Seurustelin erään miehen kanssa n. 20 -vuotiaasta lähtien neljän vuoden ajan. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Suhteemme päättyi, koska hän olisi ollut valmis sitoutumaan toden teolla ja minä puolestani en. Olin seurustellut lähes yhtäjaksoisesti jo tätäkin suhdetta ennen ja vakiintuminen tuntui liian varhaiselta. Erosimme yhteisymmärryksessä ja olemme pitäneet yhteyttä viikottain siitä lähtien. Mitenkään erityisen läheisiä ystäviä emme enää ole, mutta luottamus on välillämme säilynyt.
Nyt kahden vuoden sinkkuilun jälkeen olen huomannut, että tämä exäni taitaa olla sittenkin se ihminen jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. En ole keskustellut asiasta hänen kanssaan, mutta tiedän hänen edelleen välittävän minusta paljon. Molemmat olemme tahoillamme tapailleet muitakin ja pettyneet. Olemme molemmat muuttuneet, enkä tiedä millaista mahdollinen seurustelumme tulisi olemaan. Tiedän kuitenkin, että olisimme hyvä tiimi ja voisimme luottaa toisiimme 100 %:sti.
Pelkoni on että kuvani aiemmasta seurustelussamme on päässäni muuttunut turhankin kultaiseksi ja hyväksi. Toisaalta taas en tunne ketään josta välittäisin niin paljon kuin tästä miehestä. Rakastanko tätä miestä vai pelkkää muistoa? Sitä en tiedä.
En kaipaa suoria neuvoja, vaan kohtalotovereiden kertomuksia omista ratkaisuistaan.
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea viestini loppuun.
Nyt kahden vuoden sinkkuilun jälkeen olen huomannut, että tämä exäni taitaa olla sittenkin se ihminen jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. En ole keskustellut asiasta hänen kanssaan, mutta tiedän hänen edelleen välittävän minusta paljon. Molemmat olemme tahoillamme tapailleet muitakin ja pettyneet. Olemme molemmat muuttuneet, enkä tiedä millaista mahdollinen seurustelumme tulisi olemaan. Tiedän kuitenkin, että olisimme hyvä tiimi ja voisimme luottaa toisiimme 100 %:sti.
Pelkoni on että kuvani aiemmasta seurustelussamme on päässäni muuttunut turhankin kultaiseksi ja hyväksi. Toisaalta taas en tunne ketään josta välittäisin niin paljon kuin tästä miehestä. Rakastanko tätä miestä vai pelkkää muistoa? Sitä en tiedä.
En kaipaa suoria neuvoja, vaan kohtalotovereiden kertomuksia omista ratkaisuistaan.
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea viestini loppuun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinun kannattaa selvittää asia. Helppoahan se on, kerran teillä on voimassaoleva keskusteluyhteys.
Tietysti muisti kultaa menneitä, mutta elämän kokemus muuttaa ihmistä aina johonkin suuntaan.
Turhaan pähkäilet, härkää sarvista vain.