Eli siis, millaisia paineita te olette kokeneet suhteen aloituksessa, vaikuttaako nykymaailma teihin... Tarkoitan, että itse haluaisin tutustua ensin, en ole mikään neitsyt, mutta en vaan halua hypätä sänkyyn heti, ja kuitenkin... Seksi on aika lailla heti aiheena. No, sen lisäksi en itse halua olla ajeltu, enkä ole muutenkaan muodin orja, vaikka olenkin yleisesti määritelty kauniiksi. Eli olen aika luonnollinen, ja mielellään mieskin saisi olla, koen seksikkyyden tulevan muusta kun toisen muokkaamisesta, en siis halua sellaista. Kuitenkin nykyään jo suurinpiirtein tapellaan siitä, kumpi on "sallittua" olla "normaali", vai posliini. Ja ihan niinkuin se olisi joku kynnyskysymys joillekin...
No, seksi ja oma keho, mutta itse saan mm. paniikkikohtauksia, enkä halua asiaa peitellä. Mutta mieleen tulee, että vaikka olen ihan kiva ja reilu tyyppi, mukava ja näin, niin ihmiset haluavat ennenkaikkea helppoa, eivät ongelmia, eivätkä haasteita, siis yhtään, vaikka siihen olisi syykin.
Miltä teistä muista tuntuu, en oikein tiedä, mitä ajatella enää, kun en halua olla miehen nukke, enkä halua itselleni nukkea, haluan elää ihmisen kanssa, ihan omine heikkouksineni, olen oppinut ne jo hyväksymään. Voiko muut oppia..?
En ole vanhakaan, mutta tunnun olevan kaukana bb-tyttöjen maailmasta, missä kaikkien kanssa naidaan, pimpit on posliinia ja vaikka silikonia laitetaan, jos oma keho ei tunnu hyvältä.
En siis tuomitse ketään, mutta mietin vaan, olenko joku muinaisjäänne jostain, mitä ei enää ole.
No, seksi ja oma keho, mutta itse saan mm. paniikkikohtauksia, enkä halua asiaa peitellä. Mutta mieleen tulee, että vaikka olen ihan kiva ja reilu tyyppi, mukava ja näin, niin ihmiset haluavat ennenkaikkea helppoa, eivät ongelmia, eivätkä haasteita, siis yhtään, vaikka siihen olisi syykin.
Miltä teistä muista tuntuu, en oikein tiedä, mitä ajatella enää, kun en halua olla miehen nukke, enkä halua itselleni nukkea, haluan elää ihmisen kanssa, ihan omine heikkouksineni, olen oppinut ne jo hyväksymään. Voiko muut oppia..?
En ole vanhakaan, mutta tunnun olevan kaukana bb-tyttöjen maailmasta, missä kaikkien kanssa naidaan, pimpit on posliinia ja vaikka silikonia laitetaan, jos oma keho ei tunnu hyvältä.
En siis tuomitse ketään, mutta mietin vaan, olenko joku muinaisjäänne jostain, mitä ei enää ole.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ole muinaisjäänne! Sinun kaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla enemmän tässä pinnallisessa maailmassa, jossa väkivaltaa, seksiä ja silikoneja tunkee joka ovesta ja ikkunasta.
Pidä omista periaatteistasi kiinni ja jos joku mies ei sitä ymmärrä, hän on pinnallinen ja tyhmä, eikä mikään oikea mies sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Mä olen sitä mieltä, että kukin saa olla sellainen kuin on. Turha meitä on samaan muottiin tunkea. Ja jos se ihminen, josta tykkäät tai tapailet on edes yhtään potenttiaalinen seurustelukumppani, niin kyllä hän ymmärtää. Ymmärtää siis sen, että ensin tutustutaan ja sitten mennään sänkyyn, kun sillä on jo jotain merkitystä.
Esimerkiksi kuukausi aktiivista tapailua ennen seksiä on hyvä alku. Miksei kauemminkin, kunhan vaan tuntee toisen jo hyvin, tunteita on jo pelissä ja luottamus toimii.
Ja niistä posliineista ei tarvitse itseään stressata. Mies, joka pitää juuri sinusta, pitää sun alapäästäkin, oli siellä mitä vaan karvoitusta. Sä olet kokonaisuus, et vain nätti naama. Muista se. Jos rakastaa, rakastaa toista sellaisena kuin hän on, eikä yritä muuttaa väkisin.
