moikka ! en tiiä että tuliko tää ees oikeelle palstalle,mutta samapa tuo.. :)
miehille siis seuraavanlaista kysymystä :
siis mua on jonkin aikaa mietityttänyt sellanen asia, että onko käytännössä mahollista että noin kolmekymppinen mies voisi alkaa suhteeseen kaksikymppisen naisen kanssa ? omasta lähipiiristä ei tälläisiä pareja kuitenkaan löydy niin päätin kysäistä..näkevätkö miehet tälläisen ikäeron liian suurena ? vai kiinnostaako miehiä vaan "hetken huuma" nuoremman naisen kanssa vaikka kemiat sopis noin muutenkin yhteen.. ? mites haluavatko miehet pääasiassa samanikäisen naisen kumppanikseen ? ..kaikista noin parikymppisistä naisista tuntuu vaan olevan sellanen luulo, että elämän tärkeimmät asiat on biletys, yms,vaikka näin ei tosiaan kaikkien kohalla ole..omakin "biletysvaihe" on loppunut noin pari vuotta sitten eikä sekoilut innosta..sen sijaan vois ihan hyvin alkaa seurustelemaan myös vaikka n.10v vanhemmankin miehen kanssa jos vain kolahtais..ei parikymppisissä miehissäkään mitään vikaa,kummatkin kelpais siis iän puolesta.
toivottavasti nyt jollakin olis jotain asiallista sanottavaa asiaan, kiitos jo etukäteen ! =)
miehille siis seuraavanlaista kysymystä :
siis mua on jonkin aikaa mietityttänyt sellanen asia, että onko käytännössä mahollista että noin kolmekymppinen mies voisi alkaa suhteeseen kaksikymppisen naisen kanssa ? omasta lähipiiristä ei tälläisiä pareja kuitenkaan löydy niin päätin kysäistä..näkevätkö miehet tälläisen ikäeron liian suurena ? vai kiinnostaako miehiä vaan "hetken huuma" nuoremman naisen kanssa vaikka kemiat sopis noin muutenkin yhteen.. ? mites haluavatko miehet pääasiassa samanikäisen naisen kumppanikseen ? ..kaikista noin parikymppisistä naisista tuntuu vaan olevan sellanen luulo, että elämän tärkeimmät asiat on biletys, yms,vaikka näin ei tosiaan kaikkien kohalla ole..omakin "biletysvaihe" on loppunut noin pari vuotta sitten eikä sekoilut innosta..sen sijaan vois ihan hyvin alkaa seurustelemaan myös vaikka n.10v vanhemmankin miehen kanssa jos vain kolahtais..ei parikymppisissä miehissäkään mitään vikaa,kummatkin kelpais siis iän puolesta.
toivottavasti nyt jollakin olis jotain asiallista sanottavaa asiaan, kiitos jo etukäteen ! =)
Vastaukset 46
Vanhimmat
No toki kelpaisi, jos nuorempi nainen on tosiaan kypsempi henkisesti, en jaksaisi alkaa olemaan jonku bilehilen kanssa vakavasti. Itsellä tosin meni aika pitkään, että tulin ns. "aikuiseksi". Enää en viitti käydä baareissa kuin ehkä noin 2 kertaa vuodessa. Samoin kaikki tietokoneviritykset ja pelailutkin jääneet jo pois. Vanhaksi sitä tulee, ei voi mitään :)
Ei kiinnosta baarissa käynnit enää.Voisitko alkaa minun kanssa seukkaamaan,olen 50v mies...
Ainut asiallinen sanottava on että ole varovainen noiden 30 vuotiaiden miesten kanssa.
Kysymys ei ole siitä haluavatko he hetken huumaa vai oikeaa parisuhdetta vaan mihin se perustuu.
Aika usein jos kyseessä on tuollainen ikäero niin vanhempi mies ajattelee olevansa varsin vahvassa asemassa siinä suhteessa ja myös hyvin usein taustalla on lähinnä seksuaalinen mielenkiinto nuorta naista kohtaan.
Mieti siis haluatko miestä joka on kiinnostunut vain sen takia että olet nuori nainen.
Suosittelen että harkitset asiaa tarkkaan ja etsit sellaisen miehen joka on kuitenkin hieman kaltaisesi. Moni 20-vuotias nainen saattaa innostua ensin "kypsemmän" oloisesta miehestä joka on 30-vuotias mutta kannattaa miettiä niitä miehen motiiveja. Ne voivat olla lähinnä että jo tekee mieli vain ns. nuorta lihaa.
