Olen ollut vaimoni kanssa yli kymmenen vuotta yhdessä ja ymmärsin vasta hiljattain yhden tärkeän asian. Vaimoni alkoi tyypilliseen tapaan nalkuttamaan, että voi voi sitä ja voi voi tätä. Minä tietenkin raivostuin, mutta en vetänytkään kuulonestoa päälle. Vaan aloin kyselemään, että miksi puhut taas noin halveksuvaan ja vihamieliseen sävyyn? Vaimo totesi, ettei hän nalkuta siksi, että minä olisin jotenkin huono.
Tämä oli minulle todella suuri ahaa elämys. Itse en tietenkään puhu kenelläkään samaantapaan kuin vain jos haluan vittuilla oikein kunnolla jollekin. Mutta vaimoni vaan puhuu näin, koska on niin huolissaan. Siis kyse ei olekaan minun nöyryyttämisestä, vaan siitä, että jotkut asiat kaipaavat parantamista.
Olen aivan ällikällä lyöty. Sanonkin kaikille miehille, ettei se kamala nalkutus, syyllistäminen, kiristäminen ja huutamisen tarkoitus ole välttämättä alistaminen tai jokin muu pahuus.
Tämä oli minulle todella suuri ahaa elämys. Itse en tietenkään puhu kenelläkään samaantapaan kuin vain jos haluan vittuilla oikein kunnolla jollekin. Mutta vaimoni vaan puhuu näin, koska on niin huolissaan. Siis kyse ei olekaan minun nöyryyttämisestä, vaan siitä, että jotkut asiat kaipaavat parantamista.
Olen aivan ällikällä lyöty. Sanonkin kaikille miehille, ettei se kamala nalkutus, syyllistäminen, kiristäminen ja huutamisen tarkoitus ole välttämättä alistaminen tai jokin muu pahuus.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sanoma menee perille vain jos se esitetään siten kuin vastaanottaja sen ymmärtää, turha selitellä ettei ollut tarkoitus vittuilla jos nalkutus siltä kuulostaa.
Tämän vuoksi olenkin aivan ällikällä lyöty. Olen pitänyt nalkutusta pelkkänä vittuiluna ja epärakentavana kritiikkinä. Mutta vaimoni sanoi todella vakuuttavasti ja uskottavasti, että hän on vain niin huolissaan.
Muijas sais sut varmaan hyppäämään kaivoon, kun kertois et kyllä se naapurin reiskakin hyppäsit et miksi sä et uskalla jne.
Mistä noita ressukoita tulee.......
Jos vaimosi ei osaa ilmaista tarkoitusperiään ymmärrettävästi, siinähän tulkitset ja arvailet....
Vittuilu on vittuilua, turha selitellä, ettei ollut tarkoitus...
kaikkea sinäkin uskot saatanan pässi.
En ikinä nalkuta miehelle sen takia että hän olisi jotenkin huono vaan syy on todellakin juuri se että haluaa, että mies huomaa että joihinkin asioihin pitää saada muutos. Nainen vihjailee näistä asioista hienovaraisesti ja kun muutosta ei kuulu, se purkautuu nalkuttamisena ja silloin nainen on todellakin huolissaan, esim miehen terveydestä, jaksamisesta, suhteen tulevaisuudesta, kaipaa enemmän kehuja mieheltä tai esmin huomiota tai toivoo että mies osallistuu enemmän eri asioihin. Tässä syy nalkutukseen.
Nainen nalkuttaa vittumaisuuttaan vaan jos hänellä ei todellakaan ole hyvä olla miehen kanssa tai suhde on jo loppusuoralla, tai naisella on tosella paha olla ja kaipaisi siihen miehen tukea.
Siis nainen voi nalkuttaa rakkaudesta ja vittumaisuuttan....sinähän varsinainen multipersoona olet. Tuollaisille on oma ICD-diagnoosikin; persoonallisuushäiriö. Mutta jatka sinä nalkutuksella ja rakkaudella - siitähän ne miehet sinussa tykkää.
En mä oo tajunnu että miehet vois käsittää "nalkuttamisen" vittuiluna/alistamisena :O Mulla on kans niin että ensin yritän nätisti vihjailla ja ku ei tapahdu mitään niin sitte jossain vaiheessa se saattaa alkaa kuulostaan nalkuttamiselta. Mutta tosiaan vaan siksi että se muutos tapahtuis jossain asiassa.
