exän unohtaa ja pystyy jatkamaan elämässä eteenpäin? Halusin vielä eron jälkeen olla ystävä joten ollaan nähty silloin kun tälle exälle on käynyt koska hänellä uusi kuvioissa. Tämä ystävyys oli ilmeisesti paha vikatikki sillä nyt tuntuu että junnaan paikallani saamatta itsestäni mitään irti ja jotenkin on tosi paska fiilis. En tiedä johtuuko se ikävästä entiseen elämään vai mistä, mutta exää ei todellakaan ole ikävä, kyllä hän loukkasi minua niin pahasti. Avosuhdetta kuiteskin takana reilut 14v joten ei ole oikein kokemusta tästä yksin asumisesta ja olemisesta. Piti olla elämäni rakkaus ja mies loppuiäksi mutta asiat muuttuvat ja ihmiset siinä sivussa. Arkihan suhteeseen tuli mutta eihän se mikään syy ole erota.
Pitänee katkaista välit kokonaan vaí alkaa seurustella ja kehuskella sitten exälle uutta, vai mitä ihmettä tässä tekee koska tälläinen kiduttaa minut tavallaan hengiltä, toisaalta haluan pitää yhteyttä mutta toinen puoli minussa sotii koko ajan vastaan...
Pitänee katkaista välit kokonaan vaí alkaa seurustella ja kehuskella sitten exälle uutta, vai mitä ihmettä tässä tekee koska tälläinen kiduttaa minut tavallaan hengiltä, toisaalta haluan pitää yhteyttä mutta toinen puoli minussa sotii koko ajan vastaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Katkaise välit kokonaan. Exäsi ehdotti sinulle ystävinä olemista vain sen takia, että se oli hänelle helpompi ratkaisu kuin välien katkominen ja mahdollisesti iso riita ja ruma lopetus. Joillakin exillä on tapana myös pitää entistään reservissä sen varalta, että seksiä tekee mieli eikä sitä ole mistään helpolla saatavana. Kaipaava ex-avokki on tosi helppo nakki.
Sanot, että exää ei tosiaan ole ikävä, ja sitten heti perään sanot, että toinen puoli sinussa haluaa pitää yhteyttä. Kuuntele nyt sitä toista puolta, joka jo tietää, että mennyt on mennyttä, eikä se muutu siitä, että päästät irti. Entisestä on tosi vaikea päästää irti, mutta kyllä se kannattaa tehdä, sillä tulevaisuudessa saattaa olla odottamassa jotain paljon parempaa.
Oletteko minkä ikäisiä? takana suhdetta kuitenkin jo 14 vuotta?
Milloin erositte?
Onko tämä exäsi uusi minkälainen?
Teillä ei ole lapsia?
tämä oikein on?? tuosta vastauksestasi ei ollut kyllä aloittajalle apua.
anteeeksi jos kommenttini oli jotenkin "tökerö",
tarkoitin vain sitä että minkälainen "historia" ^^ heillä mahdollisesti on,eli onko lapsia,
että heidän takia pitäisi olla yhteydessä tai muuta vastaavaa.
tilanne, mutta myönnän täysin että minulla on myös exää ikävä, vaikka loukkasikin myös todella pahasti. Petti useaan kertaan, valehteli jne. ja sama nainen on yhä kuvioissa..
Eli mekin näemme vain kun exälle sopii.
Exä itse ehdotti ystävyyttä, ja minä sanoin kyllä suoraan että en ole varma pystynkö. No kuitenkin olen sitten yrittänyt, mutta tapaamisten jälkeen on vain entistä pahempi olo... koska minä onneton vielä haluaisin hänet takaisin. Mutta sama tuntemus että kidutusta on.
Pitäisi vain osata repäistä itsensä irti... helpommin sanottu kuin tehty. ei meinaa onnistua millään. En osaa neuvoa, kun itsekin rämmin samassa suossa..:(
Mutta miksi ne välit sitten pitää katkaista kokonaan että pääsee elämässä eteenpäin? Miten toiset voivat sinne ystäväpohjalle jäädä etteivät itseään kuluta ja kiduta, mitä se vaatii? Haluaisin näihin vastauksen, sillä en haluaisi luopua ystävyyssuhteesta kun sitä takana n 18v ja sitten suhteessa reilut 14v, haluaisin että pääsisi siihen tilaan että voisi nähdä ja puhua ilman että se tuntuu itsestä niin pahalta. Ero tapahtui kuitenkin jo kesällä.
