Itselläni ei ole työn ulkopuolella melkein ollenkaan sosiaalisia suhteita. Voitteko uskoa tätä?
Muita erakoita?
alajantti
43953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
No en tuollaista pidä ihmeellisenä asiana ollenkaan . Se on nimittäin niin että jos mies on syystä tai toisesta joskus sen sortin sinkku-uralle joutunut että sitä naiskaveria ei ole niin ei sitä kerta kaikkiaan oikein ole edes mitään paikkaa sellaista jonne tällainen mies voisi yksin mennä itselleen hakemaan jotain vapaana olevaa naisseuraa. Menopaikkoja kyllä riittä mielin määrin, mutta se yksinäinen mieshenkilö ei sitten millään tahdo sellaisiin sopia. Oikeastaan tässä ei edes päästä sille tasolle että johtuuko yksin olemisen ongelma ujoudesta tai itsetunto-ongelmista, kun ei oikeastaan alkuunkaan ole edes paikkaa johon voisi mennä tällaista testaaamaan. Ne on nämä tällaiset yksinäisen miehen sosiaalista syrjäytymistä ylläpitävät rakenteet kulttuurissa uskomattoman kattavat, eikä tällaisten rakenteiden olemassaoloa oikeastaan kukaan voi huomata(eikä aina nimenomaan haluakkaan) ellei itse ole joutunut sellaista kokemaan.
No se on jos ei mitään mistään korneista tilanteista piittaa vaan sen kuin menee mihin menee, mutta kyllä näin tehden sitten päätänsä pahasti seinään hakkaavansa saa huomata.
Helposti. MInullahan ei ole edes sitä työtä ja sen yhteisöä enää.
Olen muuttanut monta kertaa elämäni aikana ja sössinyt muutaman kerran sosiaaliset piirini omalla idiotismilläni rikki ... joten nyt mennään yksin. Täysin yksin.
Olen tilassa jota kutsutaan "kosmiseksi yksinäisyydeksi". Olen irti sosiaalisen vuorovaikutuksen verkosta tavalla jossa en enää oikein edes osaa kaivata seuraa. Ihmiset vaikuttavat usein typeriltä, moukkamaisilta tai rajoittuneilta... tai omituisilta ... tai sitten heillä on omat juttunsa tai eri intressit. En siis löydä yhteyttä kehenkään.
Yksi sähköpostiystävä minulla on ja hänelle olen äärimmäisen haastava ja vaikea koska joudun kiemurtelemaan jatkuvasti sosiaalisen yhteyden ongelmien kanssa. Ollessani yksin ja erossa olen rauhallinen ja harkitseva "mukava" omalla tavalla - mutta kun kyse tulee ihmisistä ja heidän kanssan olemisesta henkilökohtaisella tasolla niin tulee liki mahdoton olla "normaali".
Kirjoittaminen netissä on minun tapani olla yhteydessä ihmisiin. Täällä voi keskittyä asiaan, olla ja mennä kuten lystää ja jättää viestin sinne tänne eikä ole niin väliä vastaako siihen joku. Ei ole odotuksia, mutta silti usein kohtaa tiettyä sympatiaa henkilökohtaisiin asioihinsakin ja ihminenhän se siellä ruudun takana on ollut vastaamassa.
Ja mitä parisuhteeseen tulee niin tietenkin kaipaan kumppania, seksiä ja muita mukavia juttuja mutta koska tiedän ihan tasan tarkkaan oman haasteellsuuteni niin enpä voi sanoa että osallistun minkäänlaiseen seuranhakuun tai edes yritän tehdä tuttavuuksia "normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä" koska mitään sellaista minullahan ei ole.
Joko suunnilleen samanlainen kuin itse olen - tai joku joka on aivan oikeasti halukas ja kiinnostunut voittamaan luottamukseni ja elään mun hyvin pitkän tottumisjakson läpi kanssani (empaatti; älykäs filantrooppi yms ominaisuuksia äärimmäisen vahvasti ilmentävä nainen). Ne on mun ainoot kiinnostuksen kohteet vastakkaisesta sukupuolesta, muut saa tehdä mitä lystää koska heillä ei ole mitään tarjottavaa minulle vaikka pärstäni tai järkeni heitä kiinnostaisivatkin ehkä. Sitäkin on tapahtunut.
