Olemme seurustelleet seurustelleet tyttöystäväni kanssa n. 2 vuotta, ollaan parikymppisiä.
Tässä nyt ilmennyt sellainen ongelma, että tyttöystävän mielestä en anna hänelle tarpeeksi aikaa. Käyn siis töissä tällä hetkellä ja hän koulussa. Minulla on lähes joka päivä töitten jälkeen jonkunlaiset harjoitukset tai käyn salilla itse treenaamassa. Tykkään paljon urheilusta ja minulle tulee siitä hyvä olo.
Omasta mielestä niihin ei mene liikaa aikaa, joku 1-2 tuntia per kerta. Asumme vielä molemmat vanhempien luona, joka tietysti rajoittaa tätä yhteistä ajankäyttöä. Tyttöystäväni ei varsinaisesti harrasta mitään, joten tuntuu ettei hän ymmärrä ollenkaan miksi haluan treenata. Olen pyytänyt häntä lähtemään mukaan salillekin, muttei kelpaa.
Kumminkin lähes joka ilta haen hänet meille ja vien kotiin tai kouluun ennen töihin lähtöä, mutta se ei riitä hänelle. Ymmärrän tietysti että häntä turhauttaa, koska minä olen iltaisin aivan väsynyt ja nukahdan usein jo siinä klo 23 maissa ja en jaksaisi keskustella mitään raskaita asioita. Viikonloppuisin olen kyllä antanut hänelle aikaa tai ollaan oltu samaan aikaan baarissa.
Hän on nyt vihjaillut tästä asiasta ja oli paha mieli. Mitä minun pitäisi tehdä? Tietysti haluan, että hän on onnellinen ja mielellään viettäisin aikaa hänen kanssaan, mutta kai minulla saa olla omaakin elämää?
Laitetaan tähän nyt vielä, että seksi toimii ja on aina toiminut hyvin, siitä ei pitäisi kiikastaa.
Tässä nyt ilmennyt sellainen ongelma, että tyttöystävän mielestä en anna hänelle tarpeeksi aikaa. Käyn siis töissä tällä hetkellä ja hän koulussa. Minulla on lähes joka päivä töitten jälkeen jonkunlaiset harjoitukset tai käyn salilla itse treenaamassa. Tykkään paljon urheilusta ja minulle tulee siitä hyvä olo.
Omasta mielestä niihin ei mene liikaa aikaa, joku 1-2 tuntia per kerta. Asumme vielä molemmat vanhempien luona, joka tietysti rajoittaa tätä yhteistä ajankäyttöä. Tyttöystäväni ei varsinaisesti harrasta mitään, joten tuntuu ettei hän ymmärrä ollenkaan miksi haluan treenata. Olen pyytänyt häntä lähtemään mukaan salillekin, muttei kelpaa.
Kumminkin lähes joka ilta haen hänet meille ja vien kotiin tai kouluun ennen töihin lähtöä, mutta se ei riitä hänelle. Ymmärrän tietysti että häntä turhauttaa, koska minä olen iltaisin aivan väsynyt ja nukahdan usein jo siinä klo 23 maissa ja en jaksaisi keskustella mitään raskaita asioita. Viikonloppuisin olen kyllä antanut hänelle aikaa tai ollaan oltu samaan aikaan baarissa.
Hän on nyt vihjaillut tästä asiasta ja oli paha mieli. Mitä minun pitäisi tehdä? Tietysti haluan, että hän on onnellinen ja mielellään viettäisin aikaa hänen kanssaan, mutta kai minulla saa olla omaakin elämää?
Laitetaan tähän nyt vielä, että seksi toimii ja on aina toiminut hyvin, siitä ei pitäisi kiikastaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totta helvetissä pidät omat urheiluharrasteesi, ei siitä tuu mitään, että elät toisen pillin tahtiin tuolla tapaa...kyllä teillä on sitten yhdessä asuessa liikaakin aikaa hermostua toisiinne.
"Viikonloppuisin olen kyllä antanut hänelle aikaa"...eli käytännössä olette JOKA päivä yhdessä...ja nuku hyvä mies. Kello 23 on jo aika myöhä, jos aamu-seittemään pitää mennä töihin?
"Tyttöystäväni ei varsinaisesti harrasta mitään, joten tuntuu ettei hän ymmärrä ollenkaan miksi haluan treenata."...se on TÄYSIN oikein arvattu-eikä hän tule IKINÄ ymmärtämäänkään!!
Tane kun kisailee vielä aktiivisesti, niin viimeset 16 vuotta, JOKA kerta sama valitus vaimolla..."aina sulla on niitä kisoja, oltas voitu mennä kahvillekin, tai hakeen se vehka olohuoneeseen..."....mainittakoon, että Tane kiipeää nostolavalle 2 kertaa vuodessa...
Ihanaa lukea näin tiedostavan ja fiksun nuorenmiehen tekstiä. : )
Et sinä mitään väärää tee minunkaan mielestä. Elät elämääsi just niin kuin haluat ja jotta pysyt hyvissä fiiliksissä niin duunin kuin tyttökaverisikin takia. Se ongelma syntyy yleensä siitä, että seurustellessa siihen elämään tulla tupsahtaa se toinenkin ihminen omine käsityksineen, toiveineen ja unelmineen, vaatimuksineenkin. Siinä sitten joudutaan joskus hieman etsimään sitä kummallekin sopivaa yhtälöä.
Olet jo kokeillut pyytää neitostakin mukaan sinua kiinnostaviin harrastuksiin ja hän on ilmaissut mielipiteensä siitä. Ehkä seuraava askel sillä alueella olis yrittää löytää joku yhteinen juttu, jossa te voitte vaikkapa kisata toisiannekin vastaan (jos olette sen tyyppisiä ihmisiä) tai vain jakaa jotain yhdessä, jotain, jonka olette myös löytäneet yhdessä ja joka on molemmille uutta.
