Olen naimisissa, perhettäkin on, ja periaatteessa kaikki hyvin. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin alkanut enemmän ja enemmän vaivata tunne, että mies on lapsellinen, ikään kuin ei kasva perheen mukana. Tuleva playeri? TUntuu että yrittää pitää kiinni siitä että on vielä nuori, vaikka oikeasti kuuluu ennemminkin keski-ikäisten kastiin. Aluksi lähinnä huvitti, mutta vähitellen on alkanut ärsyttää melkoisesti, jos haluaisin olla puumanainen, etsisin OIKEASTI nuoren miehen :)
Kasvaako mies aikuiseksi?
Kasvatusvinkkejä?
15626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
miehesi ei suostu tossusi alle? Ihan tyypillistä naisen käytöstä, jos et saa tahtoasi läpi joka asiassa, niin silloin miehessä on vikaa.
Haluaisin että mies ottaisi vastuuta asioista ja tekisi itse niitä päätöksiä, eikä aina odottaisi että kaikki on valmiiksi mietittynä. Älä lue rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole :D
Miksi sanot, että tuleva playeri? Osoittaako hän kiinnostumisen merkkejä muista? Onko hän todella lapsellinen ja vastuuton lasten kasvatuksen suhteen?
Keski-iän kriisi tarkoittaa joillekin kypsymistä, monet taas yrittävät tosiaan pitää kiinni nuoruudestaan. Jotkut käyvät kriisin läpi ainakin ulkoisesti vähin oirein.
Ehkä se ihminen on ihan oikeasti riisissä, muutoksen kourissa. No, mitäs puolison pitäis siinä kohtaa tehdä?
Myötä ja vastamäessä...
Saahan sitä liittonsa aikana toki muuttuakin, ei se ole kiellettyä.
Ehkä sekin mies siellä ei tunne kuuluvansa enää perheeseensä... Sellaistakin on kuultu miesten sanovan. Että vaimo pärjää yksinkin, on saanut lapset, osaa ja tietää kaiken aina paremmin kuin miehensä, joten mihin siinä miestä enää tarvitaan...?
Sellainen viesti on jo todella vakava, jos sen puolisoltaan kuulee, moni nainen ei vain tajua sitä.
Oli miten oli, siellä muutoksen takana on aina joku syy. Se syy pitäisi ymmärtää ensin.
.... mutta kun ongelma on juuri siinä, että EI muutu. Lapset kasvavat, mutta mies ei. Pitää tiukasti kiinni nuoruutensa rippeistä eli juu, kriisi on varmasti. Ei vain itse suostu sitä myöntämään.
Kasvamattomuus ilmenee esimerkiksi siten, että vaikka lasten kasvun myötä kalenteriin on tullut paljon kakenlaista harrastusmenoa, joista pitää huolehtia, mies elää autuaasti omaa elämäänsä eli unohtaa täysin että muillakin on menoja joihin tarvitaan häntä, isää, kuskaamaan, osallistumaan, kiinnostumaan. Mies on yllättynyt kun TAAS on keskiviikkona pojan salibandy (joka keskiviikko...), hän oli IHAN unohtanut ja on jo sopinut itselleen sulkapallomatsin juuri siihen kohtaan, voi harmi... tai jos mies on ollut 2 vkoa työmatkalla kauko-idässä, tulee kotiin ja minä (eli se vaimo :)) sanon että menen sunnuntaina iltapäivällä pariksi tunniksi ystävättäreni kanssa kävelylenkille vähän tuulettumaan, niin mies haluaa myös sitä OMAA aikaa, hän kun on juuri ollut työmatkalla ja on TOSI rasittunut. Tähän huomautuksena että myös minä käyn töissä, vaativassa sellaisessa, ja teen illat töitä kotona koska en voi istua toimistolla pitkään, jonkun ne lapsetkin täytyy hoitaa. Kun sitten totesin että juurihan hänellä on ollut kaksi viikkoa aikaa joka ilta tehdä mitä lystää, mennä nukkumaan aikaisin tai tehdä jotain muuta, kaksi viikkoa aikaa joka aamu rauhassa syödä aamupala hotellilla ennen kun lähtee toimistolle, kun minä olen laittanut perheen liikkeelle, niin enkö minä ole ansainnut paria tuntia sunnuntai-iltapäivästä että jaksan taas seuraavan rupeaman. Nuristen mies antaa myöden, ja on loppupäivän loukkaantunut kun minä ajattelen aina vain itseäni.
Ei ole osoittanut kiinnostusta muihin, tuo heitto tulevasta playerista tuli kai siitä, että pidän näitä tyyppejä myös lapsellisina, ihmisinä jotka eivät ota vastuuta mistään, eivät ole kykeneviä huolehtimaan muista kuin itsestään. Lasten kasvatus on minun tehtäväni, hän kyllä leikkii ja pelaa lasten kanssa kun on kotona, mutta kasvatus on täysin minun harteillani. Kasvatuksella tarkoitan opettamista kantamaan vastuuta asioista, huolehtimaan asioista, ottamaan toiset huomioon ja myös tietenkin sitä perus-esiteinien vahtimista eli kenen kanssa, missä ja mitä tekemässä lapset liikkuvat jne. Mies antaa aina luvan miettimättä yhtään että mitä kaikkea tulikaan luvanneeksi. Myöntää tämän kyllä, mutta vetoaa siihen että kun hän ei huomaa ajatella. Huoh...
