Kuolem tulee sillon ku tulee,,sitä o turha parkua tai pelätä..
KUOLEMAA EI KANNATA PELÄTÄ
Roomeo_83
151571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No mä ainakin pelkään kuolemaa enemmän kuin mitään muuta. Miksi mun tai läheisten pitäisi koskaan kuolla? Haluan elää ikuisesti!!!
Tottahan on myös semmoisia ihmisiä joille riittää 50 vuotta mutta mulle ei. Yksi elämä ei riitä kaiken kokemiseen, sen vuoksi elämän pitäisi olla ikuista että ehtisi kokea kaikkea.
Mistäs tiedät vaikka elämä olisikin ikuista!?
Joudut vain välillä vaihtamaan kehoa (kuin päällysvaatetta) - kun se vanha ei kestäisi jatkuvasti ja siihen tulee vaivoja.
Mutta se, joka on kaikkien näiden kehojen "ajajana" on ikuinen.
Lainaa kirjastosta kirja "Kuolemaa ei ole", kirjoittanut ent. Lapin läänin ylilääkäri Rauni-Leena Luukanen-Kilde.
Sen kirjan loppuosa, joka on ns. "automaattikirjoituksella" tullut Rauni-Leenan käden kautta on sen kirjan varsinainen helmi.
Automaattikirjoitus tarkoittaa sitä, että oma käsi kirjoittaa vierasta tekstiä, johon itse osallistuu vain "käden lainauksella"...
Ei kuolemaa tarvitse pelätä - kun näkee vaivan, että ottaa siitä selvän! Ihmisellä on tapana pelätä kaikkea mitä se ei tiedä...
Ei kuolemaa tarvitse pelätä,Jeesushan on kuoleman voittanat ja kaiken parasta synnitkin antanut anteeksi.Jos meidän tulee jotain pelätä on helvetti.Rakastetaan Jeesusta ja taivaan isää niin siellä meitä odottaa vielä parempi elämä.Siunausta sinulle ja kaikille.
Mitähän sinäkin tuolla kysymykselläsi haeskelet?!
Kuolemaa nyt monetkin pelkäävät, koska sen jälkeen kukaan ei ole tullut kertomaan millaista se fyysisesti koettuna on..
Toki onhan jotkut sanoneet valkean valon tulleen jne..Mutta kuka todistaa oikeaksi?!
Tokihan sitä itkee, suree jne.jne..Kun menettää jonkun rakkaan ihmisen..
Sanotaan "aika parantaa haavat"
kuolema on kuin uni josta ei enää herää. ethän pelkää nukkumistakaan.
Pelkäämme kuolemaa. Emme omaa, vaan läheisten, siinä se pelko piilee!!
Siitä "herätäänkin" kuoleman verhon tuolla puolen. Mutta kehon ihminen jättää tänne planeetalle.. Sehän onkin vain tämän planeetan käyttöväline..Siinä pätee se sanonta, että "maasta olet sinä tullut..ja maaksi olet sinä jälleen tuleva.." - Mutta sitten seuraava lause ei pidäkkään paikkaansa = se viimeisen päivän herätys..
Ihminen jatkaa välittömästi fyysisen kuoleman jälkeen, vain vailla tämän planeetan "kuorta"=kehoa.. Me olemme jo nyt se sama "henkinen olento" - mikä olemme kuoleman jälkeenkin. Ainoastaan "kuori" tippuu pois kuolemassa..
Olemme tänne maanpäälle aikoinaan tulleet henkiolentona ja "kuoruttaneet" itsemme keholla ja kun aikamme on tullut lähteä - niin pomppaamme ulos "kuorestamme/kuorutuksestamme" ja jatkamme sinä todellisena itsenämme, joka on ikuinen energia/henkikeho..
Jokaisen elämän tarkoituksena täällä maanpäällä on oppia uusia asioita - jotka sitten lisätään "kokonaistietomäärään" - jotka on jo hankittu aiemmin, joten todellinen rikkaus, jonka otamme mukaan täältä lähtiessämme - ovat kokemukset yms. - ei siis ollenkaan mikään maallinen rikkaus ja loisto. Paitsi onhan niistäkin kokemuksia saatu..
tieks,,sun sanas sai mut liikuttuneeks...juuri noin mäkin oon ajatellut tot asiaa...taidetaan olla kohtalotovereita..henkitovereita siis..
-tiedän että meitä tarkkaillaan-
T: Heavens child.
Kiitos palautteestasi!
On aina kiva tavata "Sielun veljiä ja siskoja".
Kaikkea hyvää sulle..
Trv. "Another Child of Heaven"
uskoo ken tahtoo
itse pelkään kuolemaa. tuskinpa päivääkään menee etten miettis sitä. pelkään mitä tunnen jos tunnen, jotenkin kun ajattelee ettei enää ole se tuntuu pelottavalta, miten omaiset reagoi ja miten mädäntyy arkussa koko loppu elämän...
onnellisesta elämästä. Joten kaikki kuolemaa pelkäävät; olkaa onnellisia, että se on teillä noin päin, eikä siten, että vihaisitte elämää ja haluaisitte kuolla.
olen menettänyt läheiseni, olen yksin, äiti ja isä ovat kuolleet.. joskus tuntuisi vaan paremmalta jättää tämä paha maalima.. ja kuolla.. mulla ei ole ketään, olen yksin... nyt viimeiset 2 vuotta mitä olen yksin elänyt.. olen todennut että parempi vaan jättää kaikki.. kun ei aamullakaan ole enää mitää syytä nousta sängystä.. koen vain vastoinkäymisiä...
äitini kuoli tuskallisesti, olisin ollut valmis itse kokemaan sen tuskan hänen puolestaan, mutta mikään ei auttanut, siinä sairaalavuoteen vieressä sain reilut 2kk olla ja katsoa kuinka toinen kärsii.. etkä voi tehdä asialle mitään... kuolema oli äidille helpotus ja ajattelen että niin se olisi minullekkin....
Kamalaa kun noin nuorena joutuu olemaan yksin. En tiedä miten itse semmoisesta selviäisin. Uskon kuitenkin että vanhempasi haluaisivat että olisit onnellinen etkä ajattelisi tämmöisiä asioita. Omat vanhempani elävät yhä, mutta tuntuu kauhealta kun ajattelee että hekin ovat pian eläkeiässä. Muistan vielä 80-luvun alkupuolelta kun olin pieni miten asiat olivat silloin, enkä oikein kestä ajatella sitä että ne ajat ovat olleet ja menneet. Kumpa olisin jo silloin tajunnut paremmin sen että sitä elää vain kerran joten olisin voinut nauttia siitäkin ajasta paremmin. Sitten on taas semmoisia ihmisiä joille elämä ei paljoakaan merkitse, heitä en koskaan opi ymmärtämään.
se ei varmaan oo kivaa...:(
*halizz*
t.Juha