Anteeksi vaan, mutta mieheni sanoo, että olen kaikista hänen tuntemistaan naisista vähiten nalkuttavin ja hänellä on rento ja hyvä olla, hän myös kertoo olevansa onnellinen. Että näin meillä.
Mitä persoonallisuushäiriöön tulee sellainen varmaan kehittyy kun ei koskaan pääse purkamaan tunteitaan tai huoliaan, osoittamaan omaa huolestumistan jne eli nalkuttamaan. Se on parempi pitää kaikki paska ja murheet sisällään kun purkaa ne ulos, niin sitten kaikki on onnellisia ja tyytyväisiä ja kukaan ei nalkuta?
Jos sanon vaikka, että hän voisi mennä aikasemmin nukkumaan tai syödä paremmin, niin jaksaisi paremmin, saan vastauksesi kiitos kulta, että pidät minusta huolta! Minulla onkin fiksu mies! Hän on tajunut asian ja ei joudu kuuntelemaan nalkutusta koska ymmärtää, että tarkoitan vaan hänen parastaan. Jos hän olisi niinkun suurin osa miehistä hän puolestaan luulisi, että nalkutan ilkeyttäni, hän hermostuisi, muuttuisi äreäksi ja luultavasti sanoisi jotain loukkaavaa ja antaisi minulle uuden aiheen nalkuttaa hänelle ja tällä kertaa aiheesta, eli siitä että hän loukkasi ja se oli väärin.
Ja vielä meissä naisissa tuuppaa olemaan sellainen kun äidinvaisto, eli olemme huolissamme rakkaistamme, välillä jo etukäteen. Miettikää mitkä mätkätykset saitte äideiltänne pienenä, toisin sanoen nalkutusta eikö vain??
>>Jos sanon vaikka, että hän voisi mennä aikasemmin nukkumaan tai syödä paremmin, niin jaksaisi paremmin, saan vastauksesi kiitos kulta, että pidät minusta huolta!
Lapselle tietysti voi ja on usein syytäkin sanoa noin, mutta meinaatko ettei aikuinen mies itse ymmärrä syödä ja nukkua riittävästi ilman sinun huolehtimistasi? No kiva jos sinun miehesi osaa ottaa tuollaisen kanaemoilun huumorilla, mutta moni varmaan pitäisi sitä ärsyttävänä holhoamisena.
Eri asia tietysti on, jos vain laitat miehellesi hyvää ja terveellistä ruokaa ilman turhia jaksamislöpinöitä.
Tai illalla itse nukkumaan mennessäsi vinkkaat miehellesi, että tulisit sinäkin jo sänkyyn. Asiat voi tehdä ja sanoa niin monella tavalla.
Muille vastaajille: itse olen huomannut, että hienovaraiset vihjailut eivät yleensä mene ns. jakeluun, joten ei kannata turhauttaa itseään odottelemalla että jotain tapahtuisi ja sitten vasta sanoa asiasta kun itsellä lopulta keittää yli. Parempi sanoa selvällä suomenkielellä ja heti ongelman ilmettyä, mutta normaaliin, keskustelevaan äänensävyyn eikä jäkättämällä. Ellei sekään tehoa, sitten vasta voi sanoa isommilla kirjaimilla.
Nalkutushan ei ole sitä että sanotaan toiselle asioista joita toivoisi hänen tekevän. Nalkutus on sitä, että asiasta sanotaan sellaisella äänellä/sanoilla että toinen saadaan tuntemaan itsensä huonoksi ja epäkelvoksi kun ei ole jo itse huomattu asiaa aikaisemmin tehdä. Nalkutus ei siis ole välittämistä vaan oman näkökannan jyräämistä ja toisen vähättelyä. Siis "etkö sinä koskaan opi...". Se ei ole rakkautta tai välittämistä, vaan vallankäyttöä. Siinä ei ajatella että toisella voi olla oma ja perusteltu näkökulma asiasta jota ei vaan haluta enää tuoda esiin koska siitä tulisi kuitenkin riita. Oikean huolestumisensa ja huolenpitonsa voi ilmasta kuin aikauinen aikuiselle, ei kuin aikuinen lapselle. Siinä se pieni ero.
Oletko sinä mies?