Meillä on kaikilla omat sairaudet, vaikaudet, heikkoudet ja ongelmat. Mutta me voidaan elää niitten kanssa ja hyväksyä toisemme. Kaikista ei tule paria, mutta niin ei ole tarkoitettukaan. Toisista tulee ja he pystyvät hyväksymään toisensa ja rakastamaan.
Kuulostat aivan upealta tyypiltä. Meitä on sellaisiakin miehiä, jotka menisivät hirteen mieluummin, kuin seurustelisivat BB-bimbojen kanssa.
Että lisää tällaisia naisia tänne Suomen maahan. Mukava lukea, että on niitä muitakin kuin pissis-sidukka-porno-bimboja olemassa.
nimessä rupea muuttumaan väkisin muuksi mitä olet.Se näkyy joka asiassa kun ei ole sinut itsensä kanssa.Aitous katoaa.Näin miehenä voin sanoa että olet kyllä harvinaisuus nykyään.Mutta hyvä kuulla ettei kaikki ole vielä kuolleet sukupuuttoon!missäpäin suomea on vielä naisia olemassa?Veikkaan vain ettei kovin etelässä..
Tässä yksi luonnonoikku. Kirjoittelin jo tuonne toiseen ketjuun noista seksin perässä kulkevista miehistä eli samoilla linjolla aloittajan kanssa.
Minulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta tiedän kyllä tuon että naisen pitää olla kaikin tavoin täydellinen.
Aina pitää hymyillä, vaieta epäkohdista yms.
Tuossa joku mies sanoikin sen, mutta toistan. En minäkään BB-miesten kanssa seurustelisi. Todella pinnallista porukkaa.
näyttää kun "outoja"on ihan jo kaksi!
Mikä nyt sitten se täydellinen kenenkin mielestä,mut tullut siihen tulokseen että samoja asioita tehdään hyvin erilaisilla tarkoitus/arvostus periaatteilla.Varmaan ehkä tämä seksi nyt näkyvimmin esillä monesti.
Ehkä sitä itsekkin nuorempana oli enempi pinnallisuuden perään,mutta kun kolmekymppiä tullu täyteen,niin aina vain se aivotoiminta tekee ihmistä enempi edukseen.Kyl muutaman pikkuvian aina sillä korjaa!
Mut kaippa tuolle bb sonnallekin näyttää kysyntää olevan.Mut kylläpä näyttää joillekin tulleen vähä kallista leikkiäkin siinä sivussa..Mut sitä saa mitä tilaa.
Vaikka en ole nainen.
Tietenkään sun ei pidä alkaa muuttamaan itseäsi, itsepetos ei ikinä tee pidemmän päälle hyvää sun mielenterveydelle joten olet oma itsesi. Kuten tuolla jo sanottiin ettei se ole sun karvoista kiinni pitääkö joku mies susta vai ei.
Kunhan vain muistat sen ettet ala sille samalle linjalle kuin niin monet muut naiset ovat alkaneet, eli jos sun mieltymykset ei sovi yhteen johkun miehen mieltymysten kanssa niin et ala haukkumaan ja syyllistämään sen miehen mieltymyksiä vääriksi ja huonoiksi vaan ymmärrät sen, että ihmisillä on eroavia mieltymyksiä. Jos suhde kaatuu eroaviin mieltymyksiin niin muistat sen ettei kuitenkaan ole olemassa "oikeita" ja "vääriä" mieltymyksiä vaan pelkästään kaksi erilaista mieltymystä jotka eivät sopineet yhteen.
Opit siis hyväksymään sen ettei kaikkien miesten mieltymykset ole samat kuin sulla aivan kuten sä toivot muidenkin hyväksyvän sun mieltymykset.
Toi karvaprobleema on kyllä ihan todellinen. Vanhemmatkin miehet olettavat että kaikilla on nykyään posliini, siis vanhemmilla naisillakin. Nuoremmista miehistä puhumattakaan - he eivät usein ole muuta nähneetkään. Ja se on todellakin kynnyskysymys joillekin.
Ja juuri siksi kaikkien ajelemista vieroksuvien naisten pitäisi rohkeasti säilyttää karvansa ja selittää tarvittaessa näille uroille, että karvat kuuluu luonnolliseen pakettiin. Jos joku ei millään pääse tästä yli, miksi seurustella hänen kanssaan? Parempi etsiä joku, jolla on vielä suhteellisuudentaju tallella.
Et ole ainoa, mutta onko sinulle kysyntää? Ei. Miehet haluaa niitä bb-tyttöjä, valitettavasti suhteissa se mitä sinulla on(tai on olematta) pääsi sisällä on täysin epäoleellista. Ulkonäkö ratkaisee.
