Aloin käyttämään kyseistä pillerimerkkiä viime kesänä. Ne olivat ensimmäiset kokeilemani e-pillerit. Mulle tuli jo ensimmäisen liuskan lopussa hirveän masentunut, ärtynyt ja alakuloinen olo. En ollut masentunut koko ajan, mutta aina ajoittain ja yleensä se kesti parikin päivää kerrallaan. Myös mieheni huomasi selvän eron käytöksessäni. Tämän takia lopetin pillereiden käytön (tiedän, oli typerää lopettaa se kysymättä lääkäriltäni ensin), ja masentuneisuuskin lakkasi.
Kun myöhemmin kävin lääkärin pakeilla ja kerroin sivuoireistani, tämä vähätteli niitä ja tokaisi vain, että noin vahvat sivuoireet eivät ole edes mahdollisia, tai ainakaan kovinkaan todennäköisiä. Juttelimme hetken ja päättelimme että olin varmaankin vain "kuvitellut" alakuloisuuteni, siis sen takia että tietoisesti söin pillereitä ja odotin kauhulla niiden mahdollisia sivuoireita. Hän myös sanoi, että mahdolliset sivuoireet kyllä loppuvat kolmannen liuskan jälkeen.
Aloitin pillereiden syömisen uudestaan, tällä kertaa luottavaisimmin mielin, ja siitäkin huolimatta masennuspuuskat alkoivat taas ensimmäisen liuskan loppuvaiheilla. Nyt olen sietänyt niitä jo melkein kuukauden ajan. Vielä olisi toista liuskaa jäljellä yli puolet ja oireet ovat muuttuneet sietämättömiksi. Saatan alkaa itkemään ilman syytä, ärsyynnyn helposti ja ollessani erossa miehestäni tavallista pidemmän aikaa koen hirveää eroahdistusta. En voi millään uskoa että nämä johtuisivat omasta herkkyydestäni tai vaikeasta elämäntilanteesta (jota mulla ei ole), vaan niiden on johduttava pillereistä.
Normaalisti en ole yhtään alakuloinen ihminen, itken harvoin ja olen yleensä varsin hyväntuulinen. Olen yhä vieläkin aina välillä. Sitten kun masennuspuuskat helpottavat, olen taas ihan normaali oma itseni. Mutta nämä ahdistuskaudet ovat aivan sietämättömiä. Vielä pitäisi jaksaa toinen liuska loppuun ja kolmas kokonaan niin sitten oireet ehkä helpottaisivat, lääkärin mukaan.
Ihmettelen vain, onko kellään muulla tullut näin voimakkaita oireita Yaz-pillereistä? Olisiko kellään neuvoja? Voisin vaihtaa pillerimerkkiä, mutta kannattaisiko sittenkin sinnitellä vielä yli puolitoista kuukautta ja toivoa että oireet lakkaavat?
Kiitos jos jaksoitte lukea koko pitkän viestin.
Kun myöhemmin kävin lääkärin pakeilla ja kerroin sivuoireistani, tämä vähätteli niitä ja tokaisi vain, että noin vahvat sivuoireet eivät ole edes mahdollisia, tai ainakaan kovinkaan todennäköisiä. Juttelimme hetken ja päättelimme että olin varmaankin vain "kuvitellut" alakuloisuuteni, siis sen takia että tietoisesti söin pillereitä ja odotin kauhulla niiden mahdollisia sivuoireita. Hän myös sanoi, että mahdolliset sivuoireet kyllä loppuvat kolmannen liuskan jälkeen.
Aloitin pillereiden syömisen uudestaan, tällä kertaa luottavaisimmin mielin, ja siitäkin huolimatta masennuspuuskat alkoivat taas ensimmäisen liuskan loppuvaiheilla. Nyt olen sietänyt niitä jo melkein kuukauden ajan. Vielä olisi toista liuskaa jäljellä yli puolet ja oireet ovat muuttuneet sietämättömiksi. Saatan alkaa itkemään ilman syytä, ärsyynnyn helposti ja ollessani erossa miehestäni tavallista pidemmän aikaa koen hirveää eroahdistusta. En voi millään uskoa että nämä johtuisivat omasta herkkyydestäni tai vaikeasta elämäntilanteesta (jota mulla ei ole), vaan niiden on johduttava pillereistä.
