The Hollies

No ainakaan juuri nyt bändi ei ole nuorison tiedossa. Mutta ehkä upea Yes I Will-biisi nousee joskus vielä uudestaan suosioon.

Yhtye on/oli kotoisin Manchesterista ja mainitsemieni kappaleiden erikoisuuksiin kuuluu vähän intiaani-tyylisen musiikin soittaminen.
Siihen aikaan yhteitä oli myös paljon joten tuskinpa heidän suosionsa nyt kovin iso oli.

Alcatraz kirjoitti:

Yhtye on/oli kotoisin Manchesterista ja mainitsemieni kappaleiden erikoisuuksiin kuuluu vähän intiaani-tyylisen musiikin soittaminen.
Siihen aikaan yhteitä oli myös paljon joten tuskinpa heidän suosionsa nyt kovin iso oli.

Lue lisää

Kun täällä nyt niin kehuttiin juuri sitä Yes I Will-kappaletta, niin täytyy kysyä, että pitääkö nimimerkki Pappa siitä kappaleesta?

Itse arvostan sen myös todella upeaksi.

Tai siis lötytyykö Kazaalta muitakin kuin vaan ne kolme kappaletta?
Täytyykin käydä kuuntelemassa kun noin nyt kehutaan sitä yhtyettä...

ZZ5 kirjoitti:

Tai siis lötytyykö Kazaalta muitakin kuin vaan ne kolme kappaletta?
Täytyykin käydä kuuntelemassa kun noin nyt kehutaan sitä yhtyettä...

Kuuntelin sitä Stop Stop Stoppia ja Yes I Will-biisiä ja todella hyviä olivat!

Ensimmäisessä käytettiin kai jonkinalaista banjoa, ja se sai kappaleesta erittäin tunnelmallisen, ja jälkimmäinen oli muuten vaan kaunis!

ZZ5 kirjoitti:

Kuuntelin sitä Stop Stop Stoppia ja Yes I Will-biisiä ja todella hyviä olivat!

Ensimmäisessä käytettiin kai jonkinalaista banjoa, ja se sai kappaleesta erittäin tunnelmallisen, ja jälkimmäinen oli muuten vaan kaunis!

Lue lisää

Minä en ainakaan muista kuulleeni nimeä aikaisemmin.

Ap87 kirjoitti:

Minä en ainakaan muista kuulleeni nimeä aikaisemmin.

Tosin en tiedä tuntevatko tämän sivun lukijat The Holliesia ollenkaan. Yhdessä The Animalsin ja Tremeloesin kanssa aikansa legendoja.

Alcatraz kirjoitti:

Kun täällä nyt niin kehuttiin juuri sitä Yes I Will-kappaletta, niin täytyy kysyä, että pitääkö nimimerkki Pappa siitä kappaleesta?

Itse arvostan sen myös todella upeaksi.

Lue lisää

Pappa pitää Yes I will-kappaleesta. Ja jos joku on sen netistä löytänyt ja pitää siitä niin kannattaa nähdä vaiva ja käydä vaikka kirjastossa kuuntelemassa vanhoja Holliesin levyjä, ei varmasti pety. Papan oma musiikkimaku tosin 60-luvun jälkeen vinksahti sitten enemmän jatsin ja klassisen puolelle.

Hollies oli 60-luvulla valtavan suosittu Suomessa, aivan Beatlesin luokkaa. Suosituimpia kappaleita olivat Stop stop stop, Bus stop, Carrie Anne, On a carousel, Sorry Suzanne, Yes I will, Jennifer Eccles ja viimeisenä He ain’t heavy, he’s my brother. Vuonna –74 julkaistu The air that I breathe ei noussut enää yhtä suosituksi.

Oma suosikkini oli (on) Listen to me. Yes I will on mielestäni aina ollut niin tyypillinen 60-luvun brittipopkappale että se käy lähes karikatyyristä.

60-luvun lopulla Hollies levytti albumin Bob Dylanin kappaleita niin Dylanin tyylistä poiketen että Graham Nash suivaantui ja lähti bändistä lätkimään muodostaen kavereidensa kanssa kokoonpanon Grosby Stills Nash & Young joka teki myös hienoa musiikkia.

Nuoriso ei tiedä Holliesin suuresta suosiosta mitään mutta uskokaa pappaa, pappa tietää. Nuoriso unohtaa nykybändejä ihannoidessaan sen tosiasian että me tehtiin ne jutut jo silloin kun nykynuorison vanhemmat kulkivat vielä vaipoissa. Nykybändit ponnistavat siltä pohjalta joka luotiin 60-luvulla. Ja sanokaapa joku nykyinen bändi jonka stemmalaulu on Holliesin luokkaa? Tai Tremeloesin (kuunnelkaa Silence is golden). Beatlesin stemmat soivat upeimmin ehkä Abbey road-levyn Because-kappaleessa.
Voi voi, meidän nuoruudessamme tehtiin niin tuhottomasti hienoa musiikkia.

pappa kirjoitti:

Pappa pitää Yes I will-kappaleesta. Ja jos joku on sen netistä löytänyt ja pitää siitä niin kannattaa nähdä vaiva ja käydä vaikka kirjastossa kuuntelemassa vanhoja Holliesin levyjä, ei varmasti pety. Papan oma musiikkimaku tosin 60-luvun jälkeen vinksahti sitten enemmän jatsin ja klassisen puolelle.