Täytyy sanoa että nyt olen ällistyksestä jähmeänä. Ettäkö noin mukava, empaattinen ja ennen kaikkea hauska kaveri on vailla sosiaalisia suhteita? Taidat juksata meitä?
Tuskin sinäkään oikeasti tätä tällaista mahdottomana pidät. Olet kai sentään joskus ympärilläsi asuvia ihmisiäkin vähän huomioinut. Kyllä niitä ihan fiksun oloisia ja näköisiäkin ja komeitakin miehiä todella elää käytännöllisesti katsoen erakkoelämää, ja nimenomaan ilman mitään naisseuraa vuodesta toiseen ja vuosikymmeniä ja moni heistä koko elämänsä. Tosin ei tällaisia niin paljon ole kun useimmat parisuhdemarkkinoilta syrjäytyvät miehet alkoholisoituvat tai rappiotuvat muuten, ja jotkut lienevät niin rumiakin ja rähjäisiä että jo sekin vaikeuttaa naisseuran saamista.
Nykyolissa kun vain nämä seksijutut alkavat olla kaikilla päällimmäisenä mielessä on tullut vielä lisärasitteeksi tällaisille sinkkumiehille sellainen asia, että heitä leimataan sukupuolimarkkinoilla aktiivisesti hilluvien toimesta ties miksi sairaiksi perverseiksi(ja melkein pomminvarmasti nykyään ainakin pedofiileiksi leimataan) juurikin siksi kun heillä ei naisseuraa ole. Tämä tällainen leimaaminen tietenkin edelleen vaan vaikeuttaa tällaisten sinkkujen naisseuran saamista, joskaan ei sillä tällaisella enää juurikaan merkitystä ole jo täysin ulos näilta parisuhdemarkkinoilta syrjäytyneille. Tämä tällainen seksuaalimoralisoiva leimaaminen on jännästi ihan 'analogous of' tyyppiä johonkin menneiden aikojan vastaavaan moralisointiin, joka tosin kohdistui silloin päinvastoin lähinnä näihin sukupuolimarkkinoilla hillumaan pyrkiviin.
Tähän esimerkkinä vaan huomioni nuorehkosta pariskunnasta pienen lapsensa kanssa joka muutti naapuriini(Kyseessä on rivitalopari jossa tämä pariskunta asuu juurikin vastakkaisessa talossa samanalaisessa huoneistossa).
Kun ensimmäisen kerran tämän pariskunnan kanssa muutaman sanan vaihdoin, niin vaimon naamasta paistoi hyvin myönteinen suhtautuminen minuun ja myös mies käyttäytyi fiksusti. Nyt sitten kun varmasti on selvinnyt tälle pariskunnalle minun sosiaalinen tilanteeni onkin tämä nainen alkanut oudosti mulkoillen tervehtimättä kiiruhtamaan tiehensä silloin kun joskus hänet sattuu jossain roskia viedessään tai pihatöitä tehdessään näkemään. Sitävastoin mies kylläkin käyttäytyy edelleen ihan fiksusti, ja se onkin minusta vähän yllättävää tässä.
Täysin uskomatonta! Että sinunlaisesi miehen seurassa ei haluaisi kukaan olla? Kuinka niin on päässyt käymään?
Kolmanen viestin kirjoittaja on kyllä hyvin identtinen mun kanssa. Ei vastaavan tyyppisille löydy seuraa, vaikka vähän aikaa netissä juttelis niin kyllä se live näkemisellä viimeistään loppuu. Ja mitä vanhemmaks tulee sitä enemmän naiset karttavat.
Mikä tuossa nyt niin ihmeellistä on? Jos ihmiset ehtivät tänne kirjoittelemaan, tarkoittaa se minulle samaa kuin että ihmisellä ei ole oikeita sosiaalisia suhteita. Eikä tämä nykyaika rohkaise niitä solmimaankaan, koska kolme minun pääprinsiippeä ovat: 1.rehellisyys, 2.rehellisyys, 3. rehellisyys. Tällaisia suhteita minulla ei ole lukuisista yrityksistäni huolimatta osunut kohdalle, joten katson parhaimmaksi jättää muut ilman minun haasteellista ja antoisaa seuraani.
