Vaimo valittaa, etten tee riittävästi kotitöitä. Mielestäni teen niitä aina kun ehdin ja voin. Kieltämättä olen silloin tällöin työmatkoilla ulkomailla – projektipäällikkö kun olen ammatiltani. Matkapäiviä vuodessa tulee noin 50. Teen Suomessa normaalia työpäivää eli noin 8 tuntia päivässä ja käytän lomani normaalisti. Meillä on vähän yli vuoden ikäinen terve ja reipas lapsi, joka opettelee kävelemään ja puhumaan. On hauskaa ja hienoa seurata opettelemista ja seuraan sitä isän ylpeydellä. Äitini kuoli Alzheimerin tautiin pari kuukautta sitten ja pyrin olemaan hänen tukenaan ja etenkin isäni tukena ennen äidin kuolemaa ja sen jälkeen. Lisäksi haluaisin harrastaa liikuntaa, käydä joskus kirjastossa lukemassa lehtiä, harrastaa nikkarointia jne. En juokse vieraissa naisissa, en juo viinaa, en käy baareissa ja pyrin olemaan kunnollinen. Ei vaan kelpaa. Lienee jo selvää, että olen tinkinyt omista harrastuksistani hyvin paljon eli kirjastokäynnit ja nikkarointi on jäänyt kokonaan pois. Liikuntaa harrastan illalla yhdeksän jälkeen tai kerran viikossa pelaamalla sulkista työkavereiden kanssa.
Olen pitkämielinen, en ryhdy tappelemaan ja perustelemaan omia oikeuksiani mielelläni, vaikka pidänkin oman puoleni. Jossain vaiheessa alkaa vaan pinna kiristyä.
Seksiä meillä ei ole ollut vaimon kanssa synnytyksen jälkeen kertaakaan. Aluksi pelkäsin hänen koskettamistaan, mutta en enää. Vaimo on kaunis ja ihan viehättävä, mutta lähestymisyritykseni hän torjuu vedoten väsymykseen tai ilmeiseen kiinnostuksen puutteeseen. Toisinaan keskustelemme toisen lapsen hankkimisesta, mutta ilman yhdyntää se ei ainakaan luonnollisella tavalla onnistu. Hän huomasi, että vedän toisinaan käteen ja suuttui siitä silmittömästi. Hän ei ymmärtänyt, että en voi sietää tilannetta jossa en saa häneltä seksiä. En siis myöskään saisi tyydyttää itseäni, vain koska hän ei saa tyydytystä – toisaalta ei edes halua minua. Hän uhkasi hankkia itselleen rakastajan. En itse ole tehnyt seksistä numeroa, en painosta vaimoa mutta ei tilanne kai normaalikaan ole.
Minä en ymmärrä. Minä olen insinööri-putkiaivo. Minä en kuuntele mitä hän sanoo – kuulen mutten kuulemma kuuntele. Minä en rakasta häntä. Näin hän sanoo, mutta olen asioista hieman eri mieltä. En todellakaan ole täydellinen, mutta eipä ole vaimokaan.
Ehkä eniten minua rassaa, että kun riitelemme, alkaa mykkäkoulu joka jatkuu kunnes loppuu, joskus useita päiviä. Anteeksi ei vaimo anna eikä pyydä. Olen välillä surullinen ja masentunut.
Eilen vaimo ilmoitti, että hän haluaa ottaa minusta eron. Syynä on se, etten osallistu kotitöihin riittävästi. Mutta mistä tingin: hyvästä työpaikasta, oman vanhuudensairaan isäni ajoittaisesta tukemisesta (pikakäynti kerran, kaksi viikossa) vai omista harrastuksistani (jo tingitty minimiin)? Eilen tuli kyynel silmään, kun en tiedä, mistä tinkisin? En tiedä mistä saan lisää aikaa auttaakseni vaimoa kotitöissä. Meillä tosiaan koti pidetään kunnossa – mielestäni liiankin hyvässä kunnossa. Kaikki lapsen vaatteet silitetään. Imurointi kerran viikossa lienee ihan ok. Tiskikone pesee tiskit. Lasta hoidetaan hyvin, leikitään ja vaihdetaan vaippoja jne kuten pitää.
