Onko teillä ollut sellaista, että tunnette huonoa omaatuntoa, jos työtuntienne ulkopuolella otatte rennosti vaikka ympärillänne olisi täysi hulina päällä? Itselläni on niin, että tunnen esimerkiksi viikonloppuna tai viikollakin työtuntien ulkopuolella oloni epämukavaksi, jos huomaan että vanhemmilla on kädet täynnä töitä lasten kanssa, likapyykkikori pullollaan vaatteita (ei siis omiani, vaan muiden) ja itse otan rennosti. Korjaan kyllä tottakai aina omat jälkeni oli työaika tai ei, ja huolehdin omat asiani, mutta tunnen silti jotenkin oloni lusmuksi yllämainituissa tilanteissa. Sama on esimerkiksi silloin, jos viikonloppuna nukun pitkään.
Perheeltä en ole saanut mitään kommentteja noista asioista, joten ei tämä heidän aiheuttamaansa ole, uskoakseni enemmänkin omian korvieni välissä.
Ongelmanani on myös ollut esimerkiksi se, etten kehtaa mennä jääkaapille perheen läsnäollessa. Jotenkin tuntuu koko ajan että olen vieraiden nurkissa ja että on röyhkeää mennä hakemaan ruokaa jääkaapista, ja mietin jatkuvasti että saankohan syödä tätä ja tuota. En muutenkaan osaa oikein olla kuin kotonani missään muualla kuin ehkä omassa huonessani täällä. Yritän hokea itselleni että minäkin asun täällä nyt, mutta silti tunnen oloni vieraaksi.
Olisi kiva kuulla muiden au pairien ja hostienkin vinkkejä ja mielipiteitä!
Perheeltä en ole saanut mitään kommentteja noista asioista, joten ei tämä heidän aiheuttamaansa ole, uskoakseni enemmänkin omian korvieni välissä.
Ongelmanani on myös ollut esimerkiksi se, etten kehtaa mennä jääkaapille perheen läsnäollessa. Jotenkin tuntuu koko ajan että olen vieraiden nurkissa ja että on röyhkeää mennä hakemaan ruokaa jääkaapista, ja mietin jatkuvasti että saankohan syödä tätä ja tuota. En muutenkaan osaa oikein olla kuin kotonani missään muualla kuin ehkä omassa huonessani täällä. Yritän hokea itselleni että minäkin asun täällä nyt, mutta silti tunnen oloni vieraaksi.
Olisi kiva kuulla muiden au pairien ja hostienkin vinkkejä ja mielipiteitä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla oli aikoinaan sama tunne kun sinulla. Esim kun oli nàlkà en uskaltanut syòdà tarpeeksi ja laihduinkin 6 kk 6 kg. Jos jààkaapissa oli vaikka yksi jugurtti jàljellà en koskaan ottanut sità, en mitààn tuotetta viimeistà palasta. yritin kuitenkin syòdà perheen kanssa vapaa-aikanakin mutta esim. viikonloppuisin tàmà ei ollut mahdollista. Mità tulee kotitòihin autoin tietysti pòydàn kattamisessa ja siivoamisessa vaikka olikin vapaapàivà sillà ne kuuluvat normaaliin asumiseen. Siivosin myòs usein su aamuna koko keittiòn joka oli todella sekainen kun vanhemmat ja lapset olivat syòneet aamiaista ja jàttàneet kaiken pòydàlle kun làhtivàt aamuisin ulos kun taas minà nukuin. he olivat aina tyytyvàisià. Lisàksi jos jotain tavaraa puuttui yllàttàen tarjouduin menemààn hakemaan sità kaupasta vaikka olikin vapaata aikaa. Kyllà tàssà pitàisi lòytàà se kultainen keskitie eikà tuijottaa aina tyòtunteihin. Myòs perheen kanssa oleminen on luonnollista koska heille se on outoa jos au pair vain nyhjàà omassa huoneessaan.
Yritä suhtautua tilanteeseen niin kuin suhtautuisit kotona. Au pairina olet perheenjäsen; jos omassa kodissasi on jotain askareita, niin todennäköisesti autat parhaasi mukaan. Ei sinun kuulu jokapaikanhöylä olla, eli älä tee kaikkea yksin, mutta mielestäni voit ihan hyvin auttaa host-perhettäsi myös tuntien ulkopuolella. Se lisää yhteenkuuluvuutta, ja saattaa vaikuttaa positiivisesti myös tuohon, että tunnet olevasi kotona vain omassa huoneessasi. Ole osa perhettä, myös virallisten tuntien ulkopuolella!
Ja mitä tuohon ruokailuun tulee, niin itse olen ainakin ihan avoimesti marssinut kaapille jos jotain haluan, ja auppisäitinikin hokee vähän väliä sitä, että pitää olla kuin kotona ja ottaa ruokaa jos on nälkä. :D
joo mullakin on toi jääkaappiongelma.. aloittaja, kuin kauan olet ollut au pairina kyseisessä perheessä? itse n. 2 kuukautta ja vieläkään ei kehtaa mennä jääkaapille jos jotain tekee mieli. en tiedä miksi, muuten en ole mikään ujo ihminen.
Mää oon huomannu, että host-isä kattoo aina tosi pahalla, kun meen jääkaapille ruoka-aikojen ulkopuolella. Tai jos tuun myöhemmin kotiin ja muut on jo syöneet iltapalan, niin toki määkin jotain syön. Oon kuitenkin kuin en huomaisikaan ja jatkan syömistä, vaikka se tuntuukin pahalta.
