keski-ikäisenä naisena uuden kumppanin myötä huomannut hänen aikuisissa lapsissa pelkoa ja mustasukkaisuutta? En ole avioitumassa miehen kanssa, oma taloudellinen tilanteeni on vähintäänkin yhtä hyvä miehen kanssa, en siis ole isän omaisuutta hinkuamassa, tosin pidän puoleni myös omastani. Vaikeaa on minun mennä lapsille asiaa selittämään, se olisi mielestäni isän tehtävä. Olen miehelle sanonut, että olisiko hänen keskusteltava lastensa kanssa meidän suhteen tasosta; olemme onnellisia yhdessä, mutta avioliitto ei ole kyseessä tulevaisuudessa. Rauhoittaisi näin lapsensa mahdollisien perintö ym. asioiden suhteen. Mies kokee asiasta keskustelun lastensa kanssa turhaksi, ei kuulemma kuulu "niille", kuten asian ilmaisee.
Jos aikuisena huolestut siis toisen vanhempasi uudesta kumppanista, eikä isäsi/äitisi ole valmis asiasta kanssasi keskustelemaan, ota sinä asia puheeksi vanhempasi uuden kumppanin kanssa, jooko?
Koen itseni niin ulkopuoliseksi, vaikken haluaisi. Keskinäinen suhteemme on hieno, mutta lapset ja exvaimo pitävät huolen siitä, etten ole kutsuttu mihinkään perhejuhliin tms. (pari on siis eronnut jo 10 vuotta ennen kuin minä tutustuin mieheen, en siis ole se "perheenrikkoja) Olisin niin mielelläni osana myös miehen lapsenlapienkin elämässä ym ym.
Jos aikuisena huolestut siis toisen vanhempasi uudesta kumppanista, eikä isäsi/äitisi ole valmis asiasta kanssasi keskustelemaan, ota sinä asia puheeksi vanhempasi uuden kumppanin kanssa, jooko?
Koen itseni niin ulkopuoliseksi, vaikken haluaisi. Keskinäinen suhteemme on hieno, mutta lapset ja exvaimo pitävät huolen siitä, etten ole kutsuttu mihinkään perhejuhliin tms. (pari on siis eronnut jo 10 vuotta ennen kuin minä tutustuin mieheen, en siis ole se "perheenrikkoja) Olisin niin mielelläni osana myös miehen lapsenlapienkin elämässä ym ym.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samalta kuin mieheni isän ja nykyisen puolisonsa elämä. Ihmettelenkin miksei ole isä ollut puhumassa pojilleen asiastaan eivätkä pojat isälle "uudesta" avopuolisosta. Toisaalta epäilen vahvasti että anoppini on ollut vaikuttamassa asiaan siten, ettei sitä uutta uskalleta vaan ottaa puheeksi, saati esitellä suvulle. Kurjaa ja typerää, tätäkin jatkunut toistakymmentä vuotta. Näin miniän asemassa on hankalaa puuttua saati ottaa puheeksi. Kylään olen kutsunut, muttei ole tultu. Mieheni isä on melko ujo, kuten miehenikin. Olisiko tässä jokin osasyy..
Tulee vain mieleeni, ettei kaikkea voi kaataa pelkästään lasten ja ex-vaimon niskaan.
Jos mies on taitava, reipas ja rohkea ja todella halukas, hän vie asiansa eli tässätapauksessa uuden kumppanin vaikka läpi harmaan kiven perhejuhliin.
Ensimmäiset kerrat olisivat toki hieman epäluuloa ja kuulostelua täynnä, mutta aikaa myöten tutustuessa epäily hälvenisivät. MIES tässä on ratkaisevassa asemassa!
Ja MIEHEN tehtävä tosiaankin on tehdä lapsilleen selväksi, ettei heidän perintöosuutensa ole menetetty.
Mistä siis on todellisuudessa kysymys. JOS mies kokee keskustelun, noinkin tärkeää asiaa koskevan, joka vaikuttaa sinun suhteesi muodostumiseen hänen lapsiinsa, TURHAKSI, niin minä loukkaantuisin ja haavoittuisin.
Väkisin pistää miettimään, että mitä mies tässä suhteessa sisimmässään aidosti haluaa. Salaisen rakastajattaren, piilossa pidetyn jalkavaimon?
Ihan oikeasti, pistää miettimään.
miten tuo mustasukkaisuus avokkisi lapsissa ilmenee? Itse olin joskus mustis äitini uudelle puolisolle vaikka olin aikuinen koin, että minulta vietiin (kuollut) isä uudelleen tai hänen muistonsa tavallaan .. Tässä oli hankala vaihe äidilläni ja lapsillaan, eli tuttua on. Syitä on vaikeaa selittää sen paremmin, henkilö itsessään oli ihan OK.