En nyt kyllä usko että tuo seuran saaminen sinulla ainakaan pelkästään näistä prinsiipeistä riippuvainen on. Mutta niiltä osin jos se on niin luovu ihmeessä prinsiipeistäsi.
Siksi toisekseen rehellisyys on varsin epämääräinen ja tulkinnanvarainen käsite. Se on sitä nimenomaan sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa, ja ennen kaikkea jossain seksiasioissa rehellisyys on minusta mieletöntä kun se helposti vaan tuhoaa koko homman.
Et ole todellakaan ainoa. Olen itsekin hyvin pitkälti samassa tilanteessa sosiaalisten suhteiden kanssa.
Joku tuossa kirjoitti, kuinka vaikeaa miehelle on löytää uusia tuttavuuksia, jos ei ole sitä naisystävää. Voin sano, että melko pitkälti sitä on naisena samassa asemassa sekä oman, että vastakkaisen sukupuolen suhteen.
Aikaisemmat ystävät ovat perustaneet perheitä ja muuttaneet muualle, ja aikaisempi yhteydenpito on vähentynyt näiden -varsin luonnolisten- syiden takia. Ja lisäksi sitä tuntuu olevan todella vaikea saada uusia ystäviä ja tuttavia itselleen muista naisista. Monella kun on se asenne, että heitä ei todellakaan kiinnosta tutustua kehenkään uuteen tuttavuuteen. Ei se paljoa auta, jos itse yrittää aktiivisesti solmia uusia sosiaalisia suhteita, kun eivät muut ihmiset todellakaan halua tutustua sinuun.
Sama se on miesten suhteen. Siis kyllä sitä joskus tulee jotain seksiehdotuksia baarissa, mutta enpä ole kyllä kertaakaan tavannut miestä, joka oikeasti haluaisi tutustua minuun. Tai jos itse olen ollut aloitteentekijänä, niin mies on kyllästynyt oitis, kun olen tehnyt selväksi, että en tullutkaan tarjoamaan seksiä hänelle.
Itse lopetin käymästä baareissa koska alkoi olla sellainen tunnelma että kohta neste tuopissa ei vähene vaan muuttaa vaan koostumustaan laimeammaksi.
Olen netissä ja niissä harrasteissa tai tapahtumissa jotka minua kiinnostavat oikeasti. Niistä ihmiset tai sitten ei ollenkaan.
En jaksa kiinnostua ihmisistä joiden sosiaalinen elämä perustuu siihen että keksitään joku aihe josta sitten voidaan jeesustella. Nostetaan joku asia pöydälle jolla ei ole mitään merkitystä minkään suhteen. Toistaalta tässä huomaan oman heikkouteni. En oikeasti osaa miettiä asiaa toisen kannalta joten pidän häntä tyhmänä. Jos sanon jonkun viisaan pointin asiaan (omasta mielestäni) se yleensä tappaa keskustelun. Jotenkin musta tuntuu että ajatukseni ovat joko liian monimutkaisia tai sitten vain etenen liian nopeasti yleisesti hyväksytyn keskustelu tahtiin.
Tottakai voi. Jos töissä on ihmisten kanssa tekemisissä paljon, tuskin jaksaa kovasti enää seurustella muitten kanssa.
Eri juttu sellaiset suhteet, joissa voi olla kuin ellun kana, kuin kotonaan.
Itselle on käynyt kummasti ihan päinvastoin. Ennen en ollut kovin sosiaalinen. Oli pari kaveria joiden kanssa oli, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään yhteistä heidän kanssa. Jotain on tapahtunut, kaveripiiri on kasvanut parissa vuodessa ja vielä parisuhteen päättymisen jälkeen. Eli aina ei ole huono asia erota, nykyään olen onnellisempi. :) Harrastukset on hyvä paikka tutustua ihmisiin. Itse olen niiden kautta löytänyt vanhoja tuttuja ylä-asteelta, joiden kanssa en ole ennen ollut kaveri. Myös muita uusia tuttavuuksia on tullut sitä kautta. Mutta se vaatii myös itseltä aktiivisuutta tutustua. Ymmärrän kyllä ettei se ole kovin helppoa, kun suomalaiset ollaan ylipäänsä hieman juroa sisäänpäin kääntynyttä kansaa.