Olisikos sinunkin kannattanut miettiä jo ennen kun rupesit lapsia tekemään, että onko tuo miehekkeesi riittävän aikuinen isäksi? Ja kenties ihan olisitte keskustelleet yhdessä etukäteen millaista se sitten on kun on lapsia? En tajua naisia jotka vasta tuossa vaiheessa heräävät huomaamaan että mies onkin ihan erilainen kuin sen pitäisi olla. Jos et ole tähän mennessä osannut miestäsi "kasvattaa" tavoille niin voi olla vaikeaa nytkin. Itsepähän olet hänet valinnut.
luultavasti miehesi pani nuoria ja kauniita naisia kaksi viikkoa, kyllä siinä väsyy.
Ja mikä sä olet arvostelemaan toisen valintoja... Jotkut vaan eivät kasva aikuisiki vaikka kuinka keskustelis.
Olet varmaan vanhapiika..Niiltähän parhaat ohjeet saa ..
.
Heti kun naiset kasvavat eli eivät koskaan.
Etten koskaan kasva aikuiseksi jos se tarkoittaa paskanjäykkää farkkuvolvolla aamu 8:00 töihiin menevää kuuliaista ja tossun alla olevaa isukkia. :)
Mua ihmetyttää aina tämä "olet tietyn ikäinen joten käyttäydy kuten ikäisesi kuuluu", parhaimpia on nämä kun joidenkin ihmisten mielestä tietyn ikäisenä et saa kuunnella samaa musiikkia kuin nuorena vaan pitää siirtyä niihin "aikuisten lauluihin" ja käydä ostamassa eino gröönit abc:lta.
Yhteiskunta ja ihmiset pyrkii aina painostamaan ihmisiä tiettyyn lokeroon.
... ainakaan minun sanastossani. Kun on isä, on isä vaikka voissa paistaisi, ja isyyteen kuuluu tietynlainen vastuu ja aikusuus. Silti voi olla nuorekas, suhtautua elämään huumorilla, nauttiakin elämästään jopa :) Kuunnelkoon ihan mitä musaa tahansa, ei se hänestä tee aikuista tai ei-aikuista, autonsa on aina saanut ihan itse valita ja moottoripyöräkin löytyy. Silti; kun kerran on vanhempi, on pakko olla myös aikuinen, jollain tasolla. Ja töihinkin on pakko mennä, ainakin jos haluaa työpaikkansa säilyttää :) Tossun alla ei tarvitse olla, itse haluan olla kaikkea muuta kuin se tossu joka jyrää alleen, mutta en voi olla miehelle yhtä aikaa äiti ja vaimo. Se kuulostaa aika pervolta :)
Jos hankkii lapsia, pitäisi ihmisen (niin naisen kuin miehenkin) sitten myös HOITAA ne lapset, eikä jättää kokonaan toisen vastuulle. Eli kuulostaa aika ärsyttävän kyspymättömältä tuo ukkosi. En tiedä mikä siinä auttaisi, mutta pidä ehdottomasti omat menosi. Ei ole mitään syytä, miksi miehellä pitäisi olla enemmän omaa aikaa kuin sinulla.
Jotkut miehet ei vain näytä pystyvän siihen. Itselläni oli samanlainen ex-mies. Ei mitään käsitystä perheen velvollisuuksista, oli vain oikeuksia.
Okei, mä ymmärrän sen osuuden, että reissutöistä tullessa haluaa omaa aikaa, ja että niitä on mahdoton ymmärtää, jos ei itse ole ollut. En väheksy sunkaan töitä siis, mutta tarkoitan että siinä törmäyskurssi on aika isoriskinen: hommatakaa siis lasten hoitoapua. Jos teillä molemmilla on vaativat työt, teillä on myös iso palkka: käyttäkää sitä johonkin fiksuun ja hankkikaa kodinhoitoapua.
Eli että sinä saat siivousvapaata ja lasten hoitoapua enemmän ja pääset hieman joskus itsekin jonnekin, jos se on ongelma. Lisäksi tuollainen mies yleensä ymmrätää sitten rahan: muuta hän ei ymmärrä nuoruuden tavoitelussaan. Eli hän siis maksaa kun ei kerran osallistu. Se on konkreettista, joka hänelläkin tuntuu jossain: sinun ongelmasi ja huolesi eivät tunnu. Miehet eivät loista kuuntelutaidoissa tai etenkään empatiassa, he tajuavat jos se osuu heihin itseensä, eivät muita, siis ei kaikki, mutta yleisesti ottaen ja nyt tämä sun miestyyppis.
Muuten en usko, että hän kovin helpolla tajuaa, ja voi olla vaikeaa keskustella asiasta avoimesti, siis ilman että sinä jäkätät ja syyttelet, hän puolustautuu ja vetäytyy kuoreensa/kokee asiallisenkin puheen syytöksinä, mutta kannattaa kysyä, että mikähän on ja kertoa jotensakin, että vituttaa. Ei siitä muuta lohtua saa, mutta saa sitä apua ja sanottua. Sitten jos ei toinen tajua, niin ei. Niinkun se tod.näk. ei tajua, ja se menee syyttelyks sä-sitä-ja-sä-tätä.
En usko että tilanne muuttuu. Ainakaan kovin paljoa. Mutta sen kanssa voi elää, jos...
:)