10 vuotta takana... huoh...
Aloin ajatella taaksepäin, olenko onnistunut isänä ja aviopuolisona. Ilmeisesti olen tehnyt kaiken oikein, ja panostanut perheeseen kuten pitäisi. Työtkin tulee tehtyä, rahallisia huolia ei juuri ole, lapset on tyytyväisiä ja niiden kanssa tulee tehtyä ja harrastettua. Vaimokin saa apua siivoihin ja arkeen, huomioin häntä kuten pitää, kaikki olen tehnyt oppikirjojen mukaan.
Mutta nyt ajattelen missä olen nyt, olen taas yksin, ei ole kavereita, vaimo pääsee menemään minne haluaa ja olla miten haluaa, ei hän petä ja on uskollinen, kaikki on senkin puolesta kunnossa. Mutta mietin, olenko todellakin luopunut kaikesta ollakseni vain oppikirjojen ja yleisten arvojen mukainen isä ja aviomies, eikö minulla ole oikeutta tehdä viikonloppuisin mitään, eikö minulla ole omaan aikaan oikeutta.
Tokihan voin saada omaa aikaa, mutta se tulee niin hemmetin raskaaksi, joudun sen korvaamaan kovalla työllä ja pitämään huoli että ei kukaan rasittuisi kun nyt sain omaa aikaa. MM työ on omaa aikaa, opiskelu, remontit, jne jne. tavallaanhan ne on, mutta stressaan niitä jo muutenkin, sen lisäksi joudun korvaamaan ne koska saan olla :( tuntuu kuin olisi aivan loppu eikä vain enää jaksa eikä mikään huvita, ei ole voimia enää mihinkään, hampaat irvessä hoidan tehtävät loppuun ja itken, toivon vain että sydän pysähtyisi jotta saisin levätä, eikä kukaan tule sanomaan että nyt on taas levätty, alahan hoitaa lapset, talo, jne jne...
Vaimo tulee varmaan ehkä joskus täs kotia, siivottu on talo ja yks lapsi kipeänä ja hoidettuna. Aamulla varhainen herätys ja hoitaa kahvi sänkyyn kun rouva tahtoo herätä. Hoitaa lapset ja ruoka, sekä talo siivossa. Pitää mennä nukkumaan että jaksaa, onko kellään mitään helpottavaa sanoa? Onhan mulla yks kaveri, joka on vajaan 100km pääs, loput kauempana, koska täällä en ole voinut uusiin tutustua. Kun on tota vapaa-aikaa muutenkin :( vittu alan inhota remotti vapaa aikaa ... :(
Aloin ajatella taaksepäin, olenko onnistunut isänä ja aviopuolisona. Ilmeisesti olen tehnyt kaiken oikein, ja panostanut perheeseen kuten pitäisi. Työtkin tulee tehtyä, rahallisia huolia ei juuri ole, lapset on tyytyväisiä ja niiden kanssa tulee tehtyä ja harrastettua. Vaimokin saa apua siivoihin ja arkeen, huomioin häntä kuten pitää, kaikki olen tehnyt oppikirjojen mukaan.
Mutta nyt ajattelen missä olen nyt, olen taas yksin, ei ole kavereita, vaimo pääsee menemään minne haluaa ja olla miten haluaa, ei hän petä ja on uskollinen, kaikki on senkin puolesta kunnossa. Mutta mietin, olenko todellakin luopunut kaikesta ollakseni vain oppikirjojen ja yleisten arvojen mukainen isä ja aviomies, eikö minulla ole oikeutta tehdä viikonloppuisin mitään, eikö minulla ole omaan aikaan oikeutta.
Tokihan voin saada omaa aikaa, mutta se tulee niin hemmetin raskaaksi, joudun sen korvaamaan kovalla työllä ja pitämään huoli että ei kukaan rasittuisi kun nyt sain omaa aikaa. MM työ on omaa aikaa, opiskelu, remontit, jne jne. tavallaanhan ne on, mutta stressaan niitä jo muutenkin, sen lisäksi joudun korvaamaan ne koska saan olla :( tuntuu kuin olisi aivan loppu eikä vain enää jaksa eikä mikään huvita, ei ole voimia enää mihinkään, hampaat irvessä hoidan tehtävät loppuun ja itken, toivon vain että sydän pysähtyisi jotta saisin levätä, eikä kukaan tule sanomaan että nyt on taas levätty, alahan hoitaa lapset, talo, jne jne...
Vaimo tulee varmaan ehkä joskus täs kotia, siivottu on talo ja yks lapsi kipeänä ja hoidettuna. Aamulla varhainen herätys ja hoitaa kahvi sänkyyn kun rouva tahtoo herätä. Hoitaa lapset ja ruoka, sekä talo siivossa. Pitää mennä nukkumaan että jaksaa, onko kellään mitään helpottavaa sanoa? Onhan mulla yks kaveri, joka on vajaan 100km pääs, loput kauempana, koska täällä en ole voinut uusiin tutustua. Kun on tota vapaa-aikaa muutenkin :( vittu alan inhota remotti vapaa aikaa ... :(
Vastaukset 32
Vanhimmat
anna olla, kukaan sinua käske suorittamaan elämääsi!
Jätä siivoukset (tylsää ja lapset tulee allergiseksi kun on nurkat liian steriilejä). Meillä aikoinaan siivottiin kun muistettiin, lapset pyöri mullassa ja elukoiden paskassa (maatila) mutta sairastelivat vähemmän kuin koulutoverinsa.
Oletko aivan tosissasi että kannat aamukahvin eukollesi sänkyyn? Taitaa olla pilakirjoitus. Nouskoon nainen, keittäköön itse kahvit! Miksei hän sitten siivoa?
Tuollaisena vihtorina vaimosikin pian alkaa kiinnostua muista miehistä. Minkälaisen simasuun mahdoitkaan naida, ilmeisesti hän erinäisin lirkutuksin, vuoroin ynseilyin piiskaa sinua yhä uuteen ahkeruuteen. Rakentamaan, kunnostamaan, aina vain uutta statusta taloon.