En ainakaan päälle kolmekymppisten kanssa suosittele seurustelua koska ihmisten elämäntilanteet on erilaisia ja ihmiset haluavat puuhailla erilaisia asioita.
Moni 30-vuotias mies haaveilee parikymppisistä (tai 18 ) tyttösistä lähinnä seksuaalisessa mielessä ja sillä muulla parisuhteella ole niin väliä. Tahdotko olla sellaisessa suhteessa vai ehkä tasapainoisemmassa, tasa-arvoisemmassa sekä tasavertaisemmassa jonkun enemmän oman ikäisesi kanssa?
Olen joitakin suhteita nähnyt joissa 30-vuotias ukko köriläs ottaa 20-vuotiaan naisen ja ei ne kovin hyvin edenneet tai päättyneet. Miehen motiivit ovat olleet lähinnä seksiä, seksiä ja seksiä.
Tietysti lopulta päätös on sinun oma. Mutta valitse tarkkaan otatpa kenet hyvänsä.
Jäi mainitsematta että olen itse 30-vuotias mies joten puhun aiheesta josta tiedän ympäriltäni nähdyistä suhteista sekä minulla ei ole omaa lehmää ojassa.
Itse en näe ongelmana että seurustelisin 20-vuotiaan naisen kanssa mutta tietysti tiettyä kypsyyttä odottaa mitä ei valitettavasti monelta 20-vuotiaalta vain löydy. Tosin kuten sanoin niin useampi 30-vuotias mies ei edes sitä miettisi koska kyseessä on noin selvästi nuorempi nainen joka yleensäkin kiinnostaa seksuaalisesti miehiä.
Ite suosittelen että päälle 20-vuotiaana seukkaa alle 30-vuotiaiden kanssa ja sitten kun on lähempänä 25 niin sitten voi alkaa kattelemaan päälle 30-vuotiaita. Eroja löytyy ja ei kannata välttämättä nuoruuttaan pilata olemalla jonkun körimyksen kanssa.
Tietysti yksilöiden välillä on eroja mutta kannattaa miettiä niitä omia motiiveja ja sen toisen motiiveja miksi toisesta on kiinnostunut. Onko esimerkiksi juuri ikäero se jonka takia suhde alunperin muodostuu?
Ei kannata uskoa myöskään että itse tai se mies on se poikkeus vaan todellakin katsella ja kuunnella minkälainen mies on kyseessä ja mitä hän sinusta hakee.
Sen verran oli kitkerää tekstiä. Aloittajalle sanoisin, että vastaavasti ole varovainen itseäsi vanhempien naisten neuvojen kanssa tässä asiassa. Sinua vanhemmat naiset saattavat olla sinulle hyvinkin kateellisia nuoruudestasi ja viehätysvoimastasi, ja pyrkivät siksi torpedoimaan esim. suhteesi vanhempaan mieheen.
Itsellleni kävisi kaksikymppinen nainen hyvinkin, olettaen että se haluaisi seurustella oikeasti eikä vaan leikkiä.
Olen päälle 30-vuotias mies. Totuus satuttaa ja kuulostaa ehkä sinun korvaasi kitkerältä.
"Itsellleni kävisi kaksikymppinen nainen hyvinkin, olettaen että se haluaisi seurustella oikeasti eikä vaan leikkiä. "
Niinhän me kaikki miehet sanomme kun haemme nuorta lihaa.
Kummasti nostit esille nuoren naisen nuoruuden ja viehätysvoiman kun aloittajasta puhuttiin. ;)
Kiinni jäit, mikä oli ja on mielessä vain ja ainoastaan.
Vielä yksi juttu. Voin kertoa tämän esimerkin niin ehkä auttaa ja etten saarnaa liikaa.
Seurustelin muutama vuosi sitten ikäisesi naisen kanssa kun olin n. 28 vuotias. Silloin ikäero ei tuntunut pahalta. Nainen täytti seurustelumme aikana sitten 21 vuotta ja minä heti perään 29 vuotta. Kuitenkin jo nyt ikäero tuntuisi.
Tuolloin suhde meni hyvin ja johtui lähinnä siitä että elämänarvomme oli samanlaiset. Molemmat olivat rauhallisia ja kuten sinäkin sanoit hänkään ei juhlinut enää paljoa. En ollut hänen kanssa suhteessa seksin takia tai että hän oli nuori vaan sen takia että meillä oli jotain yhteistä henkisellä tasolla. Olin myös varmistanut ettei hän vain ollut kanssani koska olin vanhempi. Ongelmia aiheutti se että asuimme eri paikkakunnilla jonka takia ero tuli. Kumpikaan ei ollut valmis kaukosuhteeseen.