Olen kriisissä, kun saan kuulla kotona, toisinaan töissä ja lähes joka kerta isäni luona, etten huomioi näitä "sidoryhmiä" riittävästi. Olen alkanut herätä ja menemään töihin aiemmin, jotta ehdin tekemään työni paremmin (olen iltauninen, joten ei ongelma).
Olen ehdottanut vaimolle parisuhdeterapiaa, mutta ilmeisesti hän ei sitä halua. En ymmärrä, että kaksi akateemisesti sivistynyttä ihmistä eivät voisi keskustella asioista asiallisesti ilman, että uhkaillaan avioerolla (ei ollut ensimmäinen kerta).
Vaimo muutti kanssani tähän kaupunkiin toisesta keskisuuresta kaupungista. Hänellä ei ole täällä ystäviä tai ihmisiä, joille purkaisi huoliaan. Hänellä on erittäin hyvät välit vanhempiinsa, jotka ovatkin mukavia ihmisiä. Voisin kuvitella keskustelevani näistä asioista heidän kanssaan. En kuitenkaan halua sotkea heitä tähän. Vaimo haki työpaikkaa yrityksestä, josta hän jäi äitiyslomalle. Yrityksellä on toimipaikka kaupungissa. Hän ei saanut tehtävää, jota itse piti ilmeisen varmana.
Vaimo on ollut perheessään ainut lapsi. Minä olen nuorin neljästä lapsesta. Olen joutunut kasvuvaiheessa hyvin paljon joustamaan kasvaessani suurperheessä.
Raha ei meillä ole ongelma. Minä olen tietenkin saanut saiturin maineen. Maksan vastikkeet, sähköt, vakuutukset jne. ja teen ostokset, kun vain voin. Olen kieltämättä tiukka rahan suhteen, mutta minulla on myös melko hyvät tulot. Olen auttanut vaimoa rahallisesti ja kertonut, että jos hänellä on tiukkaa niin olen aina auttamassa. Meillä on myös yhteinen tili, jossa on katetta. Hänen vanhempansa avustavat vaimoa kuitenkin minun tietämättäni taloudellisesti.
Vai onko kysymys ihan jostain muusta? Miten vien asiaa eteenpäin? Asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Olen pitkämielinen, en ryhdy tappelemaan ja perustelemaan omia oikeuksiani mielelläni, vaikka pidänkin oman puoleni. Jossain vaiheessa alkaa vaan pinna kiristyä.
Seksiä meillä ei ole ollut vaimon kanssa synnytyksen jälkeen kertaakaan. Aluksi pelkäsin hänen koskettamistaan, mutta en enää. Vaimo on kaunis ja ihan viehättävä, mutta lähestymisyritykseni hän torjuu vedoten väsymykseen tai ilmeiseen kiinnostuksen puutteeseen. Toisinaan keskustelemme toisen lapsen hankkimisesta, mutta ilman yhdyntää se ei ainakaan luonnollisella tavalla onnistu. Hän huomasi, että vedän toisinaan käteen ja suuttui siitä silmittömästi. Hän ei ymmärtänyt, että en voi sietää tilannetta jossa en saa häneltä seksiä. En siis myöskään saisi tyydyttää itseäni, vain koska hän ei saa tyydytystä – toisaalta ei edes halua minua. Hän uhkasi hankkia itselleen rakastajan. En itse ole tehnyt seksistä numeroa, en painosta vaimoa mutta ei tilanne kai normaalikaan ole.
Minä en ymmärrä. Minä olen insinööri-putkiaivo. Minä en kuuntele mitä hän sanoo – kuulen mutten kuulemma kuuntele. Minä en rakasta häntä. Näin hän sanoo, mutta olen asioista hieman eri mieltä. En todellakaan ole täydellinen, mutta eipä ole vaimokaan.