Mutta jos ei ala onnistumaan, välit laitan kyllä lopullisesti poikki, sillä enhän "menettänyt oikeasti mitään" tätä raasia hoen itselleni ja että parempaa on tulossa nyt ei vain tunnu siltä. Edelleen jaksan kyllä ihmetellä sitä että miten miehet eroaan käsittelevät jos esim tämän meidän suhteen jälkeen exällä oli uusi jo kuukauden kuluttua erilleen muutosta jonka hän kyllä kielsi ja kaarsi moneen kertaan. Silläkö ne sen hoitavat että ottavat tilalle uuden? Mutta exä on myöntänyt että erolle ei edes ollut mitään syytä ,halusi vain lähteä pois, ymmärsin kyllä sivulauseesta että jonkunlainen katumus teostaan oli, mutta takaisin en häntä ottaisi ja olen sen sanonutkin hänelle monta monta kertaa.
Varmaan aika näyttää miten tästä selviytyy, voisihan tuo pikkuhiljaa jo valoa tunnelin päähän löytyä.
kuulostaa todella ristiriitaiselta!
Kerrot että et halua miestä missään nimessä takaisin (eli ilmeisesti et rakasta enää?).
Jos noin on, niin en näkisi ystävyydessä mitään ongelmaa. Silloinhan ystävyys nimenomaan ON mahdollista, jos kumpikaan ei haikaile toisen perään.
Ihan kuin et myöntäisi itsellesi, että sinä haluat exän takaisin?? koska siinä tapauksessa on aivan ymmärrettävää, että ystävyys ei onnistu. Jos on tunteita toista kohtaan, ja hänellä on jo uusi, niin silloin ystävyyden yrittäminen on täyttä kidutusta.
Muuten en oikein tajua tuota, että et pysty ystävyyteen.. JOS olet täysin varma että et haikaile hänen peräänsä.
kysyit, että mitä se vaatii että voi olla ystävä.
Se ei vaadi muuta kuin sen, että on päässyt yli toisesta: eli ei ikävöi "siinä mielessä", eikä rakasta enää, eikä halua toista takaisin.
"Ero tapahtui kuitenkin jo kesällä."
Mikä aika tuo nyt on. Ei ihminen ole kone ja palaudu jossakin muutamassa kk vuosien suhteesta.
Siihen voi mennä vuosia.
"Edelleen jaksan kyllä ihmetellä sitä että miten miehet eroaan käsittelevät jos esim tämän meidän suhteen jälkeen exällä oli uusi jo kuukauden kuluttua"
Ei kannata yleistää, noin ei toimi läheskään kaikki miehet. Jotkut vain paahtavat eteenpäin 100 lasis oli sitten kyseessä mies tai nainen. Ehkä asiat vain sysätään taka-alalle ja käsitellään ne myöhemmin, jos käsitellään.
Itse miehenä en koe olevani vielä muutaman vuoden jälkeenkään valmis uuteen suhteeseen, pitkästä suhteesta toipuminen näemmän voi viedä aikaa...
siis en halua exää takaisin, mutta ikävöin entisen elämän perään, siis varmaankin haluan parisuhteeseen mutta en exän kanssa. Ja se mitä tulee tuohon ystävyyteen niin eikös jos ollaan ystäväpohjalla niin voidaan puhua asioista asioina, johon minä pystyn mutta exä ei. Jotenkin tuntuu että hänellä on niitä tunteita ja kaipuuta minun seuraani vaikkakin hänellä uusi on mutta josta puhuu aika "mielenkiintoisella" tavalla ,mutta sekään ei ole minun ongelmani.
Kyllähän varmaan rakkautta toista ihmistä kohtaan on jos suhteessa noin pitkään oli, mutta ei se ole enää seelaista rakkautta että toisen ottaisi takaisin ja alkaisi tavallaan alusta, kyllä minä itselleni myönnän että tunteita on vielä exääni kohtaan mutta eivät ne ole sellaisia että ne johonkin johtaisvat.
Jotenkin nyt kun on miettinyt tätä kuviota, on ehkä parempi antaa olla sen ystävyydenkin ja olla ottamatta yhteyttä ja olla vastaamatta kun exä yrittää soittaa, pääsen ehkä helpoimmalla...
Miksi ihmeessä niiden exien kanssa pitää kaveerata? Siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa, sillä
1) ei pääse exästä yli
2) tuleva nyksa ei varmasti katso sitä hyvällä
3) exällä on mahdollisuus puliveivata sinun elämääsi
typerien hommaa moiset. Exät on exiä ja sillä selvä.