Hollies oli 60-luvulla valtavan suosittu Suomessa, aivan Beatlesin luokkaa. Suosituimpia kappaleita olivat Stop stop stop, Bus stop, Carrie Anne, On a carousel, Sorry Suzanne, Yes I will, Jennifer Eccles ja viimeisenä He ain’t heavy, he’s my brother. Vuonna –74 julkaistu The air that I breathe ei noussut enää yhtä suosituksi.

Oma suosikkini oli (on) Listen to me. Yes I will on mielestäni aina ollut niin tyypillinen 60-luvun brittipopkappale että se käy lähes karikatyyristä.

60-luvun lopulla Hollies levytti albumin Bob Dylanin kappaleita niin Dylanin tyylistä poiketen että Graham Nash suivaantui ja lähti bändistä lätkimään muodostaen kavereidensa kanssa kokoonpanon Grosby Stills Nash & Young joka teki myös hienoa musiikkia.

Nuoriso ei tiedä Holliesin suuresta suosiosta mitään mutta uskokaa pappaa, pappa tietää. Nuoriso unohtaa nykybändejä ihannoidessaan sen tosiasian että me tehtiin ne jutut jo silloin kun nykynuorison vanhemmat kulkivat vielä vaipoissa. Nykybändit ponnistavat siltä pohjalta joka luotiin 60-luvulla. Ja sanokaapa joku nykyinen bändi jonka stemmalaulu on Holliesin luokkaa? Tai Tremeloesin (kuunnelkaa Silence is golden). Beatlesin stemmat soivat upeimmin ehkä Abbey road-levyn Because-kappaleessa.
Voi voi, meidän nuoruudessamme tehtiin niin tuhottomasti hienoa musiikkia.

Lue lisää

Se on todellakin myös upea kappale.
Vanha isäni ja setäni olivat aikoinaan ihan hulluina siihen kappaleeseen.
On suorastaan uskomatonta, että kolme miestä ja yksi kitara saa aikaan niin hienon laulun.
The Tremeloes ei tosin muuten tainnut olla kovinkaan hyvä bändi.

Ehkä avaan sillekin joskus oman otsikon.

ZZ5 kirjoitti:

Kuuntelin sitä Stop Stop Stoppia ja Yes I Will-biisiä ja todella hyviä olivat!

Ensimmäisessä käytettiin kai jonkinalaista banjoa, ja se sai kappaleesta erittäin tunnelmallisen, ja jälkimmäinen oli muuten vaan kaunis!

Lue lisää

Banjo tekee esimerkiksi Stop Stop Stop-kappaleesta todella hienon, joten on ihmeellistä, etteivät muut yhtyeet välitä käyttää sitä...

pappa kirjoitti:

Pappa pitää Yes I will-kappaleesta. Ja jos joku on sen netistä löytänyt ja pitää siitä niin kannattaa nähdä vaiva ja käydä vaikka kirjastossa kuuntelemassa vanhoja Holliesin levyjä, ei varmasti pety. Papan oma musiikkimaku tosin 60-luvun jälkeen vinksahti sitten enemmän jatsin ja klassisen puolelle.

Hollies oli 60-luvulla valtavan suosittu Suomessa, aivan Beatlesin luokkaa. Suosituimpia kappaleita olivat Stop stop stop, Bus stop, Carrie Anne, On a carousel, Sorry Suzanne, Yes I will, Jennifer Eccles ja viimeisenä He ain’t heavy, he’s my brother. Vuonna –74 julkaistu The air that I breathe ei noussut enää yhtä suosituksi.

Oma suosikkini oli (on) Listen to me. Yes I will on mielestäni aina ollut niin tyypillinen 60-luvun brittipopkappale että se käy lähes karikatyyristä.

60-luvun lopulla Hollies levytti albumin Bob Dylanin kappaleita niin Dylanin tyylistä poiketen että Graham Nash suivaantui ja lähti bändistä lätkimään muodostaen kavereidensa kanssa kokoonpanon Grosby Stills Nash & Young joka teki myös hienoa musiikkia.

Nuoriso ei tiedä Holliesin suuresta suosiosta mitään mutta uskokaa pappaa, pappa tietää. Nuoriso unohtaa nykybändejä ihannoidessaan sen tosiasian että me tehtiin ne jutut jo silloin kun nykynuorison vanhemmat kulkivat vielä vaipoissa. Nykybändit ponnistavat siltä pohjalta joka luotiin 60-luvulla. Ja sanokaapa joku nykyinen bändi jonka stemmalaulu on Holliesin luokkaa? Tai Tremeloesin (kuunnelkaa Silence is golden). Beatlesin stemmat soivat upeimmin ehkä Abbey road-levyn Because-kappaleessa.
Voi voi, meidän nuoruudessamme tehtiin niin tuhottomasti hienoa musiikkia.