Ehkä eniten minua rassaa, että kun riitelemme, alkaa mykkäkoulu joka jatkuu kunnes loppuu, joskus useita päiviä. Anteeksi ei vaimo anna eikä pyydä. Olen välillä surullinen ja masentunut.
Eilen vaimo ilmoitti, että hän haluaa ottaa minusta eron. Syynä on se, etten osallistu kotitöihin riittävästi. Mutta mistä tingin: hyvästä työpaikasta, oman vanhuudensairaan isäni ajoittaisesta tukemisesta (pikakäynti kerran, kaksi viikossa) vai omista harrastuksistani (jo tingitty minimiin)? Eilen tuli kyynel silmään, kun en tiedä, mistä tinkisin? En tiedä mistä saan lisää aikaa auttaakseni vaimoa kotitöissä. Meillä tosiaan koti pidetään kunnossa – mielestäni liiankin hyvässä kunnossa. Kaikki lapsen vaatteet silitetään. Imurointi kerran viikossa lienee ihan ok. Tiskikone pesee tiskit. Lasta hoidetaan hyvin, leikitään ja vaihdetaan vaippoja jne kuten pitää.
Olen kriisissä, kun saan kuulla kotona, toisinaan töissä ja lähes joka kerta isäni luona, etten huomioi näitä "sidoryhmiä" riittävästi. Olen alkanut herätä ja menemään töihin aiemmin, jotta ehdin tekemään työni paremmin (olen iltauninen, joten ei ongelma).
Olen ehdottanut vaimolle parisuhdeterapiaa, mutta ilmeisesti hän ei sitä halua. En ymmärrä, että kaksi akateemisesti sivistynyttä ihmistä eivät voisi keskustella asioista asiallisesti ilman, että uhkaillaan avioerolla (ei ollut ensimmäinen kerta).
Vaimo muutti kanssani tähän kaupunkiin toisesta keskisuuresta kaupungista. Hänellä ei ole täällä ystäviä tai ihmisiä, joille purkaisi huoliaan. Hänellä on erittäin hyvät välit vanhempiinsa, jotka ovatkin mukavia ihmisiä. Voisin kuvitella keskustelevani näistä asioista heidän kanssaan. En kuitenkaan halua sotkea heitä tähän. Vaimo haki työpaikkaa yrityksestä, josta hän jäi äitiyslomalle. Yrityksellä on toimipaikka kaupungissa. Hän ei saanut tehtävää, jota itse piti ilmeisen varmana.
Vaimo on ollut perheessään ainut lapsi. Minä olen nuorin neljästä lapsesta. Olen joutunut kasvuvaiheessa hyvin paljon joustamaan kasvaessani suurperheessä.
Raha ei meillä ole ongelma. Minä olen tietenkin saanut saiturin maineen. Maksan vastikkeet, sähköt, vakuutukset jne. ja teen ostokset, kun vain voin. Olen kieltämättä tiukka rahan suhteen, mutta minulla on myös melko hyvät tulot. Olen auttanut vaimoa rahallisesti ja kertonut, että jos hänellä on tiukkaa niin olen aina auttamassa. Meillä on myös yhteinen tili, jossa on katetta. Hänen vanhempansa avustavat vaimoa kuitenkin minun tietämättäni taloudellisesti.
Vai onko kysymys ihan jostain muusta? Miten vien asiaa eteenpäin? Asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen tuntenut joitakin naisia, jotka ovat olleet vanhempiensa ainoita lapsia. Heissä on ilmennyt juuri tuollaista itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä ottaa huomioon toisen ihmisen tunteita ja asettua hänen asemaansa. Sille asialle vaimosi ei tietenkään ole voinut mitään, mutta se on varmaankin vaikuttanut hänen persoonallisuuteensa ja tapaansa käsitellä asioita esim. avioliitossa.
Olisi varmaan hyvä, jos joku ulkopuolinen ihminen (asiantuntija) analysoisi tilannetta nimenomaan vaimollesi. Jospa se auttaisi häntä paremmin ymmärtämään tilannetta myös sinun kannaltasi. Vaikeaksi asian tekee tietenkin se, että vaimosi on haluton mihinkään terapiaan. Ehkä sitä kannattaisi silti vielä ehdottaa.
