Hei kaikki mahdolliset fiksut miehet täällä! Voisitteko auttaa löytämään määrittelyä termille "edetä rauhallisesti"?
Tämä määrittely miesnäkökulmasta kiinnostaa mua ihan yleisesti ja tietysti tässä on taustalla se, ettö mies johon olen ihastunut ja joka on (99% varmasti) muhun ihastunut haluaaa "edetä rauhassa".
Tietysti tämä on tapauskohtaista mutta tarkoittaako rauhassa eteneminen teille sitä, että tapaillaan silloin tällöin ja jos niin kuinka usein? Voiko tällöin olla yhteydessä niin usein kun haluaaa jos ei ota hernettä nenään siitä, että sille toiselle ei tietekään aina sovi? Tarkoittaako se sitä, että yritätte olla muodostamatta liian tiukkaa tunnesidettä tähän toiseen?
Itselleni rauhassa eteneminen tarkoittaisi sitä, että tapaillaan kun molempia huvittaa, ei tapailla muita (tästä pitää varmaan sopia), ei esitellä vanhemmille tai suvulle poikaystävänä yms. mutta voidaan tavata kaveripariskuntia yhdessä, lähteä vaikka lomalle ilman sen suurempia odotuksia yms. ja ollaan ja katsotaan miltä näyttää?
Tämä määrittely miesnäkökulmasta kiinnostaa mua ihan yleisesti ja tietysti tässä on taustalla se, ettö mies johon olen ihastunut ja joka on (99% varmasti) muhun ihastunut haluaaa "edetä rauhassa".
Tietysti tämä on tapauskohtaista mutta tarkoittaako rauhassa eteneminen teille sitä, että tapaillaan silloin tällöin ja jos niin kuinka usein? Voiko tällöin olla yhteydessä niin usein kun haluaaa jos ei ota hernettä nenään siitä, että sille toiselle ei tietekään aina sovi? Tarkoittaako se sitä, että yritätte olla muodostamatta liian tiukkaa tunnesidettä tähän toiseen?
Itselleni rauhassa eteneminen tarkoittaisi sitä, että tapaillaan kun molempia huvittaa, ei tapailla muita (tästä pitää varmaan sopia), ei esitellä vanhemmille tai suvulle poikaystävänä yms. mutta voidaan tavata kaveripariskuntia yhdessä, lähteä vaikka lomalle ilman sen suurempia odotuksia yms. ja ollaan ja katsotaan miltä näyttää?
Vastaukset 58
Vanhimmat
"Tietysti tämä on tapauskohtaista mutta tarkoittaako rauhassa eteneminen teille sitä, että tapaillaan silloin tällöin ja jos niin kuinka usein?"
Se on tapauskohtaista.
Jotain yleisajatuksia varmaan kuitenkin on, olisi kiva saada tästä eskustelua aikaa ja kuulla erilaisia näkökulmia.
riippuu aika paljon siitä, kuinka etäällä asutte toisistanne. Toiseksi riippuu rahatilanteesta. Kolmanneksi riippuu mahdollisista työ- ja lastenhoitoaikatauluista.
riippuu omista haluista eli halujen perässä ei juosta.
Yhdessä kannattaa sopia pelisäännöt. Mutta olettaisin, että hän haluaa selvitellä ajatuksiansa hetken. Ota yhteyttä aina välillä. Mutta älä painosta liikaa, soittelemalla jatkuvasti, vaikka oletkin ihastunut. Ihastuneena kun se aika tuntuu ikuisuudelta. :D pyydä häntä vaikka luoksesi syömään, ja puhukaa.
Asiat tapahtuu ajallaan, ilman että tarvitsee pohtia eteneekö vai ei.
Jos aikataulusta pitää keskustella, se on kiirehtimistä.
