Saan vähän väliä kuulla terveysintoilua poikaystävän suusta. Meidän riidat siis koskee lähinnä ruokaa, tai oikeastaan sitä, mitä minä suuhuni pistän.
Poikaystävä halveksii siis jollain tasolla lihavia ihmisiä. Vaikken olekaan lihava (vielä :D), niin hän kuulemma tekee tätä valitustyötä puhtaasti ennaltaehkäistäkseen, etten minusta tule punkeroa.
Syön siis muuten terveellisesti, mutta herkuttelen välillä. Oikeastaan hyvin harvoin, jos vertaa muihin ihmisiin. Ostin esimerkiksi karkkia viikko sitten ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. Jouduin tähän asiaan pyytämään poikaystävältäni luvan. Luvan sain, mutta kotona alkoi taas raivoaminen siitä, miten ahmin puoli pussia kerralla. "Et sä voi syödä tolla tavalla, etkö sä tajua, ettet sä pysy tolla tavalla laihana, sä et oo mikään superihminen, susta tulee läski!"
Eilen taas syttyi riita siitä, että olin ostanut Pepsiä. Oikeastaan poikaystävä aloitti aluksi mykkäkoulun, kun huomasi, että juon Pepsiä. Kun kysyin, että onko sillä kaikki ok, niin tämä vain tokaisee, että miten helvetin vaikeeta sun on syödä terveellisesti.
Saan siis jatkuvasti nälvimistä kaikista herkuista. Kohta kai pitää alkaa syömään salaa. Ja ihan vaikka tähän loppuun kaikille tiedoksi, että olen 165 cm ja 49 kg, enkä ole tämän enempää koskaan ikinä elämäni aikana painanut, vaikka olenkin välillä syönyt kuin sotanorsu. Minäkö kohta tankki, jos herkuttelen joskus harvoin?
Poikaystävä halveksii siis jollain tasolla lihavia ihmisiä. Vaikken olekaan lihava (vielä :D), niin hän kuulemma tekee tätä valitustyötä puhtaasti ennaltaehkäistäkseen, etten minusta tule punkeroa.
Syön siis muuten terveellisesti, mutta herkuttelen välillä. Oikeastaan hyvin harvoin, jos vertaa muihin ihmisiin. Ostin esimerkiksi karkkia viikko sitten ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. Jouduin tähän asiaan pyytämään poikaystävältäni luvan. Luvan sain, mutta kotona alkoi taas raivoaminen siitä, miten ahmin puoli pussia kerralla. "Et sä voi syödä tolla tavalla, etkö sä tajua, ettet sä pysy tolla tavalla laihana, sä et oo mikään superihminen, susta tulee läski!"
Eilen taas syttyi riita siitä, että olin ostanut Pepsiä. Oikeastaan poikaystävä aloitti aluksi mykkäkoulun, kun huomasi, että juon Pepsiä. Kun kysyin, että onko sillä kaikki ok, niin tämä vain tokaisee, että miten helvetin vaikeeta sun on syödä terveellisesti.
Saan siis jatkuvasti nälvimistä kaikista herkuista. Kohta kai pitää alkaa syömään salaa. Ja ihan vaikka tähän loppuun kaikille tiedoksi, että olen 165 cm ja 49 kg, enkä ole tämän enempää koskaan ikinä elämäni aikana painanut, vaikka olenkin välillä syönyt kuin sotanorsu. Minäkö kohta tankki, jos herkuttelen joskus harvoin?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei tulis mieleenikään sanoa omalle tolleen...
Ihan niinku puhuis jollekin idiootille tai 5v lapselle. Onko ihme jos sitten saa päälleen ihan mitä vaan sontaa heti tilaisuuden tullen kun se toinen osapuoli viimein pimahtaa tollasesta aliarvostamisesta..?!
Sanon vaan että kandeis jätkän unohtaa ne nykyajan mainoslauseet ja opetella arvostamaan sua sellasena kuin sä olet. Nyt se pitää sua vähän niinku itsestäänselvyytenäkin...
Ota selvää mistä poikaystäväsi suhatutuminen johtuu. Onko hän joskus itse ollut lihava, onko hänen joku tuttunsa ollut lihava tai ex? Onko jollekkin sattunut jotain ja syy on ollut lihavuus? Ehkä hän pelkää että sinulle käy samoin? Uskon että taustalla on jokin hyvä tarkoitus, mutta se menee vähän liiallisuuksiin. Ottakaa asia kunnolla esille ja keksikää joku ratkaisu, muuten ette jaksa kumpikaan pitkään. Sinulla on oikeus aikuisena ihmisenä tehdä niinkun itse haluat ja osaat itse päättää mitä syöt ja kannat itse vastuun teoistasi. Poikaystäväsi ikäänkuin aliarvioi käytöksellään sinun kykyä¨huolehtia itsestäsi.