Minä myös olen ns. erilainen, kuten sinäkin, mutta en uskaltaisi edes yrittää mitään kenenkään miehen kanssa. Enkä voisikaan; en minä jaksa ravata lenkillä joka päivä ja pitää itseäni alipainoisena ja vahtia joka ikistä karvaa ja meikata itseäni joka päivä. Ei vain kiinnosta. OIen mitä olen ja kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Pornoteollisuus ja muoti sanelevat tiettyjä kauneusarvoja, jotka siis tulevat ja menevät (esim. 60-luvulla Euroopass ihmisten kuului olla mielellään lihaksettomia, roikkurintaisia ja luunlaihoja; on ollut aikoja ja kulttuureja joissa ylipainoiset ja mielellään selluliittiset naiset ovat olleet "kauniita"; moninaisissa kulttuurissa on miesten penistä korostettu paljonkin, ja käsittääkseni on vain ajan kysymys milloinka tämänkaltainen muoti taas on täällä ja nykyään taas läsnä).
Olen 46-vuotias. Ajelen yleensä bikinirajat, mutta iän myötä on joskus pakko tehdä koko setti. Hiivat, kuivat nahat ja muut alkavat vaivata. Minulle, aina hoikalle, on ilmestynyt jotain selluliitin tapaista, reisien alaosaan. Ja selkäläskit, joita en ennen tiennyt olevan olemassa, ovat kummastuksekseni myös jostain yhtäkkiä pullahtaneet melko hoikan vyötäröni yläpuolelle.
Silti seksielämäni on onnellista, intohimoista, rakastavaa ja lämmintä.
Alkuperäiselle: Ymmärrän, että tunnet eläväsi väärässä ajassa oikeiden arvojesi ja oikeiden karvojesi keskellä. Silti. Et voi olla muuta kuin mitä olet. Ole rehellinen itsellesi, ja kun rakastut, ole rehellinen sille toiselle. Kun suutelet monta sammakkoa, löydät viimein sen oikean. Siis prinssin, tai ehkä oikean sammakon, koska mitä sen niin väliä sitten on, kunhan se on se oikea. Ja vielä: kannattaako mielistellä huonoja tyyppejä mieluummin kuin sitten olla vaikka yksin kunnes löytää sellaisen jonka kanssa voi olla.
Sitten tietysti voi miettiä että onko vain niitä toiseksi ja kolmanneksi parhaita. Että mitä jos sitä omaa ja oikeaa ei ikinä tule.
Tulee. Polvet alta on yksi kriteeri. Hyvä kriteeri, mutta vain yksi. Arjen onni ja tyytyväisyys on toinen. Ei taas kaikki mitä tarvitaan mutta yksi. Hyvän riitelyn taito on kolmas. Jos ei sitä osaa vielä niin hyvä on jos sitä voi opetella.
Hei haloo. Unohdin karvat.. Jos rakastan ja rakastun niin karvat menee siinä mukana. Jotkut miehet suorastaan kiihottuu karvoista.
En itse asiassa usko, että suurin osa naisista on niitä BB-bimboja, ne vaan on mediassa esillä koko ajan ja vie kaiken huomion meiltä luonnollisilta, fiksuilta naisilta. Niinpä ihmisistä alkaa tuntua, että hei tollainen on oikea nainen, ja sitten jotkut alkaa matkia niitä. Todella surullista, tosiaan... :(
Myönnän, olen imenyt itseeni Cosmopolitanista opitut asiat. Mietin nykyistä suhdettani aloitellessa milloin "uskallan" harrastaa seksiä ettei mies pidä minua ihan horona ja helppona nakkina. "Kunnon tytöt ei anna ennen kolmansia treffejä", tämmöiset vinkit ystävältäni sain. Ajelen karvat joka paikasta monta kertaa viikossa ettei pienintäkään sänkeä ehdi kunnolla tulla. Meikkaan päivittäin, saakeli pidän jopa epämukavalta tuntuvia stringejä! Näännytän itseäni että sopisin kauniiseen mekkoon, jotta mieheni voisi ihailla minua. Ihan mitä vain, että olisin mahdollisimman hyvä miehelleni. Enkä kaikesta huolimatta koe olevani tarpeeksi hyvä.
