Eli tilanteeni on tämä.
Äiti ja isä erosi kun olin 7v, äiti lähti toisen miehen matkaan ja perusti uuden perheen ja oli minun ja veljeni kanssa vain silloin kun oli ihan pakko.
Isäni hakkasi minua siihen asti kun täytin 16 ja äitipuoleni käytti enemmänkin henkistä väkivaltaa.
näiden asioiden takia olen erittäin masentunut ja käyn psykiatrilla kerran viikossa juttelemassa ja syön masennuslääkitystä.
Toivottavasti osaan nyt kirjoittaa, niin, että ymmärrätte.
Äitini siis perusti uuden perheen, en ollut tervetullut sisar puoleni ristiäisiin, synttäreille enkä rippijuhliin. sisar puoleni on äidille kaikki kaikessa ja pitää siskoni lapsia ainoina lapsenlapsina, vaikka minullakin on kolme lasta.
Veljeni on taas isän lellikki.
Olen nyt yh-äiti ja minut on jätetty yksin, en saa minkäännäköistä tukea, puhun nyt henkisestä tuest. Isä ja äiti kyllä soittelee silloin tällöin, mutta koskaan eivät kysele, että mitä minulle kuuluu tai, että miten jakselen.
Minulla on myös masennuksen vuoksi tullut paniikkihäiriö ja erittäin paha, joten jos on jotain perhepäivällisiä niin minut ja lapset kyllä kutsutaan, mutta vastentahtoisesti, välillä en pysty menemään kun kaikki asiat tulee mieleen ja ahdistun vielä enemmän tai jos menen niin joudun pumppaamaan itseni täyteen rauhoittavia.
Nyt putosi viimeinen pommi, veljelleni tulee lapsi tässä ja sanottiin, etten ole tervetullut ristiäisiin, että pääsen siitä vaivasta, ettei tarvi keksiä tekosyytä miksi voisin olla pois. välillä kun paniikki on paha, en vain pysty menemään.
Minun hyljiksiminen on pahentunut sen jälkeen kun erosin miehestäni. Veljeni on exän hyvä ystävä ja on minulle erittäin vihainen kun erosimme. hän ei nää asiassa sitä puolta, että erosimme yhteistuumin. syyttää vaan minua.
Tiedän, ettei minun pitäisi olla heidän kanssa missään tekemisissä, mutta haluaisin, että minut hyväksyttäisiin ja lapseni. Kaipaan sitä. En ole tehnyt kenellekkään mitään pahaa. Ja olen totaalisen yksin siis todella yksin.
saan onneksi voimia lapsistani ja ystävistä.
Edessä on taas joulu, muut viettää ne sukulaisten kanssa, mutta minä olen yksin, onneksi lapset on edes osan joulua luonani ja osan isänsä tykönä.
Antakaa neuvoa miten jaksaa huomiseen, välillä tuntuu että kun nukkuisi pois niin ei tarvisi joka päivä olla surullinen ja valvoa öisin miettien että miksi minua on kohdeltu näin
Kiitos etukäteen vastauksista.
Äiti ja isä erosi kun olin 7v, äiti lähti toisen miehen matkaan ja perusti uuden perheen ja oli minun ja veljeni kanssa vain silloin kun oli ihan pakko.
Isäni hakkasi minua siihen asti kun täytin 16 ja äitipuoleni käytti enemmänkin henkistä väkivaltaa.
näiden asioiden takia olen erittäin masentunut ja käyn psykiatrilla kerran viikossa juttelemassa ja syön masennuslääkitystä.
Toivottavasti osaan nyt kirjoittaa, niin, että ymmärrätte.
Äitini siis perusti uuden perheen, en ollut tervetullut sisar puoleni ristiäisiin, synttäreille enkä rippijuhliin. sisar puoleni on äidille kaikki kaikessa ja pitää siskoni lapsia ainoina lapsenlapsina, vaikka minullakin on kolme lasta.
Veljeni on taas isän lellikki.
Olen nyt yh-äiti ja minut on jätetty yksin, en saa minkäännäköistä tukea, puhun nyt henkisestä tuest. Isä ja äiti kyllä soittelee silloin tällöin, mutta koskaan eivät kysele, että mitä minulle kuuluu tai, että miten jakselen.
Minulla on myös masennuksen vuoksi tullut paniikkihäiriö ja erittäin paha, joten jos on jotain perhepäivällisiä niin minut ja lapset kyllä kutsutaan, mutta vastentahtoisesti, välillä en pysty menemään kun kaikki asiat tulee mieleen ja ahdistun vielä enemmän tai jos menen niin joudun pumppaamaan itseni täyteen rauhoittavia.
Nyt putosi viimeinen pommi, veljelleni tulee lapsi tässä ja sanottiin, etten ole tervetullut ristiäisiin, että pääsen siitä vaivasta, ettei tarvi keksiä tekosyytä miksi voisin olla pois. välillä kun paniikki on paha, en vain pysty menemään.
Minun hyljiksiminen on pahentunut sen jälkeen kun erosin miehestäni. Veljeni on exän hyvä ystävä ja on minulle erittäin vihainen kun erosimme. hän ei nää asiassa sitä puolta, että erosimme yhteistuumin. syyttää vaan minua.
Tiedän, ettei minun pitäisi olla heidän kanssa missään tekemisissä, mutta haluaisin, että minut hyväksyttäisiin ja lapseni. Kaipaan sitä. En ole tehnyt kenellekkään mitään pahaa. Ja olen totaalisen yksin siis todella yksin.
saan onneksi voimia lapsistani ja ystävistä.
Edessä on taas joulu, muut viettää ne sukulaisten kanssa, mutta minä olen yksin, onneksi lapset on edes osan joulua luonani ja osan isänsä tykönä.
Antakaa neuvoa miten jaksaa huomiseen, välillä tuntuu että kun nukkuisi pois niin ei tarvisi joka päivä olla surullinen ja valvoa öisin miettien että miksi minua on kohdeltu näin
Kiitos etukäteen vastauksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ota välimatkaa perheenjäseniin,jotka eivät sinua kutsu ja aiheuttavat stressiä elämääsi.Itse olen vähitellen tehnyt samoin ja aion ottaa vielä lisää välimatkaa.Mihin tollasia sukulaisia tarvitset?