Ehkä hän tietää heikkoutesi ja haluaa todella ennalta ehkästä salakavalaa painonnousua. Vanhetessa aineenvaihdunta hidastuu ja saa syödä entistäkin vähemmän. Se on valitettavasti totta, jos meinaat pysyä samoissa mitoissa. Pepsi on turhaa. Siinä ei ole mitään ravintoaineita ja voi juoda light Pepsiäkin.
Meillä ei käytetä mitään light tuotteita eikä epäterveellisiä rasvattomia tuotteita missä rasva on korvattu mitä erilaisimmilla lisäaineilla
Onkohan tämä joku provo viesti, no vastaan kuitenkin oli miten oli. Poikaystäväsi on nykymedian tuote. Juuri näin käy ku jauhetaan ihan joka tuutista kokoajan lihavuudesta ja läskeistä jne. Onkohan hän itse ollut lihava vai vain tyypillinen koulukiusaaja joka on aivopessyt itsesnä lihavien vihaajaksi?? Tuota menoa sulla on itellä kohta joku syömishäiriö päällä etkä pysty nauttimaan ruuasta niinkuin siitä pitäis pystyä. Ja btw ku hän aikansa jauhaa ni voipi käydä niinki et alat syömään jotenki alitajuisesti enemmän. eli ku hän kokoajan tekee siitä numeroa ni sustaki tulee ruokafiksoitunu... tiedän kokemuksesta eli ei hyvä. Ala kuule vaan hiilaamaan tavaroitas ulko ovelle päin, mietippä sitte ku oot esim. joskus raskaana ja toinen ruikuttaa jostaki helevetin söit kaks lihapullaa liikaa... Raskaushormoonien säestämänä saattaa ukko saada kunnon selkäsaunan. Pienenä vinkkinä voisin sanoa että keksi ite joku juttu hänestä, eli et alat ahdistelemaan häntä takaisin. Puoli vuotta henkistä väkivaltaa samalla mitalla voi tehdä ihmeitä, eli alat nyt vain jauhamaan sille et se on liian luinen ja painosta lihaksien kasvattamiseen.. Ja ehkä hän jo käy salilla, mutta ruoskit vielä enemmän, et pitää olla kunnolla poppista. Jos olisit mun sisko tai kaveri tai tyttö ni sanoisin sulle et lähe eläkä kato taakseppäin... Maailma on täynä noita huonolla itseluottamuksella varustettuja miehiä ja naisia jotka yrittää kohottaa omaa itsetuntoaan astumalla muitten päälle. Olet nyt jo liian laiha! Nyt menet hyvä nainen hakemaan pizzaa ja karkkia ja heivaat sen ruikuttajan toisten kyttääjän kartanolle. Tuli vielä vaan mieleen ettei olis pedofiili ku susta niin laihaa yrittää tehdä, eli kaikki naiselliset muodot pois?? Pidä varasi. Kaikenlaisia hiippareita on maailma täynä. Tsemppiä:)
yks tuttu kertoikin pääkaupunkiseudulla asuvasta pariskunnasta jolla on juuri tuollaista
itse näin heidät kerran. nuori nainen oli oikeesti sairaan laiha mutta ukko vielä vahti hänen syömistään. :(
Aina vähän pyöreähkö lapsuuden ystäväni osti aikoinaan koiran eikä antanut sille riittävästi ruokaa. muistan kun ihmettelimme koiran laihuutta. sen linjoista oli kuulemma helppo pitää huolta. Koira kuoli sittemmin - nälkään!
Noita juttuja on joka suuntaan. kuka vahtii ja kuka tuputtaa?
"Onko hän joskus itse ollut lihava, onko hänen joku tuttunsa ollut lihava tai ex? Onko jollekkin sattunut jotain ja syy on ollut lihavuus?"
No rivien välistä olen saanut sellaisen vastauksen, ettei halua näyttää joskus vanhempana samalta, miltä nykyään suurin osa näyttää. Eli pitäisi timmissä kunnossa pysyä niin pitkään kuin mahdollista. Ei ole koskaan itse ollut lihava, päinvastoin.
"Ehkä hän tietää heikkoutesi ja haluaa todella ennalta ehkästä salakavalaa painonnousua. Vanhetessa aineenvaihdunta hidastuu ja saa syödä entistäkin vähemmän. Se on valitettavasti totta, jos meinaat pysyä samoissa mitoissa. Pepsi on turhaa. Siinä ei ole mitään ravintoaineita ja voi juoda light Pepsiäkin."