Otapa huomioon, että väsyneenä, stressaantuneena tuskin jaksat olla se alati kiva isä lapsillekaan. Heitä sinä sohvalle ja ala katsomaan hyvää leffaa! Ja solmi uudelleen ne suhteet kavereihesi, ei perhe-elämä tarkoita sitä että kaikki muut ihmissuhteet pitäisi heittää romukoppaan.
Oli ihan vaihtelevaa ja kivaa lukea tekstiä :) Vaimo tuli kännissä kotia, ja loppujen lopuksi piti hakea se sen kaverin luota. 2kilsan päästä, ja ei se kiinnostu muista, on meikäläisessä sen verran myös sitä vetovoimaa ja hoidan myös sen kiintiön niinkuin miehen kuuluu.
Ja kahvit on aina tullut keitettyä, ainakin viikonloppuisin, ja joinakin arkiaamuisin jos sattuu alkaan työt hieman myöhemmin. Tuleepahan sitä itellekkin samalla tehtyä kahvi, ja sain mä hiljan kans kahvin kun olin todella pahasti kipeänä, tunsin syyllisyyttä ku tuotiin leivät ja kahvi, tais olla eka kerta.... Ja eipä se ilo kauaa kestäny ku piti nousta auttamaan talouden ylläpitämises, mut oli se hetkenkin tunne kiva :)
Muutenkin pelkään että olen epäonnistuja jos en vietä aikaa perheen ja lasten kanssa, sekä auta vaimoa kun tulen töistä. Onhan se päivän hoitanut lapsia ja siivonnut taloa, kaiken kohtuun nimissä, kun saan olla pois päivän, pitäis mun auttaa ylläpitämään taloutta ja antaa toiselle aikaa rentoutua ja rauhoittua. En vain ole ajatellut asiaa enempää, mutta hiljan alkanut kasvaa inhottavan voimakas halu päästä äkkiä pois ja rentoutua. Mutta kun en voi sitä tehdä, se olisi itsekästä, ja jos satun sen ajan saada aikaiseksi, en edes halua kuvitella mikä sen hinta on. En varmaan edes palaisi lomalta jos sinne pääsisi :D :(
Kyllähän sitä tulee skypellä ja chattien kautta oltua kavereihin yhteydessä, että eiköhän se oo ihan hyvä. Ja onpahan oltu melko selvänä tän 10vuotta :D kun ei oo kavereita täs lähellä.
Kiitos kun ymmärsit. Meen nukkumaan ny, pitää jaksaa aamulla, eikös se isänpäivä ollu tällä viikolla. Et pitäsi ihan senki takia jaksaa, ja vaikka sitä ois stressaantunu, kyllä lasten kans on ilo olla. Ei mun ongelmat paina heitä, enkä halua niitä sillä rasittaa, toivoisin vain että olis keinoja selvittää nämä etten vain romahtaisi lopullisesti.
Niin monet naiset pyörittää tuota samaa rumbaa vuodesta toiseen mukisematta ja uupuneina. Mitä tekee miehet? Kun vaimo väsyy eikä enää jaksa kiinnostua edes seksistä, mies menee vieraisiin pettämään, kunhan vain saa! Kunpa useammat miehet sen hulluutensa tajuaisivat. Sinun kohdallasi on tilanne kääntynyt päälaelleen, olet se "vaimo" joka huolehtii ja huolehtii. Väsymyshän siinä tulee. Ota lomaa, olet sen ansainnut!
On tuo tullu mieleen, ja lomalle olis kiva mennä. Heräsin aamulla, hoidin kuten asiat ennakoin. Vaimo makaa sängys ja kahvi on tuotu. Yritin hieman herättää keskustelua voisinko käydä lomalla jossain, tai pieni retki kavereiden kans, tuskin onnistuu, mutta kysellä edes. Tai harkita jotain muuta pientä, tappeluhan siitä tuli, "jahas, nyt sitten kostat kun olin eilen" "mitä sä oikein sinne menisit tekemään" jne jne. äh antaa olla, en mä jaksa tapella, varsinkin kun tiedän että "jos" sattuisin pääsemään. Takaisin tulo olis yhtä helvettiä.
Tuntuu kivalta kuulla niitä ajatuksia jotka kaikuu mielessä, et kaipa olisin hieman lomaa ansainnu. Ehkä jonain päivänä se onnistuukin. Kiitos vastauksesta, t "vaimo" :D :_| . . .
Vaimosihan kiristää sinua eikä päästä mihinkään niin sinun täytyy sanoa vaimollesi että jos et pääse niin vaimosikaan ei pääse mihinkään. Eihän parisuhde noin toimi vaan teidän täytyy sopia kaikki asiat ja jos haluat vaikka viikonloppureissulle kavereiden kanssa niin sehän on vain ilmoitusluonteinen asia vaimolle ja sanot vielä ajankohdan koska menet. Vaimosihan on kietonut sinut ihan pikkusormen ympärille ja sinä teet niin kun vaimosi haluaa. Jos minua joku noin pompottaisi niin menisivät sukset aika nopeasti ristiin. Ei muuta kun lomalle ja teet niitä koti toitä oman jaksamisesi mukaa ja jos et jaksa niin jätät tekemättä. Itselläni puoliso on kova tekemään kotihommia niin täytyy aina vähän topuutella että nyt lopetat ja otat kaljan ja minun viereen televisiota katsomaan niin on paljon hauskempaa kun toinen ei touhua koko ajan. Suosittelen teille parisuhdeterapiaa niin siellä selviää mitä parisuhde on. Kyllä sinulla on oikeus lomailla paripäivää yksin vaikka mökkiviikonloppu jossain.