Tunnustan, tässä on nyt jotain pielessä. Olenko todella niin heikko ihminen, ettei minulla ole kanttia olla oma, luonnollinen itseni? Onko parisuhteemme onnellisuus kiinni minun ulkonäöstäni? No ei, olen vain niin tyhmä ja turhamainen. Kaikkea sitä tekeekin "kauneutensa" eteen.
Kuules sisko, ole rohkeasti oma itsesi. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia kuin nuo bb-bimbot. Eivätpä nuo kyseiset neitokaiset tunnu olevan kovinkaan korkeassa huudossa miestenkään mielissä.
Sinä olet ihana ja kaunis silloin kun sinusta itsestäsi tuntuu siltä ja oikea mies osaa arvostaa sitä. Kiitos aloituksestasi, se sai minutkin miettimään näitä asioita.
Näinä hirveinä aikoina kun miehet katsoo nettipornoa ja naiset lukee cosmoa niin en voi miehenä muuta sanoa kuin yök!! Kai siihen pitää sitten sopeutua??
Mutta karavaani kulkee ja koirat haukkuu, niin ja jos jotain ikävää tapahtuu niin aina pitää mennä peilin eteen. Välinpitämätön trendi tosiaan muokkaa ihmisiä huomaamatta. Joku joutuu olemaan aina yksin, oli seksuaalimoraali sitten kristillinen tai pakanallinen. Senpä takia kannattaa vaan rohkeasti yrittää hakea seuraa rehellisesti takaiskuista välittämättä. Siinä ei ole mitään hävittävää. Omaa vaan ystävällisen asenteen ihmistä kohtaan niin nainen on super hot:) Miehenä mun taas pitää olla ilmeisen vaikea, veemäinen ja tavoiteltu että naiset pitää mua hottiksena.On varmaan vaikeaa olla nainen, mutta väitän että on ihan yhtä vaikeaa tai vaikeampaa olla mies.
Ei naisen mielestäni tarvitse yleensä meikata, mutta kun "seksuaalisen vapautumisen myötä" miehelle kelpaa satunnaiseksi panoksi melkein 100% naisista niin kyllä siitä valinnanvarasta sitten mieluusti valitaan ne seksikkäimmät. Ihan niin kuin nainenkin valitsee. Sitten niistä partnereista joku jää elämän prinssiksi/prinsessaksi jos sattuu kolahtamaan. Miehet ovat vain yleensä ujoja eivätkä uskalla lähestyä. Senpä takia kauniit naiset saavat myös kärvistellä usein yksin. Seksuaalisuus on vaikea asia joka tapauksessa ja on kyseenalaista tuottaako se loppujen lopuksi enemmän mielipahaa kuin mielihyvää. Se on varma että antaessaan saa. Jakakaa siis kaikille jos haluatte paljon:) Kaikki ihmiset sitä kuiteski halajaa
Kiitos näistä. Tämän takia:
Kaikille tähän mennessä :)
Mä olen tämmönen yli-idealisti, mutta ehkei se sitten olekaan ihan toivotonta...
Niin, en tosiaan ole muuttumassa, en halua edelleenkään olla nukke, enkä halua miehekseni nukkea. Mun mielestä ihminen on kaunis, ja siis kaikesta huolimatta tässä elämässäni, mun mielestä jos mä rakastan jotain ihmistä, mä rakastan sitä kokonaan. Mä en välitä kenenkään karvoista, jos rakastan, ei haittaa muutama kilo ylimääräistä, en ole juuri pituuteenkaan katsonut enkä ole tajunnut tulojakaan kysyä. Mä olen rakastunut aina siihen, mitä koen tuntevani. Mulla on sellanen hassu toive, että haluan opetella sitten sitä omaa oikeaani rakastamaan ihmisenä ja omana itsenään, siis kyllä, ihan vikoineen kaikkineen. Mä haluan opetella siihen, että voin tehdä tekoja/valintoja, jotka rakastaa silloinkin kun en siihen itse pysty (koska ihminen on joskus pälli). Opetella, koska ihminen ei osaa sitä luonnostaan, sen verran on jo turpiin tullut, että sen tajuan ;)
Ja tottakai siihen pitää valita se oikea ihminen, eikä kaikki voi olla sellaisia... Iskee vaan välillä paniikki, että onko kukaan, kun kaiken pitää olla niin... Siloista. Elämä ei ole siloista. Ihminen ei ole siloinen, eikä tarvii ollakaan.