Itse en pidä heikkoutena silloin tällöin herkuttelua, olen kyllä ihan ansainnut sen. Vaikea sanoa mitään tuohon, että vanhetessa lihoo suorastaan pelkästä ruoan näkemisestä, sillä olen aina suhtautunut rennosti syömisiin ja voinut syödä lähes mitä vaan ja kuinka paljon tahansa lihomatta. Tietysti jossain on se raja, mutta ikinä en ole ruoasta vielä lihonnut, niin ehkä en osaa suhtautua asiaan tarkkailemalla ruokavaliota jne. Toisekseen Pepsi on hyvää, juon sitä siksi. En suosi makeutusaineita, mieluummin käytän ihan sokeria.
"Onkohan tämä joku provo viesti, no vastaan kuitenkin oli miten oli."
Ei valitettavasti ole.
Siis kaikista ärsyttävintä tässä tilanteessa on se, kun minun mielestäni poikaystävällä ei ole mitään syytä valistaa minua. En ole ikinä ollut vähänkään lihava, yleensä enemmänkin alipainon puolella. Näytän ihan normaalilta, useimmat sanoo hoikaksi. Harrastan liikuntaa säännöllisesti, mutta herkuttelen silloin kuin haluan, kuitenkin suht harvoin.
No mutta onhan toi nyt sanomattakin selvä, ettei poikaystävällä ole ihan kaikki kotona ton homman suhteen. Yleensä yltiöterveellisen ruokavalion noudattaminen kohdistuu lähinnä itseen, mutta nähtävästi sen voi sitten ulkoistaakin tuolla tavoin. Millaiset ruokailutottumukset poikaystävällä itsellään on? Noudattaako hän samoja vaatimuksia mitä asettaa sinulle?
Tiedän naisen joka piti tarkkaa lukua perheensä syömisistä ja jääkaapille ei saanut mennä ruoka- aikojen ulkopuolella. Rouva piti hyvän huolen että kaikki näyttivät yhtä luisevilta kuin hän itsekkin. Lantioluut ja solisluut piti kaikilla törröttää. Olen niitäkin nähnyt jotka eivät lemmikki eläintäkään koskaan hemmottele herkkupaloilla vaan antavat vain sen ruuan että justiinsa hengissä pysyvät. Samoin jotkut määrittelee tarkoin lastensa syömisen. Olen nähnyt mikä sota tulee jos isovanhemmat hemmottelevat herkuilla syömiskontrolloisen lapsia. Jokut ovat sairaan pihejä (kuuluu usein samaan sairauteen), ruokaan ei saa mennä yhtää ylimääräistä rahaa kuin on tarpeen pysyä hengissä. Elämä piti naapureille näyttää vauraalta kun jääkaapissa loistivat vain valot ja maksalaatikko. Usein kuvioon kuuluu katkeruus ja mikä sopivin kohde onkaan kuin ylipainoiset ja punkerot joihinka on helppoa inhoaan kohdentaa, pahimmassa tapauksessa ei tarvitse olla edes ylipainoa kun jo saa mykkäkoulun jos uskaltaa karkkipäivän pitää kerran viikossa. Harva nainen pysyy laihana ja iän myötä tulee pulleutta joka kaunistaa ennemmin kuin kuivankesän oravat rypistyy ennen aikojaan. Naisen aivot tarvitsevat rasvaa samoin kun kehokin. Ei naisen pidä mieheltä näyttääkkään. Mieti onko se suhde sen arvoinen että kannattaa salaa herkutteluhetkensä viettää nurkantakana.
Meinasit sitten lopun ikääsi kuunnella tollasta keskenkasvusta kakaraa? Ei tule ystäväiseni onnistumaan. Jos
miehesi ei opi olemaan nälvimättä, tämä suhde on tuhoontuomittu.
Ps.on muuten eri asia sitten, jos toinen ryyppää liikaa, mutta että syö jotain hyvää sillon tällön...herra mun jee.
Tane on oikeassa, toi ei ole oikein mitä se sun poikakaveris tekee. Mietipä yrittääkö se kontrolloida sua muutenkin? Toisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta syyllistää toista tollasista pikkuasioista. Mikäli asia on todellakin niin, että ostat karkkia kerran puolessa vuodessa ja se alkaa valittamaan, niin mittasuhteet on vähän pielessä... Eri asia olis jos söisit joka päivä puoli kiloa karkkia kuukausien ajan, sitä voisi joku jo ääneenkin ihmetellä. Ja uskomatonta, että joku kysyy lupaa toiselta ihmiseltä voiko se ostaa karkkia, jo se on niin absurdi ajatus että voiko olla tottakaan? Onko se sun holhoojas vai?
