Vaimo valittaa, etten tee riittävästi kotitöitä. Mielestäni teen niitä aina kun ehdin ja voin. Kieltämättä olen silloin tällöin työmatkoilla ulkomailla – projektipäällikkö kun olen ammatiltani. Matkapäiviä vuodessa tulee noin 50. Teen Suomessa normaalia työpäivää eli noin 8 tuntia päivässä ja käytän lomani normaalisti. Meillä on vähän yli vuoden ikäinen terve ja reipas lapsi, joka opettelee kävelemään ja puhumaan. On hauskaa ja hienoa seurata opettelemista ja seuraan sitä isän ylpeydellä. Äitini kuoli Alzheimerin tautiin pari kuukautta sitten ja pyrin olemaan hänen tukenaan ja etenkin isäni tukena ennen äidin kuolemaa ja sen jälkeen. Lisäksi haluaisin harrastaa liikuntaa, käydä joskus kirjastossa lukemassa lehtiä, harrastaa nikkarointia jne. En juokse vieraissa naisissa, en juo viinaa, en käy baareissa ja pyrin olemaan kunnollinen. Ei vaan kelpaa. Lienee jo selvää, että olen tinkinyt omista harrastuksistani hyvin paljon eli kirjastokäynnit ja nikkarointi on jäänyt kokonaan pois. Liikuntaa harrastan illalla yhdeksän jälkeen tai kerran viikossa pelaamalla sulkista työkavereiden kanssa.
Olen pitkämielinen, en ryhdy tappelemaan ja perustelemaan omia oikeuksiani mielelläni, vaikka pidänkin oman puoleni. Jossain vaiheessa alkaa vaan pinna kiristyä.
Seksiä meillä ei ole ollut vaimon kanssa synnytyksen jälkeen kertaakaan. Aluksi pelkäsin hänen koskettamistaan, mutta en enää. Vaimo on kaunis ja ihan viehättävä, mutta lähestymisyritykseni hän torjuu vedoten väsymykseen tai ilmeiseen kiinnostuksen puutteeseen. Toisinaan keskustelemme toisen lapsen hankkimisesta, mutta ilman yhdyntää se ei ainakaan luonnollisella tavalla onnistu. Hän huomasi, että vedän toisinaan käteen ja suuttui siitä silmittömästi. Hän ei ymmärtänyt, että en voi sietää tilannetta jossa en saa häneltä seksiä. En siis myöskään saisi tyydyttää itseäni, vain koska hän ei saa tyydytystä – toisaalta ei edes halua minua. Hän uhkasi hankkia itselleen rakastajan. En itse ole tehnyt seksistä numeroa, en painosta vaimoa mutta ei tilanne kai normaalikaan ole.
Minä en ymmärrä. Minä olen insinööri-putkiaivo. Minä en kuuntele mitä hän sanoo – kuulen mutten kuulemma kuuntele. Minä en rakasta häntä. Näin hän sanoo, mutta olen asioista hieman eri mieltä. En todellakaan ole täydellinen, mutta eipä ole vaimokaan.
Ehkä eniten minua rassaa, että kun riitelemme, alkaa mykkäkoulu joka jatkuu kunnes loppuu, joskus useita päiviä. Anteeksi ei vaimo anna eikä pyydä. Olen välillä surullinen ja masentunut.
Eilen vaimo ilmoitti, että hän haluaa ottaa minusta eron. Syynä on se, etten osallistu kotitöihin riittävästi. Mutta mistä tingin: hyvästä työpaikasta, oman vanhuudensairaan isäni ajoittaisesta tukemisesta (pikakäynti kerran, kaksi viikossa) vai omista harrastuksistani (jo tingitty minimiin)? Eilen tuli kyynel silmään, kun en tiedä, mistä tinkisin? En tiedä mistä saan lisää aikaa auttaakseni vaimoa kotitöissä. Meillä tosiaan koti pidetään kunnossa – mielestäni liiankin hyvässä kunnossa. Kaikki lapsen vaatteet silitetään. Imurointi kerran viikossa lienee ihan ok. Tiskikone pesee tiskit. Lasta hoidetaan hyvin, leikitään ja vaihdetaan vaippoja jne kuten pitää.
Olen kriisissä, kun saan kuulla kotona, toisinaan töissä ja lähes joka kerta isäni luona, etten huomioi näitä "sidoryhmiä" riittävästi. Olen alkanut herätä ja menemään töihin aiemmin, jotta ehdin tekemään työni paremmin (olen iltauninen, joten ei ongelma).
Olen ehdottanut vaimolle parisuhdeterapiaa, mutta ilmeisesti hän ei sitä halua. En ymmärrä, että kaksi akateemisesti sivistynyttä ihmistä eivät voisi keskustella asioista asiallisesti ilman, että uhkaillaan avioerolla (ei ollut ensimmäinen kerta).
Vaimo muutti kanssani tähän kaupunkiin toisesta keskisuuresta kaupungista. Hänellä ei ole täällä ystäviä tai ihmisiä, joille purkaisi huoliaan. Hänellä on erittäin hyvät välit vanhempiinsa, jotka ovatkin mukavia ihmisiä. Voisin kuvitella keskustelevani näistä asioista heidän kanssaan. En kuitenkaan halua sotkea heitä tähän. Vaimo haki työpaikkaa yrityksestä, josta hän jäi äitiyslomalle. Yrityksellä on toimipaikka kaupungissa. Hän ei saanut tehtävää, jota itse piti ilmeisen varmana.
Vaimo on ollut perheessään ainut lapsi. Minä olen nuorin neljästä lapsesta. Olen joutunut kasvuvaiheessa hyvin paljon joustamaan kasvaessani suurperheessä.