Että tehdään niitä kotihommia sen verran kuin oma terveysantaa periksi koska se oma työ on paljon tärkeämppää kuin se onko koti siivottu. Nyt viikonloppuna piti vaihtaa talvirenkaat toiseen autoon mutta kun tuli muuta tekemistä niin renkaat vaihdetaan myöhemmin. Itse välillä toppuuttelen puolisoani varsinkin viikonloppuosin että nyt lopetat ne kotityöt ja tulet katsomaan tv:tä ja viinilasillinen myös niin se tekee myös hyvää ja rentouttaa. Kenenkään työmäärä ei saa viikossa nousta kaikki mukaan lukien yli 50 tunnin viikossa koska sitä ei kukaan jaksa ja jos jaksaa niin terveys rupeaa kärsimään. Kotitöitä tehdään silloin kun niitä huvittaa tehdä ja väkisin ei kannata tehdä.
Elämä on valintojen tekemistä, olet lähtenyt sille tielle, että perheesi voi mahdollisimman hyvin. Se on kuule erittäin hienoa. On paljon helpompi olla lyhyt jänteinen kuin pitkäjänteinen, helpompaa rikkoa kuin rakentaa, helpompaa tuhlata kuin säästää.
Pitkäjänteisellä puurtamisella on hintansa jonka sinä koet maksaaneesi. No ei se hinta mikään kohtuuton ja lopullinen ole. Et ole menettänyt lopullisesti mitään, et ainakaan mitään arvokasta. Päinvastoin olet saanut puurtamisellasi jotain todella arvokasta.
Miehenä tiedän, että ongelmia tulee siitä, kun muut eivät osaa näyttää arvostusta. Kyllä he sitä arvostavat.
Ei ongelma ole ettenkö tietäsi saavuttaneeni jotain, ja ettenkö tietäsi ettei minua arvosteta. Oon varmaan kuullut kaikki maailman kehut ja ylistykset, kateellisia vaimon kavereita. Ihmetteleviä sukulaisia, oon varsinainen ihmemies... Mutta ny on vain voimat loppu, enää en meinaa jaksaa.
Aina kun yritän saada lepoa ja aikaiseksi omaa aikaa, se päättyy tappeluun. Se ei ole lapsille kivaa jos joutuu vanhempien näkevän riitoja vaikka saadaan ne aina illan päätteeksi sovittuakin, en haluaisi marttyyrin leimaa, mutta sanotaan että suostun myöntymään ja pyytämään anteeksi asioita joita ei edes pitäisi, vain saadakseni sovun ja rauhan taloon. Sitten kannankin tätä ja pyrin pääsemään eroon kokemastani väärästä, ei oikeasti ole kivaa jos niitä kertyy paljon.
Mutta tiedän just mitä haet takaa, ja siten olen pyrkinytkin elämään :)
Puhut nimittäin just kuin mun työkamun taannoin ja se sai lekurilta komennon lomalle burnoutin takia.
Ei se ole normaalia, että elämä ei maistu enää millekään ja että vapaallakin vaan kelaa kaikkea; miten kiltti tai tehokas on ollut ja mitä on saanu aikaseksi, mitä jättänyt tekemättä jne jne.
Tasapainonen ihminen kykenee kyllä pyähtymään ja käsittelemään pahan olonkin pois. Burnouttiin joutunut on sen sijaan sairas eikä siitä selvitä vaan pikkusen lepäämällä.
Hoida itseäsi. Ota selvää mikä sua ihan oikeasti vaivaa.
Lastenkin takia sulla on se velvollisuus.
Onhan mullakin omat viat, ja pyrin niitä korjaamaan parhaani mukaan. Ja vaikka olisinkin aivan loppu, pystyn silti vielä ainakin tekemään. Mutta vaara lopulliseen romahtamiseen on olemassa, harmi etten voi mennä siitä keskustelemaan lääkärin kanssa, Koska mikäli mulle se todetaan, siitä tulee yks helvetti. Ja todennäköisesti jos lepäisin ja ottaisin rauhallisesti, se johtaisi eroon, tai asumus eroon ja julkiseen nolaamiseen täällä. Ja saisin pyydellä anteeksi ja pyrkiä korjaamaan tilannetta pitkään.
Eli mikään sairauden varjolla saatava loma tai hoito on mahdoton, koska "mikä oikeus sulla on olla sairaana" tulee nopeasti vastaan....
Rupeat ottamaan rennosti ja vaatimaan omaa aikaasi ja vaimosi voi hoitaa oman osansa kotihommista ja niin edelleen . Jo ei ole mitään henkireikää niin etsi itsellesi jokin joukkuelaji jota olet harrastanut niin saat kavereita ja on pelejä ja saunailtoja niin saat irtiottoja koto-olista ja pidä kiinni oikeuksista si vaikka vaimosi kuinka valittaisi.
:) Erohan tuosta tulisi ryminällä :) Kokeilin sähly-iltoja hetken aikaa, mutta tuli niin syyllinen olo. Kun niin sitä taas mennään ja jätetään perhe taas vaimolle, eikö yhtään omatunto soimaa jättää lapsia kun lähet kavereiden kanssa pitämään hauskaa.
Sauna-illat tappaisi vielä pahemmin, "koittaisit edes tehdä jotain hyödyllistä" huoh... tullut koitettua vastaavaa -.- .
Kiitti Make, tuttuja juttuja jotka ois kivoja, mutta kohtuuden rajoissa tietenkin. Ei vain ole justiin tähän olotilaan helpotusta, en haluaisi lasten takia erotakaan, koska heillä on hyvä olla ja ainakin vielä pystyn tekemään paljon työtä asioiden rauhoittumiseksi. Sitä vain että pelkään voimieni loppuvan, ei oo koskaan ollu näin väsy.