Pieni kommentti vielä tohon, että olet iät ajat painanut ton verran vaikka olet syönyt kuin sotanorsu. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta mulla oli sama juttu kun olin siinä 20 hujakoilla. Ikää kun tulee lisää, totesin, että ei voikaan syödä enää samalla tavalla (huonosti), kun kilot kerääntyy huomaamatta. Ihan turhaa ajatella että tilanne pysyisi muuttumattomana aina.
Mutta joka tapauksessa, toi suhde ei tule toimimaan, jossain vaiheessa sulle tulee katkeruus kun sua kielletään tekemästä mitä haluat (kun heräät todellisuuteen), ja teidän välille tulee todennäköisesti konflikteja. Voin tietenkin olla väärässäkin..
Hän ei rakasta niin paljon että jatkaa JOS lihot. Jotta hän jatkaa pitää sinun pysyä laihana. Joten ehdot on laitettu Avoimesti esiin alussa. Fiksua. Sinun tehtävä on joko hyväksyä tai hyljätä ehdot. Mieti mitä haluat.
Muuten aika moni 20 vuotiaana hoikka nuorineito painaa 10 kg viimeistään viisikymppisenä ja ihmettelee kun menee kiertoon.... Normaali mies ei jaksa tai halua katsoa naista jotka ovat vain lihavia... siis vaatekoko ylittää sen maagisen 36
Meidän yli 50 vuotisten miesten keskuudessa yleinen valitus käy kun akka on ylipainonen ja helvetin vastemielinen eukko, haaveillaa sutjakaasta naisesta ja vaihdetaan heti kun flaksi käy. Omakin akka kuvittelee että pieni pyöreys ei haittaa, ehkä ei häntä mutta kylläkin minua. Suu käy ja läski löllyää. Mies joka haluaa lihavan menee alunperinkin sellaisen kanssa yhteen.
Suuttuu ja mököttää kun sanon REHELLISEN mielipiteen, ei perkele, ei tätä jaksa kauan. Toinen on kun mätisäkki, vihkimisen jälkeen 10 kg. Mikään rakkaus ei kanna noin monta ylikiloa.
Parempi olla rehellinen toiselle ja itselle. On helpompi rakentaa elämäänsä kun voi valinnoillaan etsiä suunnan eli tarkoitan, haluatko elää materialistin tai narsistin kanssa. Jokaisella meillä on omat yökötyskohtamme, joille emme voi mitään. On hienoa, että hän myöntää sen.
Huolestuttavinta on tuo määrääminen ja hallitseminen. Sehän kertoo narsismista.
Riippuu varmaan vähän lähtötilanteesta! Monet tytöt kun on teineinä vielä teinejä eli hoikempia, ja vasta hieman päälle kakskymppisinä saavuttavat oman normaalipainon.
Jos lähtötilanne on 49 niin eiköhän 59 vielä ole melko ok 164 senttiselle naiselle! On se.
Tuskin itsekään painat saman verran kuin kaksikymppisenä? Sitäpaitsi miesten kantsis päästä vaimonsa jumppaan vähän useammin, ja jäädä itse lasten kanssa.
kuulostaa ihan kauhealta neurootikolta.
Mä ihmettelen, kun miehet valittaa, että feminismi on muka vienyt heiltä oikeudet, enkä mä ole koskaan kuullut niin epätoivoisia ja miellyttämisen haluisia naisia kun nykyään. Ennen sentään naiset oli ihan luonnollisia kuitenkin, meikkasi jotain, piti hametta ja oli nättejä, että samaa kyllä, mutta nykyään potenssiin miljjoona. No, ongelmana oli sit se työssäkäynti, ja mm. itsenäisyys sekä se että naisen sai mm. raiskata... No, sitten iski vapauden hankkiminen. Että joo, tasa-arvo... Missä se vapaus nyt oikein on? Laihdutetaan, tuhlataan omat ja velatkin vaatteisiin ja meikkeihin oli varaa tai ei, karvat nypitään vaikka juurineen, ja siis, liioitelllusti, mikään ei riitä ja koskaan ei olla tyytyväisiä. Muka itseänäisyyttä, mikä tarkoittaa nukkena olemista ja heti siitä luopumista, kun mahdollista... No, on siitä se, että naisista tulee sidukka-pimuja ja barbi-bimboja, joita ei enää tietenkään tarvikaan raiskata, kun ne jakaa umpäripäissään ihan joka ikiselle kurpalle joka vastaan sattuu kävelemään, tai sitten sammuu vieraitten nurkkiin, niin että tavallaan ei ole valittamista asiasta, kun se on sitä vapautta. Tosin ei, että miesten tarvis arvostaa enää senkään vertaa tai että he itse arvostaisivat itteään (kaikesta tästä huolimatta naiset ovat itse toistensa kovimpia huorittelijoita), mutta hei, tosi vapautta on se, että voi käyttäytyä huonosti nakkarilla räkäkännissä vielä leopardiminissään 4kymppisenä. Nähty on.
