Miksi se tuntuu olevan niin vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja löytää itselleen uusia ystäviä tai vaikkpa rakastettua. Onko vika silloin vain itsessä vai missä ja miten voi muuttaa itseään, jos ei ole hyvä sosiaalisissa taidoissa.
Vai onko kyse suomalaisisuudesta. En ole itse asunut ulkomailla, enkä juurikaan tunne muunmaalaisia ihmisiä, mutta olen kyllä huomannut -sekä suomessa asuvien ulkomaalaisten, että ulkomailla asuvien suomalaisten- mainitsevan jotain suomalaisten äärettömän suuresta varautuneisuudesta muita ihmisisä kohtaan.
Kyllä tuon varautuneisuuden huomaa ikävä kyllä myös itsessään. Mutta mistä se oikein johtuu ? Siis tietystikään sitä ei pidä olla typerys ja liian avoin ja luottaa heti kättelyssä tutustumaan tulleeseen tuntemattomaan ihmiseen. Sehän olisi puhdasta typeryyttä. Vaan miksi se reaktio on niin usein, että "painu helvettiin siitä häiritsemästä". Yritän itse oppia pois liiallisista ennakkoluuloista, mutta vielä on paljon tekemistä, kun se vaistomainen reaktio on turhan usein, että "mitä toi musta haluaa, epäilyttävää?"
Olen yrittänyt itse olla aktiivinen ja tutustua ihmisiin esimerkiksi töissä ja harrastuksissa. Mutta suoraan sanottuna tuntuu siltä, että hakkaisi päätään seinän, ja kieltämättä viime vuosina on se yrittäminen jäänyt vähiin, kun tuntuu niin toivottomalta. Ei se paljoa auta, että on itse aktiivinen yrittäessään solmia uusia ihmissuhteita, kun ne muut ihmiset eivät halua tutustua minuun.
Vai onko kyse suomalaisisuudesta. En ole itse asunut ulkomailla, enkä juurikaan tunne muunmaalaisia ihmisiä, mutta olen kyllä huomannut -sekä suomessa asuvien ulkomaalaisten, että ulkomailla asuvien suomalaisten- mainitsevan jotain suomalaisten äärettömän suuresta varautuneisuudesta muita ihmisisä kohtaan.
Kyllä tuon varautuneisuuden huomaa ikävä kyllä myös itsessään. Mutta mistä se oikein johtuu ? Siis tietystikään sitä ei pidä olla typerys ja liian avoin ja luottaa heti kättelyssä tutustumaan tulleeseen tuntemattomaan ihmiseen. Sehän olisi puhdasta typeryyttä. Vaan miksi se reaktio on niin usein, että "painu helvettiin siitä häiritsemästä". Yritän itse oppia pois liiallisista ennakkoluuloista, mutta vielä on paljon tekemistä, kun se vaistomainen reaktio on turhan usein, että "mitä toi musta haluaa, epäilyttävää?"
Olen yrittänyt itse olla aktiivinen ja tutustua ihmisiin esimerkiksi töissä ja harrastuksissa. Mutta suoraan sanottuna tuntuu siltä, että hakkaisi päätään seinän, ja kieltämättä viime vuosina on se yrittäminen jäänyt vähiin, kun tuntuu niin toivottomalta. Ei se paljoa auta, että on itse aktiivinen yrittäessään solmia uusia ihmissuhteita, kun ne muut ihmiset eivät halua tutustua minuun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.