Eivät kahden eri ihmisen elämäntilanteet, halut, tunteet ja toiveet kehity yhtaikaa samaan tahtiin,vaikka olisikin ennalta laadittu minkälainen tahansa aikataulu. Aikataulujen vaatijat ovat itse jo valmiita vaikka naimisiin, lasten tekoon ja asuntolainaan ja "aikataulu" on vain uhkavaatimus, että jos mies ei tietyssä ajassa suostu ehtoihin, sitten rakkaus on ohi, eikä itku tule. Naisen pitää silloin akkiä löytää joku toinen maksamaan kotileikkihaaveensa.
Tätä se minunkin (eli tämän naisen) logiikalla tarkoittaa.
Muttei ole ensimmäinen kerta kun tuntuu, että mies ihan tarkoituksella "hidastelee" ts. on hyvin ihastunut muttei sitten kuitenkaan uskalla heittäytyä siihen tunteeseen. Ja siksi halusin kuulla miesten mielipiteitä anonyymina.
2 kertaa aiemmin minulle on sanottu, että haluaa edetä rauhassa ja molemmista kerroista on sittemmin sukeutunut muutaman vuoden vakava suhde mutta siinä aluksi on ollut kaikenlaista epävarmuutta miehen puolelta.
Tietysti sitä toivoisi, että nyt olisi sama juttu mutta pitää yrittää vähän jäähdytellä ja antaa miehelle sitä aikaa niin paljon kuin hän tarvitsee - mulla ei ole kiire kotileikkeihin mutta ihastuneena sitä tietysti haluaisi tavata usein.
Eikö naisen tehtävä olekaan haaveilla ja miehen tehtävä toteuttaa naisen haaveet?
minäkin olen aina luullut???!! APua. Mistä mulle nyt ukko saadaan.
Taitaa olla yhtä monta määritelmää kuin on miestä vastaamaankin. Minusta koko homman pointti on kuitenkin se, että molemmista osapuolista tuntuu, että homma etenee omalla painollaan eikä painostamalla.
Minä luulen, että suurempi ongelma on siinä, ettei alun alkaenkaan ole puhuttu siitä, millaisia tulevaisuuden haaveita kummallakin on. Hypätään sänkyyn ja avoliittoon keskustelematta, haluaako molemmat varmasti avikseen ja muksuja. Tai sitten asioista on keskusteltu, mutta jomman kumman mieli muuttuukin matkan varrella ja sitten ihmetellään, miksi kumppaninkin mieli ei muutu.
Minä (enkä varmaan ole ollut ainoa) yritin joskus kysyä, mikä on sopiva aika ensitapaamisesta seksiin tai seurusteluun, avoliittoon, kihloihin, naimisiin tai lapsien tekemiseen. Kaikki sanoivat, ettei hoppu ole hyväksi, mutta aikarajoja ei löytynyt. Eikä varmaankaan löydy tälläkään kertaa.
"mikä on sopiva aika ensitapaamisesta seksiin tai seurusteluun, avoliittoon, kihloihin, naimisiin tai lapsien tekemiseen."
Heti kun mies on tyytyväinen morsiamen isän ehdottamiin myötäjäisiin. Kaiken pitää siis tapahtua yhden päivän aikana. Ok, ensitapaamisen suhteen voi hieman joustaa ja käydä vaikka yhdessä latotansseissa, mutta loppujen asioiden on kyllä sitten tapahduttava seuraavana sunnuntaina.
"Ei heti vonkaa seksiä" sarjaan.
Vai onko täällä joku seurustellut pari vuotta ilman seksiä?
Ja päättänyt erota, kun seksiä ei ole herunut.
sitä, ettei ole valmis tiiviimpään suhteeseen.
Olen samaa mieltä. Kaikki eivät sitä kyllä aina itsekään ymmärrä etteivät ole valmiita, yksinkään ei kaikesta huolimatta haluta olla. Näin ainakin omien kokemusten perusteella.
Eiks paljon paremmalta kuulostaisi se, että mies on sitoutumiskammoinen ja kaikkimuutkinmahdollisetpsykologiamambojambot?