Avioerolla ja rakastajan hankkimisella uhkailut kuulostavat aikamoiselta kiukuttelulta. Oletko koskaan sanonut suoraan hänelle noita asioita, joista nyt tänne kirjoitat?
Lähetin tämän jo kerran, vaan eipä tullut koskaan näkyviin:
Olen tuntenut joitakin naisia, jotka ovat olleet vanhempiensa ainoita lapsia. Heissä on ilmennyt juuri tuollaista itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä ottaa huomioon toisen ihmisen tunteita ja asettua hänen asemaansa. Sille asialle vaimosi ei tietenkään ole voinut mitään, mutta se on varmaankin vaikuttanut hänen persoonallisuuteensa ja tapaansa käsitellä asioita esim. avioliitossa.
Olisi varmaan hyvä, jos joku ulkopuolinen ihminen (asiantuntija) analysoisi tilannetta nimenomaan vaimollesi. Jospa se auttaisi häntä paremmin ymmärtämään tilannetta myös sinun kannaltasi. Vaikeaksi asian tekee tietenkin se, että vaimosi on haluton mihinkään terapiaan. Ehkä sitä kannattaisi silti vielä ehdottaa.
Avioerolla ja rakastajan hankkimisella uhkailut kuulostavat aikamoiselta kiukuttelulta. Oletko koskaan sanonut suoraan hänelle noita asioita, joista nyt tänne kirjoitat?
että vaimosi on aika turhautunut ehkäpä juuri siksi kun ei ole ystäviä ja työtä..eli hänen elämänsä pyörii pelkästään perheen ja kodin ympärillä..
hän on hieman onneton ja tarvitsisi vaihtelua..hän purkaa pahan olonsa sinuun,eikä ymmärrä että sinullakin on paha olla koko teidän tilanteesta.vaimosi kannattaisi ottaa joskus omaa aikaa jotta mielialakin paranisi..ja jutelkaa näistä asioista,miksi olette onnettomia ja miksi riitelette..mitä pitäisi muuttaa ja mihin suuntaan.tilanne näyttää sinunkin kohdalla olevan aika tuskainen..älä hyvä mies saa burn out:ia..
Luulen, että vaimosi kokee jonkinlaista riittämättömyyttä lapsen saannin jälkeen. Kotona oleminen ei pidemmän päälle sovi kaikille. Ehkä hän kuvittelee, että jää jostain hauskasta paitsi kun sinä harrastat ja käyt töissä. Se aika on häneltä ja lapselta pois.
Kokeeko vaimosi itsensä vähemmän haluttavaksi lapsen jälkeen? Saisi olla iloinen, että et ole vieraisiin lähtenyt - vielä. Moni mies ei sekistöntä liittoa kauaa jaksa.
Hänellä tuntuu olevan melko tyytymätön itseensä, ja purkaa sen sinuun. Harrastaako hän itse mitään? Hänen pitäisi yrittää järjestää myös omaa aikaa ilman lasta, ja teidän aivan kahdenkeskistä aikaa vaikka kerran pari kuukaudessa.
Toista lasta en todellakaan suosittele, se todennäköisesti vain pahentaisi tilannetta entisestään. Olen tuota samaa niin monilta miehiltä kuullut. Toivotan kovasti tsemppiä! :)
Tuntuu ettei vaimosi ole oikein tasapainossa. Hän on ehkä masentunut. Vaimosi kommentti "hankkia itselleen rakastajan" tuntuu kyllä aika pahalta... mutta kun hän pyytää sinua auttamaan kotitöissä hän ehkä haluaa sinun huomiota... tai en mä tiedä naiset on joskus vaikeita. TSEMPPIÄ!
