Hei! Täällä kirjoittelee 14-vuotias tyttö, jolla on ongelma. Siirryin tänä vuonna 7. luokalle ja vaihdoin myös kouluakin. Minulla on ongelmana se, että on vaikea löytää kavereita. Kaikki ovat pelkkiä koulukavereita eikä se riitä minulle. Haluan semmoisia kavereita, joita voisi kutsua kylään ja voi pitää muutakin hauskaa. Sitten toinen ongelma on se, ettei minulla ole poikia kavereina, vaan pelkkiä tyttöjä. Jotkut on luuleet minua lesboksi, kun minulla on kavereina pelkästään tyttöjä, mutta ei se sitä tarkoita. Monet pojat sanovat, että minusta tulee mieleen vammanen, vaikken sellainen olekaan vaan ihan mukava ihminen (välillä tyhmä). Minulla on samasta uudesta koulustani serkku, joka myös kertoo jatkuvasti sitä, että hänelle on kerrottu sitä, että matkin (jos minulta löytyy esim. samanlainen paita, samanlaiset housut tai samanlaiset kengät) ja kyllähän minulta löytyy jotain samaa, ja enhän minä sitä tiedä. Minua pojat kiusaa ulkonäköni takia (ja ulkonäköni takia heidän mielestä minusta tulee vammanen), japaniinnostukseni takia, pituuteni ja luonteeni takia (olen tosi outo). Miten päästä outoudesta eroon? Olen myös ujo siitä lähtien, kun minua ruvettiin kiusaamaan. En uskalla puhua kenellekään koulussa, sillä minua aina pelottaa, että minulle huudetaan painu vittuun tai jotain sen tapaista. En uskalla kertoa äidilleni enkä opettajalle tästä asiasta, uskallan puhua vain kuraattorille. Joten pitäisikö mennä puhumaan kuraattorille tästä?
Miten saada ystäviä?
Yksinäinen mä oon
4413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
moi olen aikuinen ja minusta tuntuu pahalta lukea tuota sinun tekstiä
mutta en ymmärrä miksi et voisi kertoa huolistas äidilles jos tuntuu tosi vaikealta niinkerro kuiten kuraattorille niin saat purkaa itseäs
tuollaset huolet pitää saada puhua ja sitä kautta jos vaikka asiat lähtis selkiytymään
lisää neuvoja kiitos
Mene ihmeessä puhumaan kuraattorille.
Jos ne sanovat että "painu ***"" niin anna niiden olla.
Sitä joutuu kokemaan vaikka mitä noina aikoina.
Usko pois että asiat muuttuvat kunhan et liikaa muuta itseäsi toisten takia.
Sitä paitsi mitä tulee noihin "lesbo"-juttuihin niin ennen kun olimme koulussa (olen kaksi kertaa sinua vähintään vanhempi) monesti ei ollut monella tytöllä/pojalla toisesta sukupuolesta kavereita.
Et sinä tyhmä ole, etkä vammainen, kunhan jauhavat soopaa.
Mutta kuraattori antaa varmasti sulle ohjeita ja neuvoo kun olet hänelle avoin. Sitä varten hän siellä koulussa on. Ehkä sitten uskallat puhua myös äidillesi.
Tekstisi tuntui tosi tutulta, koska mulla oli sama ongelma mennessäni seiskalle. Vaihdoin myös koulua, enkä todellakaan ollut ujon luonteeni takia hyvä tutustumaan ihmisiin. Uudessa koulussa oli myös jo valmiit kaveriporukat, olin ainoa "ulkopuolelta" tuleva, eikä ollut ketään entuudestakaan tuttua koko koulussa. Alussa oli todella vaikeaa ja olin ihan yksin ainakin tammikuuhun asti. Masensi tosi paljon mennä kouluun, itkin iltaisin ja sain aamulla paniikkikohtauksia. Jotenkin kuitenkin vain sinnittelin sen syksyn ja keväällä sitten satuin ystävystymään erään tytön kanssa. Oltiin pareja jossain kouluprojektissa ja oli helpompi puhua kaksin, kuin isommassa ryhmässä. Meillä tuntui olevan paljon yhteystä ja alettiin viettää aikaa sitten koulun ulkopuolellakin. Se antoi paljon itseluottamusta ja sain myöhemmin muitakin kavereita.
En tiedä auttaako tämä tarina mitään, mutta kai vaan halusin sanoa, että et ole ainoa ja että ajanmyötä tilanne voi helpottaa. Ei ole todellakaan helppoa solmia ystävyyssuhteita tai päästä mukaan porukoihin, mutta jos edes jonkun ystävällisen ja helposti lähestyttävän ihmisen löytää, niin siitä voi lähteä ja sitten ehdottaa jotain kivaa tekemistä koulunkin ulkopuolella. Mulla auttoi myös, kun aloin harrastaa ja fanittaa erästä bändiä. Niistä porukoista löytyi paljon uusia kavereita eri kouluista ja eri puolilta Suomea, eikä sitten enää tarvinnut niin paljon niitä koulukavereita, kun oli kivaa koulun ulkopuolella.
Oon nyt jo aikuinen ja voin sanoa myös, että myöhemmin on paljon helpompaa kiusaamisen ja muutenkin elämän ja ystävyyssuhteiden suhteen. Pidät vaan pään pystyssä ja ajattelet positiivisesti. Eikä tytöllä tarvi poikia olla kavereina. Lesboilhan usein on just niitä poikia kavereina ja sitte tyttöjä tyttöystävinä, kun taas heteroilla tyttöjä kavereina ja poikaystäviä. Sun kiusaajat on tyhmiä ja lapsellisia, muista se. Ja tässä maailmassa on kiva olla vähän outo :)