Liika ajattelu voi olla haitallista mielenterveydelle.
Nyt meni pointtisi ihan ohi. Ei kuulosta paremmalta. Eikös tämäkin ole jo psykologia mambojamboa: "ettei ole valmis tiiviimpään suhteeseen"
Mitä sinulle tarkoittaa liiallinen ajattelu? Minä en tiedä mitä se tarkoittaa.
aika sopiva määrä http://keskustelu.suomi24.fi/node/8606781/thread , mutta kun sitä samaa ajattelee päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen se alkaa olla jo liikaa.
Ei ole. Se on hyvin selvä vastaus yksinkertaiseen kysymykseen. Psykologia ei sellaisia tarjoa. Tai tarjoaako?
Et pysty vastaamaan aloittajan kysymykseen käyttämättä psykologiaa. Mitä sinä luulet psykologian oikein tarkoittavan?
Minulla ei ole syystä miettiä ainakaan miettiä samaa asiaa päivästä toiseen, mitä järkeä siinä nyt on?
että mitä se psykologia on?
kuin oamsta puolestaan. Ainakaan muhun tuo sanomansa ei päde.
Oletko tosissasi?
Ihmisen toimintaa ja ajattelua noin karkeasti sanottuna. Käy sanakirjasta katsomassa jos tarkan määrityksen haluat. Ilmeisesti et halua tarkaa määritystä kuitenkaan... ja haluat jonkun vielä sielullisemman vastauksen.
Mä voin käydä wikipediasta lunttaamassa tasa-arvonkin määritelmän. Onko se sitten sitä, mitä siellä sanotaan?
En tiedä, en ole katsonut koskaan tasa-arvon määritystä mistään.
Ei ole wikipediassa juurikaan tasa-arvosta. Toittavasti osaat englantia, niin ei jää epäselväksi.
siinä, että moni asia tarkoittaa yhtä, mutta on ihan jotain muuta.
Kyllä vain, ei puhuta mistään faktatiedosta. Koitapa puhua tunteista faktatietona. Vaikkei se sitä ole, se on silti psykologiaa.
En ymmärrä vieläkään pointtiasi.
Verrattuna minuun nyt ja ennenlapsia, on kyllä huomattava ero siinä, miten haluaa parisuhteessa asioiden etenevän. Nuorena sitä pystyikin ryntäämään suin päin suhteeseen, kun ei ollut mitään menetettävää, eikä pelättävää, mutta ei kyllä tulis enää mieleen tehdä niin. KYllä sitä elämä opettaa varovaiseksi ja etenemään hitaasti, koska hätäilemällä ei mitään pysyvää eikä kestävää saa aikaiseksi.
Jos rakkaus on vilpitöntä ja aitoa, se kyllä jaklsaa odottaakin, eikä vaadi mitään kiirehtimistä.
voidaan puhua faktatietona. Toiset osaa ja toiset ei. Yhdet ymmärtää ja toiset ei.
Mutjoo. En jaksa. Psykologia on enemmän dazun heiniä.
Mutta kun se tapahtuma itsessään ei ole psykologiaa. Se ei ole mitään konkreettista, se on sitä mikä on sinun pääsi sisällä ja sitä "tutkitaan" esim. sinun tekemisien perusteella.
Sä kirjoitit äsken tämän viestisi. Klo 12:36. Eikö tämä ole konkretiaa? Miksi teit sen? Tai onko tämä tapahtunut vaan sinun pään sisällä? Tai onko se tapahtunut minunkin pään sisällä? Jos sama asia on tapahtunut meidän kummankin pään sisällä, niin onko meillä meidän omaa päänsisältöä? Sama on tainnut tapahtua myös monen muun pään sisällä. Tai onko se kenties tapahtunut toisin, miltä se tässä ruudussa näyttää?
Oliko tämä nyt psykologiaa?
Minun käyttäytyminen ei ole psykologiaa. Se mitä sinä mietit siitä on psykologiaa.
