Kysynpähän nyt vaan, että mitä nämä naisten nirsoudesta valittavat oiken odottavat naisilta. Siis ihanko tosissanne odotatte, että minun ja muiden naisten tulisi täysin pyyteettömästi uhrautuen antaa seksiä ja ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa, jota ei rakasta ja unohtaa täydellisesti oma onnellisuutensa.
Vaaditte todellakin mahdottomia.
Vaaditte todellakin mahdottomia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Naísen luonnollinen osa on alistua miehelle.
Missä maailmassa sää oikein elät? Naisen ei todellakaan tarvi alistua miehelle. Nykyää nainen voi käydä töissä ja tienata omat rahansa, jolloin hänen ei tarvitse olla miehestä riippuvainen ja sen takia yrittää miellyttää häntä.
Ei ihme, jos kukaan ei viitsi sua katsella. Tuskin kauheen moni nainen on valmis alistua.
Tässä implikoidaan vahvasti, ettei kukaan voi rakastaa meitä alempitasoisia. Hienoa että asioista aletaan puhua jo ääneenkin iänikuisten "jokaiselle on joku" -latteuksien sijasta.
Oma näkemykseni on, ettei moniakaan häiritse naisten nirsous sinällään, vaan se, että kaikissa kauneissa puheissa vaikuttaisimme edustavan jonkinlaista poikaystäviksi kelpaavaa porukkaa. Viittaan nyt tosiaan niihin, jotka ovat käyttäneet itsestään perustellusti ilmausta alemman tason mies, en näihin älämölöjantteihin. Käytännössä kun tilanne näyttäytyy sellaisena, että teot ja puheet ovat ristiriidassa: puheissa kelpaamme, käytännössä voiton vievät joko urheilulliset ja kiiltokuvankomeat moottoriturvat, tai toisaalta alkoholisoituneet ryysyrentut, mutta emme me muuten tavalliset, mutta vähän ujot ja vähän vaatimattomamman näköiset miehet, joilla elämä muuten on ihan hyvässä hallinnassa, ts. tulemme toimeen omillamme emmekä ole syrjäytyneet muusta kuin tietysti sukupuolielämästä.
Tosin on myönnettävä, että silloin kun naiset ovat rehellisiä ja myöntävät tämän, niin eivät meidän reaktiot silloinkaan ystävällisiä ole. Tällöin on kuitenkin jo enemmän kyse siitä normaalista puolustusreaktiosta, joita ilmaisevat kaikki muutkin, kun joku ilmoittaa etteivät nämä kelpaa hänelle.
Miten se katkeruus oikein voi viedä elämää noin pahasti?
Otetaampa pari esimerkkiä
1) Pelimies Mikko yrittää iskeä kaunista naista Jenniä. Jenni sanoo ettei kiinnosta. Mikko ei kuitenkaan ole tästä moksiskaan ja ymmärtää yskän. No eikun uutta matoa koukkuun.
2) ATM Pekka yrittää iskeä Jenniä, Jenni sanoo ettei kiinnosta. Yht. äkkiä Jenni onkin Pekan mielestä naisten salaliitossa olevan lutka, joka pitäisi tappaa. Sitten kun joku onnistuu iskemään Jennin, katkeroidutaan sekä siihen mieheen että Jenniin vieläkin enemmän. Miksi?
Montako kertaa tämä on selitettävä?
ATM:t eivät ole samaa porukkaa kuin palstan lutkittelijat. Lutkittelijat voivat olla kyllä ATM:eja. Vähän niin kuin kaikki kissat ovat eläimiä, mutta kaikki eläimet eivät ole kissoja. Mikä tässä on niin vaikeaa?
"vaan se, että kaikissa kauneissa puheissa vaikuttaisimme edustavan jonkinlaista poikaystäviksi kelpaavaa porukkaa"
Mitenhän tuon asian kanssa oikein on. Kyllä useammat naiset sanoavat haluavansa sen kunnollisen miehen johon voi luottaa, ja näin pois päin. Mutta aika harva nainen haluaa miestä, joka piiloutuu kuoreensa ja joka ei esimerkiksi viitsi edes keskustella kunnolla kun häneen yrittää tutustua; tuijottaa vain pöytää ja mumisee jotain yksisanaisia vastauksia. Eli on toisin sanoen epäköhtelias.