Itse pelaan koripalloa ja käyn punttisalilla noin 3-7 kertaa viikossa ja olen tehnyt sitä jo ennen ainoan lapseni syntymää ja syntymän jälkeen ja kyllä puolisonikin on kerennyt kaikkea harrastaa vaikka lapsikin on. Nyt lapsi jo kohta 15v eikä puolisoni ole koskaan ottanut hernettä nenään kun pidän fyysisestä kunnosta huolta. Siinä tulee hypittyä seinille kun olen koko ikänä harrastanut urheilua ja ikää 49v ja vielä jaksan harrastaa eikä sitä kukaan jaksa olla joka ilta kotona perheen kanssa koska kaikilla pitää olla omaakin elämää vaikka perhe on. Saunailtoja on maksimissaan kolme vuodessa ja jos siitä muija ottaa pulttia niin saa ottaa. Vaimosi yrittää syyllistää sinua siitä että sinulla on muutakin elämää ja pitää sinua tossun alla. Ei muuta kun laitat asiat siten kun ne sinulle sopivat ja neuvottelet vaimosi kanssa sopivan määrän mitä sinulla on hyvä olla omia menoja vaikka 4h viikossa ei ole liikaa omille harrastuksille. Vaimosi yrittää hallita sinua mutta älä ota siitä oman tunnon tuskia koska siinä ei ole mitään järkeä. Näytäppä näitä vastauksia myös vaimollesi ja pistä hänet miettimään että ketään ei voi omistaa ja jokaisella on oikeus myös omiin harrastuksiin.
Niin syyllistämällä ja nalkuttamalla pidetään miestä hallinnassa, ettei hän vain pääsisi pahoille jäljille ja oppisi vaatimaan oikeuksiaan. Jos sitten miestä pidetään kivasti puutteessa ja vielä tunteen tasolla etäisenä, niin sehän tekee ihan mitä vain saadakseen pienen armopalan huomiota vaimoltaan. Autas armias, jos / kun joskus et pystykään olemaan vaimolle mieliksi, niin saat siitä itsellesi huonon omantunnon, pahan mielen ja haukut vielä päälle. Ennen pitkään tulee sellainen arvotottomuuden tunne, masennus ja alkaa ihmettelemään onko tässä mitään järkä?
No EI SIINÄ MITÄÄN JÄRKEÄ olekaan. Toiset vain mittaavat itseään suorittamalla ja silloin mikään ei ole riittävästi tai tarpeeksi. Ei sinun resursseilla ole mitään mahdollisuutta, kun toiselta osapuolelta puuttuu empatia ja ymmärrys kohtuullisuudesta.
Voit yrittää miellyttää vaimoasi ihan hamaan tappiin asti. Et tule saamaan siitä yhtään suurempaa ristiä haudallesi. Tuloksena tule ei olemaan kaipaamasi hyväksyntä ja suhteen normalisoituminen, vaan ennen pitkään ajaudutte toisillenne etäisiksi, keskustelu yhteys katkeaa, läheisyys lakkaa, seksiä harjoitetaan enää 1-3 kertaa vuodessa, jos silloinkaan jne...
Ai että mistä tiedän... Jos olet nyt ollut oravanpyörässä kontroitavana 10 vuotta, niin itse olen yli tuplasti tuon. Voin kertoa kokemuksesta, että tilanne ei parane ellet puutu siihen määrätietoisesti. Meillä ei keskustelut, sopimukset, lukuisat yritykset ja erolla uhkaaminenkaan tuottanut mitään positiivista. Parisuhdeterapiaankaan hän ei halunnut lähteä, kun pelkäsi joutuvansa luopumaan valta-asemastaan.
Toivotan onnea ja toivon vilpittömästi olevani väärässä, mutta pelkäämpä etten ole...
Mallikelposesti olet suorittanut aviomiehen tehtäväsi vasta sitten, kun olet tosiaan ottanut sitä omaa aikaa.
Eli aika on tässä se muuttuja. Sulla on joko X määrä aikaa tai Y määrä töitä. Ei ole olemassa tilannetta, jossa X ajassa tehtäisiin Y-määrä töitä, koska työt eivät maailmasta lopu.
On siis päätettävä, että minä poika teen tästä lähin viikossa X AJAN töitä, ja saan siinä ajassa valmiiksi sen verran kuin kerkeän.
Simppeliä? Jos rupee aviopuoliso marmattamaan, niin varmaan rakastava puoliso kuitenkin ymmärtää että liika stressi ja työ aiheuttaa msentuneisuutta ja toivoo kuolevansa etc etc... JUTELKAA
Elikkä teillä on nyt siis ongelmana se, että vaimo painostaa tekeen yli jaksamisen?
Tulee siis tappelu? noniin. Eli tässä päästään siihen tärkeään kohtaan, että teidän tulee päästä keskustelemaan asioista järkevästi. Jos tappelu tulee aina eikä voi mitään asiallisesti keskustella, on silloin ammattiavun paikka.
Pistä seinää vasten tästä asiasta. Sä lakkaat tekemästä asioita tai lähdette kirkon perheasian neuvottelukeskukseen maksuttomaan keskusteluapuun, jossa ei tapella, vaan asioista keskustellaan! Myös lääkärin lausunto on kiva hankkia, että siitä paperilta näkee olevansa kipeä ja näkee vaimokin.
Kyllä 10 vuoteen mahtuu juttelua ja asioiden läpikäymistä. Ongelmat onkin nyt siinä että myös ammattiauttajat tietää että suhde tarvitsee molempia osapuolia asioiden eteenpäin viemiseksi, myös minä. Mutta mitä jos toinen ei vain jaksa tai pysty enempään. Jätänkö minä sitten toisen kun hän ei enää jaksa?
Ei toista voi vain jättää kun on vaikeaa, eikä toinen vain jaksa.
Olen koittanut käydä pariterapiassa, ja siellä vaimo sai huomata että laiminlyö tehtäviänsä, asiaa yritettiin parantaa, mutta hänellä ei ollut voimia kuunnella enempää, saati tehdä asialle enempää. Hetken yritti tehdä enemmän, joka johti uupumiseen ja lopulta sain paikata asiaa ja oma työmäärä moninkertaistui kunnes sain hänet masennuksesta ylös. Eli aiheutti enemmän harmia kuin hyötyä, aina välillä hän meinaa masentua tästä samasta aiheesta ja saan tehdä töitä ettei hän mene sinne. Eikä ole kun oma olo on tällainen nostaa aina ylös, pelottaa että sanon jotain harkitsematonta ja upotan hänet syvemmälle. Enkä halua sitä.
