Tulipa mieleen keskustelusta "ovatko miehet todella näin heikkoja"...
Onko se ihan _normaalia_ että aikuinen mies, useamman vuoden jo yksin asunut, käy kotona äidin ja isän luona noin joka toinen päivä? Laskin että viime viikolla tapasin poikaystäväni vanhemmat maanantaina, keskivikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Minusta tämä on jo aika monta kertaa! Lisäksi poikaystäväni käy kotona syömässä lounasta kun käy töissä. Hän saattaa tavata vanhempiaan peräti kaksi kertaa päivässä! Toki ymmärrän, että äidin tekemät ruuat ovat ehkä terveellisempiä ja tulee halvemmaksi poikaystävälleni.
Okei, tulen hänen vanhempiensa kanssa hyvin toimeen ja he ilmeisesti pitävät minusta ja ovat sanoneet että tänne saa aina tulla käymään. Asuvat samassa kaupungissa. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että poikaystävälläni on hyvät välit vanhempiensa kanssa.
Se vain pisti pännimään, kun viimeksi kävimme minun vanhempieni luona reilun tunnin ajomatkan päässä täältä, poikaystävälläni oli koko ajan kova kiire kotiin. Ehdin jutella vanhempieni kanssa vajaat pari tuntia. Muutenkin käyn niin harvoin enää kotona.
Sitten eilen illalla vasta tajusin, että tänäänhän oli isänpäivä. Tajusin sen vasta sitten kun äiti soitti että isä on vähän pahalla päällä kun ei tultukaan käymään. Jotenkin koko isänpäivä meni ihan ohi minulta. Poikaystävä oli kyllä hankkinut isälleen lahjan ja kävimme siellä kahvilla ja vanhemmat tulivat sitten illalla meille syömään. Harmittaa vain, kun poikaystävä ei edes kysynyt, että haluanko käydä isäni luona tänään ja olisi voinut vaikka ehdottaa, että aamupäivällä ajaisimme minun vanhempieni luo ja illalla sitten hänen vanhempiensa luo. Mutta ei. Hyvähän minun on nyt toista syyttää tästä, mutta kun itselleni ei käynyt edes mielessä tällainen mahdollisuus.
Ehkä yritän liikaa miellyttää poikaystävääni? Aina kun suunnittelen jotain omia menoja ja omaa tekemistä, ajoitan sen niin, että poikaystävällänikin on jotain muuta menoa, esim. työmatkoja tai koulutuksia tms.
Joskus vielä raivostun täysin tuosta poikaystävän kotonakäymisestä vielä niin paljon, että ehdotan hänelle muuttamista takaisin kotiin! Jos siellä äidin helmoissa on niin hyvä olla.
En haluaisi olla se ilkeä tyttöystävä, joka rajoittaa toisen menemistä, en todellakaan ole sellainen! Mutta pian minusta voi saada sellaisen kuvan?
Onko se ihan _normaalia_ että aikuinen mies, useamman vuoden jo yksin asunut, käy kotona äidin ja isän luona noin joka toinen päivä? Laskin että viime viikolla tapasin poikaystäväni vanhemmat maanantaina, keskivikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Minusta tämä on jo aika monta kertaa! Lisäksi poikaystäväni käy kotona syömässä lounasta kun käy töissä. Hän saattaa tavata vanhempiaan peräti kaksi kertaa päivässä! Toki ymmärrän, että äidin tekemät ruuat ovat ehkä terveellisempiä ja tulee halvemmaksi poikaystävälleni.
Okei, tulen hänen vanhempiensa kanssa hyvin toimeen ja he ilmeisesti pitävät minusta ja ovat sanoneet että tänne saa aina tulla käymään. Asuvat samassa kaupungissa. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että poikaystävälläni on hyvät välit vanhempiensa kanssa.
Se vain pisti pännimään, kun viimeksi kävimme minun vanhempieni luona reilun tunnin ajomatkan päässä täältä, poikaystävälläni oli koko ajan kova kiire kotiin. Ehdin jutella vanhempieni kanssa vajaat pari tuntia. Muutenkin käyn niin harvoin enää kotona.
