Itkevä mies

8-9, oikeesti miehen itkeminen ei oo mun mielestä paha asia mutta jos oikeesti kunnolla itkee elokuvan herkässä kohdassa niin voisin vähä ihmetellä ja säikähtääkki, varsinki jos kyseessä ois uusi tuttavuus.

jos mies itkis leffoille. Itse tirautan jo lähes kaikille sarjoillekin, ja poikaystäväni on tunteeton sfinksi, joten ottaisin ilomielin miehen joka näyttää tunteensa.

No oikeastaan pidän aika outona ylipäätään, jos joku itkee seurassa leffoja katsellessa. Itse en itke ollenkaan elokuvia katsellessa. Kirjoja lukiessa itken joskus tunteellisissa kohdissa, mutta se tapahtuu yksin.

Tai oikeastaan tuo "pidän outona" on turhan negatiiviisesti kirjoitettu. Saatan suhtautua hiukka oudoksuen, mutta samaan aikaan jopa hieman kateellisesti. Tulee olo, että "olisiko minunkin pitänyt saada tästä yhtä paljon tunnelatausta irti?" tai "miksi en saanut tästä yhtä paljon irti?".

Oma poikaystäväni itkee aina elokuvia katsoessa enkä pidä häntä siksi mitenkään säälittävänä.

Vielä tuli mieleen, että jos kyseessä on mielestäni ihan paska elokuva, jotenkin ylipaatoksellinen, niin siinä tapauksessa jonkun muun niiskutus yhdistettynä siihen paatokseen voi lähinnä huvittaa.

Minusta itkevä mies olis tosi söötti eikä ainakaan mikään luuseri. Luuserit eivät uskalla itkeä ja pelkäisivät, mitä heistä ajatellaan. Kyyneleet eivät minusta kylläkään ole mikään tunteitten mittari. Toiset vaan pillahtavat itkemään herkemmin kuin toiset. Se ei tarkoita, etteikö olisi tunteita. Ajattelisin varmaan silti suoraviivaisesti, että hienoa, onpas tunteva, eläytymiskykyinen mies. 3 olisi numeroni, sillä ykköstäkään ei voisi antaa, koska ei se nyt ihan normaalia (ainakaan tyypillistä) käytöstä aikuiselta mieheltä olis, kun sellaiseen ei koskaan ole törmännyt.

Itse saan aika harvoin rutistettua yhtään kyyneltä, vaikka elokuva kovasti tunteisiini vetoisikin. Riippuu myös mihin kohtaan hormonaalista kiertoa elokuva osuu.

Jos se on kaveri, niin ei mitään väliä, tokihan jokainen on erilainen ja osa herkempiä kun toiset. Emmä ketään säälittävänä pidä, miehissäkin on erilaisia ihmisiä, niinkun naisissakin. Joten kaverilla 1.
Itse en seurustelisi minkään yltiöherkkiksen kanssa, koska en halua mitään yltiöherkkää miestä: ja turhaa taas jonkun alkaa itkemään, kun "kaikki naiset vihaa kilttejä miehiä" ei kyse ole siitä, eikä kiltteydestä. Sellainen astetta karumpikin voi olla kiltti, ja kiltti pitää olla, mutta mä en koe turvallisena hirveän herkkää miestä, mä itse en ole kauhea herkkä (ja ei, mies ei voi seurustelussa mun kanssa olla herkempi, se on ihan hirveetä, kokeiltu on!) ja jotenkin mun on vaikea kestää herkistelyä, lähinnä se alkaa pitkässä juoksussa ärsyttää todella paljon. Joten 9, riippuu elokuvasta, riippuu päivästä, riippuu mille itkee, riippuu millainen on muuten ja itkeekö aina.

Mutta siis nää oli vaan sillee, että en kestäs, ei aina tarvii mitään "luuseri" ja "säälittävä" leimaa, se on mun mielestä liian karusti sanottu, eikä totta. Ei erilaiset mieltymykset aina tee kenestäkään luuseria ja jokaiselle on oma ottajansa ja tykkääjänsä.

Antaa miehen itkeä. 1

En ole ikinä itkenyt elokuvissa, enkä koe että olisin epänormaali.
Enemmistö naisista, olettaisin, pitää sellaista miestä, joka uskaltaa näyttää tunteensa pikemmin rohkeana kuin luuserina. Miesten kesken ajatusmaailma onkin toinen.

Riippuu tosi tosi paljon elokuvasta. Olisin otettu, jos mies itkisi jossain oikeasti liikuttavassa elokuvassa. Jos taas kyynelehtimään saisi joku siirappinen nyyhkyleffa, niin voisin hieman ihmetellä. Esimerkiksi Hiljaiset sillat, Englantilainen potilas tai Titanic saa itsessäni aikaan ainoastaan vastenmielisyyttä, enkä pysty ymmärtämään ihmisiä jotka sen tyylisistä elokuvista pitävät.