Mikä tuossa on vaikea ymmärtää?
Mistä lähtien ajattelemisesta ja miettimisestä on tullut psykologiaa? Koska sinä sanot niin?
Voi hyvänen aika sentään. Haluat kiistellä muuten vain? Ensinnäkin ajattelu ja mietiskely ovat tietääkseni synonyymeja. Alueellisia murre- ja käsitysseroja voi varmaan olla.
Pelkkä ajattelu ei ole psykologiaa.
Jos ajattelet minun tekemisiäni, miksi teen asiat milläkin tavalla. Se on psykologiaa.
Mä oon luulut sitä filosofiaksi.
Filosofiaan on kuulunut psykologisia kysymyksiä, mutta psykologia on pelkästään sitä. Filosofia on vähän laajempi ala.
tieteenä on irrotettu filosofiasta? Vähän sama kun irrottaisin toisen käteni kropastani?
Psykologia on oppi ajattelusta, oikeammin ajattelun toiminnasta ja vaikuttimista ajattelun takana ja siitä, mikä johtaa toimintaan.
Filosofia on ajattelujen, aatteiden ja arvojen keskustelua, toiminnan taustojen miettimistä, ajatusten suuntamista ja ihanteita kohti kurkottamista, unohtamatta sen yhdistymistä kaikkeen ympärillä olevaan ja olemattomaan.
No voi sitä varmaan noinkin ajatella, mutta filosofiassa ei ole koskaan kovin laajalti mietitty psykologisia juttuja. Paremminkin on varmaan tullut tarpeelliseksi omistaa tämä kokonaan omaksi alaksi, koska asiaa on paljon.
Määritelmät on oikein mutta kyllä vanhassa filosofiassakin on psykologisia kysymykyksiä tullut vastaan.
mitä tekee käsi ilman muuta ruumista? Ja kun menet peilin eteen, onko vasen kätesi erillään oikeasta?
"No voi sitä varmaan noinkin ajatella, mutta filosofiassa ei ole koskaan kovin laajalti mietitty psykologisia juttuja."
Filosofia yksinkertaistaa sen, minkä psykologia monimutkaistaa. Viisasta?
epäillä sua pakkomielteiseksi psykologian palvoja dazuksi. Sano, et erehdyin...
Niin ja unohdin sanoa, nykyään ne luonnollisesti laitetaan psykologian kategoriaan. Mutta filosofia on vanhempi keksintö ja silloin ei vielä puhuttu psykologiasta ollenkaan.
En ole dazu, kuka sitten lieneekään. Olen tainnut nimimerkin nähdä.
nuorelle tieteenalalle, joka alkoi kehittyä uraauurtavien kokeiden (Pavlov ja muut veijarit) kehittelyn ja tulosten jäsentelyn kautta. Vain nimike.
Hyvä niin.
Nyt. Tämä on psykologiaa(mitättömyyttä) kun sanon, että tässä on käytännön esimerkki egon pienuudesta. Sinun ja minun egon pienuudesta.
Ei keskustelua ole pakko ottaa tuolta kannalta. Yleensähän se kyllä menee näin...
Ohops, meni tämä viesti ohi.
Tiedän kyllä varsin hyvin, miksi valitsit oman esimerkkisi... hahaha
En kommentoi enää.
lukea miten eri ihmiset tuon asian näkee ja kokee. Mä luultavasti hyvinkin todennäköisesti sanoisin noin, kun seuraava parisuhdepotentiaalinen mies kohdalleni osuisi, ja tarkoittaisin sillä sitä että voidaan kyllä nähdä ja panna, viettää aikaa yhdessä sen mukaan kuin hyvältä tuntuu, mutta ettei heti tarvis olla toiselle tilivelvollinen kaikista menemisistä ja tekemisistään, eikä olis mitään päivittäistä yhteydenpitopakkoa, vaan ihan fiilispohjalta voitaisiin tutustua ja nähdä, ilman et tarvii stressata mistään, eikä ottaa mitään niin kuolemanvakavasti. Kyllä mulla tarvis silti tunteita miestä kohtaan olla, että tuollaisen suhteen aloittaisin.