Ohjeeni on siis että iällä on väliä mutta paljon riippuu teidän elämäntilanteista, arvoista ja luonteista sekä miten tulette juttuun. Pelkälle seksualiselle vetovoimalle jota voi löytyä kun ikäeroa on miehen ja naisen välillä ei kannata suhdetta perustaa. Jos luontevasti tulet toisen kanssa toimeen niin suhde kannattaa sitten aloittaa rauhassa ja vaikka jarrutella alkuun vähäsen.
Jospa sait irti jotain näistä viesteistä.
seurustelin 19 vuotiaana itseäni 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. Iällä ei tuntunut olevan mitään merkitystä, suhde perustui hyvin vahvasti samanhenkisyyteen (ei niinkään seksiin, suhde alkoi ystävyytenä). Suhde loppumiseen iällä ei ollut merkitystä. Ei se kaduta, on mielestäni helpompaa perustaa nyt perhettä miehen kanssa, jolla jo ei ole lapsia...
Jonkin verran tuli kommentteja vierailta ja tutuilta ikäerosta, mutta ei se haittaa jos ei itseä haittaa...
ja roikkuu.
Minä tapasin mieheni ollessani 22 ja mieheni oli 34. Meillä synkkasi keskenään, vaikka seksi ei taivaallista heti alussa ollutkaan. Eli mies ei haikaillut vaan nuoren lihan perään. Nyt ollaan oltu pian 20 vuotta naimisissa. Tapeltu ollaan ja paljonkin, mutta edelleen tiukasti yhdessä ja lapsiakin perheessä.
Mieheni sanoi, että meidän alkaessa seurustelemaan, hän pohti paljonkin yhdessä oloamme. Hän sanoi olleensa varma, että minä en olisi hänen ikäistään kauaa katsellut. Hän sanoi valmistautuneensa siihen, että tätä kestää aikansa ja hyväksyvänsä sen, että minä haen nuorempaa jossakin vaiheessa. Niin vain ei käynyt, vaan rakastuttiin ja vakiinnuttiin.
Me ollaan onnellisia, ero n.15v seurustelun alussa minä 22 mies 36.
suhde alko molemminpuolin osoitetusta kiinnostuksesta, ja onneks alko.
Kyllä siinä hetken oli sukulaisil ja kavereil nieltävää, mutta ei enää ovat tottuneet.
7 vuotta takana yhteiseloa..
Voi toimiakin mutta kato mies tarkkaan ettei vaan oo häntäheikki.
vaikken mies olekaan, olen itse 20 v ja seurustellut 30 miehen kanssa nyt n.8 kk. tosissaan tuntuu olevan ja niin olen minäkin suhteessa :) Ihmisiä on paljon erilaisia...varmaan myös niitä kolmekymppisiä ikuisia pelimiehiä ja "teinipoikia" muttei kuitenkaan niin montaa siinä ikäryhmässä. Itseäni on aina kiinnostanut itseäni vähintään 5 vuotta vanhemmat miehet ja olen huomannut että nämä 30 v miehet ovat oikeita kultakaivoksia...elämänkokemusta on, eivät päädy tekemään niin paljoa typeryyksiä ja ovat rauhoittuneet aloilleen..osaavat olla naisen kanssa :P aion pitää kiinni kynsin hampain.
On selvää, että useimmat vanhemmat miehet ovat kiinnostuneita nuoremmista naisista vain ja ainoastaan naisten nuoruuden vuoksi. Nuorempi nainen nostaa vanhemman miehen statusta toisten miesten silmissä. Nuorta naista on myös helpompi hallita kuin kokeneempaa ja vanhempaa naista. Yleensähän nuorta naista käytetään häikäilemättömästi hyväksi seksuaalisessa mielessä. Vain murto-osa huomattavasti vanhemmista miehistä on tosissaan suhteessa nuorempaan naiseen.
Omanikäinen tai pari vuotta vanhempi/nuorempi kumppani on paras.
Onnea matkaan kuitenkin, voihan se olla että tämä mies olisi poikkeus.
Minä olen 23 ja mieheni 28, meillä on toiminnut tosi loistavasti, tosin olen aina ollut vähän erilainen kuin useimmat ikäiseni. Melkein kaikki sanoo, että olen ikäistäni paljon kypsempi ja järkevämpi ja ei suhteeni ikäisiini tai vähän vanhempii ole sujuneet, tämä ikäero on ollut minulle juuri sopiva, Mieheni on nuoruutensa villydet viettänyt ja haluaa toimivan pitkän suhteen, lapsia jne ja samoin minäkin. Meillä on samat tavoitteet ja ajatukset tulevasti ja loistavasti menee=)
hmm, kiitoksia vaan kaikille mielenkiintosista kommenteista ! :)
Tuollainen viisi vuotta lienee juuri sopiva.
