ei taida olla kovinkaan suuressa suosiossa parisuhdemarkkinoilla, vai miten on?
Jos nainen ei halua lapsia
tubu.
13815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo syyksi lapsettomuuteen ehdottomana sen ettei halua pilata muotojaan ja leuopua tekokynsistään, niin ei taatusti ole kuin vain tiettyä pälvelua tarvivien miesten suosiossa.
Jos syy on ettei voi saada lasta, niin asia on ihan toinen.
Ei ne miehet tyhmä ole, mutta jotkut niistä kyllä käyttää hyväkseen tyhmää naista...
Jos syynä on yksinkertaisesti se ettei tunnista itsessään minkäänlaista biologista tarvetta lapsen hankkimiseen eikä koe olevansa "emotyyppiä". Jos oma lapsuus on ollut rankkaa aikaa eikä voi olla varma, että pystyisi antamaan lapselleen sen kaiken rakkauden mitä lapsi tarvitsee. Jos ei ole saanut omasta lapsuudenkodistaan mitään mallia hellyyden osoittamisesta ja rakastamisesta yleensäkään vaan on enemmänkin kokemusta nyrkillä silitetyksi tulemisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kyseessä ei ole siis missään tapauksessa mikään ulkonäön turmeltumiseen liittyvä näkökohta. Niin, ja ymmärrän kyllä hyvin, että edes jonkinlaisen parisuhteen syntyminen muutenkaan näin rankoilla lapsuudenajan kokemuksilla olisi suoranainen ihme. Siinä vaadittaisiin jo mieheltä aika paljon ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä.
Aina löytyy kyllä niitä, jotka haluaa. Enemmistö kumminkin haluaa lisääntyä ja se on luonnollista.
Eiköhän sellaisia miehiäkin löydy? Ainakin niistä, joilla on jo lapset tehtyinä.
Lapsettomuus on se pienin ongelma kohdallasi, pystyt parisuhteeseen vasta kun nuo kokemukset on siuutettu jakykenet normaaliin kanssakäymiseen joka tasolla...
Miehiä ja naisia on moneen junaan. On paljonkin miehiä ja naisia, jotka eivät välitä lisääntyä. Toisin sanoen, varmasti löytyy sinullekin markkinarakoa :)
T: onnellisesti lapsettomassa parisuhteessa oleva
Maailma on pullollaan vapaita miehiä. jotka eivät halua lapsia. Osalla heistä niitä jo on, eivätkä sen takia halua lisää, osalla syy on sitten joku muu.
Ei kenenkään ole pakko haluta lapsia. Vastaavasti tietenkin ihmisellä, joka niitä haluaa, olisi pääsääntöisesti oltava oikeus valita kumppani, joka myöskin niitä haluaa. Molempia löytyy kyllä.
Tuttavapiirissä on vähän samanlainen tarina, ja ainakin siinä mies halusi kyllä mielellään kuulla sen syyn miksi (se) nainen oli niin vuorenvarma asiastaan. Ei siten, ettäkö lapsettomuus olis miestä vaivannut, mutta olipahan vain utelias kuulemaan syyn.
Sitten kun se syy oli selvinnyt ja he olivat jutelleet aiheesta useamminkin, niin kolmen vuoden päästä niillä olikin yhtäkkiä tytär. Ja kaikki on mennyt tosi hyvin kun se nainenkin ymmärtää omilla vanhemmillaan olleen tosi pahoja ongelmia. Hän on silti tosi positiivinen ihminen ja käynyt myös terapiassa koska hänelläkin oli noita samoja pelkoja ja hän halusi jutella ne ikävät asiat ulos itsestään. Aviomies on ollut hyvänä tukena sille naiselle, joten siltäkin osin kaikki vaikuttaa olevan tosi hyvällä tiellä.
Että en nyt kehottaisi sulkemaan portteja vain vanhojen haavojen takia. Ainahan on mahdollista, että elämään tulee muutoksia ihan luonnostaan, vaikka me itse päätettäis mitä.
onnellisesti. Ensinnäkin olen jo 44-vuotias joten jo ihan biologisista syistä lapsen saaminen tuskin onnistuisi vaikka yhtäkkiä mieleni muuttaisinkin. Millainen täytyisi olla sen miehen joka voisi vakavissaan kiinnostua minusta? Miksi kukaan normaali mies haluaisi edes seurustella näin rankan lapsuusajan kokeneen naisen kanssa kun voisi päästä helpommallakin? Joku saattaisi ihastua ulkomuotooni, olenhan huomattavasti ikäistäni nuoremman näköinen, lähes mallinvartaloinen pitkä ja hoikka nainen. Mutta ulkomuoto ei kanna pitkälle. En haluaisi tieten tahtoen salata menneisyyttäni vaan haluaisin lyödä kaikki kortit näkyville. Luonteeltani olen liian suora ja rehellinen piilottelemaan näitä asioita joilla tiedän olevan vaikutusta parisuhteessa.
Eiköhän ikäisesi nainen säästy jo ihan luonnollisestikin lapsensaantipaineilta. Siis viimeistään siinä vaiheessa kun kumppani kuulee sun olevan jo aikuinen nainen. Ja jos se tosiasia on sille ihmiselle sitten kauhee pettymys, niin se ei ollut se oikea ihminen sinulle.