Noin minäkin sen olen ajatellut, mutta vaimoni puhui asiasta todella uskottavasti. Hänen viestinsä ydin oli se, että on huolissaan ja epätoivoinen.
Itse olen ainakin tullut menneeksi naimisiin miehen kanssa, joka nimittelee nalkutuksesi ihan mitä milloinkin haluaa. Vaikka itse mielestäni puhuisin ihan asiallisesti, vaikkakin joskus vähän painokkaammin, että tulisin kuulluksi asiassa joka ei aiemmin vielä ole mennyt perille, se onkin muka nalkutusta. Olisi hyvä miehenkin tosiaan malttaa kysyä, että mitä tarkoitat, eikä vaan automaattisesti väittää minun nalkuttavan. Jos on mielestään jo kuullut saman asian aiemmin, olisi voinut ilmaista kuulleensa ja ymmärtäneensä jo silloin asian. Tämänkin olen hänelle sanonut joskus, mutta ei ole vielä mennyt perille.
Siis mielestäsi persoonallisuushäiriö kehittyy jos ei pääse nalkuttamalla purkamaan paineitaan. Et sitten mitenkään keksi mitään muuta tapaa...? Muistatko sitten nalkutuksen jälkeen pyytää siipaltasi anteeksi vain meneekö tuokin "yhteisen ymmärryksen" piikkiin ja vaietaan hiljaiseksi. Samaan tapaan voisi "vaimon hakaaja" tai "mikä mikä murhamies" puolustautua, että "minä vain purin paineitani". Kestämätön ajatus puolustukseksi. Mieleltään terve aikuinen ihminen on VASTUUSSA tekemisistään ja sanomisistaan ja parisuhteessa ollaan yhdessä vastuussa suhteen toimivuudesta.
Loukkaus kerran on yllätys, kaksi kertaa sen on jo paha tapa ja loukkaus monesti tarkoittaa jo puolisonsa kunnioituksen menetystä. Se on hassua, miten tuo viestin kertaaminen saa aikaan. Roomakin hävitti Karthagon, kun sitä oli senaatissa riittävän monta kertaa provosoitu!
Nalkuttamisesta ja sen tulkitsemisesta voisi todeta, että aika monta kertaa / vuotta osasin suhtautua asiaan ajatuksella, ettei hän halunnut loukata, vaan hän vain purki pahaa oloaan. Jos nainen saa "rakkaudesta" nalkuttaa, mutta mies ei saa sanoa vastaan, edes asiasta, niin mihin se mies sitten pääseen purkamaan paineitaan.......?
Aloittaja on huomannut hyvin tärkeän asian. On vaimoja, jotka eivät osaa tuoda epäkohtia esille muuten kuin "nalkuttamalla". Puhumalla asiat aina jotenkin selviää. Useimmat miehet pitänee naisten sanomisia ärsyttävinä. Joillekin miehille on hyvin vaikea sanoa asioista, kun he ottavat sanomiset piruiluna. Etenkin miehet jotka ovat äreitä luonnoltaan, täynnä itseään eivätkä ajattele naisen kannalta mitään. Ovat mielestään itse niin täydellisiä, että heille on asiat sanottava oikeaan äänensävyyn tai oikeat sanatkin. Kyllä tuo kielii miehen luonteesta paljon, jos itseensä ottaa. On naisillakin omat heikkoutensa. Kun ihmiset oppisivat tulkitsemaan sanojen takana olevaa tarkoitusta paremmin, monet riidat vältettäisiin.
Naisen sanomaa pitää aina tulkita?
"Kun ihmiset oppisivat tulkitsemaan sanojen takana olevaa tarkoitusta paremmin, monet riidat vältettäisiin" niin se olisi kyllä varmasti ratkaisu. Mutta sitä odotellessa voi itse miettiä kuinka paljon jättää sitä tulkinnan tarvetta.
Olen tavannut naisia joiden ilmaisut ovat hyvinkin selviä ja konkreettisia(jopa miehen tajuttavissa) ja mielestäni se on ollut heille luontaista; ilmaista itseään ymmärrettävästi.
Toisaalta mies kun vetelee turpaan niin siinä pitäisikö lukea rivien välistä rakkauden osoitukset??? Tai nainen nalkuttaa mutta rivien välistä kuuluu "minä rakastan sinua". Minulla on toistaiseksi sanat ja lauseet joita naiselleni sanon ja jos nalkuttaisin niin en ainakaan sanoakseni "olet tärkeä".
