä, mitä tehdä.
Tiedät, että miehesi käytös on täysin sairasta ja epähyväksyttävää, hän ei hae apua, eikä tee asioille muuta kun valittaa: ja sitten syyttää sinua.
Kysymys on sinulle päin:
- Mitä luulet saavuttavasi tuolla? Luuletko että hän paranee, että sinun rakautesi voittaa kaikki vaikeudet ja parantaa (kuin enkeli ja jumala)? KENENKÄÄN rakkaus ei paranna (koska meistä kukaan ei ole enkeli eikä jumala) ihmisen parantuminen lähtee hänestä itsestään.
- Viihdyt hyvin? Joudut sitä ja tätä... Et sä mitään JOUDU vaan valitset, kun ne pienet hetket viihdyt niin hyvin. Sä olet ihan yhtä riippuvainen ja avun tarpeessa kun mieskin, ei toi ole tervettä: miten voi olla itsetunto, itsekunnioitus ja suojeluvaisto noi alhaalla? Mitetipä, miksi annat kohdella itseäsi kuin paskaa, ja sitäpaitsi, onneksi teille ei sitä lasta syntynyt. Antaisit kohdella lasta yhtä huonosti, miten pystyisit suojelemaan lastasi, kun et pysty suojelemaan itseäsikään..?
- Et halua kuunnella, mutta et vain lähde, vaan tönit. Joo, se varmaan toimii hyvin, että oikein itse yllyttää: onko marttyyrikruunu sen arvoinen?
Mä ymmärrän, että sä tarvitset apua, siis hae sitä. Mä ymmärrän, sä haluat myötätuntoa, ja totta, mä tunnen sitä kyllä, että ihmiset on noin sairaita, kun te olette, se on surullista ja toivottavasti ette saa yhtään lasta siihen, mutta kuule, sääli ei nyt vaan auta. Se on sun omalla vastuullas mitä teet, sun on itse vaan pakko lakata säälimästä itseäsi, lopettaa noi Rakkaus-puheet ja tajuttava rakkauden ja riippuvaisuuden ero, kukaan ei voi tehdä sitä sun puolesta.
Kyllä, miehesikin tarvi apua, se on todella sairas ja päästää vialla, siksi kannattaisi kertoa hänen läheisilleen tilanne ja pyytää heitä auttamaan miestä, koska sinä et siihen pysty. Mutta hänen tarviitsee hakeutua hoitoon. Joten kerro hänen vanhemmilleen, parhaille ystävilleen ja sisaruksilleen ja korosta, että hankkikaa apua miehelle. Ja lähde menemään.
Paitsi tietenkin, jos nautit tilanteesta, jotkuthan nauttii, kun saavat olla se "parempi", ja kestävät alkoholismia, väkivaltaa, tekevät lapsia siihen kärsimään, ja valittavat loputtomasti... Niin, mutta jos siihen jää ja tuosta tykkää, niin sitten ei saa valittaa. Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa, ajatteli asian miten vaan, ja niinkun kaikilla: joko jäät ja hyväkksyt tilanteen tai lähdet etsimään muuta.
Toivon, että teet jälkimmäisen ja hoidat itsesi kuntoon.
vastaavaan rumbaan niin monta vuotta etten ilkeä kertoakaan.
Joka päivä kadun nyt, miksi heitin hyvää elämää hukkaan, naiseuttani, älyäni, kauneuttani.
Se hoivavietti ja säälittely kai syynä, ja oma pohjattoman huono itsetunto.
Niin tuttua tarinaa loputtomat itsemurhauhkailutkin. Nämä tämäntyyppiset äijät pitävät kuin pihdeissä meidän laisia herkkiä, hyväntahtoisia naisia. Rääkkäävät, piinaavat.
Kun huomaavat että liina liikaa kiristyy, silloin ollaan taas niin mukavaa ja makeaa.
Ei se siitään parane, juokse!!!!
Ei muuta kun kamppeet kasaan heti kun voit tehdä sen turvallisesti!!!
Ja sitten mahdollisimman pian kyttälaitokselle lähestymiskielto hakemaan.
Sillain pääset kaikista vähimmällä eikä tarvi vielä muutaman vuoden päästä miettiä että ois pitänyt silloin lähteä.
Terapiat EI AUTA vaikka kuinka toivoisi!!!
Ja kukaan ei muutu pelkästään sen takia että sinä toivot ja rakastat sitä!!!
Kannattaa uskoa mitä täällä palstalla kirjotetaan ei kukaan ihan huvikseen kehottas lähtemään!!!!
ETkö mennytkään apua hakemaan? Miksi? Meinaatko että hyväksi kääntyy itsestään. Kokemuksella sanon että EI KÄÄNNY HYVÄKSI ITSESTÄÄN. Lähdet ja mitä pikimmiten. Jos jo menit. ONNITTELUT SINULLE! Nyt elämä voittaa.
Entinen miehesikin voi saada tilaisuuden kasvaa aikuiseksi kun lakkasit "paijaamasta".
Skokki oman tilasi todellisuudesta voi lamaannuttaa hetkeksi(et voi uskoa todeksi omalla kohdallasi näin käyneen), mutta tietoisuus siitä todellisuudesta ja sen hyväksyminen voi tehdä sen että lyhennät sitä aikaa jolloin teet päätöksen lähteä ja todella lähdet.(Älä jää hetkeksikään enää)
ÄLÄKÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA ANTAUDU NEUVOTTELUUN SEN SAIRAAN IHMISEN KANSSA SIITÄ MILLOIN LÄHDET.