Lääkärissä käynnit, kaikki todistukset, yms. ei auta, koska tilanne on sama kuin yllä. Ilman oloa että syytetään toista laiminlyönnista tai vastaavaa, eikä pariterapiassa varsinaisesti sitä mainittu, hänelle vain tuli se tunne. Jos olen kipeä, ja hänen työtaakkansa kasvaa, alkaa myös ongelmat kasvaa, todistuksella ja sillä että sanon olevani kipeä saan ehkä hieman lepoa sieltä täältä, mutta korkeintaan päivän ehkä pari. Mutta arvostan kyllä sitä, tosin pahin helvetti on pitkät flunssat, masentaa jo etukäteen tähän aikaan.
Vaimo ei varsinaisesti painosta, ja painostaa. "Nyt oon ollu päivän kakaroiden kans enkä jaksa kuulla, nyt on mun vuoro levätä. Ja vittu ku täällä pitää siivota, kukahan sen tekis. Toivottavasti täällä tulee siivoon ku palaan / oon levänny" jne. vastaavaa. > > > kukahan (eipäs oo muita ku mä) < < <
Kiitos OI Playa tuesta ja hyvästä palautteesta.
parin viikon loma Thaimaassa tekis sulle hyvää... siis kavereiden kanssa... hän voi jäädä kotiin.
No hyvä että olette tehneet kaikkenne.
Minusta teidän pitäisi saada hoitoa siivousintoiluun ennen kaikkea. Kuulostaa ihan siltä että joka päivä pitäis siivoilla. Sehän ei pidä paikkaansa. Kerta viikossa riittää. Ottakaa yhteistä lomaa ihan kahden kesken.
Sinä alkuperäinen et ole miehinen MIES vaan mies jolla on akkojen hame päällä! Herää ja ryhdistäydy! Herran jumala jos pelkäät koko ajan avioeroa ja akkasi suuttumusta jos itse rentudut tai lähdet lomalle, ei tuo ole mikään tasa-arvoinen liitto! Huh huh....sun akkas vie sua ku pässiä narussa! Pistä hyvä mies nyt tuollainen peli poikki! Anna akan suuttua ja mustaksi muuttua, mutta ota itsellesi aikaa ja tee just niitä juttuja ja asioita joita itse haluat ja joista MIES nauttii. Ihan turhaa valitusta ja naukumista jos ei itse ryhdistäydy ja ala elämään myös omaa elämää! Ei kukaan jaksa vuodesta toiseen elää niinkuin toinen sen haluaa ja elää elämää toisen ihmisen kautta, ei mitenkään vaikka kyseessä olisi oma puoliso. Ennen pitkää sulla on salarakas jonka luona saat olla oma itsesi ja haluttu/arvostettu ihan omana itsenäsi. Tähän tuo teidän touhu on menossa. Tiedän todella monta liittoa jossa akka on miehelleen kuin äiti, eli määrää ja ookaa miestään kuin pientä lasta. Tästä on miehen ja naisen välinen,aito rakkaussuhde kaukana, ja näin kuvioihin ilmestyy loppupelissä toinen nainen ja perhe-helvetti on sitten valmis kun käry käy. Näin siinä tulee käymään jollet hyvä mies nyt äkkiä ryhdistäydy!
Oon harkinnu ulkopuolista apua siivoukseen, miks muutenkaan säästää jos kerta ei juuri mihinkää pääse. Tosin suomea on tapana kiertää joka kesä ja käydä jossain, mutta eipäs siinä hirveästi rahaa mene.
Ja kyllä se on kiva jos on siivos, ja lapsetkin ymmärtää aika hyvin että on kivempi kun asioita pidetään järjestyksessä. Lapsilla on huomattavasti löysempää siivon ylläpitämises, mutta viikon parin välein pyritään palauttamaan siivo kun ovat leikkineet huoneissansa ja yläkerrassa.
On ollu lomia kahen kesken, mutta suurin ongelma on ollu että en uskalla sanoa mitä haluaisin tehdä, ettei siitä tulisi riitaa. Onnellisempia ollaan kun en ajattele liikaa mitä haluaisin, eikä se nyt niin tärkeää olisikkaan, eikä noi korvat jaksa huutamista tai syyttämistä kovin kauaa.
Nyt kun ajattelen, oon harkinnut yksiä piristäviä lääkkeitä jotka antavat voimia arkeen ja tekemiseen, mutta niillä on lievä koukuttava vaikutus, ja hieman askarruttaa kannattaisiko ottaa, taitais olla vain kuin hyppäis ojasta allikkoon.
Kiitos OI Playa
Voi olla että en ole se niin sanottu miehinen mies. Enpä ole sitä tainnut olla koskaan olla, ei kiinnosta rassata koneita ja jutella autoista, saati sitte tuunata niitä tai korjailla. Tai sitte sekoiluista ja ryyppyretkistä, jutella metsästyksestä ja kalastuksesta saunailtoina oluen kera. Yms...
En ehkä niin välitäkkään, oon just se mikä olen, eikä se ole ongelma. Mietin vain että onko olemassa vastauksia jaksamiseen ja asioiden selvittämiseen, koska tuntuu että oon kaikkea jo kokeillut ja en oikein keksi mitään, se että jo kirjoitan tänne on erittäin iso juttu, ei tää helppoa oo.
Ja tuskin siitä toisesta naisesta on ongelmia, minunhan siinä aloite pitäisi tehdä ja lähteä pettämään. Ei se mitään ratkaise ja ongelmathan siinä vain kasvaisi, pitäis vain saada joku ratkaisu tähän tilanteeseen pahentamatta asioita. Tuntuu vain tällähetkellä ratkaisu olevan tähtitieteellisen kaukana ja vaikea.
