Jyrki Kiiskinen uskonnonopetuksesta hesarissa

""Jumalan säädöksiä arvosteltaessa on käytettävä harkintaa"
5.11.2009 9:27
A A JYRKI KIISKINEN

Luin sanomalehdestä artikkelin, jossa puolustettiin tunnustuksellista uskonnonopetusta. Kirjoittajat esittivät, että oman uskonnon opetus edistää eri katsomusten välistä dialogia.

Otin asian puheeksi ranskalaisen ystäväni kanssa. Kysyin, millaista uskonnonopetus on hänen kotimaansa kouluissa.

”Se on ehdottomasti kielletty”, hän vastasi.

Suuni loksahti auki.


Toki minä tiesin, että Ranskassa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan, mutta hämmästyin kiellon ehdottomuutta. Miten ihmeessä Ranska ei ole vielä tuhoutunut, vaikka lapset eivät pänttääkään kymmentä käskyä julkisissa kouluissa?

Koska siellä uskotaan puolueettomaan valtioon ja vapaisiin kansalaisiin, jotka joutuvat selvittelemään ristiriitansa keskenään, ilman ylimaallisten auktoriteettien väliintuloa.

Onneksi meillä Suomessa ei olla yhtä suvaitsemattomia. Täällä kukaan ei vedä hernettä nenään, jos jollakin on kaulassa krusifiksi tai kevätjuhlassa veisataan suvivirttä.

Päinvastoin: täällä vedetään herne nenään, jos suvivirttä ei veisata. Meidät kaikki on pienestä pitäen pakotettu laulamaan sitä, kunnes siitä on tullut osa omaa perintöämme, jota ilman emme voi suvaita muita katsomuksia.

Siksi olisi hirvittävä ajatus, että jokainen vastaisi itse lastensa uskonnollisesta kasvatuksesta ja lähettäisi heidät vaikkapa iltaisin pyhäkouluihin.

Mitä siitäkin tulisi, että ihmiset pitäisivät hengellisyyttä yksityisasianaan, eivätkä päästäisi valtiota sekaantumaan uskonasioihin? Se takaisi kansalaisille aivan liikaa ajatuksenvapautta, eikä sellainen kuulu kansallisiin katsomuksiimme.

Meillä valtiojohto osallistuu juhlajumalanpalvelukseen eduskunnan istuntokauden alkaessa, eikä eduskunnalla ole oikeus noin vain kajota kirkkolakiin ilman kirkolliskokouksen suostumusta. Kirkkolain muuttaminen on hyvin, hyvin vaikeaa.

Myös eduskunta polvistuu valtionkirkon edessä ja näyttää kansalaisille mallia. Valtakunnassa kaikki on hyvin niin kauan kuin suurin osa kansasta kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon: kirkko saa yhteisöveronsa, vene pysyy vakaana, eikä lasten moraaliopetusta päästetä hunningolle.

Jostakin on kuitenkin ilmaantunut veneenkeikuttajia. Ensin he vaativat kaikille yhteistä uskontotietoa. Sitten he ryhtyvät puuhaamaan uskonnonopetuksen kieltämistä sillä perusteella, ettei se kuulu maallistuneen demokraattisen yhteiskunnan tehtäviin.

Siitä seuraava askel on vaatia uskonnon tilalle oppiaineeksi kulttuurihistoriaa, joka riittää perehdyttämään oppilaat omiin katsomuksiin ja kotimaan ajattelun virtauksiin.

Ikään kuin ihmiset suostuisivat elämään erilaisuudestaan huolimatta yhdessä, sitoutuen yhteisiin lakeihin uskonnollisista käsityksistä riippumatta.


Se olisi vaarallinen tie demokratian suuntaan. Uskonnonvapaus säilyisi, mutta yhteiskunta jättäisi uskonasiat uskontokuntien huoleksi.

Meistä kaikista saattaisi jopa tulla vapaita kansalaisia, jotka selvittelevät erimielisyyksiään ilman ylimaallisten auktoriteettien väliintuloa ja hyväksyvät erotuomariksi puolueettoman valtion."

- Mitäpä tuohon lisäämään.