Miten olette kestäneet sen ajan, kun miehenne on ollut jonkin aikaa poissa vierailemassa kotimaassaan ja kuinka yhteiselo on sen jälkeen taas lähtenyt käyntiin vai lähtikö ollenkaan? Muuttuiko mies palattuaan takaisin luoksenne?
Huolestuttaa ja vielä enemmän stressaa kun mieheni on lähdössä pois pariksi kuukaudeksi, en minä osaa olla yksin!:(
Huolestuttaa ja vielä enemmän stressaa kun mieheni on lähdössä pois pariksi kuukaudeksi, en minä osaa olla yksin!:(
Vastaukset 17
Vanhimmat
kyllä täältä Suomesta aina löytyy vuoteen lämmittäjä pariksi kuukaudeksi ;)
äsh..harmi et olen enemmän "koko elämä yhdessä" -tyyppiä eikä pettämisiä siinä välissä..:/ Täytyy varmaan hankkia kämppis tuoksi aikaa..naispuolinen siis;)
Meille toi erossa olo on ihan arkipäivää koska mun mies ei asu vielä suomessa. Pisin erossa olo aika meillä on ollu 7 kuukautta. Et jos siihen vertaa niin 2 kuukautta on ihan okei. Ei oo muuta mahdollisuutta kun kestää ja ainahan voi soittaa jos tulee hirvee ikävä. Mikään ei oo ainakaan meidän välillä muuttunut vaikka erot on välillä pitkiäkin. Se yhdessä olo jatkuu aina ihan samanlaisena. Ja sehän voi jopa tuoda vähän piristystä suhteeseen kun on välillä erossa ja saa ikävöidä toista. Mun neuvo on se et on vaan yritettävä täyttää elämä jollain muilla asioilla sillä aikaa kun mies on poissa. Ei kannata jäädä kotiin murehtimaan ei se mitään auta.
mies katoili usein ulkomaille ja oli tapana palata tänne 2-3 kuukauden kuluessa nyt mennyt melkein 5kk ei vaan näy ja kännykkä kaverille. Kun aiemmin palasi kaikki jatkui niin kuin ennen mies käyttäytyi kuin ei olisi ikinä missään ollutkaan
varmaan, että miehesi on toisen (tai ensimmäisen) vaimonsa ja perheensä luona.
Mieti, olisiko nyt sopiva aika vaihtaa maisemaa tai lukot.
yrität kovasti saada naisia epäluuloisiksi ulkkismiehiään kohtaan. Vain joku henkisesti epätasapainoinen ja elämässään epäonnistunut kademielinen jaksaa tuota samaa päivästä toiseen.
Mitä ihmettä, totuushan se on turha sitä on kierrellä,rehellisyys on parempi kuin ainainen valehtelu jota nää useimmat miehet harrastaa.
rumia ja loúseria ja harhaajat mikä ainoastaan täälä liikuu,,,.
espanjalaine.
ciao
eräällä sukulaisellani oli kans mies pari kuukautta kotoo pois ja sillä aikana oli valittu uus vaimo sieltä maasta. Olivat ilmeisesti järjestäneet parin siellä muslimiavioliittoon mutta kun mies kuuli että voisi joutua tuosta hyvästä vankilaan, peruikin puheensa. No, kävi sit uudemman kerran kotimaassaan (varmaan tekaisemassa uudet paperit) ja uus vaimo sen jälkeen saapui uusi vaimo Suomeen.
niin, jos tuommoisen elämän valitsee niin sitten kai täytyy vaan jaksaa elää tai odottaa...
Mieheni on Turkin kurdi ja ei tulisi kuuloonkaan, että hän lähtisi lomalle yksin ja vielä moneksi kuukaudeksi. Toisekseen, hän ei edes halua mennä Turkkiin enää. Olen yrittänyt suostutella, että olis kiva käydä yhdessä vaikka Alanyassa, mutta ei. Hän on todella kyllästynyt koko maahan ja sen sotilasdiktatuuriin, joka on tosiasia. Hänen perheenjäsenensä ovat sensijaan käyneet täällä meillä kylässä ja olen kokenut sen paljon paremmaksi ratkaisuksi. Pääsee suvun naisetkin vähän näkemään maailmaa. Siitä hyötyy kaikki ja olo on paljon vapaampaa ja onnellisempaa. Minua todella ihmetyttää, mihin nämä naiset alistuu, olettteko todella niin lattiamattoja, että mies saa tehdä mitä vaan.. ettei vain olisi toinen vaimo siellä Turkissa tai sitten hakusessa, olkaahan varuillanne.
Meillä mies ei ole käynyt noin pitkiä reissuja kotimaassaan tai muuallakaan, paria viikkoa vain ollaan oltu erossa. Se menee vielä helposti, vaikka toki joskus on pakko soittaa, kun ikävä vaivaa. Kuitenkin haluaisin ehdottaa, että opettelet olemaan yksin. Parisuhdekin toimii paljon paremmin, jos pärjää itsekseenkin. Tosin se on vähän niinkin, että yleensä sen yksinolon oppii vasta juuri ennen kuin toinen palaa, ja sitten saa taas opetella olemaan sen toisen kanssa. Toivotan joka tapauksessa onnea ja jaksamista - voihan se olla, että miehesi eronne aikana oppii arvostamaan sinua entistä enemmän ja palaa entistä parempana takaisin.