Kiitos Nainen-62, ps. en käytä hametta, son jotenki homppelimaasta :D
Arvostan sitä, että haluaa pitää perheen tyytyväisenä ja talon kondiksessa (onhan se koko perheen etu). Mutta ihan jokaisen aikuisen on ihan itse pidettävä huoli siitä, että pääsee lataamaan omia akkujaan. Sinä itse olet päästänyt tilanteen siihen pisteeseen, että passautat vaimoasi ja pelkäät kuollaksesi hänen suuttumistaan.
Sinun täytyisi kerätä rohkeutta ja ottaa se vapaa-aika väkisin itsellesi. Voi olla, että vaimosi saa raivarit ja nälvii ja sinä koet valtavaa syyllisyyttä ja mietit, että onko tämä sen arvoista. Mutta jos määrätietoisesti otat itsellesi vapaata, pääset pikkuhiljaa syyllisyydestäsi ja rupeat nauttimaan omasta ajastasi. Varmasti vaimosikin sen ajan mittaan ymmärtää ja lopettaa kiukuttelut.
Onko sinun pakko lähteä heti jonnekin parin viikon reissulle hornan tuuttiin? Etkö voisi aloittaa pehmeästi, muutamalla tunnilla viikossa, joku viikonloppu ja vasta, kun olet itse päässyt eroon huonosta omastatunnosta, voisit harkita omaa lomaa kauempana, jos se on sitä mitä SINÄ tahdot.
Anna aikaa itsellesi tottua ajatukseen, että sinullakin on oikeus rentotua tavallasi ja anna vaimollesikin siihen aikaa sopeutua. Hänhän on vuosien saatossa tottunut siihen, että sinä passaat ja hyysäät. Ei sellaisesta palvelusta ole noin vain helppo luopua.
Tää sun kirjotus kuuluisi oikeasti tuonne perheväkivalta-osastolle, tiesitkös sitä! Nimittäin vaimosi harrastaa pahimman luokan perheväkivaltaa.... on vaan ajan kysymys, milloin hän kohdistaa sen lapsiin... viimeistään kun lapset ovat teinejä tai nuoria aikuisia.
Nyt vasta kirjoitan sen, mitä alussa jo mietin. Halusinpa kaivella vähän kuitenkin tietoa sinulta ennen sitä. Et edes vastannut kysymykseen, kuinka usein teillä siivotaan, mikä vaan varmistaa käsitystäni. Sinä yrität väistellä kokoajan itse ongelmaa ja sen sanomista ettet voi edes siivoamiseen käytettävää tuntimäärää mainita :D ja aiheutat osittain ongelmasi sen itse. Saat ehkä jopa jotain sairasta tyydytystä ollessasi kynnysmattona.
Pelastapa nahkasi! Luin kaikki tekstisi ja haluaisin pyytää sinua nimeämään teksteistäsi KOLME asiaa jotka kuvastavat sairaimpia asioita suhteessanne.
Annan vinkin:
"
MM työ on omaa aikaa, opiskelu, remontit, jne jne. tavallaanhan ne on, mutta stressaan niitä jo muutenkin"
Joka taukki tietää, että työ ja remontit ja opiskelu eivät ole OMAA AIKAA. Tiedät sen itsekin!
Et kerro vaimostasi mitään. Hänessäkö ei ole mitään vikaa? Taitaa todellakin olla. Et edes kerro, miten hän elää ja käytäytyy. Esität, kuin syy olisi sinussa. Miksi? Ei me täällä tyhmiä olla ja itsekin tiedät, että vaimosi on vähän pipi.
paistaa läpi katkeruus. kaikessa tekstissäsi otat tahallisesti esiin altavastaavan asenteen, jossa painat itseäsi alas "eikä se nyt niin tärkeää...". Vaikka ihan hyvin itse tiedät ja tunnet, että se olisi tärkeää. Et hämää ketään tuolla! Et meitä lukijoita etkä edes itseäsi. Jokainen ihminen kokee tarpeensa ja halunsa tärkeäksi vaikka voissa paistaisi!! Jos vaimosi todella toivoo, että sinä vähättelet omia halujasi lomalla, halujasi vapaan suhteen, ja kokee lapsellisia raivareita jos hänestä yhtään vikaa löytyy, niin ei hän ole mikään vaimo enää. Jos taas vaimo välittää haluistasi, mutta ette voi niistä keskustella, on ongelmana kommunikaatio.
Minä en usko, että parisuhdeterapia on kohdallenne kokeiltu ja ohi. Miksi luovutitte heti haasteiden edessä? Terapiaa olisi pitänyt jatkaa huolimatta siitä, että yritys ratkaista ongelmat jakamalla askaret kotikonstein epäonnistui.
Suosittelen jotain avioliittoleiriä, jossa väännetään ihan rautalangasta, mitä parisuhteen pitää olla. Ehkä vaimosi pikku hiljaa alkaa tajuta, ettei kyseessä ole mikään syyttely jota pitää kestää, vaan avain molemminpuoliseen onneen.
jatkuu...
Valehtelet itsellesi. Oikeasti toi on aika lapsellista kelata jotain, että kyllä mä tästä lääkkeiden avul jaksan viel. Alkaa jopa vähän nyppiä tuo hiiri-asenteesi lukiessani tekstiäsi. Ei tarvitse olla mikään macho, en minäkään ole. Itsekin olen välittävää tyyppiä ja taustani takia aika mielisteleväkin välillä. Mutta en minä silti katselisi tuollaista meininkiä.
Olen itse saman tyylinen kuin sinä. Tärkeintä on olla yhdessä ja alistuisin ehkä helposti. Ylpeyden nieleminen kuitenkin kestäisi minun tapauksessani ehkä korkeintaan vuoden, minkä jälkeen kaikki purkautuisi pihalle raivarina ja akka saisi kuulla kunniansa.