Niinpä, ja oikeastaan sellainenhan suhteen pitäisikin olla, että se perustuisi siihen että haluaa oikeasti tavata ja sit jos ei nappaa niin kauan kun ei asuta yhdessä ei tarvitsisi olla ihan niin tiiviisti.
Eikä sen rauhallisen etenemisen tai ei-seurustelun tarvitse tarkoittaa, että harrastaa seksiä puolen muun maailman kanssa, pelkästään sitä että elämässä on muutakin kiinnostavaa kuin se suhde.
Hmm, mä toivon, että mun kohdallani rauhallinen eteneminen tarkoittaisi juuri tätä eikä sitä ettei se mies kuitenkaan tykkää... :( miten sitä voikaan olla niin tyhmä ja epävarma joskus.
Mikä olisi omasta mielstäsi sopiva ajanjakso ensitapaamisesta vaikkapa yhteenmuuttoon? Vuosi? Muutama vuosi? Vuosikymmen?
Riippu tapauksesta ;) Vuosi tai vuosikymmen. Kai jos sitä oikeasta rakastaa niin on valms aika nopeastikin jos ei ole mitään käytännön esteitä, lapsia, töitä, omistusasuntoja yms.
Tässä omassa tilanteessani tämän miehen kanssa, en usko että haluaisin muuttaa hänen kanssaan välttämättä koskaan tai ainakaan pariin vuoteen vaikka mielettömän ihana onkin.
enkä haluu tavata sua, kun mun pitää mennä tonne Miehen logiikkaan."
- Ehkä ei kannatakaan paljastaa kaikkia salaisuuksiaan.
Mikä kokemus mulla on niin tuo tarkoittaa sitä ettei halua sitoutua, vaan paneskelee/hengailee sen kanssa nyt paremman puutteessa sitä kiinnostavaa ja oikeaa odotellessaan.
Itse en tuohon lähde, vaan vaadin että mies on tosissaan. En kylläkään naimisiin tai sukulaisiin tutustumista tms. halua mutta "rauhallinen eteneminenkään" ei sovi mulle. Kyllä mä tiedän heti haluanko jonkun kanssa olla, ja jos en, niin sitten ollaan ennemmin yksin.
Hälytyskellojen pitäisi soida, jos mies haluaa "edetä rauhallisesti" tai "haluaa aikaa". Kannattaa mieluummin ottaa sellainen mies joka on vakavissaan.
Jos toinen haluaa ottaa rauhallisesti, ja toinen ei, niin sitte olisi hyvä harkita aikalisää.
tarkoittaa mielestäni että toosaa pitää saada silloin kun haluaa, ja jos ei vähäänaikaan bongaa parempaa niin voi alkaa jopa seukkaan. Ehkä... Mahdollisesti...
No niin, nyt on sit kysytty tältä kohteena olevalta mieheltä, että mitä hittoa se rauhassa ottaminen tarkoittaa, kun mä en sitä ymmärrä.
Tässä tapauksessa kuulema sitä, että haluaa nyt miettiä koko elämäänsä ja duunitarjouksiaan (=tuleva asuinmaa) joulun yli eikä halua tavata mua liian usein, koska sille tulee joka tapaamisen jälkeen niin ikävä ja haluaisi nähdä heti uudestaan ja sit se on jo suhde ja vaikuttaa noihin työkuvioihin.
Tämä nyt ei juuri asia auttanut ja olenkin päättänyt jatkaa sillä linjalla, että ehdottelen tapaamisia niin usein kun mua huvittaa ottamatta mitään stressiä siitä olenko jotenkin liian helppo. Toinen sitten suostuu jos siltä tuntuu ja jos kyllästyy niin nyt ollaan kyllä puhuttu niin suoraan, että senkin voi varmaan sanoa.