20v ja 30 v on jo niin iso ero maailmojen välillä, toinen on todennäköisesti opintojen alkutaipaleella, toinen jo ollut pitkän aikaa työelämässä.
Musta ikäero vois olla alle 10 vuotta mutta 10 on jo hankalampi. Varsinkin jos mies on jo 30 .
Kuiteski oma on elämäs että mitä me muut osataan siihen neuvoo. Kannattais miettiä että onko se mies samanhenkinen kun sinä ja että sovitte yhteen. Ei kait se tietysti estä mitään ja tiiä milloin se toinen sopiva osuu kohalle. Sitte jos se vonkaa vaa seksiä niin kannattaa miettiä sitäkin. Kiireettömällä tutustumisella selviää ajan kanssa.
Toisaalla käytiin vilkasta 'keskustelua' siitä, kun nainen on vanhempi / huomattavasti vanhempi kuin mies. - Mitä väliä iällä on ? Ikä on VAIN numeroita. Ihmisen henkinen ikä; ajatukset, asenteet, habitus ... ja kunto / terveys määräävät enemmän sitä, mitä ihminen on.
Jos ei jämähdä paikoilleen, niin vanhaksi ei tule koskaan. Olen elävä esimerkki ...
On se eri juttu jos toinen on vielä nuori tyttö kuten 20 vuotias ja toinen jo voi muistuttaa "ikämiestä" ja "äijää" kuten päälle 30 vuotias mies.
Niiin, olet kyllä oikeassa; miehet äijäytyvät nopeammin kuin itsestään huolehtivat naisimmeiset. Jostain syystä he eivät jaksa hoitaa terveyttään, kuntoaan, ulkonäköään yms. asioita, joista näkee, että ihminen on kiinnostunut omasta elämästään ja siitä, millaisin 'eväin' sitä voi eteenpäin viedä.
Joku voi olla 'vanha' ajatuksiltaan ja asenteiltaan jo kaksikymppisenä, joku toinen ei vielä eläkeikäisenäkään. Siinäpä sulle pähkinää purtavaksi ...
Sitähän mä juuri sanoin.
Kannattaisi ottaa sellainen joka on kypsynyt henkisesti mutta ulkoisesti on nuorekas.
Ei mikään sellainen äijä joka istuu kalsarit jalassa vetäen viinaa tai joku joka elää nuorempia valloituksiaan esittäen jotain kapinallista.
Kato tarkkaan millainen se mies on. Jos se on joku äijä niin jätä väliin mutta jos se on nuorekas tyyppi niin anna palaa.
Et paljoa kerro tilanteesta niin vaikea pelkän iän perusteella kommentoida.
Joissakin tapauksissa voi olla ihan OK, toisissa ei.
kun tavattiin, en tiennyt miehen ikää ja meillä oli todella hauskaa keskenämme. Olimme todella samanlaisia ja viihdyimme yhdessä. Miehen ei pitänyt ruveta mihinkään minun kanssani, eikä minullakaan ollut mitään aikeita hänen suhteensa. Emme kuitenkaan pysyneet erossa toisistamme. Tapasimme päivittäin koska meillä oli tylsää ja toinen antoi seuraa. Sitten vaan tajusin että en enää nukkunut kotonani vaan miehen luona. Sitten asuimmekin yhdessä noin kuukauden jälkeen siitä kun tutustuimme.
Aluksi uskon että miestäni häiritsi että olin niin nuori. Näytän nuoremmalta kuin olen, joten se kun hänen ystävänsä sanoivat minua teiniksi ja kyselivät aina ikääni, uskon että häiritsi häntä. Minua ei häirinnyt hänen ikänsä, minua pelotti enemmin mitä mies ajattelee minusta. En koskaan oikein sietänyt ikäisiäni poikia. Ne olivat vain niin ärsyttäviä ja lapsellisia henkisesti. Me olemme kyllä kummatkin omalla tavallamme lapsellisiä, mutta hänkin pystyy puhumaan asioista vakavasti ja tietynlainen kypsyys näkyy kuitenkin hänen käytöksessään. Minä nyt en ole koskaan bilettänyt. Olen joutunut aikuistumaan hyvin nuorena, joten sellainen sekoilu on jäänyt vähälle. Mies on sen kaiken nuoruuden sekoilun käynyt läpi. Olen tyytyväinen että se on ohi.