Mulla ei ole työtä edes, ei yhtään ystävää, ja sukulaisten kanssa en ole yhtään tekemisissä. Viikkoja saattaa mennä, että ainoa jolle puhun, on kaupan kassa..
Kosta soratjillesi!
Luojan kiitos, en ole ainoa. Hulluinta tässä on se, että en edes kuvittele tulevani hulluksi tms. Päinvastoin, en varmaan koskaan ole tuntenut itseäni näin täyspäiseksi. Koen muiden ihmisten seuran pääasiallisesti hyvin rasittavana, koska olen yliherkkä. Yliherkkyys taas on sellainen piirre ihmisessä, että siitä ei eroon pääse, vaikka sitä oppii jo lapsena piilottelemaan (kun on pieni pakko) ja aikuisena vielä enemmän, mutta se on synnynnäinen ominaisuus. Pienikin loukkaus ja päiväni on pilalla, varsinkin kun sitten pitäisi taas jaksaa pitää puolensakkin, ja siitä taas seuraa jos mitä supinaa ja sipinää ja känää. Nyt on niin onnellisesti, että ei tarvi käydä edes töissä hetkeen. Töissäkin minua rasittaa eniten ne muut ihmiset. Tuntuu että ihmisten suurin huvi ja ajankulu on järjestellä kasaan kaikenmaailman ihmissuhdeongelmia, ei edes yritetä olla sovussa muiden kanssa. Ei sitä vaan jaksa. Vaikka pakkohan se taas on jossain vaiheessa jaksaa.
no onkos tuossa nyt jotain outoa? ei mullakaan ole muita tuttuja kuin työkaverit!
Jos yksinolosta täytyy jotain posiivista hakea, niin se tulee tässä:
yksinelämässä säästyy muuten aivan **tusti rahaa! mun seurustelevista/avioituneista tuttavista kaikki on lähes rutiköyhiä :(
Vaikka mä olen ollut töissä vasta muutaman vuoden, niin kyllä paalua löytyy :D
mutta sitähän minä en kanssanne jaa, kermapillut! Ha Hah Haa!
Ei ketään sun hitusen korkeammat tulosi kiinnosta. Osta itsellesi Bemari ja nussi sitä pakoputkeen pelle.
"Vaikka mä olen ollut töissä vasta muutaman vuoden, niin kyllä paalua löytyy :D
mutta sitähän minä en kanssanne jaa, kermapillut! Ha Hah Haa! "
Joo tämä onkin hyvä asia pitää mielessä erityisesti sinkkuna, muutoin on suuressa vaarassa liukua puliukoksi. Ikinä ei saa antaa ympäristön paineiden ja naisjuttujen vaikuttaa omaa talouttaan koskeviin asioihin.
Minulla on sellainen sääntö ollut aina että korkeintaan 10% kuukausituloistani voin törsätä naisiin. Tässä on siis mukana ihan kaikki piilokustannuksetkin joita naisista voi seurata ja seuraa erityisesti silloin jos niitä yrittää pyydystellä jostain ravintolasta. Netissä pelaten ei paljon rahaa kulu, joskaan ei kyllä juuri naisakaan ole netin kautta saatavissa.
Minulla itselläni on paljon tuttuja ja kavereita ja minusta pidetään, mutta minä en olekaan rasisti/sovinisti/misogyyni/misantrooppi..
Ai nyt sä olet töissä..just joo.
Iltaa,
Minä viihdyn yksinään oikein hyvin.
No kerronpa miten kävi.
Joskus kauan sitten menin naimisiin erään miehen kanssa. Lapset oli tehty jo ennen naimisiin menoon. Sitä aviota ei sitten kestänytkään kauan, koska exäni juopotteli ja lopussa juoksi vieraissa. Virhe siis oli mennä naimisiin, kun exäni oli ja on alkoholisti.
Oltiin siis suhtessa suunnilleen 10 vuotta ja eroa hain, lisäksi exäni sai potkun persuuksiinsa.
Nyt on oltu erossa jo n. 15 vuotta ja emme ole missään tekemisissä exänni kanssa, vain aikuiset lapseni soittelee ja käväsevät hänen luonaan kylässä.
Tänä päivänäkin olen yksin, noh' yritin seurustella yli 3 vuotta sitten n, 3kk erään miehen kanssa, mutta sekin puihin meni, kun miestä näkyi vain 1 kerran viikossa.
