Otan osaa valtaviin suruihinne. Kysyisin seuraavaa asiaa...haluaisin kiittää erästä henkilöä oman edesmenneen läheiseni liittyvässä asiassa. Kyseinen henkilö menetti lapsensa vuosia sitten. Mietin että samalla kun kiitän (esimerkiksi kirjeellä) voinko samalla tuoda esiin omat muistoni hänen kuolleesta pienestä lapsestaan ja liittää ehkä kuvankin mukaan jota hän ei luultavasti ole koskaan nähnyt.
Miten suhtautusitte jos saisitte tällaisen kirjeen, jossa olisi kuva mukana? Ajattelin kysyä, koska en missään tapauksessa halua loukata/satuttaa/järkyttää häntä mitenkään. Muistot ovat kaikki positiivisia.
Pyydän anteeksi jos kysymykseni loukkaa jotakuta, se ei ole tarkoitus vaan kunnioitan suruanne.Ystäväni on menettänyt lapsensa myös aikanaan ja olen läheltä nähnyt miten asiat oikeasti ovat.
Miten suhtautusitte jos saisitte tällaisen kirjeen, jossa olisi kuva mukana? Ajattelin kysyä, koska en missään tapauksessa halua loukata/satuttaa/järkyttää häntä mitenkään. Muistot ovat kaikki positiivisia.
Pyydän anteeksi jos kysymykseni loukkaa jotakuta, se ei ole tarkoitus vaan kunnioitan suruanne.Ystäväni on menettänyt lapsensa myös aikanaan ja olen läheltä nähnyt miten asiat oikeasti ovat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voit kiittää ystävääsi ja laittaa kirjeeseen muistoja/valokuvia hänen kuolleesta lapsestaan. Ei muistot häntä satuta, eikä hän koskaan unohda lastaan. Eli kirje ja lapsen kuva menemään!
Hei. Viestisi oli lämmin lukea. Itse olen menettänyt itsemurhan uhrina ainoan poikamme lähes kuusi vuotta sitten. Vastaan sen pohjalta. Olisin iloinen ja onnellinen, jos minulle joku lähettäisi kuvan ja muistelisi poikaamme. Sanoit, että muistot ovat kaikki positiivisia. Siltä pohjalta yhteydenoton tuleekin toteutua. Olemme yksilöitä, eikä aina voi tietää, miten toinen reagoi. Uskon, että itse en olisi pahastunut, jos olisin saanut kertomasi kaltaisen yhteydenoton. Päinvastoin. Jokainen yhteydenotto tuotti poikamme kuoleman jälkeen vain hyvää mieltä. Tuntui kuin siten olisi saanut pitää kauemmin poikaamme lähellä. Hämmästelin, miten vieraammatkin ihmiset ottivat yhteyttä. Jopa tuntemattomat. Se rohkaisi. Jos siis minulta kysyt: lähetä ystävänterveisesi kuvan kera.
Kaikenlainen positiivinen huomio on tervetullutta. Itse menetin 20v tyttären leukemian uhrina, enkä ole kokenut mitään huomionosoitusta pahana. Asiahan on kuten lahjoissa - ajatus on tärkein.
Eräskin tuttavani halasi ja sanoi:"On se niin per...stä, että isän pitää haudata nuori tyttö."
Ehkä onnettomin huomionosoitus on se iänikuinen latteus:" Otan osaa." Mutta sekin menee, jos ihminen kokee tilanteen niin ahdistavana, ettei muuta osaa.
Pistä vaan se kirje menemään, sehän osoittaa vain, että haluat tukea tätä henkilöä surussaan.
Kiitos teille kaikille vastanneille! Tämä auttoi paljon asiaani. Voimia ja siunausta elämäänne!