Sen vielä mainitsen että mies kyllä on mustasukkainen ja pelkää minun haluavan jotain muuta. Hän oli kuitenkin minun ensimmäinen suhteeni siis ensimmäinen kaikin tavoin mies minulle. Hän pelkää että haluan nuoruuden riehumisen ja muita miehiä. En saa vaakutettua häntä pois siitä pelosta. Ja kyllä minä ensin olin tosi tarkkana kuinka hän minua kohtaan tuntee, koska hän tiesi että olin neitsyt. Halusin varmistaa ettei hän ole perässäni vain sen asian takia.
Itse olen vähän yli parinkymmenen ja seurustelen itseäni melkein 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Yhdessä ollaan oltu yli puoli vuotta ja hyvin menee!
Jos mies on kiinnostunut nuoresta naisesta vain seksuaalisesti, on asia helposti selvitettävissä; et anna miehelle muutamaan ensimmäiseen viikkoon, jolloin näet, onko hän hakemassa vain pillua vai onko kiinnostunut naisesta muutenkin. Tuossa ajassa myös näkee muutenkin, miten asiat miehen kanssa sujuu ja onko yhteisiä asioita. Jos mies on vain pesää hakemassa, hän kyllä häviää maisemista muutaman viikon kuluessa.
Mainittakoon, että isovanhemmillani on yli 10 vuotta ikäeroa, ja hyvin on suhde sujunut!
"Jos mies on kiinnostunut nuoresta naisesta vain seksuaalisesti, on asia helposti selvitettävissä; et anna miehelle muutamaan ensimmäiseen viikkoon, jolloin näet, onko hän hakemassa vain pillua vai onko kiinnostunut naisesta muutenkin. Tuossa ajassa myös näkee muutenkin, miten asiat miehen kanssa sujuu ja onko yhteisiä asioita. Jos mies on vain pesää hakemassa, hän kyllä häviää maisemista muutaman viikon kuluessa."
Ei välttämättä.
Hyvää kun jaksaa odottaa. ;)
Tuon lisäksi kannattaisi miehen motiiveja selvitellä muutenkin sekä katsoa löytyy muutakin yhteistä kuin "se tunne".
Toisin sanottuna jos se on "hyvä tyyppi" eikä mikään raakile/raakimus niin sittenhän sitä voi jo harkita.
jos kemiat toimii ja tunteita on molemmilla...
Olen jo 40v mies ja seurustellut paljonkin nuorten naisten kanssa. Nyt seukkaan 30v naisen kanssa, ja naimisiin mennään pian. Aiemmin on ollut semmoisiakin ikäeroja kuin minä 35, naiseni 20v. Ihan hyvin on mennyt. Erot ovat tulleet aivan muista syistä kuin ikäerosta tai sen johdannaisista. Satun työskentelemään viihdebisneksessä ja nuorekkaana ihmisenä en edes haluaisi 40v (omanikäistäni) tanttaa. Ok, tästä moni suuttuu, mutta siitä vain.
Tämän ajattelin vain sanoa: jos 40v on aikaansa seuraava ihminen, hänellä ja 20-vuotiaalla on toki elämänkokemuksessa eroavaisuuksia, mutta se ei ole SE JUTTU. Yhteiset asiat, mielenkiinnon kohteet ym on SE JUTTU. Ja tämän päivän tietoyhteiskunnassa niitä yhteisiä juttuja on paljon; kuuntelemme samaa musiikkia taivaskanavilta jne jne.
Moderni aika on kaventanut ikäkuilua.
Nauttikaa toisistanne ja elämästänne!
"Moderni aika on kaventanut ikäkuilua." - Nooo, sinua moderni aika ei sitten kuitenkaan ole modernisoinut, asenteesi elää pimeää keskiaikaa. Nykyajan 40-v., eivätkä edes 50-v., ole tanttoja, jos et ole sattunut huomaamaan oman napasi pyörittelyltä.
Pintaliito taivaskanavilla ei tee kenenkään parisuhteesta sen kummempaa ja parempaa kuin muittenkaan. Sitten kun koet elämän vastoinkäymiset parisi kanssa ja pysyt aina vaan parinaan, niin voit alkaa oikeasti nauttimaan ja elämään ...
Ja täällä nainen 22 v ja mies 39 v.
Ikä kun on vain numero.