No, säkin: mitäs hyvää siinä suhteessa oikein on, että tuollaista diktaattoria tarvii kestää? Miten sitten kun sä olet raskaana, lihot 20 kg ja suonikohjut pullistelee jaloissa ja häpyhuulissa, pierettää, valkovuotoa tulee ja itkettää koko ajan. Hormoonit tekeekin finnejä ja se siitä suuresta hoikkuudesta ja kauneudesta. Siinä vaiheessa pitäisi painaa ne oikeat arvot, ja aito elämä, toisen ihmisen rakastaminen joka tapauksessa ja muu sellainen, niin miten sitten käykään...
Miten tälläiset cosmo-miehet ja naiset voi kestää sellaista?
Millainen suhde on sellanen, missä kytätään jo toisen pientä herkuttelua, vaikkei tippaakaan edes ole ylipainoa? Millainen suhde on sellainen, missä luottamusta ei ole edes toisen karkin ostoon? Kuka selväjärkinen aloittaa mykkäkoulun pepsistä? Mitä kaikkea muuta sun täytyy tossa suhteessa tehdä, nyt tai myöhemmin? Mahtaa olla ihana ja mahtava mies noin muuten, tai sitten sä olet todella hölmö ja epätoivoinen. No, älä sure, suurinosa naisista on.
Sä et ole lihava, joten miksi siitä pitää saarnata. Mulla oli kerran mies, joka oli omien sanojensa mukaan sanonut kyllä vaimolleen aina jos muutama ylikilo tuli: ja itsellä ei seisonut, hampaat oli huonossa kunnossa ja tupakki maistui. Niin, tottakai mäkin jätin sen, kun ei se ollutkaan kiva, mutta mikä ihme naisia vaivaa, että tarvii mielistellä kaikilla tavoin, vaikka toinen on täysi mäntti?
Kyllä terveen rajoissa kannattaakin pysyä ja jos toinen nyt paisuu mahdottomaksi, niin tottakai siitä pitää jutella, mutta mitä tää on? Ei kyllä tervettä eikä rakkautta. Eikä normaalia juttelua kenenkään parhaaksi.
Ei toisen keholta voi vaatia, vaan omaltaan.
Mutta markkinavoimat jyllää ja idiootit uskoo: hei, cosmo on oikeesti naisille, laihdutustuotteet toimii, terveellinenkin ruoka lihottaa, ja vaatteet todella kertoo ihmisen sisimmästä. Meitä ihan oikeesti kiinnostaa miten teillä menee ja ootteko tyytyväisiä itteenne ja elämäänne, sillähän sitä myydään, ihan totta! Raha on meille ihan toissijanen seikka, ihan oikeesti, me vaan ajatellaan teidän parasta!
Osta hei tota diettipatukoita, jumppapallo ja light-tuotteita, ne nyt on vähän kalliimpia, mutta siis... Sun parhaakses. Ihan oikeesti! Ja maksat vaan rahalla, ei tartte tehdä oikeesti mitään.
Seuraavaksi se varmaan kyllästyy sun rintoihin ja pakkottaa sut ostaan silikonit: ja sinähän ostat.
Suosittelisin että ohjaat miehesi hoitoon, siis oikeasti, jos on noin pakkomielteinen on päässä vikaa, ja psykologilla voi jutella vaikeista asioista.
Sitä saa, mitä eniten toivoo ja mitä eniten pelkää.
Haukkuminen, vahtiminen ja nalkuttaminen johtaa yleensä siihen tulokseen jota ei haluta.
Jos hän haluaa pitää sinut pienikokoisena, niin parempi kehua hyvistä valinnoista kun haukkua huonoista.
Haukkuminen johtaa huonoon itsetuntoon tai jopa masennukseen ja syömiseen lohduttamismielessä.
Eli miehesi on tällä hetkellä lihottamassa sinua, kultaseni. Hankkiudu eroon siitä, ja nopeasti! Olet upea, parempiakin miehiä on tarjolla sinunlaisellesi!
Miehesi voi myös olla psykopaatti, joka kohta alkaa myös kontrolloimaan ketä tapaat, mitä puhut kenenkin kanssa, missä kuljet, mitä luet, miten pukeudut ..... koko elämääsi. Nämä ovat myös yleensä ne miehet, jotka lyövät. Ole varovainen, älä anna kenenkään eristää sinua!