Olen joutunut suhteessani miettimään saman kaltaisia asioita. Välillä on näyttänyt siltä, että ei ole ,muita vaihtoehtoja pitää naisesta kiinni kuin nuolla persettä kaikessa. Mutta ehei. Parisuhde hoitoon, minä hoitoon ja vaimo hoitoon. Se tehosi. Emme jääneet onneksi katselemaan tilannetta 10:ksi vuodeksi vaan parissa kuussa otin ohjat käsiini. Niin sinunkin pitäisi tehdä viimeistään nyt. Teillä on suurempi haaste, sillä meillä vaimo sentään oli normaali ja aina välitti molempien haluista ja toiveista luonnostaan.
Itsekkyys kasvaa mitä pitemmälle suhteesas mennään. Jos suhde pysyy koossa kuten teillä, on hintana aina toisen kustannuksella. Itsekkyys, narsistisuus ja kontrollifriikkiys on vaimosi ongelma. Osa siitä hänen masennuksestaankin taisi olla vain esitettyä että pääsisi taas alistamaan.
Täältä et tule saamaan ainuttakaan neuvoa siihen, miten voisit jaksaa kuin joku hevonen, sillä se ei ole teidän ongelmanne.
Jos ei vieläkään valkene niin väännetään se rautalangasta, ja ihmettelen, ettei muut keskusteluun osallistuneet ole jo tätä sanoneet:
Yrität siis kokoajan väistellä tosiasioita, sitä, että suhteenne on sairas, sinä olet sairas ja vaimosi on hysteerinen ja neuroottinen, anaalikompleksinen ämmä, kontrollifriikki, jolle sinä et ole mikään oikea aviomies tai edes mies vaan pelkkä työkalu.
Vaimosi tarvitsee terapiaa enemmän kuin hän tajuaa. En nyt osaa enempää sanoa, kun sinä väistelet täällä vain aihetta, etkä kerro, millainen vaimosi on. Rivien välistä pitää koittaa lukea, mikä sanalla sanoen on aika ärsyttävää. Voisit olla suorempi kuvatessasi tilannettanne kotona ja kertoa, mitä tapahtuu, miten vaimosi poikkeaa normaalista naisesta ja niin pois päin. Ihan turha odottaa pönkitystä sille, että sinun kuuluisi elää noin.
Tappele sitä akkaas vastaan. Laita se hullu johonkin terapiaan tai hipsit vittuun liitostanne. Tuolla ulkona hiihtää miljoona kiimaista, hyvän näköistä alle kolmekymppistä, jotka ottas koska tahansa tollasen 78v syntyneen (olemme muuten samaa ikäluokkaa). Oikeasti, tämä on ensimmäinen kerta tällä palstalla, kun pidän eroa vaihtoehtona (mutta vain vaihtoehtona, en ratkaisuna). Siis tuo vaimosihan on täysin kajahtanut. Voisitko kertoa että MITKÄ olivat niitä hänen tehtäviään, joita hän laiminlyö, millaisessa työssä hän on. Mitä tuo ihmeen masentuminen oikein oli. Siis siivouksestako masentui? Itsehän hän haluaa kämppää pitää anaalikompleksikunnossa!
En edes usko, että vaimosi ottaisi eroa, jos alkaisit kotonanne mieheksi yhtäkkiä. Ellei hän sinun kanssasi kestä normaalia elämää ja askareita, kuinka hän muka kestäisi sitä yksin, ja kuka muu hänelle suostuisi kynnysmatoksi? Eli ole huoleti!
Oli jonkin aikaa kone poissa, katsoin uutiset aamulla ja meinasin kirjoittaa tänne. Kun vaimo sai raivarin ku en menny tekemään ruokaa... Tuli aivan täytenä yllätyksenä. Otti koneen piuhat irti ja vei pois.
Vissiin sitten oon liikaa koneesta riippuvainen, oon ehkä 1-2tuntia viikos koneella. Ja kyllähän se hieman saattaa arkea rikkoa. Mutta eniten ehkä harmittaa kun kaikki kaverit on 100-300km säteellä, ja kone on ainut tapa pitää yhteyttä, tai toki on kännykät, mutta ei sekää kivaa oo olla jatkuvasti puhelimes, ja kiva on tehdä jotain koneellaki samaan aikaan.
Siivoihin menee vain 2 tuntii päivisin, ja ruuat yms päälle. Ja osan tekee vaimo, ja meikä siivoaa ihan mielellään. Eniten ehkä kyrsii päivät kun sysätään koko paska mulle, kun hän lähtee kavereiden luo, ja pahinta on viikonloput jos toinen ottanu täydet lärvit ja meikäläisellä on yks helvetti pitää kaikki kunnos ja myös omat mölyt mahassa. aamu "anteeks oon niin paha, tuli otettua, ei sun tarvi siivota, ollaan vaan..." heh... joo koittakaa 4 lapsen kans tosissaan olla vaan. Ja sitten lopulta kun siitä tokenee, ja jos ei oo talo kunnos... sanotaan nyt että teksti ei oo kivaa kenenkään kuulla, ei lapsille ainakaan.
Vaimoni on aika kontrollihirviö, kaikessa. Yrittää toki tehdä kompromisseja, jotka aina päättyy takaisin maksettavaksi korkojen kera, ei hän ole paha, hän vain oo ehkä niin vahva kuin olisi hyvä. Todennäköisesti hänellä menisi asiat helvetin huonosti ilman mua, ja uskon että oon paras asia mitä hänelle on tapahtunut, on sen hän myös myöntänyt. Ihmiset on erilaisia ja eri vahvusia, toivoisin vain että hän tokenisi ja vahvistuisi ennenkuin multa loppuu voimat kokonaan.
Oon varannu avioliittoleirin ens kesäksi, ja jos ei mikään auta ens vuoden jouluun mennes. Alan miettiä miten ratkaisisin avioeron, koska mun voimat ei riitä jos vastauksia saa ja asiat lähde paranemaan.