Tai sitten sun kandee vaan kokeilla aloittaa osoittamaan enemmän huomiota sille rakkaallesi arkipäivänkin mittaan. Heitellä mukavia viestejä, soitellakin, jos mahdollista jne. Hän kaipaa nimenomaan sun huomuotasi ja iloitsee takuuvarmasti kaikesta pienestäkin.
Textareita, sähköpostia, yllättäviä hellyydenosoituksista ihan pöhköissäkin tilanteissa jne jne.
Mielikuvitus vaan peliin niin eiköhän se siitä taas iloksi muutu.
Tyttöystäväsi 'ongelma' voi johtua myös siitä, jos hänellä ei koulun lisäksi ole juuri muuta ja kaveriporukka on pieni. Puhukaa asiasta ihan suoraan, siis kerro hänelle samalla tavoin iuin tänne mitä tunnet ja mitä haluat suhteeltanne jne. Voitte yhdessä etsiä molempia tyydyttävän keskitien. Samalla voit rohkaista tyttöystävääsi aloittamaan minkä tahansa uuden harrastuksen, mikä saattaisi tuntua mieluisalta ja antaa hänelle muutakin sisältöä elämäänsä kuin vain sinut.
Edellisten kirjoittajien mukaisesti olen sitä mieltä että kyllä sinulle omaa aikaa tuon verran kuuluu, kun ei vielä asuta yhdessä niin ei päivittäinen näkeminenkää n mielestäni ole välttämätöntä kunhan kommunikointia muuten tapahtuu. Eli lähetä vaikka aina välillä vaan tekstiviesti, jossa kerrot kaipaavasi tyttöystävääsi. Se jo antaa toiselle tosi hyvän mielen ja saa tuntemaan että kyllä sä välität. Tsemppiä!
tyttöystäväsi sietäisi olla onnellinen tuosta tilanteesta! mutta jos hän ei itse harrasta mitään, hän ei tule KOSKAAN ymmärtämään sinua.
itse olen about saman ikäinen tyttö, harrastanut urheilua aktiivisesti koko ikäni. treenejä on 5-8/vko. poikaystävälläni lätkätreenit 6/vko ja siihen vielä pelimatkat päälle. minä opiskelen yliopistossa ja hän käy töissä. selvää on, ettei yhteistä aikaa jää oikein ollenkaan. kuitenkin kaikki sujuu ihan hyvin, sillä molemmat arvostavat toistensa harrastusta ja ymmärtävät kuinka tärkeää se on. onhan se välillä tosi vaikeaa ja tulee melkein itku ikävästä, kun toisen pelimatkat osuu juuri sille viikonlopulle, kun mulla olis aikaa. tai hänen vapaaviikonloppunsa sille viikonlopulle, kun mulla on leiri tai muuten vain monet treenit eikä aikaa.
ja tehän olette melkein koko ajan yhdessä!! ehditkö nähdä kavereitasi ollenkaan, jos nyhjäät kaikki illat tyttöystäväsi kanssa? on hienoa, jos/kun pidät harrastuksestasi kiinni. et voi kuitenkaan elää loppuelämääsi symbioosissa toisen ihmisen kanssa. jos antaisit periksi tässä asiassa, löytyisi tilalle aina uusi ongelma, josta tyttöystäväsi voisi valittaa. me naiset ku emme ole koskaan tyytyväisiä. ;) sitäpaitsi on myös tyttöystäväsi etu, että teet jotain mistä sinulle tulee hyvä olo.. muutenhan olisit pahalla päällä hänenkin kanssaan paljon useammin.
Kyllä ehdin nähdä kavereita ja siitähän sit tietty toinen on mököttänyki välillä ku oon vklp lähteny vaa kavereitten kans tekee jotai. Mun mielest olis kiva tehä silleeki välillä, että voitas olla vaikka samassa porukassa kavereitteni kanssa ja sit olis tyttöystävä mukana siin. Hyvin harvoin on tämmöistä, hän haluais viettää mielummit kaksistaan kaikki hetket kun se on mahdollista, vaikka aika samasta kaveripiiristä ollaaki, tai sillee ettei oo ihan ventovieraita tyyppejä.
Lähettelen myös päivittäin jotain viestiä ja soitanki töissä välillä ruokiksella, hohhooijaa : D
Tässä voi olla semmonen yks seikka, joka vaikuttaa asiaan.. nimittäin meillä oli ensimmäisen vuoden seurustelun jälkeen semmonen melkeenpä puolen vuoden tauko, koska häntä alkoi seurustelu ahdistaa. Olin sitten tästä ihan paskana ja itkin aika kauan perään, en kuitenkaa jääny hankeen makaamaan iäksi ja jatkoin elämää. Mulla oli koko ajan tunteita häntä kohtaan, ja välillä hölmönä menin aina puhumaan asiasta ja sain pakit joka kerta, ja itkuhan siitä aina pääs.. myöhemmin sitten kun en enää ollut pitäny yhteyttä häneen, tuli utelua yhteenpaluusta. Vähän se arvelutti, että uskallanko taas, mutta aattelin että pakko se on yrittää kun mun ensirakkaus kyseessä.
Mut tona aika olin saanu hyvin tukee kavereilta ja oon sen jälkee arvostanu niitä paljo enemmän ja halunnu viettää enemmän aikaa niidenki kans, joten senkin takia voi olla että tyttöystävä luulee etten välitä siitä ja halua muka olla sen kanssa. Kyl toi vaa kovetti sillee etten ota kaikkii asioita enää nii vakavasti, valitettavasti(?)