>>Poikaystävä halveksii siis jollain tasolla lihavia ihmisiä. Vaikken olekaan lihava (vielä :D), niin hän kuulemma tekee tätä valitustyötä puhtaasti ennaltaehkäistäkseen, etten minusta tule punkeroa.
Huh, kuulostaapa tutulta. Minullakin oli tuollainen poikaystävä nuorena. Hänellä oli, kuten selvästi sinun poikaystävälläsikin on, aivan sairaalloinen suhde ruokaan muutenkin ja vielä sairaalloisempi asenne parisuhteeseen. Hänellä oli kova tarve hallita ja komentaa minua muissakin asioissa. Itse hän oli tosi laiha, ihan kukkakeppi.
Ja sitten joskus kun sille päälle sattui, saattoi yht'äkkiä viedä minut ravintolaan tai jopa itse ryhtyä kokkaamaan ja yllytti syömään makeita ja rasvaisia herkkuja. Sitten olikin taas viikon verran tavallistakin tarkempi vahtiminen joka suupalasta. Erityisen ärsyttävää oli, että kylässäkin tuli kommentteja tyyliin "ei meidän X voi ottaa toista keksiä, kun se on nyt laihdutuskuurilla".
Hän kertoi olevansa huolissaan että minulle kävisi kuin hänen äitipuolelleen, joka oli kuulemma muuttunut kauniista hoikasta neidosta paksuksi tantaksi muutamassa vuodessa. Kyllä tämä aika paksu tantta olikin, ei sen puoleen. Itseänikin ällöttää kun ihmiset syövät itsensä muodottomiksi läskikasoiksi.
Mutta ei sitä "ennaltaehkäisevää valistusta" eli komentelua ja kieltämistä ja vahtimista ja nälvimistä kertakaikkiaan jaksanut, tässä ruoka-asiassa ja paljossa muussakin. Se vain paheni vuosi vuodelta, yhä harvemmin me keskustelimme asioista kuin aikuiset kumppanukset. Jätin pojan sitten tarkkailemaan vaan yksin omia kilojaan. En tiedä onko lihonut tai laihtunut tai löytänyt uuden naisen pompoteltavakseen, en ole pitänyt yhteyttä, ei kiinnosta.
Ei sinunkaan kannata tuon kotityrannisi kanssa pitempään elää. Mitä pitempään alistut tuollaiseen nälvimiseen, sen pahemmin oma itsetuntosi alkaa rapistua kunnes luulet itsekin olevasi läski vaikka oikeasti olet alipainoinen. Pahimmassa tapauksessa poika voi käytöksellään ajaa sinut syömishäiriöiseksi. Anoreksia ja bulimia eivät ole mitään pikkuvaivoja, voit menettää terveytesi tai henkesikin. Lähde pois.
Kerrassaan inhottavaa!
On hyvä, että terveydestä huolehditaan ja että perheessä mm. syödään, liikutaan ja nukutaan tasapainoisesti ja sopivasti (tasapainoiseen elämään kuuluvat myös satunnaiset herkkuhetket!). Tuollainen kyttääminen, toisen alistaminen ja neuroottinen suhde ruokaan on kuitenkin aivan sairasta.
Miten kestät tollasta ? Sano sille et ei se nyt sulle piiruakaan kuulu mitä mä suuhuni laitan ! Itse en ole liian laiha, mutta en liian läskikään..... Mä olin mun äitini kans tänä kesänä risteilyllä Tukholmassa, ja me nähtiin siellä pari reilusti ylipainosta naista. Heillä oli jopa lapsiakin......onneks ne ei tainnu ymmärtää suomee......ne ei siis ehkä voinu tietää mitä mun äiti sano niistä.......mut se penkki, missä me istuttiin, ei mennyt rikki. Se kesti. En mäkään oikeen tykkää katella ylipainoisia ihmisiä, mutta en mä niitä halveksi ! useimmat ei vaan VOI SILLE MITÄÄN että ovat ylipainoisia. Laihduttaminen ei vaan onnistu kerta kaikkiaan. En haluaisi olla sairaan laiha. Mutta kellä nyt on varaa niihin laihdutusleikkauksiin ? nehän maksaa omaisuuden,
, mutta ne sitten toimivat......tai sitten eivät......Itse haluaisin sen mahalaukun ohitusleikkauksen, mutta kellä on varaa ? tai sellainen panta sinne mahalaukkuun......koetas nyt vaan kestää, mutta jos et niin jätä tollanen tyhmä ! Mä en kestäis tollasta hetkeäkään. Olen tavannut yhden ylipainoisen täällä Treffit-osios-
sa. Ei hän ollut yhtään hullumpi......
