Outo nainen

Puolisollani on muuan ystävä, joka on mielestäni sangen outo tapaus. Luulen ja toivon että tämän naisen "logiikka" on hänen omaansa, eikä siis ole yleisellä tasolla "naisen logiikkaa". Hän on mielestäni ärsyttävä, tunkeileva ja joissain määrin aivan "keskenkasvuinen" vaikka onkin iältään nuori aikuinen. Olen puolisoni kanssa muutamaan otteeseen keskustellut tästä ihmisestä ja hänen tavoistaan, ja jopa puolisoni heidän kaveruudestaan huolimatta on aikalailla kanssani samaa mieltä. Toisinaan tämä nainen osaa käyttäytyä fiksusti ja keskustelut pysyvät ihan asialinjalla, mutta hyvin nopeasti tämä kanssakäyminen muuttuu sietämättömäksi komenteluksi ja toisten asioihin puuttumiseksi. Siinä vaiheessa minä vetäydyn joko omiin oloihini tai alan hänen puolisonsa kanssa keskustelemaan työasioista tai autoista tai jostain muusta joka sattuu olemaan sopivaa puhuttavaa (puolituttujen) miesten kesken. Tämä nainen on kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, ja hänellä on vielä ammattiinvalmistava koulutus kesken. Hän ja hänen kihlattunsa puolittavat tietysti asumis- ja ruokakulut, omat laskut maksavat itse (puhelinmaksut, vakuutusmaksut etc...) Ja silti heillä tuntuu olevan jatkuvaa kädenvääntöä rahasta, koska nainen on mielestään oikeutettu käyttämään miehen työstä saamaa palkkaa siinä missä mies itsekkin, mutta mies sen sijaan ei missään tapauksessa saa (eikä hänellä ole tarvettakaan) edes vilkaista puolisonsa tilin täytteitä. Naisen lapsilla on eri isät, joiden kanssa tämä nainen on tapellut oikeudessa lasten huoltajuus yms. asioista. Hänen lapset ovat vilkkaimmassa leikkimis iässä ja naisen nykyinen puoliso on ollut kuviossa mukana vasta vuoden verran. Välit lasten isovanhempiin ovat niin tulehtuneet etteivät lapset saa juurikaan isovanhempiaan tavata. Tuttavapiiri on niin nuorta porukkaa ettei hoitopaikkaa lapsille helposti löydy ja silti naisen mielessä liikkuu vain se koska hän pääsee seuraavan kerran juhlimaan ja nauttimaan alkoholia ystäviensä kanssa. Lapset ovat olleet puolisoni ja minun hoidossa muutamia kertoja, mutta se alkoi uhkaavasti muodostua liian usein käytetyksi tavaksi tuoda lapset meille viikonlopuksi, joten olemme nyttemmin kieltäytyneet ottamasta lapsia viikonloppuisin hoitoon. Naisen suhde nykyiseen kihlattuunsa on erittäin hauras, naisen omien sanojen mukaan hän ei voisi kuvitella viettävänsä elämäänsä saman miehen kanssa kovin pitkiä ajanjaksoja. Hänen puheet häistä ja naimisiin menosta on ilmeisesti vain suunnitelmia päästä taas eroamaan. Outoa. Tällä puolisoni ystävällä on myös jokin kumma ajatus siitä että me tarvitsemme häneltä ohjeita ja neuvoja siitä kuinka meidän pitäisi elämäämme elää. Hän myöskin päätti meidän puolestamme että hänestä tulee kummi minun ja puolisoni esikoiselle, hän myös päätti että hänestä tulee puolisoni kaaso ja hän myös päätti että meidän pitää valita lapsellemme nimi saksalaisesta nimikirjasta jonka hän ystävällisesti meille toi lainaan. Vastasimme kummi asiaan että kiitos mutta sinusta ei tule kummia, puolisoni kertoi valinneensa jo ajat sitten kaasonsa ja nimenkin osasimme valita ihan ilman saksalaista eeposta. Siitäkös tämä "twilightia" ja "täydellisiä naisia" yliannostuksen saanut nainen riemastui. Nyt hän luultavasti kuvittelee antavansa meille opetuksen ystävien tärkeydestä kun hän ei ole vähään aikaan ollut puolisooni yhteydessä ollenkaan. Sehän vaan passaa minulle. Omasta puolestani voin sanoa että vaikken koskaan enään näkisi tai kuulisi tästä tyypistä mitään niin ei tulisi ikävä. Toisaalta taas en sellaistakaan saata toivoa koska hän puolisoni kaveri, ainakin jonkilainen kaveri ja he ovat aikoinaan olleet paljonkin tekemisissä toistensa kanssa jne. Vaikka en pystykkään käsittämään että mitä tuollaisella ihmisellä on ystävyydelle annettavanaan. Mikä ihme tätä naista siis vaivaa? Kotirintamalla asiat ovat levällään kuin jokisen eväät ja muutenkin päin helvettiä. kaksi lasta, koulu ja kodinhoito luulisi olevan keskittymisen arvoisia asioita ja parisuhde joka vain odottaa päättymistään, tulee stressaamaan varmasti kaikkia tuon ruokakunnan jäseniä ennemmin tai myöhemmin. Kysymys kuuluukin: Mistä helvetistä tuo nainen repii energiansa puuttua vielä toisten ihmisten asioihin? Mikä saa hänet luulemaan että hän olisi minkäänlaisessa asemassa että voisi neuvoa ja suorastaan komennella muita? Liikkuuko tällaisen naisen päässä yleensäkkään mitään muuta kun silmät, twilightia ja täydellisiä naisia?
Sattuuko kellään muulla olemaan vastaavanlaista tapausta tuttavapiirissä? Vai joko olette hankkiutuneet siitä eroon?