...kokemuksiini pohjaten sanoisin etten alkais mihinkään vakavaan suhteeseen alle 25v naisen kanssa...siis nyt kun itse olen sen päälle 30v. Ei siksi, että ikäero olis mielestäni liian suuri vaan, koska ajatusmaalima ja elämäntilanteet on niiiiiin kaukana toisistaan. 20v naisella on vielä biletykset/opiskelut/kaverit ja muut vastaavat niin isossa ja tärkessä roolissa (toki poikkeuksiakin on, mutta harvassa), että ei se perheen perustaminen ONNISTUNEESTI oikein vielä tule kyseeseen...ja toisaalta ihan hyväkin, että hoitaa ne biletykset pois alta nuorena, ni ei tartte sit myöhemmin notkua baareissa kun on muksuja ja perhettä.
Sen sijaan lyhyempiaikaiseen ja ei niin vakavaan suhteeseen sellanen 20v nainen on ihan ok...
Tähän edelliselle kirjoittajalle haluaisin vain todeta, että tuollainen yleistys, ettet alkaisi vakavaan suhteeseen alle 25v naisen kanssa (ja syynä se että nainen on vielä liian keskenkasvuinen alle tuon iän)..murr. Itse olen mielestäni, ja koko lähipiirini mielestä, hyvin kypsä ikäisekseni ja siksipä löysinkin elämänkumppanini selkeästi vanhemmasta miehestä.
Ikä on ihan oikeesti vain numero, ja tätä numeroa tärkeämpää olisi mielestäni selvittää, mitä siellä pinnan alla on.. Ihminen on kokemustensa summa, eikä pelkkä numero ole peruste tuomita toista vääränlaiseksi sinulle. Mieli avoimeksi vaan, ei tiedä vaikka sinäkin löytäisit onnesi parikymppisen kypsän nuoren naisen rinnalta. (:
Ja johan kerroin mihin sellanen 20v nainen mulle sopii. ;)
Mut en alota vakavaa suhdetta hlön kanssa joka jo iän puolesta ei ole kokenut (useimmiten) edes perusasioita vielä. Ei maksa vaivaa.
Enkä tunne sinua, joten en sano sinusta mitään... Mutta kun todennäköisyyksillä pelataan, ni on pirun paljon todennäköisempää, et sillä 20v neidolla on vielä biletykset sun muut kesken. Kuin että esim kolmeakymppiä lähestyvällä olis biletysvaihe päällä...tai jos on, ni sellasella naisella se tuskin ikinä ohi meneekään!
Ja mistä ihmeestä vedit johtopäätöksen etten olis "onneani" löytänyt jo aikapäiviä sitten?!
Mut kukin tyylillään.. Itse en kyllä tuhlaisi aikaan (jos haen vakavaa suhdetta) alle 25v naiseen.
Samaa mieltä tämän TheOnen kanssa taas kerran.
Alle 25 naisten kanssa seurusteleminen pitemmän päälle ei toimi. Lyhyttä suhdetta ja romanssia voi odottaa mutta naiset tuossa iässä ovat vielä niin hakusessa parisuhteissa ja jopa omassa identiteetissä puhumattakaan siitä halusta kokea "Nuoruutta" että ei siitä tahdo tulla mitään.
että onpa näillä palstoilla monia kolme-nelikymppisiä perheenäitejä/isejä, jotka ovat aivan hukassa oman identiteettinsä ja tunteidensa kanssa. Eivät tiedä jättääkö vai pettääkö... Se on inhimillistä, että tunneasioissa ihmiset eivät välttämättä milloinkaan tule täysin valmiiksi. Ehkä halua yrittää on enemmän ulkoisten pakotteiden vuoksi kuin kaksikymppisenä (yhteinen omaisuus, eläimet, lapset ja autot) mutta onko itse vapaudenkaipuu yhtään sen kummempaa kuin kaksikymppisen ja kolmekymppisen tapauksessa? Uskonpa, ettei, vaikken varmaksi voi sanoa. Ikää 20, mies kuuluu ryhmään 30, yhdessä oltu kolmisen vuotta. Ja minä olin se, joka ekana kiinni housunetumuksessa hetken seurustelun jälkeen;)
..uskollisuus on kiinni iästä vaan kasvatuksesta!
Itselleni oli jo teini-iästä asti täysin selvää, et pettäminen EI OLE SALLITTUA MISSÄÄN OLOSUHTEISSA!
Siinä on turha koittaa selittää mitään "vapaudenkaipuuta" tms...kyse on vain itsekkyydestä ja kypsymättömyydestä. Aikuinen ja vastuullinen ihminen hallitsee tekonsa...joka muuta väittää, ni valehtelee itselleen...