itse tiedostan saman ongelman.. ja myönnän että ongelmaton ei ole minunkaan avioliitto.. 11 vee nuorempi vaimo.. joskus hysteerikko.. tappelemme välillä ankarasti ja jopa sosiaaliviranomaiset ovat joutuneet puuttumaan.. temperamenttia.. lisäski juon satunaisesti paljon alkoholia ja se aiheutaa ongelmia kun saata provosoitua ja muuttu aväkivaltaiseksi.. muta sitten sovimme joskus riidat rajula rakastelulla.. oletko liian kiltti? vaikuttaa siltä.. naiset eivät lopulta kuitenkaan pysty pitämään liian kilteistä miehistä vaikka muuta väittävät? kaada joskus se pistekori ja käy sitten keräämään uuttta.. suositelen kyllä jonkun muun kanssa juttelua, yhdessä.. jos pystytte menemään... seksi on todella tärkeää, jos se ei suju niin ei muukaan..itse ainakin helpotti sosiaaliviranomaisille puhua ja väkivaltaisten miesten ryhmässä..
meilläkin on monasti tapeltu ja uhattu erolla mutta ainaki vielä toistaiseksi pystytty sopimaan - viimeistään seuraavana päivänä.. jos haluat niin lähde kanssani oluelle, juttelemaan.. voi auttaa..
ps. minä tarjoan
Älä anna noin paljon periksi äläkä myötää noin paljon. Jos teillä on rahaa hankkikaa vaikka viikkosiivooja ja lastenhoitaja muutamaksi illaksi viikossa. Vaimosi tahtoo pomottaa sinua ja mitä enemmän annat periksi sitä enemmän hän vaatii sinulta. Pidä harrastuksistasi ehdottomasti kiinni. Ota perheesi mukaan mihin voit, esimerkiksi kirjastoon. Sieltä löytyy pienokaisillekin katselukirjoja.Tee selväksi että seksi kuuluu miehen elämään ja jos olette kirkossa menneet naimisiin niin kaiva se kohta raamatusta jossa sanotaan että vaimon kuuluu antaa miehelleen hänelle kuuluva, ja miehen kuuluu antaa vaimolleen hänelle kuuluva. Kyllä tuossa tarkoitetaan ihan seksiä, siis aviollista kanssakäymistä.Jos pidät yhteyttä isääsi niin kaiketi voit ottaa perheesi siihen mukaan. Onhan niinkin että mies luopukoon isästään ja äidistään ja yhtyköön vaimoonsa, jotta he olisivat yhtä lihaa. Ihan oivallinen muistisääntö tämäkin vaikka onkin raamatusta.Taidat olla tilanteessa jossa sinun on otettava perheenpään asema haltuusi etkä saa antaa vaimosi pomottaa itseäsi.Mainitsit että teillä on peräti yhteinen tilikin. Eikö aviossa sitten ole kaikki raha yhteistä? Jos vaimosi kokee erillisyyttä ja siksi paasaa siivoamisesta vaikka todellisuudessa haluaa sanoa, olen liian kaukana sinusta.Kokeile tsemppaamista että pidät vaimoasi kuin prinsessaa ja nautitte yhdessäolosta ja kun hänen epätietoisuutensa on vähäisempi miettikää mitä harrastuksia hän voisi yksinäänkin harrastaa. Siten hän saisi ystäviä vieraassa kaupungissa. Mutta älä missään nimessä anna vaimosi enää pomottaa sinua. Sinun kuuluu olla perheenpää ja kantaa vastuu ja ottaa omat vapaudet, kuten miehen pitää.
...saängyn natista on korkea aika teidän molempien päästä pukille....naikaa!
Naisilla taitaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta. Kesto kuulemma vaihtelee...
Kannattaa hankkia apua ajoissa ennekuin tilanne kärjistyy...apua voisi kysyä vaikka vanhemmalta veljeltä tai sisarelta/ihmiseltä johon luottaa täysin.
Toivotan teille siunausta iltarukouksessani ja pikaista helpotusta ongelmaanne....
yksi mahdollisuus olisi että ottaisit vaimon mukaan isäsi luo, harrastuksiisi....jotta tietäisi mitä teet ja jotta vaimosi pääsisi pois kodin piiristä ...vähän tuulettumaan....