Normaalisti en ole yhtään alakuloinen ihminen, itken harvoin ja olen yleensä varsin hyväntuulinen. Olen yhä vieläkin aina välillä. Sitten kun masennuspuuskat helpottavat, olen taas ihan normaali oma itseni. Mutta nämä ahdistuskaudet ovat aivan sietämättömiä. Vielä pitäisi jaksaa toinen liuska loppuun ja kolmas kokonaan niin sitten oireet ehkä helpottaisivat, lääkärin mukaan.
Ihmettelen vain, onko kellään muulla tullut näin voimakkaita oireita Yaz-pillereistä? Olisiko kellään neuvoja? Voisin vaihtaa pillerimerkkiä, mutta kannattaisiko sittenkin sinnitellä vielä yli puolitoista kuukautta ja toivoa että oireet lakkaavat?
Kiitos jos jaksoitte lukea koko pitkän viestin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yaz- pillerit olivat ensimmäiset e-pillerit joita kokeilin. Ne vaikuttivat alkuun erittäin hyviltä ja olin tyytyväinen, sillä ihoni parani entisestään vaikken koskaan kärsinytkään varsinaisista iho-ongelmista. Kuitenkin syötyäni reilun kuukauden yazeja käytökseni alkoi muuttua; olin koko ajan kiukkuinen, ailahteleva, riidanhaluinen ja kärsin myös sekavuuden tunteesta. Tuntui kuin olisin ollut alituiseen onneton ja aiheuttanut tahallaan ongelmia parisuhteeseeni :/Myös hiustenlähtö oli runsasta pillerien syömisen aikana. Olen syönyt nyt 3kk yaz-tabletteja ja kokenut tilanteen hieman parantuneen, mutten kuitenkaan aio jatkaa pillereiden syömistä. Haluaisinkin kokeilla yasminelle pillereitä joita ystäväpiirissäni on kovasti kehuttu. Onko kellaan kokemuksia niistä?
Söin yasminelle pillereitä kolme kuukautta ja olivat ekat pillerit joita kokeilin. eka liuska meni hyvin mutta tokan liuskan jälkeen minulle tuli smaoja oireita. Silloin en voinut ymmärtää että ne tuli pillereistä mutta kun luin näitä ja puhuin kavereiden kanssa jotka ovat syöneet pillereitä osasin yhdistää oireet. Yasminelle e-pilleri on siis sama pilleri ku yaz mut niitä otetaan vaan sen 21 pilleriä ja pidetään viikon taukon. Poikaystäväi asuu erimaassa ja meillä on välillä kolme v iikon taukoja että ei nähä niin voin kertoa että kyllä silloin masentaa. Masentais muutenki mutta pillerit ne senkun vaa tekee sen 2x pahemmaks. lopetin ne ja pidin parin kuukauden tauon jolloin muutuin taas omaksi itsekseni. (joka oli ihanaa koska mä en oo muuten tommonen ahdistunut ihminen, ja etenki pillerit teki musta vähän vainoharhasen ja alan miettimään kaiken maailman pettämis juttuja ja nään hirveitä painajaisia niistä, vaikka mun ei pitäisi ajatella niitä yhtäänk un kuitenkin luotan häneen 100%.) Sen aikana ku pidin tauon pillereistä enkä nähnyt edes poikaystävääni pariin viikkkoon ni mitään tollaisa ei tullut. Päätin nyt kuitenkin et yritän uudestaan noita pillereita ja pidän ns. unipäiväkirjaa ja käyttäytmispäiväkirjaa ja katon et miten nää nyt menee koska osaan olla varovainen. Päätin kyl myöskin sen et sit sitä alakuoisuutta tulee ni taistelen sen läpi koska tollaset pillerithän ei mun elämää määrää