Arvatenkin sinä syöt vähärasvaista ja runsashiilihydraattista Ruokaa? Älä tee niin, vaan syö rasva- ja proteinipitoista ruokaa. Silloin nälkä pysyy kauan poissa ja verensokeri tasapainossa, jolloin ei tule myöskään makeanhimoa. Kun verensokeri alkaa laskea, se saa aivoissa näläntunteen, joka ilmenee usein ensin makeanhimona, mutta myös lievänä näläntunteena. Elimistö tavallaan viestittää, että verensokeri laskee ja helpoin tapa saada sitä ylöspäin on syödä makeaa tai yleensäkin jotain hiilihydraattia. Kun hiilihydraattia syödään, verensokeri nousee ja pian sen jälkeen myös veren insuliinitaso. Insuliini siirtää sokeria kudoksiin verestä, jolloin veren sokeritaso palautuu normaaliksi. Normaalisti elimistö osaa tarkkaan arvioida haiman vapauttaman insuliinimäärän, mutta toisinaan tämä insuliinitason säätely voi häiriintyä. Jos hiilihydraattia ei syödä silloin, kun elimistön verensokeritaso laskee, haima vapauttaa glukagonia, jolloin elimistön verensokeritaso palautuu normaaliksi. Glukagoni vapauttaa glykogeeniksi varastoitunutta sokeria maksasta ja lihaksista.
Jos syödään ns. nopeita hiilihydraatteja, elimistön on usein vaikeampi arvioida insuliinin määrä, jolloin verensokeritasot heittelevät voimakkaasti ja makeanhimostakin tulee vaikeasti hallittava. Hitaita hiilihydraatteja nautittaessa elimistön on helpompi säädellä verensokeritasoa ja verensokeri ei heilahtele niin voimakkaasti. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla verensokeri pysyy tasaisena oikeastaan kaikkein parhaiten, koska ravinnosta ei tule ollenkaan nopeita hiilihydraatteja ja vaikka esimerkiksi sokeria söisi pieniä määriä muun ruoan seassa, se imeytyy hitaasti, koska proteiini, rasva ja kuitu hidastavat kaikki myös hiilihydraattien imeytymistä, varsinkin jos niitä on suhteessa paljon enemmän. Paljon proteiinia sisältävä ruokavalio saattaa aiheuttaa myös verensokerin heilahtelua, mutta rasvalla ei ole verensokeriin itsessään mitään vaikutusta, se ainoastaan hidastaa sokerin ja aminohappojen imeytymistä. Koska verensokeri pysyy hyvin tasaisena, makeanhimo vähenee ja nälkäkään ei ole niin usein. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla nälkä tulee lähinnä silloin kuin vatsa ja suolisto kaipaa jotain ruokaa sulatettavaksi.
Mutta yleensä mieltymys makeaan ei kuitenkaan häviä lopullisesti, koska ihminen yleensä pitää makeasta luontaisesti jo pienestä vauvasta lähtien. Tosin tämän makeanhimon voi tyydyttää kyllä makeutusaineilla hyvin, varsinkin jos verensokeri pysyy tasaisena ruokavalion avulla. Joskus makeutusaineet kyllä vaikeuttaa makeanhimon hallintaa, koska ne tavallaan huijaa elimistöä. Makeutusaineet voivat kyllä lisätä hetkellisesti insuliinin määrää ja jos ravinnosta ei imeydy sokeria, verensokeri laskee ja tulee entistä kovempi makeannälkä/nälkä.
..ei sulla. Sä olet tosi pieni eikä mitään hätää, syö niin kuin tähänkin asti ja herkuttele ihan vapaasti.
Hanki parempi poikaystävä koska hänellä on ongelma, ei sinulla. Miksi pilaisit koko elämäsi tollaisen "poiakystävän" kanssa. Parempi löytyy sinulle ihan varmasti!
-missä kunnossa poikaystäväsi on itse? Eli onko hänellä varaa vaatia sulta yhtään mitään ton ulkonäön suhteen?!
Ja onko se niin vaikeeta juoda sit sitä light-pepsiä tms?! Puolentoista litran pepsipullossa on sokeria yhtä paljon ku 36:ssa sokeripalassa!!!!!!