Mistä muuten tulee tämä käsitys siitä, että nämä sosiaalisemmat ja puheliaammaat miehet olisivat jotenkin automaattisesti epäluotettavampia parisuhteessa ja ne ujot ja hiljaiset niitä kunnollisia. Eihän noilla asioilla ole mitään tekemistä keskenään
Totta kai me hiljaiset luuserimiehet olisimme suhteessa uskollisia - olosuhteiden pakosta. Sitä ihmettä tuskin tapahtuu, että useampi kuin yksi nainen meidät kelpuuttaisi elämämme aikana.
"tuijottaa vain pöytää ja mumisee jotain yksisanaisia vastauksia."
Mistä lopulta tämäkään käsitys tulee? En tunnista siitäkään itseäni.
En tiedä, mistä mainitsemasi käsitys sosiaalisempien epäluotettavuudesta tulee. En mielestäni kyllä sellaista väittänytkään.
""tuijottaa vain pöytää ja mumisee jotain yksisanaisia vastauksia."
Mistä lopulta tämäkään käsitys tulee? En tunnista siitäkään itseäni."
Yritin vain kuvailla miestä, joka voisi mielestäni olla sellainen, että on periaatteessa kunnollinen, mutta hänessä on piirteitä, jotka tekevät tutustumisesta vaikeaa tai epämiellyttävää
"En tiedä, mistä mainitsemasi käsitys sosiaalisempien epäluotettavuudesta tulee. En mielestäni kyllä sellaista väittänytkään. "
Ei, et väittänytkään. Mutta olen vain huomannut tällaista asennetta muuten
"Yritin vain kuvailla miestä, joka voisi mielestäni olla sellainen, että on periaatteessa kunnollinen, mutta hänessä on piirteitä, jotka tekevät tutustumisesta vaikeaa tai epämiellyttävää"
Pakkohan sen on olla vaikeaa ja epämiellyttävää koska ATM-miehillä ei ole kokemusta naisista. Naiset joilla on jonkinlainen seuraelämä omaavat hyvin korkeat odotukset siitä miten heidät kohdataan mutta pointtihan on siinä että nää ATM:t ovat täysin "hiomattomia" - kuin kiviä suoraa soramontulta.
Kukaan ei halua "vaikeaa ja epämielllyttävää" koska se on yhhyhhyh - hankalaa. Siinähän pitäisi niinkuin kohdata... yhhyhyhYÄÄÄKS - aito, autenttinen ihminen.
Itselläni on lukkiutumisongelma ja ujousongelma. Nämä tekevät minusta vähintään vaikean ja myös monesti epämiellyttävän. Ne kerrat kun eteen on sattunut avoin reipas ja sellainen ihminen että hän on ilmentänyt halua tutustua minuun näistä ominaisuuksista huolimatta olen puolessa tunnissa suoriutunut eroon molemmista näistä "vaikeaksi ja epämiellyttäväksi" tekevistä piirteistä - välillä ihan lopullisestikin sen ihmisen suhteen.
Näin ei käy aina. Mä sanonkin että ne jotka ei kohtaa mua ovat kertakaikkiaan paskoja sosiaalisesti, kyvyttömiä - mukana sellaisella asenteella että he ovat asiakkaita ja minä olen asiakaspalvelija.
Ja vitut. Minä olen ihminen ja sinä olet ihminen. Mä olen yhtä velvollinen sietämään ja käsittelemään toisen ongelmia kuin hän on mun. Mä olen sinut monien "vaikeaksi ja epämiellyttäväksi" tekevien juttujen kanssa naisissa, olisko millään liikaa vaadittu että sama koskis minuakin hiukan useammin kuin vain Erityisen Lahjakkaiden Naisyksilöiden suhteen joille annen tässä täyden arvostuksen.
Monellekko naiselle olet aloitteen tehnyt?
Joidenkin ongelmana on varmaan se että tulee liian vähän tuotua itseään ulos eikä niinkään se ettei kelpaa, paitsi naisten kriteereillä eli ei pelkästään odottamalla saa naista.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en kovinkaan monelle. Tietysti riippuu vähän aloitteen määritelmästä, mutta olen kyllä tainnut aina olla se, jolle on tehty aloite. Tosin usein tämä aloite on mahdollisimman neutraali, kuten yhdenkin kerran, kun jollain nuorella naisella sattui olemaan paikkalippu viereeni, ja hän sattui olemaan sen verran avarakatseinen, että alkoi juttelemaan kanssani. Tai ehkä hän vain inhosi hiljaisuutta tavallistakin enemmän.
Miltäs sinusta tuntuisi jos kaikki maailman miehet huolisivat suurimmaksi osaksi vain isotissisiä tiukkakroppaisia blondeja jota sinä et olisi?