Lisäks oon varannu ajan erittäin lähelle hoitaan mun ongelmia ja apuja jaksamiseen psykologilta, uskoisin että siitä on apua kuten ennenkin, ehkä sais asiat päätökseenki vaihteeksi :)
Minusta sinä kuulostat syvästi tai ainakin keskivaikeasti masentuneelta. Toivottavasti psykologisi osaa auttaa. Osaat hyvin eritellä asioita ja tunteitasi. Ymmärrät myös vaimoasi. Olet parempi mies kuin moni muu.
Tarvitset lepoa, mutta et osaa levätä, kun työt ja velvollisuudet kaatuvat niskaan. Enpä tiedä, osaisitko todella rentoutua, vaikka pääsisitkin jonnekin yksin irti arjesta? Eikö niin, että kaiken aikaa miettisit, tuliko tämä ja tuo nyt varmasti hoidettua, pärjäävätköhän lapset jne?
Parempia päiviä sinulle ja ainakin hopeareunoja pilviisi toivottaa Marjatainen.
kommentoimatta tähän jotain. Uskomatonta. En tiennyt, että on näin kilttejä miehiä olemassa, oikeasti. Olet supermies, mutta sun vaimos on karmeimmalta akalta kuulostava ihminen. (Anteeksi) Sun täytyy rakastaa sun vaimoas aika paljon, että jaksat palvoa häntä. Tai sit rakastat lapsiasi niin paljon ja saat heistä voimia elää tällaisen tyrannin kanssa. Ihmettelen myös sitä että miksi pelkäät eroa, itse rukoilisin eroa sinun tilassasi.
Sun täytyy saada pitää lomaa, niin kun jokaisen ihmisen kuuluu, hitto! Paljon halauksia ja hyvää tulevaa lomaa ;)
Kuulostaa kyllä todella raskaalta, ja kuulostat perisuomalaiselta ahkeralta aatulta.olen kuullut ja nähnyt liian monta esimerkkiä loppuunajetuista isistä, että älä hyvä mies vielä hautaan itteäs aja. haluatko eläkepäivilläsi harmitella tekemättömiä haaveita? avaa rohkeasti suusi vaimollesi, ja jos ei puhe auta, niin silloin on vaimokkeessa vika.jos ei parin kyyneleen tirautus tehoa, niin sitten ei mikään. kyllä me akat saadaan vollottaa ja aina menee vaatimukset läpi, joten eiköhän teilläkin välillä ole oikeus!;) mikään ei mielestäni ole surullisempaa kuin surullinen mies.liika kiltteys ei ole eikä koskaan tule kantamaan hedelmää. pieni itsekkyys silloin tällöin tekee vaan hyvää!;) nyt vaan vanhoja koulukavereita netistä metsästämään, ja road-trip alulle!
on sun korvien välissä, relaa ja lakkaa tressaamasta, lakkaa remontoimasta ja passaamasta muita, ota omaa aikaa, ja anna muijas hoitaa välillä muksuja ja sinua. Hommaa joku ammattilainen tekeen sen rempan.
Älä ole niin NÖSSÖ ole mies ja osoita paikkasi perheessä vaadi tasa-arvoa, yhteistyötä, ystävyyttä ja avunantoa ja ala myös jotain harrastaa.
Ekaksi mee nukkumaan kunnon yöunet.
vaikka päällään seisomaan...
Melkoista tarinaa.
Me haaleassa tiskivedessä käsiämme liottavat
lähiöiskät olemme tämän maan tulevaisuus.
Suomalainen mies on antanut housut jalastaan puolivuosisataa
sitten ja me olemme tulos. Pahoittelen provosoivaa esitystapaa, mutta
jotenkin se nyt vaan sopii tähän.
Ei se loma auta, kaikkihan tietää mille tuntuu palata lomalta töihin,
jopa ne meistä jotka nauttivat työstään.
Parisuhteestakin lomailu auttaa juuri sen loman ajan plus vartin päälle ja
kas kaikki on taas ennallaan.
Asiat pitää laittaa ensin kuntoon ja sitten lähteä sinne lomalle.
Ensin omassa päässä, sitten kumppanin kanssa.
Voisi olettaa että tunnet puolisosi, rakenna sen mukaan.
Esitä asiat oikeaan aikaan, taktikoi ja ennakoi, vältä
suorat konfliktit. Itseasiassa tarinassa on niin paljon tuttua etten ole oikea
jakamaan tähän neuvoja.
Kaikkeen on yleensä syynsä, niitä pohtiessa päätyy yleensä
kiertämään kehää. Mihin itse tyytyy, mitä tarvitsee ja mitä
on valmis itse tekemään, toisille tai itselleen. Tasapaino
molempien osapuolien osalle, ei edes mikää 1:1 vaan kumpaisellekin
tarpeen ja tilanteen mukaan. Toinen toistaan tukien, tarvittaessa
hetkellisesti vaikka kantaen mennään.
Koskaan ei vain toisen osapuolen kertomana
hahmotu kokonaisuus, paljon on kodeissamme asioita joiden
merkitystä ei ulkopuoliselle aukea.
Koita päästä tilanteen herraksi, tuumaa tarkoin mitä haluat ja toimi sen mukaan.
Ole johdonmukainen ja järkevä, nykyinen tilanne ei kuitenkaan ole se jota jaksat
oikein kauaa. Toiset jaksaa, ne joille se sopii, mutta he eivät kirjoita tänne.
Isänpäivänä kun tuumailee piristeitä vaihtoehtona ei katkeaminen
ole välttämättä kaukana. On mahtavaa, että saat virtaa lapsista ja haluat viettää aikaa
heidän kanssaan, sekin vaan on valitettavan haavoittuva osa-alue, kun väsyy, eikä
yksinkertaisesti enää jaksa.
Kissa pitää nostaa pöydälle,
hiiret kiipeävät sinne itse.
p.s. muista kotitalousvähennys kun palkkaat siivousapua :)
tavallisen tyhmä mies, nakkaa se muijas pihalle ja ala elään omaa elämääsi enenkö se on liian myöhäistä.