Mä koen pinnalliset vaatimukset itse loukkaavina. Että "joo, hei sähän olet kiva ihminen, reilu, nätti ja yrität kyllä aina parhaasi, kiva hei, sä tulet toimeen omillasi ja rakastat kyllä joo, ja hyväksyt mut sellasena kun mä olen, mutta... Kato etkai sä kuvitellut että mä hyväksyn sut? Kuule, ei riitä, ei kelpaa, seksi ja ulkonäkö on suorittamista eikä mitään yhdessä oloa ja kato, kun mä kyllästyn suhun, et pientä yritystä lisää kiitti... Voisit alottaa tekemällä itestäs jotain mitä et ole..."
En voisi tehdä niin ihmiselle ketä rakastan. Mä puolustan niitä ihmisiä hengelläni, mä en antais sen toisen uhrautua enkä repiä itteensä. Vaan jos se itse haluaa tehdä jotain. Jos se itse tulee siitä onnelliseksi.
Mutta mä en vaadi. On eri asia ehdottaa seksiä vaikka vaatekaapissa (mikä vois siis olla ihan kivaa => haluan sinua)kun pyytää nyhtämään kehostaan irti jotain (=>en halua sinua jos et...), vaikka se olisi "vaan" karvoja, kuka pitäisi terveenä suhdetta, missä puoliso määräisi toisen hiusmallin: jos sä et leikkauta polkkatukkaa, niin sori, mut sä et ole haluttava??
Cosmoja ja muita en lue, mutta silti ei voi välttyä niitten vaikutukselta. Ne eivät ole naisten lehtiä: ne ovat bisneslehtiä, kosmetiikka ja muotiyritysten lehtiä. Ne eivät neuvo ketään, eivätkä ole yhdenkään ihmisen puolella. Mä tiedän, mä olen lapsellisen idealistinen, mutta mä olen. Tasa-arvon kanssa sellasella roskalla ei ole mitään tekemistä: mikä orjuuttaa naista enemmän kun juuri nuo lehdet, jotka on suunnattu: naisille? Itse tavallaan pidän kyllä sitä nettipornoa ja cosmoa samalla viivalla olevina...
Mä koen silikonit loukkauksena omaa kehoani kohtaan, jos niitä edes harkitsisin. Että keho, joka on kuitenkin suurimmaksi osaksi terve, joka on suojellut mua kaikki nämä vuodet ja mahdollistaa mun elämän, on elämä... Niinkun jokaisen keho on. Ja mä toteaisin sille samat sanat: et hei kiva, et voin kävellä, olla (melkein) terve, hei kiva, että oot ihmisen näkönen, mut kuule, kun se nyt vaan ei riitä. Että sori, mutta mä nyt revin sulta nahkan auki ja tungen vähän tätä muovia, kun ei se vaan riitä. Joo, mulla on dramaattinen suhtautuminen, enkä tiedä... Mutta mä olen niin kiitollinen, kun olen hengissä ja terve. Mulla on pienet rinnat, mutta kuulkaa, ne on kuitenkin mun. Ja mun keho on aina tehnyt parhaansa: silloinkin kun minä en ole. Ja sitä mä sitten repisin ja leikkelisin... Mä en vaan voi tehdä niin. Mä en tekis niin parhaalle ystävälleni enkä koskaan voisi loukata rakastani niin: en myöskään itseäni.
Mutta että joo, joku epäili, etten ole etelä-suomesta, mutta olen... Ja että jos löydän sellaisen kivan, miehen, joka joskus korjaa mun kanssa autoa (jep), köllii sohvalla, jonka kanssa voi harrastaa seksiä huumorillakin, eikä pikkuviat haittaa (mä voin imuroida, jos se tiskaa), kohtelee hyvin ja ketä saa kohdella hyvin, niin sitten sen mä pidän: karvoineen kaikkineen :)
Ja pidän edelleen ne omanikin.
PS. Niin, ja mä en muuten koskaan ihastu ihan vaan ensisilmäyksellä ja kun täällä epäili joku että miehen pitää olla töykeä, että naiset jahtaa: no, riippuu naisesta. Mä tulkitsen ihmistä aina käytöksestä ja töykeillä ei juuri mahkuja ole: eikä niillä bb-tyypeillä. Että ehkä todella, riippuu mitä etsii. Kiitos, että saitte minut taas muistamaan sen!
Ja PPS. en siis todellakaan tuomitse toiseen suuntaan, kaikki saavat valita mitä haluavat, tottakai, kunhan se ei olisi painostuksen tai pakon edessä, itsetunnon heikkoutta ja muitten sekä muodin mielistelyä. Muotikin voi olla hauskaa, mutta vaan, jos se on hauskaa.