Varsinkin kun samalla miehet kertoisivat kuinka arvostavat sitä vaatimattoman näköistä, vähän hiljaista, ujoakin naapurintyttöä?
KYSYMYS on siitä että jokainen voisi miettiä parinvalintakritereejään sekä tehdät valintoja ihan tietoisella tasolla eikä vain valita sen joka vetoaa niihin helpoimpiin tunteisiin ensin eli valitaan se komein, leuhkin tai aggressiivisen uros.
Sillä tavoin syntyisi ehkä myös pysyvämpiä ja lopulta onnellisempia suhteita sekä ei tulisi niin usein teille naisille niitä sydänsuruja eikä niin usein turpaankaan.
Tiedän että juokset sen perässä joka saa sydämen läpättämään, perhoset vatsaan ja mehut virtaamaan mutta eikö kannattaisi joskus vähän miettiä että ehkä ne eivät ohjaakaan oikeaan suuntaan ja avata oikeasti silmänsä?
Moni mies joutuu tekemään sen koska niitä tiukkakroppaisia blondeja ei riitä kaikille eikä ne iän myötä sellaisina pysykään.
Niitä miehiähän löytyykin runsain mitoin, jotka ovat valmiita parisuhteeseen lihavan/ruman naisen kanssa. Enpä usko, että löytyy paljonkaan, jotka olisivat valmiita laskemaan ulkonäkövaatimuksiaan ja uhrautumaan parisuhteeseen vähemmän viehättävän naisen kanssa
Voi tulla shokkina mutta niin miehet tekevät.
He katsos ovat valmiita katsomaan pinnan alle.
Koska miehillä kilpailu on kovempaa ja jäävät muuten yksin.
Kokemuksesta olen oppinut että sen verran naisen pitää uhrautua, että ylläpitää miehelle ilmaista hotellia jossa mies voi käydä syömässä, juomassa ja naimassa aina kun huvittaa - mutta ei välttämättä silloin kun naista huvittaa. Ja naisen ei myöskään koskaan kannata odottaa mitään vastapalveluksia, silloin on rahanahne ämmä. Ja jos kieltäytyy palveluksista miestä kohtaan, on itsekäs ämmä.
Ja nämä tavat ja asenteet olen siis huomannut miehissä jotka pitävät itseään ns. kunnollisina miehinä ja ovat suorastaan ihmeissään kun naisilta lopahtaa into seurusteluun aika lyhyeen.
Hotellipalvelua ja bordellielämääkö se mies vain odottaa naiseltaan? Ai niin ja on meillä varmaan se lastentarhapalvelukin kun on lapsiakin. Ei se nyt niin mene...eli ei se parisuhde tule lyhyttä seurustelua pidemmälle kantamaan jos toinen osapuoli kokee olevansa vain käyttöesine suhteessa. Mutta kyllä sitä naisena pakosti joutuu uhrautumaan parisuhteen ja perheen edun nimissä. Lapsia saadakseen nainen on sen 9kk raskaana, synnyttää ja imettää...tämä asia ei ole muuttunut mihinkään vuosien saatossa. Tietty mies uhrautuu sitten muilla tavoin suhteen eteen. Mieskin osaa hoitaa vauvaa ja lapsia ja voi osallistua kotitöidenkin tekemiseen ei siinä ole mitään ongelmaa...mutta kokemuksesta voin kertoa, että harva mies nykyäänkään innolla tekee tasapuolisesti kotitöitä vaan useammin se nainen kuitenkin laittaa ruokaa, siivoa, pyykkäilee ym. avioliitossakin. Näin se vain menee ja jos ei miellytä, niin parempi olla sitten sinkkuna, jolloin saa ihan itse omat asiansa. Ei tässä vastapalveluksilla käydä kauppaa vaan eletään tavallista lapsiperheen arkea, käydään töissä, hoidetaan lapset ja kotityöt ja muut jutut.
Miehen pitää luopua siitä ja siitä toiveestaan ja uhrautua, naisen pitää luopua siitä ja siitä toiveestaan ja uhrautua. Ja lopputuloksena on, että molemmat elävät parisuhteessa läpeensä katkeroituneena ja pettyneenä joko eroten vähän ajan päästä ja/tai tuntien itsensä täydellisiksi epäonnistujiksi. Voin vain kuvitella sen ajatusmaailman näillä ihmisillä. "Miksi minä olen naimisissa tuon kammotuksen kanssa" "Mitä tein väärin, olisin ansainnut jotain parempaa." ja niin edelleen, ja niin edelleen.