Lue lisää

Oli 60-luvulla huonotkin puolensa, kuten Bodomjärven raaka surma.

star kirjoitti:

Oli 60-luvulla huonotkin puolensa, kuten Bodomjärven raaka surma.

Ja kuinka paljon jenkit kylvi napalmia Vietnamin lasten niskaan? Kyllähän näitä on mutta jos kuitenkin keskustellaan musiikista.

Alcatraz kirjoitti:

Se on todellakin myös upea kappale.
Vanha isäni ja setäni olivat aikoinaan ihan hulluina siihen kappaleeseen.
On suorastaan uskomatonta, että kolme miestä ja yksi kitara saa aikaan niin hienon laulun.
The Tremeloes ei tosin muuten tainnut olla kovinkaan hyvä bändi.

Ehkä avaan sillekin joskus oman otsikon.

Lue lisää

Tremeloes ei ollut Silence is goldenin alkuperäinen esittäjä vaan amerikkalainen Frankie Valli & the Four Seasons.
Alunperin Brian Poole & the Tremeloes tuli tunnetuksi nopealla tanssikipaleella: Do you love me?

Hyvä aihe, mutta tuskin tämä klassista musiikkia on kuten Haydn, Mozart ja Beethoven... Valitettavasti täällä ei voi jatkoa ohjata oikeaan ryhmään kuten kunnon nyysseissä.

pappa kirjoitti:

Pappa pitää Yes I will-kappaleesta. Ja jos joku on sen netistä löytänyt ja pitää siitä niin kannattaa nähdä vaiva ja käydä vaikka kirjastossa kuuntelemassa vanhoja Holliesin levyjä, ei varmasti pety. Papan oma musiikkimaku tosin 60-luvun jälkeen vinksahti sitten enemmän jatsin ja klassisen puolelle.

Hollies oli 60-luvulla valtavan suosittu Suomessa, aivan Beatlesin luokkaa. Suosituimpia kappaleita olivat Stop stop stop, Bus stop, Carrie Anne, On a carousel, Sorry Suzanne, Yes I will, Jennifer Eccles ja viimeisenä He ain’t heavy, he’s my brother. Vuonna –74 julkaistu The air that I breathe ei noussut enää yhtä suosituksi.

Oma suosikkini oli (on) Listen to me. Yes I will on mielestäni aina ollut niin tyypillinen 60-luvun brittipopkappale että se käy lähes karikatyyristä.

60-luvun lopulla Hollies levytti albumin Bob Dylanin kappaleita niin Dylanin tyylistä poiketen että Graham Nash suivaantui ja lähti bändistä lätkimään muodostaen kavereidensa kanssa kokoonpanon Grosby Stills Nash & Young joka teki myös hienoa musiikkia.

Nuoriso ei tiedä Holliesin suuresta suosiosta mitään mutta uskokaa pappaa, pappa tietää. Nuoriso unohtaa nykybändejä ihannoidessaan sen tosiasian että me tehtiin ne jutut jo silloin kun nykynuorison vanhemmat kulkivat vielä vaipoissa. Nykybändit ponnistavat siltä pohjalta joka luotiin 60-luvulla. Ja sanokaapa joku nykyinen bändi jonka stemmalaulu on Holliesin luokkaa? Tai Tremeloesin (kuunnelkaa Silence is golden). Beatlesin stemmat soivat upeimmin ehkä Abbey road-levyn Because-kappaleessa.
Voi voi, meidän nuoruudessamme tehtiin niin tuhottomasti hienoa musiikkia.

Lue lisää

Puhut asiaa pappa. Holliesien stemmat soi niin älyttömän hienosti että korvia hivelee! Hollies käväisi huippuaikoinaan myös Suomessa.

60-luvun nostalgiabuumissa on myös monet suomalaisbändit lämmitelleet vanhoja muistoja. Esim. Turun suunnilla vaikuttanut The Shakin' Madmen kuuluu treenaavan melkein alkuperäiskokoonpanossa, ja meno on kovaa! Alkuaikoina Madmeneilta kuultiin paljon Beatles-musaa, mutta myöhemmin Madmen-nimellä esiintynyt bändi esitti paljon juuri Hollies-tuotantoa. Suomalaisista bändeistä Madmenien Hollies-pätkissä oli ehkä parhaiten aitoa Hollies-fiilistä. Ne tosin ei soittaneet enää "Stop stop stop" aikoihin. Madmeneillä näkyy nykyisin olevan oma nettipaikka http://riikari.net/madmen


Radiossa muuten on ruvennut kuulemaan aika paljon Hollies-juttuja. Meillä keittiön radion asemallakin soi juuri hetki sitten "Bus stop".

Tulee ihan muistot mieleen.

Woodstock kirjoitti:

Tulee ihan muistot mieleen.

...Vaikkapa Kazaalta, jos ei muualta löydä The Holliesin kappaleita. Toki vanhoja Lp-soittimiakin vielä löytyy.
Yhtye on osaltaan muuttanut nykyajan musiikkia ja ansaitsee kaiken sen suosion mitä se on saanut. Toivottavasti yhtyettä ei koskaan unohdeta.

The Holliesin musan voi ruveta kohta luokittelemaan klassiseksi.