Olen sinun ijissäsi nyt oleva nainen. Nykyään suhteessa huomattavasti vanhemman kanssa. Seurustelua ennen oli ystävyyttä muutama kuukausi, siitä sitten kehkeytyi romanssi kuten osasin pelätä kokoajan enkä sitä halunnutkaan kun oli muita suunnitelmia. Minulla kun aina oli ollut sellainen mielipide että olisi sairasta seurustella yli 10 vuotta vanhempien kanssa, tämän miehen kanssa kuitenkin unohtui fyysiset seikat. Njoh aluksi ihastumisvaiheessa mies oli minusta kiinnostunut enemmän kuin minä hänestä, kesti pitkään lämmetä kunnolla, kunnon alkukipinä oli kumminkin kokoajan. Mies pommitti hurmaavilla viesteillä ja ei siinä mitään, oli mahtavaa. Silti kokoajan ahdisti ja ahdisti koska se ikäkysymys pyöri päivittäin mielessä ja menetin yöunenikin monina monina yönä. Olen aina ollut hyvin hyvin läheinen perheeni kanssa mutta tästä asiasta en kertakaikkiaan kehdannut kertoa, en paljastanut hänen ikäänsä. Mies ryhtyi yhä enemmän ja enemmän osoittamaan seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan kohteliaasti aluksi ja siitä sitten melkeinpä lähenteli aika päällekäyvästi kun ujostelin, kun edettiin niin lopulta kävi jopa päälle leikkimielisesti(?)..semmoisia vaatteetpäällä käpälöintileikkejä. njoo, ei ollut seksuaalista hyväksikäyttöä tms. mutta kumminkin ahdisti kun mies hiplasi ja selvästi seisoi. Mmmh aikaa meni ja mies rauhoittui, toisin kuin minä taas aloin kiinnostumaan ja menetin järkeni lopulta kun uskalsin lopulta avautua :p
Surukseni vielä nykyäänkin (kohta vuosi yhdessä) tuo ikäero painaa minulla mieltä ja välini perheenjäseniini ovat etääntyneet tämän miehen takia. No juu nykyään jo muutamia sanoja voi vaitaa vaivihkaa... :( mutta olen aivan hulluna tähän mieheen nyt kun on rauhoituttu jo alkuajan hullusta miehen "kiimasta"?. Suhde on vaan parantunut mutta kun mietin niin on tullut mieleeni nykyään, että voi olla ettei mies alussa mitään pysyvää edes ollut etsimässä kun touhu tuntui etenevän niin hirmuista vauhtia... Nykyään on kaikki aivan mahtavasti muuten mutta tuo ikäjuttu on, jos ei joka päivä niin 3-6 päivänä viikossa joskus 24 h vuorokaudessa mielessä kummittelemassa yhä. Myös se rassaa mielessä kun mietin mitä kaikkea mies kokenut elämässään ennen minua. Toivon pääseväni siitä ikä-eroahdistuksesta eroon vielä joskus kokonaan, se todella rassaa ja pelkään että suhde lopulta loppuu kun en enää kestä miettiä sitä iänkaikkista ikäeroa joka vaikuttanee vuosi vuodelta yhä enemmän. Kuitenkin haluan sinnitellä ja olen sinnitellyt ja tulen varmasti tekemään työtä että suhteesta tulisi kestävä, mies kun muuten on aivan mahtavan ihana lempeä sydämmellinen ja kaikinpuolin rakastettava.
... M I K S I ?
Ihan pikkaisen SAIRASTA oli lukea tuota juttua...
Ujo tyttö ja joku roikale sitä liehittelemässä. Hyi helvetti.
No hölö-hölö ! En kysy miksi siksi, että siinä olisi jotain sairasta vaan ihan päinvastoin. Mitä h-n pahaa asiassa, ikäerossa, vetovoimassa ja sen kasvamisessa ja kehittymisessä on, jos molemmat ovat aikuisia ihmisiä ? - Käypä jossain siivoamassa mielikuvituksesi ...
Miksi ihmeessä ikäero ahdistaa ? Onhan nykyään pariskuntia, joissa nainen voi olla jopa parikymmentä vuotta miestä vanhempi ja hyvin menee eikä kuulu kenellekään muulle. Mieti sitä.
Tutustuin 36-vuotiaana viehättävään naiseen, jonka otaksuin olevan lähempänä 30 kuin 25 ikävuotta. Juttu luisti hienosti, ja ajatusmaailmat täsmäsivät ennennäkemättömällä tavalla. Hän oli asenteiltaan ja käytökseltään kypsän oloinen, ja nopeaälyisimpien tuntemieni naisten joukossa, jos ei peräti kärjessä. Olimme pidemmän aikaa vailla yhteyksiä, kunnes rupesimme viime aikoina tapailemaan säännöllisesti.