Tosta kotitöiden teosta. Ite teen tosi paljon kotitöitä myös vapaa-ajallani eli katan pöydän ja siivoon sen, pesen astiat (käsin!), leikin lasten kaa, vahdin lapsia, käyn kaupassa ym. Mää oon vihjannu ja sanonu suoraankin, ettei se oo ihan oikein, mutta ne vaatii tota multa. Miks mun täytyy tehdä puolet töistä palkalla ja puolet palkattomana? Eli vähän pitäis rajottaa... Mutta minkäs teet, kun alussa olin liian kiltti ja joustava.
Entä minkä verran teidän mielestä olisi hyvä hengailla perheen kaa vapaa-ajalla? Ite oon yrittäny vähentää sitä, sillä haluan omaakin aikaa, mutta perheeni on suutunu siitä. Eli mikä on normaalia ja mikä ei?
Toki teen tavallisia perhe-elämään kuuluvia kotitöitä työtunien ulkopuolellakin, samalla tavalla kuin normaalistikin perheessä ja kotona tehdään, ja siivoan aina omat jälkeni. Joskus vaan se vapaa-ajan ja työajan välinen raja on vähän häilyvä, eikä oikein tiedä miten olla.
Mielestäni vapaa-ajalla minun ei tarvitse vahtia lapsia, siivota heidän huonettaan yms työaikaan kuuluvista asioista. Tietenkään en kuitenkaan tarkoita sitä, että vapaa-ajalla en tekisi yhtään mitään, niinkuin sanoin, siivoan omat jälkeni, pesen omat pyykkini, tyhjennän astianpesukonetta yms normaaliin elämään kuuluvaa. Joskus vaan todella tuntuu että se raja on niin häilyvä... ja usein tunnen huonoa omaatuntoa siitä jos vaikka perheellä on kädet täynnä lasten kanssa ja minä teen omia juttujani.
Olet siis au pairina jossakin vieraassa perheessä jos ymmärsin oikein. On hyvä että palvelet toista ihmistä ja auttelet, mutta sinä saat suoda itsellesi myös lepoa. On myös toisen palvelemista se että viettä hänen kanssaan aikaa ja saa hänet hyvälle tuulelle. Jumala loi meidät palvelemaan toisiamme ja antoi meille myös luvan levätä.
Minullakin on jääkaappiongelma! Tässä maassa syödään muutenkin niin ihmeellisiin aikoihin, että nälkä yllättää väkisin. Huomasin myös laihtuneeni, vaikka syynä kyllä voi olla viikontakainen sairasteluni.
Tämä perhe on onneksi järjestänyt minulle omaa tilaa niin, että perheen touhuista on helppo päästä omiin oloihinsa. Jos näin ei olisi, minäkin varmaan potisin useammin huonoa omatuntoa siitä, etten ole touhussa mukana. Perheen äiti on myös korostanut lapsille sitä, että au pairin huoneeseen ei koskaan saa mennä ilman lupaa (tästä kiitän kyllä ihan uskomattoman paljon), ja muutenkin työajat ovat niin selkeästi sovitut, että työaika ja vapaa-aika on kohtuullisen helppo pitää erillään. Huono omatunto iskee tosin kovana silloin, jos lapset pyytävät minua leikkimään. Olen hieman huono leikkijä, ja lisäksi tosiaan haluaisin tuon vapaa-aikani pitää, mutta kieltäytyminen on joka kerta yhtä vaikeaa!
jos olet sielä älä vaivudu ja sano että on nälkä ja syö jos tulee kommenttia olet vääräs paikas
oon itekin todennut ton jääkaappi ongelman, täällä perhe ei edes osta mulle mitään ruokia ainoastaan vauvan ruokia ja muroja on aamupalaksi, leipää löytyy mut siihen ei osteta mitään päälle muuta kun nutella suklaatahnaa... kaikki ruuat tehdään rasvakeittimessä ja en voi sietää sellasta. joten aina työpäivän päätteeksi lähden kaupunkiin ulos syömään johonkin.
Kuinka pitkiä työpäiviä teillä on? mä alotan 7.00 ja lopetan 17.30 eli 10,5h päivässä, se on ihan liikaa, ja täällä on vielä kaksi pientä lasta ja kauhee määrä kotitöitä. Olen ollut täällä jo 3kk mut perheen äiti on ollu äitiyslomalla tähän asti joten aina mua tavallaan auttamassa mutta nyt kun palasi takasin kokopäiväsesti töihin mä joudun tekemään kaiken ihan yksin. Ja joskus käy vielä niinkin et vanhemmat ei vaan tuu kotiin silloin puoli6 vaan saattaa ilmestyä vasta 6-7 aikoihin mitään ilmoittamatta... olin alussa myös liian kiltti ja sanoin et ei niillä työtunneilla niin minuutilleen oo väliä kun nää sillon päästi mut aikasemmin sit pois.... ni nyt sit kostautuu, nää käyttää mun kilttiä luonnettani hyväkseen täällä eikä kunnioita mua yhtään. viikonloppuisin ei edes moikata mua.... sit nää koko ajan kehuu itseään eikä näe itsessään mitään vikaa... mullekin jatkuvasti sanoo et kuinka ollaan hyvä perhe ja säkin viihdyt täällä.
Tää paikkakin on niin pellolla et en oo tutustunut kehenkään muihin täällä,täältä kulke yks bussi tunnissa semmoseen pikkukylään...
Oon niin loppu täällä et en enää jaksa tätä. Pelkään et tästä tulee joku trauma tai masennus kun ei enää huvita mikään, mut kun oon niin arka että en uskalla perheelle asiasta puhua... haluaisin lähteä takasiin kotiin mutta en tiedä miten saisinn sanottua sen. Yleensähän 3kk aikana pitäis sopeutua ja kotiutua ja alkaa oleen kivempaa, niin mulla täällä on koko ajan menny vain huonommin... onko kellää muilla ollut tälläisiä kokemuksia??