Ei rakkaussuhteen alussa voi vaatia kenenkään paljastavan kaikki elämänsä faktoja heti kättelyssä. Eikä niin saa tehdä varsinkaan hylkäämisenpelossa. Se pelko pitää hoitaa ensin, jotta voi tavata ihmisiä tasapainoisena ja kokonaisena.
Sulla jos kellä on hyvä syy tutustua uuteen kumppaniinkin oikein "pitkän kaavan mukaan." Se olis jopa suositeltavaa, ettei ainakaan se uusi ihmissuhde tuo enää mukanaan jotain yllättävää mielipahaa jo muutenkin kovia kokeneelle.
Sulla on oikeus tutustua ja oppia ensin luottamaan toiseen ihmiseen ennen kuin suostut solmimaan yhtään sen lähempää ihmissuhdetta. Ja jos se toinen ihmettelee sun varovaisuuttasi, voit kertoa, että sulla on valitettavasti huonoja kokemuksia ja piste. Jo sillä lauseella sinä vapautat sen toisen ihmisen, joka ehkä ajattelee (tunteellisena) sen kaiken "jarruttelun" johtuvan hänestä.
Uskoutua kannattaa vasta sitten kun tuntee toisen ja kokee luottavansa häneen, ja parhaassa tapauksessa myös siihen, että hän ymmärtää sellaista elämänhistoriaa.
Sellaisia ihmisiä (miehiä:) on kyllä, ne pitää vaan oppia tunnistamaan.
Ja jotta oppisi tunnistamaan hyvän, täytyy ensin tunnistaa huonot. Että millainen on ongelmainen ihminen josta ei ole mitään hyötyä toiselle ongelmaiselle, ja millainen on toista vain hyväksi käyttävä ihminen, tai toiselta vai ajanvietettä hakeva ihminen tai toiseen täysin tukeutuva ihminen, jne jne.
Eli kun oppii karsimaan ns. jyvät akanoista, on myös mahdollisuus löytää se itselleen sopivin.
Ehkä sinä et ole päässyt vielä itsekään tämän asian yli. Silloin sitä helposti syyllistää itsensä ja kokee ettei kelpaa muillekaan. Mutta sitten kun olet sen asian (lapsettomuuden) kanssa sinut, se ei enää vaivaa sua myöskään uusia ihmissuhteita solmiessasi ja myös näkyy sinusta sinne miehiin päin.
Joka tapauksessa aikuisten parisuhde on jo paljon muutakin kuin puhetta lapsentekemisestä
Mieti myös mitä sinä siltä mieheltä odotat, sillä hän tulee kuitenkin miettineeksi sitä kuultuuaan (sitten jossakin vaiheessa) sun elämäntarinasi. Pitääkö hänen alkaa "terapeutiksi" naiselle, jolla on pelkoja vieläkin karun lapsuuden takia, vai riittääkö, että hän on vain kumppani joka tykkää susta sellaisena kun sä olet...?
En itsekään halua lapsia, joten parempi olisi ettei elämänkumppanikaan niitä halua.
Jos et ole ylipainoinen, alkoholisoitunut, tupakoiva ja/tai vittumainen ämmä, saattaisin jopa kiinnostua.
No alkuun kyllä, siinä vaiheessa kun miestä ei vielä kiinnosta perheen perustaminen. Mutta sitten kun tulee aika sitoutua ihan oikeasti, lapsia haluamaton korvataan äidillä.
Tiedän tän sikäli, että itse en voi saada lapsia. Mulle kävi kolmessa suhteessa niin, että miestä ei alkuun haitannut lapsettomuus, mutta vähitellen alkoi sitten valitus - eikä aikaakaan, kun löytyi uusi nainen, jonka kans sit pykättiin perhe.
Eikä siinä mitään, tottakai se perhe pitää perustaa, jos haluaa. Mut oliko reilua vakuutella ensin minulle, että se ei ole välttämätöntä?
Itselläni on ihan päinvastaisesta kokemusta. Eivät kaikki miehet halua lapsia, sinulla vain kävi paska säkä. Itse olen naimisissa ja lapseton, molempia omasta halustani. Exäni ovat veloja (vapaaehtoisesti lapseton) edelleen ja olivat luonnollisesti jo yhdessä ollessa.
Ja jos mies joskus muuttaa mielensä lapsiassa, niin tervemenoa. Yksikään mies ei ole mulle niin rakas että äidiksi alkaisin.
Voihan se toki olla että ero tulee, vaikka kummatkin olisivat samaa mieltä lapsiasiasta täältä ikuisuuteen. Takuita kun ei ole, vaikka olisi 40 vuoden liitto takana.
Onhan olemassa paljon miehiä jotka eivät halua lapsia. Tai jolla on jo entuudestaan, edellisestä suhteesta.
Jos olet sinkku niin kerro heti alussa ettet halua lapsia. He jotka haluavat, voivat jatkaa toisen hakemista ja sellainen, joka on tyytyväinen elämäänsä ilman lapsia, jää.
Jos löydät jonkun jolla on jo lapsia, niin hyvä niin. Hyväksy ja rakasta heitä. Vanhemmiten on varmaan ihan kiva, jos on joku joka tulee käymään kyläilemässä joskus. Vaikket halua omia. =)