Raha ei meillä ole ongelma. Minä olen tietenkin saanut saiturin maineen. Maksan vastikkeet, sähköt, vakuutukset jne. ja teen ostokset, kun vain voin. Olen kieltämättä tiukka rahan suhteen, mutta minulla on myös melko hyvät tulot. Olen auttanut vaimoa rahallisesti ja kertonut, että jos hänellä on tiukkaa niin olen aina auttamassa. Meillä on myös yhteinen tili, jossa on katetta. Hänen vanhempansa avustavat vaimoa kuitenkin minun tietämättäni taloudellisesti.
Vai onko kysymys ihan jostain muusta? Miten vien asiaa eteenpäin? Asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Olen pitkämielinen, en ryhdy tappelemaan ja perustelemaan omia oikeuksiani mielelläni, vaikka pidänkin oman puoleni. Jossain vaiheessa alkaa vaan pinna kiristyä.
Seksiä meillä ei ole ollut vaimon kanssa synnytyksen jälkeen kertaakaan. Aluksi pelkäsin hänen koskettamistaan, mutta en enää. Vaimo on kaunis ja ihan viehättävä, mutta lähestymisyritykseni hän torjuu vedoten väsymykseen tai ilmeiseen kiinnostuksen puutteeseen. Toisinaan keskustelemme toisen lapsen hankkimisesta, mutta ilman yhdyntää se ei ainakaan luonnollisella tavalla onnistu. Hän huomasi, että vedän toisinaan käteen ja suuttui siitä silmittömästi. Hän ei ymmärtänyt, että en voi sietää tilannetta jossa en saa häneltä seksiä. En siis myöskään saisi tyydyttää itseäni, vain koska hän ei saa tyydytystä – toisaalta ei edes halua minua. Hän uhkasi hankkia itselleen rakastajan. En itse ole tehnyt seksistä numeroa, en painosta vaimoa mutta ei tilanne kai normaalikaan ole.
Minä en ymmärrä. Minä olen insinööri-putkiaivo. Minä en kuuntele mitä hän sanoo – kuulen mutten kuulemma kuuntele. Minä en rakasta häntä. Näin hän sanoo, mutta olen asioista hieman eri mieltä. En todellakaan ole täydellinen, mutta eipä ole vaimokaan.
Ehkä eniten minua rassaa, että kun riitelemme, alkaa mykkäkoulu joka jatkuu kunnes loppuu, joskus useita päiviä. Anteeksi ei vaimo anna eikä pyydä. Olen välillä surullinen ja masentunut.
Eilen vaimo ilmoitti, että hän haluaa ottaa minusta eron. Syynä on se, etten osallistu kotitöihin riittävästi. Mutta mistä tingin: hyvästä työpaikasta, oman vanhuudensairaan isäni ajoittaisesta tukemisesta (pikakäynti kerran, kaksi viikossa) vai omista harrastuksistani (jo tingitty minimiin)? Eilen tuli kyynel silmään, kun en tiedä, mistä tinkisin? En tiedä mistä saan lisää aikaa auttaakseni vaimoa kotitöissä. Meillä tosiaan koti pidetään kunnossa – mielestäni liiankin hyvässä kunnossa. Kaikki lapsen vaatteet silitetään. Imurointi kerran viikossa lienee ihan ok. Tiskikone pesee tiskit. Lasta hoidetaan hyvin, leikitään ja vaihdetaan vaippoja jne kuten pitää.
Olen kriisissä, kun saan kuulla kotona, toisinaan töissä ja lähes joka kerta isäni luona, etten huomioi näitä "sidoryhmiä" riittävästi. Olen alkanut herätä ja menemään töihin aiemmin, jotta ehdin tekemään työni paremmin (olen iltauninen, joten ei ongelma).
Olen ehdottanut vaimolle parisuhdeterapiaa, mutta ilmeisesti hän ei sitä halua. En ymmärrä, että kaksi akateemisesti sivistynyttä ihmistä eivät voisi keskustella asioista asiallisesti ilman, että uhkaillaan avioerolla (ei ollut ensimmäinen kerta).
Vaimo muutti kanssani tähän kaupunkiin toisesta keskisuuresta kaupungista. Hänellä ei ole täällä ystäviä tai ihmisiä, joille purkaisi huoliaan. Hänellä on erittäin hyvät välit vanhempiinsa, jotka ovatkin mukavia ihmisiä. Voisin kuvitella keskustelevani näistä asioista heidän kanssaan. En kuitenkaan halua sotkea heitä tähän. Vaimo haki työpaikkaa yrityksestä, josta hän jäi äitiyslomalle. Yrityksellä on toimipaikka kaupungissa. Hän ei saanut tehtävää, jota itse piti ilmeisen varmana.
Vaimo on ollut perheessään ainut lapsi. Minä olen nuorin neljästä lapsesta. Olen joutunut kasvuvaiheessa hyvin paljon joustamaan kasvaessani suurperheessä.
Raha ei meillä ole ongelma. Minä olen tietenkin saanut saiturin maineen. Maksan vastikkeet, sähköt, vakuutukset jne. ja teen ostokset, kun vain voin. Olen kieltämättä tiukka rahan suhteen, mutta minulla on myös melko hyvät tulot. Olen auttanut vaimoa rahallisesti ja kertonut, että jos hänellä on tiukkaa niin olen aina auttamassa. Meillä on myös yhteinen tili, jossa on katetta. Hänen vanhempansa avustavat vaimoa kuitenkin minun tietämättäni taloudellisesti.
Vai onko kysymys ihan jostain muusta? Miten vien asiaa eteenpäin? Asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kts