Älkää ainakaan onnitteluortteihin nalkuttako, laittakaa jotain muuta - se on uskottavampaa.
Nämä miehet mukaanlukien minä, tulkitsemme sanomiset piruiluksi, vähättelyksi jne. ihan vaan siitä syystä, että:
KUN ITSE PUHUMME samaan sävyyn niin tarkoitus on vittuilla oikein kunnolla.
kyse EI OLE siitä, että pitäisin itseäni mitenkään täydellisenä vaan siitä, että jos joku alkaa vittuilemaan, niin se herättää automaattisen puolustusreaktion. Otetaan vastaavanlainen esimerkki, joku lyö nyrkillä päin naamaa, pitäisikö silloin alkaa miettimään, että mitäköhän tuo toinen oikein tarkoitti?
Onkohan niin että se merkitsee vähän eri juttuja, ei kaikille samaa?
Minusta nalkutus on toistuvaa huomauttelemista. Nalkuttaja ei ajattele toista, vaan haluaa saada oman mielipiteensä tärkeämmäksi. Hän ei kuuntele toista vaan jyrää toisen alleen. Häntä ei kiinnosta miksi toinen toimii toisin vaan se, että hänen mielipiteensä mukaan toimitaan.
Se on toisen aliarvioimista. Toiselle puhutaan kuin hän ei ymmärtäisi tai käsittäisi mistä on kysymys. Se on oman turhautuneisuuden purkausta, jonka tarkoitus EI ole saada toista toimimaan toisin, vaan tekemään hänen mielensä mukaan asiat.
Nalkutus on aikuisen aseman ottaminen toiseen, jonka kokee jotenkin lapsena ja kehittymättömänä. ”Minä ymmärrän paremmin, mikä on tärkeää ja oleellista, et sinä”.
Nalkutus on ehdottomasti se huonoin tapa vaikuttaa toiseen. Se on henkistä kidutusta ja painostusta. Minä lopetan kun teet niin kuin sanon. Toinen tekee vain saadakseen rauhaa, ei siksi että se olisi tärkeää hänestä. Millainen ihminen nauttii siitä että voi käyttää valtaa? Että saa toisen tekemään tahtonsa mukaan?
Nalkutus on joillekin rakkauden osoitus. Jos nainen ei nalkuta hänet usein tulkitaan, ettei hän välitä. Joillekin se tarkoittaa että on hyvä, osaava ja napakka ihminen. Se joka nalkuttaa kokee että hänen täytyy ottaa yksin vastuu, kun toinen ei kykene.
Niin, voi olla muitakin tulkintoja. Itse en nalkuta, sillä vihasin sitä nuoruudessa kun äiti nalkutti. Koin avioliiton, jossa ei tapahtunut mitään, ellei nalkuttanut. Onneksi onnistuin kasvattamaan lapset ilman nalkutusta. Inhoan sitä, vaikka nykyinen mies sortuu joskus nalkuttamaan. Reagoin siihen välittömästi, en suostu että niin saa kohdella kaltaistaan ihmistä. Huomautan, kieltäydyn ja odotan että minulle puhutaan kuin aikuiselle.
Nalkutus on ennen kaikkea väärää vuorovaikutustapa. Se rikkoo, ei rakenna. Hyvä jos ymmärrät, sen takana voi todella piillä vaikka huolta. Toisaalta se on kasvamista, että tuon huolen ilmaisee vähän rakentavammalla tavalla! Niin, sen voi myös nainekin oppia...
Juu tuo oikea nalkutus on alistamista pahimmillaan mutta joskus tuntuu että mies tulkitsee tai haluaa tulkita kaikki erimieliset mielipiteeni tai kyselemiseni tai huomautukseni nalkutuksena.
Näin tekee varmaan usea mies? On epämukavaa varmasti kun nainen haastaa mutta erittäin tarpeellista on testata välillä että mikäs mies se siinä vierellä kököttää ja onko se ollenkaan mies ?
Minä haluan tietää miehen mielipiteen jostakin asiasta mutta hän ei halua tai uskalla sitä minulle kertoa varsinkaan jos hän on eri mieltä kuin minä (ja tätä toivon totisesti että hän on) niin silloin minä tietenkin nalkutan ???