HENKILÖKOHTAISESTI olen sitä mieltä, että poikaystäväsi saisi kyllä lähteä kävelemään (jos tuollainen sönkötys nyt saa samanlaisen painoarvon todellisuudessa kuin millainen kuva minulle viestistä välittyi). Voin itsekin sanoa ihan suoraan, että urheilullisena ihmisenä en itsekään syty lihavista naisista, mutta ei minulla ole mitään "vihaa" tai muuta lihavia vastaan enkä itse ole koskaan ollut lihava. Mutta ei kyllä tulisi mielenkään alkaa noin huutelemaan omalle kullalle. JOS sitä painoa omalle tyttöystävälleni nyt alkaisi SELVÄSTI kertymään niin saattaISIN huomattauttaa asiasta jotenkin DIPLOMAATTISESTI. Tämäkin riippuisi siitä, mikä tilanne suhteessa ylipäänsä on: kuten sanottu ei se paino ole minulle mikään kynnyskysymys. Tällä hetkellä oma tilanteeni on itseasiassa päinvastainen: tyttöystäväni on parantunut anoreksiasta ja koitan piiskata häntä pikemminkin syömään kuin olemaan syömättä.
Edelliselle ja muille. Syömisen vahtiminen, ja lihavuudesta vouhottaminen aiheuttavat syömishäiriöitä. Eli edellinen toimii ihan fiksusti jos ei puhu ex-anorektiselle tyttöystävälle mitään syömisestä/lihavuudesta yms. asioista.
Itse olen hoikka nainen enkä katselisi aloittajan kuvaamaa miestä.Ylipäätään mariseminen on sellainen ominaisuus miehessä jota en siedä. Tuossa voi olla kyse myös alistamisesta. Ei tosiaankaan ainakaan perhettä voisi perustaa miehen kanssa joka kavahtaa naisen painonnousua. Yäk mikä tyyppi.
Minulla on lähes sama tilanne kuin aloittajalla. Löysin miesystäväni netin avulla ja alku olikin todella kiihkeää. Panoin saman verran kuin nyt ja uskoisin ulkonäkönikin olleen lähes sama kuin nyt. Mutta seksi yms. parisuhteen välinen normaali kipinä ja läheisyys loppui melkein vuosi sitten. Tuonkin pistin alkuun hänen työpaikan kireästä tilanteesta johtuvasta lievästä masennuksesta. Kyllähän aina kyseli menisinkö rintaleikkaukseen ja antoi useita ohjeita ruokailusta ja erilaisista dieeteistä. Eihän itsekkään ole ihan malli-ihminen, jotenkin sekin hämäsi. Ja sitten...reilu kuukausi sitten sainkin vastauksen, että olen liian lihava enkä pidä itsestäni huolta.'
Harmittaa, koska en ole parivuotisen yhdessä oloaikamme aikana koskaan väittänyt olevani kuntoilija tai edes mitenkään ns. timmi-ilmiön perään. Hän kertoi alussa, että kävisi mielellään kävelylenkeillä, mutta nekin loppuivat hänen osaltaan pariin kertaan. Minä jatkan niitä edelleen. Minulle sopiva peruskunnon ylläpitokeino.
Minusta tuollaiset asiat ( odotukset, mistä pitää mistä ei, tulevaisuuden suunnitelmat jne. ) pitää kertoa reilusti heti suhteen alussa, koska toista ei voi muuttaa koskaan täysin mieleisekseen. Nyt minä pohdin miten ero hoidetaan asiallisesti.
Mieti tyttö, mitä teet, että selviät itsetunto korkealla ja hyvillä mielin erikoisesta seurustelukokemuksesta.
Näin 45 , sinun miehelläsi taitaa kylläkin olla joku toinen syy. Jos et ole muuttunut, niin hän on kylläkin. Silmissä, mielenterveydessä tai potenssissa sliiraa, tai hän on löytänyt jonkun toisen.
Olet alipainoinen. Miehesi pitäisi pikemminkin huolehtia, että syöt oikeasti kunnolla.
Ei ole normaalia!
Itse tunnustan "tuputtavani" miehelleni (hieman ylipainoinen) terveellisempiä elämäntapoja. Se ei todellakaan tarkoita kutakuinkin normaalipainoiselle täysin kontrolloitua ruokavaliota, jossa ei ole tilaa herkuillekin (silloin tällöin, käytännössä useampia kertoja viikossa).
Hän on alusta lähtien tiennyt, että olen urheilullinen ja aion pysyä hoikkana... ja toivon samantapaista elämäntyyliä kumppaniltanikin. Mieheni kuitenkin tekee mitä itse haluaa, ja en missään nimessä voisi vaatia muuta. Muutama kilo sinne tänne, terveys on tärkeintä. Onneksi hän on itsekin huomannut, että sanomisissani on perää ja ruuat mitä hän kotiin kaupasta tuo ovat 90%sti hyviä. Eikä hänen tarvitse salailla mitään, vaikka voinkin kiusaten virnuilla McDonalds lounaista yms... mut siis, jokainenhan tekee kuitenkin niinkuin haluaa! Älä alistu moiseen, vaan sanot, että ei hänen tarvitse osallistua herkkuihisi, mutta sinä haluat niistä välillä vauttia!