Tottakai mä katselen miehiä ja välillä mietinkin, että miltähän tuntuisi seurustella pitkästä aikaa. Tosi seikka vaan kun on, että mä viihdyn aika hyvin yksinään. Enkä käy oikeestaan missään muuta kuin vain töissä ja siellä tapaan miespuolisia työkavereitani. ;))
Niin, enkä soittele kavereilleni, enkä kutsu ketään kylään, enkä itsekään käy heillä kuin harvoin.
En pyytänyt avausviestissä mitään YH-ämmien marinoita.
Sähän kohtelias olet, ota siitä eukko itelles.
YH ei kelpaa ja ämmä on muutenkin liian vanha.
onhan sullakin mielenterveys ongelmia, eiks ne mee kipot tasan sillon?
Varmaan huomasit että mä manitsin "aikuiset lapset" en siis ole yh vaan yksinään tallailen.
Siis kellä muulla on mielenterveysongelmia kuin aloittajalla ?
olet alajantin mielestä yh ja vanha, se kompensoisi hänen mentaali puoltaan.
Olisitko valmis hyväksymään moniongelmaisen nuoren miehen?
Pakko oli lukasta uudestaan aiemmat viestit ja heh, joo... ;D siis ymmärsin.
Harmiitti kun huomasin liian myöhään kuka oli alottanut tämän aiheen.
Joo mutta on teillä jotain yhteistä, säkin olet vähän erakko tyyppiä selvästikkin.
Niin että hyväksyisitkö?
En hyväksyisi.
käytöksesi ei tehnyt vaikutusta.
Uskotko että hänestä voisi kuoriutua vielä elävä linnunpoika jos vain joku varovasti koputtelis sen kuoren rikki?
Joku kaunis nuori nainen voisi ehkä tehdä sen. ;)
on kuin onkin toivoa, se siitä.
Meinaatko katsoa ykköseltä 23:00 elokuvan miehen työ, se kertoo miespuolisesta huorasta. Miten sä suhtaudut näihin miehiin, voisitko ajatella kokeilevasi?
En yleensä katso telkkaria, vaikka dokkarit yleensä kiinnostaakin.
Jokainen tekee miten haluaa, itse en kyllä aio kokeilla sellaisia miehiä, mutta mistä sitä koskaan tietää mitä vielä tapahtuu. ;D
joo noin minäkin sanon naisista, yritetään pysyä lujana eiks nii.
Nyt alkaa olla kitara opintojen aika, ace of spadesiin vielä soolo hionnassa.
Äärimmäisen kivaa illanjatkoa sulle ,et sä mikään vanha ole. heippa.
Jep, tehdään niin. ;))
Soitappas soolo, mites olisi TurboLover ? ;D
Kiitos sievistä sanoistasi ja sulle myös kivaa illanjatkoa hei. ;)
Tää alajantti saa olla lopun ikäänsä yksin, koska on noin vaativa seuransa suhteen!
Jos kukaan ei kelpaa herralle, niin sitten on parempi ollakin aina vaan yksin ja vedellä käteensä!
Kriteerini naiselle:
-perusnätti
-hoikka
-ei iho-ongelmia
-16-24-vuotias
-ei todellakaan YH!
-mieluiten ei amis (tosin tästä voin joustaa jo nainen on TODELLA kaunis)
-ei ärsyttävä
Huomioikaa etenkin se että nainen saa olla lutka, koska ymmärrän että minuun haksahtaminen on naiselle rangaistus jo itsessäänkin.
...miettiä, mistä johtuu, että oot yksin? Ilmeisesti olet joku raivostuttava provoilija, kun suhun täällä suhtaudutaan nuivasti, mut mä olin ens alkuun ihan empaattinen sua kohtaan. Toi kommentti vanhasta yh-ämmästä oli aika nolo... Sä oot ilmeisesti joku katkeroitunu luuseri, joka ei pysty näkemään todellisia vikoja itsessään...
koska minulla ei ole edes sitä työtä. Kouluja tuli kyllä käytyä yli 20 vuotta!
Mulla ei oo tällä hetkellä ees työtä, voitteko uskoa?
Mulla on sosiaalisia suhteita, kun on noita kämppiksiä siunaantunut. Muuten ei oiskaan päivittäistä ihmiskontaktia.
Voin, helposti.