Shokki oli melkoinen, kun sain muutaman tapaamisen jälkeen selville että hän oli 22-vuotias. Märehdin ikäeroa kolmisen päivää, ennenkuin annoin itselleni luvan katsoa numeroiden ohi ja keskittyä itse henkilöön ja meidän väliseen suhteeseen. Tänä päivänä suhde on edelleen hitaasti ja rauhassa rakentumassa, ja toivon että jos oleellista epäyhteensopivuutta ei ilmene, siitä tulee hedelmällinen ja riittävän vankka kantamaan hamaan loppuun asti.
Muutamat ovat indikoineet, että "vanhemmat" miehet hakevat vain seksiä. Varmaankin heitä löytyy. Itselläni on taipumus unohtaa seksi alkuvaiheessa kun olen naisesta vakavasti kiinnostunut. Tämä tapahtuu täysin automaattisesti, enkä edes pystykään mieltämään naista silloin objektina. Olen jotenkin niin tempautunut ajattelemaan suhteen potentiaalia ja ihailemaan naisen aseksuaalista kauneutta sekä mielenlaatua, että seksi pysyy kaukana mielestä. Saattaa kuulostaa kornilta, mutta näin on tapahtunut joka kerta. Seksi tulee sitten ennen pitkää ajatuksiin sitäkin voimakkaammin.
Mutta edelleen tuosta ikäerosta, opettele katsomaan numeroiden ohi ja nauti itse ihmisestä. Jos tuntuu oikealta niin pidä kiinni äläkä sössi jotakin korvaamatonta ja upeaa.
"Muutamat ovat indikoineet, että "vanhemmat" miehet hakevat vain seksiä. "
Niin siis ongelma on se että nuorella naisella (siinä 20 vuotta) ei ole kokemusta suhteista ja voi olla varsin naiivi. Tunteet voivat viedä ja sitä uskottelee itselleen että mieskin on siinä mukana muun takia kuin että nainen on nuori, nätti ja miehen tekee mieli häntä.
Toki poikkeuksia joukossa on mutta valitettavan paljon olen nähnyt suhteita joissa se nuori nainen on heikommassa asemassa siinä suhteessa ja on miehen vietävänä. Tietysti se ikäero kutkuttaa molempia siinä luoden ehkä harhan intohimosta mutta monesti ihmisten elämät ovat kovin erilaisia. Pahimmillaan on niin että tämä päälle 30 mies on edelleen teini eikä ota vastuuta elämästä (saattaa olla eronnut ja omia mukuloitakin jossakin matkan varrella) samalla kun katselee 20 vuotiaita lähinnä siinä panoherkku-mielessä.
Moni nuori nainen myös kuvittelee olevansa kypsä tekemään valintoja parisuhteissa tuolloin mutta se koskisi yleensä tuolloin kumppania joka ei ole kymmentä vuotta vanhempi.
"Mutta edelleen tuosta ikäerosta, opettele katsomaan numeroiden ohi ja nauti itse ihmisestä. Jos tuntuu oikealta niin pidä kiinni äläkä sössi jotakin korvaamatonta ja upeaa."
"Jos tuntuu oikealta" ei ole koskaan oikein hyvä ohje. Ennen kaikkea 20 naisen tulisi opetella ajattelemaan muullakin kuin tunteiden perusteella. Sillä tavoin sitä parisuhdetta opitaan sekä ymmärtämään omia haluja ja tavoitteita.
Tiedätkö kuule, siihen 20 tarvitaan 30 lisää, ennen kuin alkaa olla järkikin pelissä. Kai se on sitten niin, että nainen on 'rakennettu' sillä lailla, muuten elämä ei jatkuisi ja ihmislaji lisääntyisi.
Kyllä 'relaajanauti' on ihan oikeassa; ikää ei kannata tuijottaa, oli se miten puolin tahansa. Mullakin on ikää vaikka muille jakaa, mutta henkinen ikä on puolet vähemmän. Olisipa tämä järki ollut silloin puolet nuorempana niin en istuisi tässä ...
Seurustelin jonkin aikaa parikymppisenä 30 miehen kanssa ja tiet erosivat,koska mies olisi jo halunnut alkaa perustaa perhettä. Itse en vielä ollut valmis,opiskelut yms kesken. Mies ei enää jaksanut odotella ja halusi erota...Noh on se elämä siitä jatkunut :)
samaa mieltä kanssasi ne on numeroita. meillä sama 14-15 vuotta eroa. eipä tarvi miehen ainakaan myöhemmin vaihtaa nuorempaan.