Minä haluan välillä varmistaa suhteemme tilan jotta turvallisuuden tunne säilyisi mutta monesti se järkkyy tästä "nalkutuksesta" enemmän kuin lisääntyy. Mies joka pakenee paikalta tai menee hiljaiseksi on pelottavan ei turvallinen niinkuin mies joka suuttuukin hirmuisesti.
Mies joka ei pelästy minun juttujani vaan antaa niille vastusta on ihanan vahva.
Mies joka pysäyttää minun epätoivoiset haastelut silloin kun tunteet jyllää saa minut levolliseksi mutta välillä täytyy testata mihin hänestä on.
Sulle pitää huutaa, turpa kiinni akka. Silloin tiedät, että vierelläsi on vahva, turvallinen ja todellinen mies. Sellainen, joka osoittaa suuttumuksensa hienostuneemmin on pelkkä nyhverö?
sanaa nalkutus käytetään tilanteessa, jossa sitä ei ole.
Olen miettinyt että siihen voi vaikuttaa vaikka se, että on ollut suhteessa, jossa nalkutusta on todella ollut. Joku sana tai tapa sitten uudessa suhteessa ”ylireagoidaan”, tavallaan jo etukäteen oletetaan siitä seuraavan nalkutusta. Kuullaan sellaista mitä ei edes ole sanottu.
Joku pitää jo sitä että kysyy toisen mielipiteitä tai huomauttaa (vaikkakin ystävällisesti), sitäkin nalkutuksena. Ehkä hän on ymmärtänyt koko sanan väärin?
On näemmä miehiä joille se oman mielipiteen ääneen sanominen on hirvittävän vaikeaa. Pelätään niin pirusti siitä mahdollisesti seuraavaa riitaa ja kuukausia kestävää ratkutusta, eli ei ole opittu ikinä riitelemään rakentavasti. Meillä tunteiden ilmaisua opetellaan, mies pelkää niitä enemmän. Eteenpäin mennään, hänkin jopa nykyään suuttuu kunnolla. On oppinut luottamaan, että asia riidellään, lauhdutaan, sovitaan ja päälle tulee suukko.
Meillä tuo nalkutus syntyy esim. tilanteissa, joissa mies on toivonut minun tekevän jotain. Tätä toivomusta ei ole lausuttu ääneen aiemmin. Hän saattaa olla ensin ärtynyt eikä kysyttäessä kerro mikä ärsyttää. Sitten alkaa nalkutus. Sanon aina etten ole ajatusten lukija joten hukkaan menee hyvä nalkutus, sillä lyön jarrut päälle enkä tee mitään ennen kuin se lakkaa. Nyt hän jo usein vetää henkeä ensin ja yrittää kertoa ajatuksensa. Toisinaan vähän ikävällä tavalla, mutta eteenpäin menoa se sekin on.
Opettelemme siis asiaa, ensin täytyy oppia ilmaisemaan itseään ja kuuntelemaan toista. Asioita voi ja tulee sopia etukäteen, ei vasta tilanteessa tai etenkään sen jälkeen.
Tuo on jo vähän eri juttu, jos haetaan toisesta henkistä vastaavuutta. Meillä tuo toimii vahvasti sanattoman viestinnän periaatteella. Toki aina rajoja kokeillaan, me molemmat olemme aika vahvatahtoisia ja jotenkin ymmärrämme hyvin toisen mielenliikkeitä. Mikä parasta, osaamme antaa anteeksi ja joustaa vuorotellen.
Tuo on se pelottava reagoiminen mutta joskus voi niinkin sanoa jos tuntuu siltä.
Parempi niin kuin juosta karkuun.
Agressiivisuus ei kuitenkaan lisää turvallisuutta ja taitaa olla taitolaji tuo nalkutuksen kääntäminen itselleen eduksi?
Ehkä se turvallisin keino on ottaa lähelle silloin kun vähiten sitä haluaisi? Kukapa nalkuttavan akan syleilyyn ottaisi mutta sillä tavoin saattaa tuo nalkutus loppua siihen paikkaan.
Olisko se niin, että nainen pitää väkisin rutistaa hellään, mutta tiukkaan syleilyyn? Vähän niin kuin pientä kiukuttelevaa lasta halataan tiukasti, mutta lempeästi.
Osuit oikeaan. Nainen on itsekkin hukassa omien hormoniensa ja tunteidensa kanssa. Miehen tunne-elämä on paljon hallitumpaa (paitsi sitten kun se kaivaa haulikon kaapista).