Meillä minä olen se, joka käväisee vähän väliä Suomessa, sellaiset vajaa viikko kerrallaan. Puhumme joka päivä skypessä ja on ihana tulla kotiin kun mies on laittanut paluuni kunniaksi hienon illalisen ja ostanut kukkia :-) Kerran olin Suomessa surullisista perhesyistä vähän pitempään (6 viikkoa) ja mieheni kävi puolenvälin paikkeilla luonani viettämässä pitkän viikonlopun. Etkö sinä voi käväistä siellä miehen kotimaassa?
Mies on ollut kerran kotimaassaan käymässä yksin n. kuukauden verran, toisen kerran olin itse mukana. Ensimmäisellä kerrallakin mun piti mennä mukaan, mutta senhetkisen terveydentilanteen ja koulun takia en päässyt. Sen lisäksi pari lyhyempää reissua tässä vuosien varrella on ollut, ja eihän se erossaolo kivaa ole koskaan, pärjätty ollaan kuitenkin, soiteltu monta kertaa päivässä (kyllä, puhelinlaskut oli valtavat) ja vähintään hyvät yöt joka ilta jos oli päiviä jolloin ei niin paljon puhuttu, ja mesen kautta oltu yhteyksissä, laitteli kuvia sieltä ym. silloin kun oli Euroopan maa kyseessä niin myös viestein. Ihan normaalisti elämä jatkui myös kun mies tuli takaisin, tosin sellainen ns. alkuhuuma oli siinäkin kun ei oltu pitkään aikaan nähty toisiamme ;) Pieni erossaolo tekee joskus hyvää, osaa arvostaa toisen läsnäoloa silloin enemmän ja ikäväkin tekee ihan hyvää parisuhteessa :) Tottakai sitä myös on huolissaan kun toinen on toisessa maassa, mutta silloin ei voi oikeastaan muuta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki menee hyvin eikä mitään pahaa tapahdu. Ei sitä kuitenkaan kotimaassakaan voi toista holhota, aina voi jäädä rattijuopon alle tai tippua keittiöjakkaralta alas kotonakin, eli periaatteessa missään ei ole turvallista antaa sille pelolle vallan.
Kannattaa itsekin elää ihan normaalia elämää ja tavata vaikka kavereita ja täyttää sitä elämää muilla asioilla jos tuntuu että alkaa murehtia liikaa, ja pieni yksinolokin on joskus ihan hyvästä. Jos jäät vain kotiin suremaan ja mietit miestäsi koko ajan sulle tulee kyllä uskomattoman pitkät kaksi kuukautta!! Tottakai rakas ihminen on aina mielessä, mutta varmaan pointti tuli selväksi :) Tsemppiä! Ei se maailma siihen kaadu.
Kannattaisiko yritää rakentaa oma itsetunto sille asteelle että osaa olla yksin..? Ensin pitää oppia olemaan yksin ja sietämään itseään - sen jälkeen pystyy alkaa rakentamaan toimivaa parisuhdetta. Roikkumalla toisessa koko ajan kiinni vie toiselta elintilan ympäriltä ja ajaa toisen ennen pitkää pois.
Kiitos vastauksista kovasti:) Sinulle "musta tuntuu": mietin tässä kirjoitustasi itsetunnon rakentamisesta sille tasolle, että osaa olla yksin.. Miksi ylipäätään tarvitsee opetella olemaan yksin, ihmisethän ovat luonnostaan laumassa eläjiä mutta erkaantuneet toisistaan kerrostalojen rakentamisen myötä. Kukaan ei saisi jäädä yksin tässä maailmassa, jossa yksinäisiä, unohdettuja vanhuksia näkee jo liikaa:(
Toki tuo roikkuminen on eri asia ja ei missään nimessä hyväksyttävää. Kuitenkin yksinäiset illat tulevaisuudessa saavat mielen hiukan alakuloiseksi:/
Jos suhde on vakaalla pohjalla, sen ei pitäisi siitä juurikaan muuttua parin kuukauden reissun takia, vaikka ikävä tietenkin tulee.
Minulla on kokemusta vain muutaman viikon erosta, kyllä se ikävä tulee nopeasti, mutta toisaalta nautin myös yksin olosta. Onneksi on puhelimet ja Skype, joten uutispimennossa ei ole tarvinnut koskaan olla.
Yritä siis tehdä kaikkea kivaa, mitä ei ehkä niin tulisi tehtyä muulloin. Niinä muutamana kertana kun mies on ollut reissussa ilman minua, olen nähnyt paljon kavereita, lukenut hyviä kirjoja, käynyt ulkona syömässä (kun ei jaksa pelkästään itselleni tehdä ruokaa) jne. Viimeksi lähdin pitkälle viikonloppulomalle Belgiaan tapaamaan rakasta ystävääni.