Miten miehet ovat reagoineet rakkaudentunnustuksiinne?
Siis siinä tapauksessa ettette seurustele. Miten käyttäytyy mies, jota ei
esim. kiinnosta ja mies jota kiinnostaa..??
Tiedän, typerä kysymys, mutta rakkauden sokaisema kun olen.
Tässä itse menin pari viikkoa sitten töksäyttämään miehelle jotain, josta ei jäänyt tunteet epäselviksi.
Vaikka tiedossa ne oli jo muutenkin. Halusi kovasti jutella asiasta, miksi tunnen näin jne. jne...
En odottanut mitään vastareaktiota, ja jotenkin yllätyin kun mies ei vain karannut paikalta, vaan vaikutti mietteliäältä.
En nyt ala tässä paremmin selittämään taustoja...
Siis siinä tapauksessa ettette seurustele. Miten käyttäytyy mies, jota ei
esim. kiinnosta ja mies jota kiinnostaa..??
Tiedän, typerä kysymys, mutta rakkauden sokaisema kun olen.
Tässä itse menin pari viikkoa sitten töksäyttämään miehelle jotain, josta ei jäänyt tunteet epäselviksi.
Vaikka tiedossa ne oli jo muutenkin. Halusi kovasti jutella asiasta, miksi tunnen näin jne. jne...
En odottanut mitään vastareaktiota, ja jotenkin yllätyin kun mies ei vain karannut paikalta, vaan vaikutti mietteliäältä.
En nyt ala tässä paremmin selittämään taustoja...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen mennyt juuri viime viikolla tunnustamaan ihastukseni. Sain takaisin viestin, jos mies sanoia, että hänen tunteensa ovat samanlaiset :) Ja kyseessä oli mies, josta en ollut lainkaan varma.
Kuitenkin menin sitten pyytämään miestä luokseni yöksi viikonloppuna eikä vastannut tähän mitään (!), joten en oikein tiedä kannattaako niitä tunteita tunnustaa vai ei.
Toisaalta rohkeasti kommunikoimalla saa ainakin asiat selvitettyä. Ehkä mies tosiaan miettii a)mitä kannattaisia vastata ja b) mitä mieltä oikeasti asiasta on. Epäilen että näissä rakkaudentunnustuksissa ainakin monelta suomalaiselta mieheltä vaaditaan tosi paljon kantti ja siksi miehet suhtautuvat niihin mahdollisesti naisia vakavamma - tai riippuu tietysti tyypistä
Tää mun tilanne on vaan käsittämättömän monimutkainen, ja kuulostaisi toivottomalta
kenen tahansa korvissa ja ehkä sitä onkin niin en ala sitä sen kummemmin selittää. :)
Oikeastaan olen luovuttanu jo ajat sitten..Pitkään ollaan tunnettu jne.mutta juttu ei vain ota edistyäkseen..ja syytkin on melko selvät. Ollaan puhuttu niistä tuntikausia...
No nyt tämä mies ainakin tietää mitä ajattelen, vaikka tuskimpa tämä tilanne tästä muuttuu, ainakin
itseäni helpotti kovasti asiasta kertominen.
Niin..tunteista kertominen on aina riski, itselläni vain ei ollut todellakaan menetettävää.
Toivottavasti tuo sunkin asia selviää...Ehkä mies vain kaipasi harkinta-aikaa tai jotain, no..aikahan
sen näyttää..niinku minunki tapauksessa mut toisten kokemuksia ois sitä ennen mukava lukea.
Jos vaikka pieni toivo heräis.. :)
Kiitos vastauksestasi! :)
Minä pohdin täällä ihan tismalleen samaa asiaa. Kertoako tunteista vai ei?
Olemme opiskelukavereita ja tunteneet toisemme jo pitkään. Kun katson ajassa taaksepäin, hoksaan nyt, että hän on yrittäny viestittää jotain jo pari vuotta sitten. Kaverinikin sanoi hiljattain, että hänen mielestä me oltais voitu olla yhdessä jo aiemmin. Tämän vuoden aikana meidän välillä on tapahtunut paljon enemmän kuin ennen ja nyt mä alan olla siinä vaiheessa, että mun on pakko saada tietää, miksi mä käyn tämän henkilön luona nukkumassa ja hengaamassa.
Haluaisin kertoa hänelle, mitä tunnen. Mutta viimeksi kun otin meidän jutun puheeksi niin hänen vastauksensa oli syvä huokaus. Ajatuskin sen huokauksen kuulemisesta tuntuu pahalta. Ja eniten hämmentää se, että hän on se, joka teki aloitteen. Onko hän todella vain yhden asian perässä vai onko tässä jotain muutakin? Ja jos tässä on muuta niin mitä? Ja miksei hän suostu kertomaan mitään? Alan olla sitä mieltä, että on parempi olla yksin kuin olla suhteessa, josta ei ota kirveelläkään selvää. Toisaalta, pitäisikö vain olla kärsivällinen? Kertoa omista tunteista ja olla kärsivällinen ja katsoa mitä tapahtuu?
Onko minulla mitään hävittävää? On. Hän on kaverini. Pelkään, että häntä ei ole elämässäni enää lainkaan, jos tämä menee metsään.