Sitten eilen illalla vasta tajusin, että tänäänhän oli isänpäivä. Tajusin sen vasta sitten kun äiti soitti että isä on vähän pahalla päällä kun ei tultukaan käymään. Jotenkin koko isänpäivä meni ihan ohi minulta. Poikaystävä oli kyllä hankkinut isälleen lahjan ja kävimme siellä kahvilla ja vanhemmat tulivat sitten illalla meille syömään. Harmittaa vain, kun poikaystävä ei edes kysynyt, että haluanko käydä isäni luona tänään ja olisi voinut vaikka ehdottaa, että aamupäivällä ajaisimme minun vanhempieni luo ja illalla sitten hänen vanhempiensa luo. Mutta ei. Hyvähän minun on nyt toista syyttää tästä, mutta kun itselleni ei käynyt edes mielessä tällainen mahdollisuus.
Ehkä yritän liikaa miellyttää poikaystävääni? Aina kun suunnittelen jotain omia menoja ja omaa tekemistä, ajoitan sen niin, että poikaystävällänikin on jotain muuta menoa, esim. työmatkoja tai koulutuksia tms.
Joskus vielä raivostun täysin tuosta poikaystävän kotonakäymisestä vielä niin paljon, että ehdotan hänelle muuttamista takaisin kotiin! Jos siellä äidin helmoissa on niin hyvä olla.
En haluaisi olla se ilkeä tyttöystävä, joka rajoittaa toisen menemistä, en todellakaan ole sellainen! Mutta pian minusta voi saada sellaisen kuvan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kuulosta edes uskottavalta, jos kerran kävitte isänpäiväkahvilla hänen vanhemmillaan, mutta et muka muistanut että sinullakin on isä...
Mieti kuule! Kyllä tässä olen kärvistellyt huonon omantunnon kanssa eilisestä asti. Ei vaan tullut mieleen että voisi kotonakin piipahtaa. Käsittämätöntä!
Silti mietin vähän sitäkin, että poikaystävä ei edes kysynyt että menenkö käymään kotona viikonloppuna. Hössötti ehkä liikaa omien vanhempiensa perään että unohti (ja sai minut unohtamaan) vanhempani.
Eipä meille miehille taida tulla monestikaan mieleen kysyä toiselta mitä tuo mahtaisi haluta...
Oletetaan sen osaavan itse sanoa...
On siis poikaystäväsi syytä, että unohdit OMAN isäsi isänpäivänä..?!?
Siis oikeinko tosissasi kirjoitat?
Olet ilmeisesti ns tarkertuja, joka elää elämäänsä ja järjestelee tekemisensä toisen mukaan - poikaystäväsi ei sitä kaiketi ole sinulta pyytänyt, vaan varmaankin toivoisi, että tekisit jotain omatoimisestikin! Miksi et lähtenyt sitten yksin isääsi tapaamaan? Miksi ihmeessä poikaystäväsi olisi pitänyt olla aloitteen tekijänä siinäkin, eihän kyse ollut hänen isästään?! Hän hoiti oman isänsä muistamisen isänpäivänä ja that's it.
Toisille ihmisille vanhemmat vain sattuvat olemaan tärkeämpiä ja läheisempiä kuin toisille, ja sinun on se syytä ymmärtää. Olet tervetullut poikaystäväsi kotiin, joten miksi kitiset? Ilmeisesti olet taas yksi niitä ihmisiä, jotka tekemällä tekevät ongelmia, kun muuten olisikin asiat liian hyvin?
Ja: puhu sille poikaystävällesi tästä!
että olisin voinut mennä käymään. Toki laitoin tekstiviestin mutta sehän ei korvaa luona käymistä. En suunnitellut viikonloppua siten, että lähtisin käymään kotona. Miksi en suunnitellut? EN TIEDÄ.
Välit ovat vähän "viileät" koska isä juo mielestäni liikaa. Mutta se ei ole syy unohtaa. Aiemmin pidin sitä syynä siihen, ettei kotona tarvitsisi käydä. Mutta kuulemma isä oli odottanut että tulisin.
Oletko kateellinen poikaystävällesi, kun hänellä on niin läheisemmät suhteet vanhempiinsa kuin sinulla omiisi? Eikai se poikaystäväsi syy ole, jos itse olet niin etääntynyt vanhemmistasi, ettet edes isänpäivänä isääsi muista? En jaksa uskoa, että sinua oikeasti vaivaisi se, että poikaystäväsi lounastaa vanhempiensa kanssa.