Jos mies ei pelkäisi näitä naisen tunteita niin paljoa homma hoituis paremmin.
On kuitenkin ymmärrettävää että kun itse ei koe tunnevaihteluita niin ei sitä myös voi ymmärtää.
Ehkä kuitenkin jollakin tavoin hyväksyä? Jospa miehet vaikka ajattelisi että tuosta jäkätyksestä tiedän ainakin olevani naisen kanssa ja olevani heteromies =) Helppoa eiks jee.
Kyllä tuossa taitaa olla perään. Olen huomannut, että meillä on vaimon kanssa mennyt viime aikoina paljon paremmin, koska olen toiminut tuohon tapaan.
Kuka kasvattaa lapsia halveksittavalla ja vihamielisellä sävyllä? Tai edes koiraa? Nalkuttamisella ei ole mitään tekemistä huolissaan olemisella vaan kertoo yksinkertaisesti tyhmyydestä. Jokin ihminen olisi väen väkisin nujerrettava omaan tahtoonsa nöyryyttämällä oma tahto pois aivopesemällä. Nalkutushan on aivopesua parhainta sellaiselle jolla ei älykkyyttä muuhun ole. Älykäs ihminen pitää porkkana keppiä aasin edessä jotta saa sen kulkemaan mutta tyhmä ihminen koittaa nöyryyttämisellä ja vihalla mistä ei tule yhtään mitään tuloksia, ehkä hetkeksi mutta se "ilo" jää aina lyhyeksi.
Mun akka nalkuttaa myös tosi paljon. Naimisissa ollaan oltu jo reilu 15 vuotta. Olen viimeaikoina alkanut käyttää sellaista taktiikkaa, että kuuntelen kauniisti loppuun asti mitä akka sanoo ja sitten teen miten parhaaksi näen. Toimii aika hyvin.
Hyvä, kun olet huomannut, että siellä nalkutuksen takana on ihan oikeaakin asiaa. Usein se kierre tulee juuri siitä kuulonestojärjestelmän aktivoimisesta heti, kun toinen yrittää sanoa jotakin. Moni mies on yliherkkä kaikelle arvostelulle. Toisaalta taitaa olla niin, että vielä useampi nainen on sellainen. Kuinka moni nainen suostuisi siihen, että mies päättää koska tiskataan, koska viedään matot ulos, mitä ruokaa syödään ja että se mies olettaisi ilman muuta vaimon toimivan assistenttinaan näissä toimissa, ei siis täysivaltaisena aikuisena?
Meillä on vuosikymmenien aikana opeteltu kuuntelemaan ja kuulemaan toista. Ja molemmat tekevät itsevaltiaina kotitöistä ne, jotka paremmin luontuvat. Jotenkin tämä on mennyt aika perinteiseksi meillä: mies linkoaa lumet pihalta, leikkaa nurmikot, haravoi lehdet, puhdistaa kattokourut, hakkaa puut yms. Minä täällä pirtissä leivon leivät ja säilön syyssadon, ompelen verhot ja silitän paidat. Ulkona hoitelen kasvimaata ja kitken rikkaruohoja. Minä juoksen kaupassa ja suunnittelen, mitä viikolla syödään. Mies tulee sisään korjaamaan ja askartelemaan kaikenlaista pientä, suuremmat jutut hän tehtailee verstaalla. Mutta siis tämän vuodatuksen pointti: kun kummallakin on omat selvät vastuualueet, ei siinä pitäisi toisella olla mitään nalkuttamisia toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Toinen tietysti auttaa, jos toinen pyytää.
Mieheni muuten nalkutti minulle eilen siitä, kun minun pitäisi kuulemma suostua vaihtamaan pitkäaikaissairauteeni lääkärini suosittelema uusi lääke: en ole vielä uskaltanut, kun sivuvaikutukset kuulemma ovat rankat. Hän nalkutti ihan selvää napu-napu-naa-ta ainakin vartin, ja teki sen varmaan siksi, että taitaa rakastaa minua ja on huolissaan - vai pitäisikö tulkita niin, että pelkää menettävänsä hyvän huushollerskan, jonkalaisia ei enää juuri valmistetakaan?
tosi ihanasti oivallettu! olet siunaus vaimollesi. :)