Poikaystäväni lähti tammikuussa armeijaan.Oli hirveä ikävä noin kuukauden ajan.yt ikävä on jo hellittänyt ja olen aika tyytyväinen että olemme välillä erossa,koska riitelemme muuten paljon jos joka päivä olemme yhdessä.
Onko muilla mennyt jo isompi ikävä ohi?Ettei koko ajan ole ikävä?
Mieheni on vuoden armeijassa ja ei pääse edes joka viikonloppu kotiin.Olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta.
Onko muilla mennyt jo isompi ikävä ohi?Ettei koko ajan ole ikävä?
Mieheni on vuoden armeijassa ja ei pääse edes joka viikonloppu kotiin.Olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttu tunne. Juuri tuon takia parisuhteet usein hajoavat armeijan aikana. Kohta löydät mukavan, söpön ja ihanan pojan... Pojan joka on vielä paikalla, eikä aina metsässä.
Tällaista on elämä, eikä sille minkään mahda...
Jokapäivä metsässä?! Pitäskö jätkäs olla jokahelvetin päivä sun kanssas? Etkö osaa olla yksin? Ei toi ole normaalisuhde, tulee hetkiä ilman armeijaakin ettei toinen ole paikalla koko aikaa ja mitäs sitten teet? Itket chatissa kun jätkäs ei ole paikalla ja sen takia jätät? Hehe. Kasvappa tyttö vähäisen. Nimenomaan löydät POJAN, et MIESTÄ. Pojasta tulee mies kun on käynyt armeijan;) kuulostat kyllä kunnon pirttihirmulta huhhuh.
Vittu sie oot ihan päällikkö!oon ihan samaa mieltä sun kanssa tosta armeija/suhde hommasta.jos oikeasti kunniottaa ja välittää toisesta niin ei siinä mitään eroja tule.huono huora tuo h-r!
Jos ei suhde armeijaa kestä, ei se kestä muutenkaan.
Oma mies tulee ens kuussa pois :) 9 kk pätkä sielä on sit vietetty. Hän ei myöskään pääse kuin maksimissaan joka toinen vkloppu lomille. Jouluna oli parin viikon loma ja uusi vuosi kiinni.
Alussa tuntu, että on ihan kamala ikävä. Tuntu, etten selviä siitä, kun 4 vuotta oltiin sillon oltu yhdessä tosi tiiviisti. No, sit parin kk:n päästä tuli olo, ettei oo ollenkaan ikävä ja oikein havahtu siihen, että miksei oo ikävä... Nyt kun miettii, niin ne oli "välivaiheita", siihen tottuu ja lopulta siitä tulee uusi arki, että on yksin ja näkee toista vain muutaman päivän kuukaudessa. Aina välillä on ikävä ja mä oon itkeny joka kerta kun tuo on lähtenyt takasin ;) Nyt se ikävä vaan tuntuu hyvältä, tunne se on muiden joukossa. Parempi että tuntee ikävää, kuin ei mitään.
Vähän kyllä jännittää, että kuinka taas sopeudutaan kun mies tulee takasin. Mutta uskon että se siitä. Kihloihinki ollaan sovittu menevämme kesällä. Nyt tuo mies vaan on ruvennu puhumaan rauhanturvajoukkoihin menemisestä! Mä oon kyllä luvannu odottaa sitä vaikka maailman tappiin asti. Kyllä sen tietää kun on oikean ihmisen kanssa.
Tsemppiä vaan sulle Henna!